Nyt voitte mennä avautumaan ankeasta lapsuudestanne: "Millaisia rangaistuksia sait lapsuudessasi?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli varsin onnellinen lapsuus 80-90 luvuilla. Sopivasti vapautta ja vastuuta. Kotitöihin piti osallistua, eikä niistä aina saanut palkkaa. Kaiken tarvitsemani sain, mutten kaikkea haluamaani. Suunsoitosta tuli luunappi tai tukkäpöllöä ja jos olin tehnyt oikein tuhmaa sain joskus remmistä. Jankuttamisesta ja kärttämisestä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Ei mitätöity ja vaiennettu, vaan sain ilmaista mielipiteeni, mutta vanhemman päätös lopulta oli se mikä piti.

Pitäisikö mun nyt olla jotenkin pahoillani ja traumatisoitunut? Päinvastoin, kiitollinen vanhemmille, kun jaksoivat koulia minusta ihmisen, joka pystyy ja haluaa huolehtia itsestään ja perheestään, eikä ajattele, että aina hauskaa olla pittää.

No sitten varmaan piiskaat ja tukistat omiakin lapsia jos se kerran oli hyvä juttu? 

 

"En tietenkään, koska fyysinen kurittaminen on laitonta"

No niinhän se oli jo silloinkin kun sua kuritettiin. Silti olet kiitollinen vanhemmillesi? Erikoista... 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli varsin onnellinen lapsuus 80-90 luvuilla. Sopivasti vapautta ja vastuuta. Kotitöihin piti osallistua, eikä niistä aina saanut palkkaa. Kaiken tarvitsemani sain, mutten kaikkea haluamaani. Suunsoitosta tuli luunappi tai tukkäpöllöä ja jos olin tehnyt oikein tuhmaa sain joskus remmistä. Jankuttamisesta ja kärttämisestä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Ei mitätöity ja vaiennettu, vaan sain ilmaista mielipiteeni, mutta vanhemman päätös lopulta oli se mikä piti.

Pitäisikö mun nyt olla jotenkin pahoillani ja traumatisoitunut? Päinvastoin, kiitollinen vanhemmille, kun jaksoivat koulia minusta ihmisen, joka pystyy ja haluaa huolehtia itsestään ja perheestään, eikä ajattele, että aina hauskaa olla pittää.

Itse olen -87 nainen ja pääpiirteissään kasvatus ei mielestäni suuresti eroa mitä se nyt nykyäänkin ainakin ns. hyvissä perheissä on, eli oli vapautta ja vastuuta ja kotitöitä kuten sinä kuvasit, eikä saanut kaikkea mitä mankui, mutta ei ollut puutettakaan. Ainoa merkittävä ero nykyiseen oli se, että meilläkin käytettiin ruumillista kurittamista eli "remmiä". En muista, että olisi tukistuksia tai luunappeja niinkään ollut, ehkä pienempänä, mutta en muista niistä, mutta remmin muistan, koska sitä tuli joskus vielä n.12-vuotiaanakin.

Mielenkiinnolla odotan tuon kyselyn tuloksia, koska itse en vieläkään tiedä, että oliko tämä meidän käytäntöä jotenkin normaalia ja yleistä vai oliko meillä poikkeuksellisen kova kuri. Nyt ajateltunahan se kuulostaa ihan absurdilta ajatellakin, että lasta lyötiin vyöllä takapuolelle niin, että se sattui ihan järjettömästi, vaikka vanhemmat olivat muuten ihan normaaleja. Vanhemmat olivat aika iäkkäitä minut saadessaan, joten ehkä sillä oli vaikutusta kasvatuskäytäntöön. Kavereiden kanssa ei oikeastaan puhuttu tällaisesta.

Äiti huusi, että ta ppaisi minut, jos ei jäisi kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli varsin onnellinen lapsuus 80-90 luvuilla. Sopivasti vapautta ja vastuuta. Kotitöihin piti osallistua, eikä niistä aina saanut palkkaa. Kaiken tarvitsemani sain, mutten kaikkea haluamaani. Suunsoitosta tuli luunappi tai tukkäpöllöä ja jos olin tehnyt oikein tuhmaa sain joskus remmistä. Jankuttamisesta ja kärttämisestä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Ei mitätöity ja vaiennettu, vaan sain ilmaista mielipiteeni, mutta vanhemman päätös lopulta oli se mikä piti.

Pitäisikö mun nyt olla jotenkin pahoillani ja traumatisoitunut? Päinvastoin, kiitollinen vanhemmille, kun jaksoivat koulia minusta ihmisen, joka pystyy ja haluaa huolehtia itsestään ja perheestään, eikä ajattele, että aina hauskaa olla pittää.

No sitten varmaan piiskaat ja tukistat omiakin lapsia jos se ke

 

Ai laiska vötkylä, vailla minkäänlaista ambitiota tai ylpeyttä (muusta kuin materiasta minkä on onnistunut jostain itselleen tinkaamaan)? 

Viikkorahaa ei otettu ikinä pois, vaikka remmiä tuli joskus. Viimeksi 10-vuotiaana. Ei kotiaresteja, kerran jouduin istuun puol tuntia ruokapöydän ääressä puoli tuntia en pystyny syömään mössöruokaa. Sitten armahdettiin.

Myöhemmin isommista kolttosista tuli huutoo, mutta kun asia oli käsitelty perheen sisällä, niin pidettiin ulos päin yhtä auktoriteetteja vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli varsin onnellinen lapsuus 80-90 luvuilla. Sopivasti vapautta ja vastuuta. Kotitöihin piti osallistua, eikä niistä aina saanut palkkaa. Kaiken tarvitsemani sain, mutten kaikkea haluamaani. Suunsoitosta tuli luunappi tai tukkäpöllöä ja jos olin tehnyt oikein tuhmaa sain joskus remmistä. Jankuttamisesta ja kärttämisestä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Ei mitätöity ja vaiennettu, vaan sain ilmaista mielipiteeni, mutta vanhemman päätös lopulta oli se mikä piti.

Pitäisikö mun nyt olla jotenkin pahoillani ja traumatisoitunut? Päinvastoin, kiitollinen vanhemmille, kun jaksoivat koulia minusta ihmisen, joka pystyy ja haluaa huolehtia itsestään ja perheestään, eikä ajattele, että aina hauskaa olla pittää.

Itse olen -87 nainen ja pääpiirteissään kasvatus ei mielestäni suuresti eroa mitä se nyt nykyäänkin ainakin ns. hyvissä perheissä on, eli oli vapautta ja vas

Siis sua on mäiskitty vyöllä vielä 90-luvun lopulla? Ei varmasti ollut yleistä enää. Onhan vanhemmat saaneet ysärillä jo pahoinpitelytuomioitakin tuollaisesta. Aika pitkään on lapsilta myös kysytty kurittamisesta koulun terveystarkastuksissa. 

Oletko koskaan puhunut asiasta vanhempiesi kanssa?

Toinen puoli tuntia yo tekstissä on liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli varsin onnellinen lapsuus 80-90 luvuilla. Sopivasti vapautta ja vastuuta. Kotitöihin piti osallistua, eikä niistä aina saanut palkkaa. Kaiken tarvitsemani sain, mutten kaikkea haluamaani. Suunsoitosta tuli luunappi tai tukkäpöllöä ja jos olin tehnyt oikein tuhmaa sain joskus remmistä. Jankuttamisesta ja kärttämisestä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Ei mitätöity ja vaiennettu, vaan sain ilmaista mielipiteeni, mutta vanhemman päätös lopulta oli se mikä piti.

Pitäisikö mun nyt olla jotenkin pahoillani ja traumatisoitunut? Päinvastoin, kiitollinen vanhemmille, kun jaksoivat koulia minusta ihmisen, joka pystyy ja haluaa huolehtia itsestään ja perheestään, eikä ajattele, että aina hauskaa olla pittää.

No sitten varmaan piiskaat ja tukistat omiakin lapsia jos se ke

 

Sinä voit pitää sitä erikoisena. Minä kiitän omasta työurastani, keskustelutaidostani, koulutuksestani, yleissivistyksestäni, puhtaasta kodistani, urheiluharrastuksistani, onnellisesta parisuhteestani, itsenäisyydestäni, ulkomaan opiskelu -ja työjaksoistani, vakaasta taloudellisesta tilanteestani jne kasvatustani. Vanhemmat kasvattivat siihen, että ensin työ ja velvollisuudet, sitten niin paljon huvia kun sen jälkeen ehtii ja on varaa. Itse olisin ihan varmasti mieluummin luuhannut kavereilla, pelannut nintendoa, vetänyt kaljaa kaupungilla, kuin hoitanut kouluasioita ja lukenut.

Ainut mihin minua ei kasvatettu oli liikunnallinen elämäntapa, ja se on tuottanut mulle eniten haasteita aikuiselämässänikin. Onneksi kuitenkin vanhemmilta tarttui luontorakkaus, joten vaikken ole aivan niin liikunnallinen kuin toivoisin, en kuitenkaan vihaa ulkoilmaa kuten abaut 80% nykynuorista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahin oli ehdottamasti kun pikkuserkkujen luona muistaakseni 1977 tungettiin nuorin kanin häkkiin ja lukittiin se sinne. Mutsit huomas ja sit juostiin pakoon, oikastiin nokkospensaan läpi ja kiroiltiin niin helkkaristi mennessämme. 

Jäätiin kiinni ja syötiin saippuaa kiroilusta ja jouduttiin päikkäreille. Kirveli niin perhanasti ne nokkosen polttamat. Sen muistaa vieläkin.

Muuten tuli tukkapöllyä ja joskus remmiä. Olin aika riiviö, mutta en jäänyt kiinni :)

Te vangitsitte, äiti vangitsi; äiti vangitsi, te vangitsitte... 

otitko lääkkeet aamulla :)

Vierailija kirjoitti:

Onnittelen lämpimästi kaikkia vanhempia, jotka ovat keskustelevalla ja tunteita sanoittavalla kasvatuksella, jossa rangaistuksia ei jaeta vaan motivoidaan palkitsemalla,  saaneet kasvatettua aikuisia, työelämässä ja henkilökohtaisessa elämässä menestyviä miehiä. Miehiä, joilla opinnot menivät putkeen, ammatti ja tulotaso miellyttää, on parisuhde, ystäviä ja terveet elämäntavat.

Jos kuitenkin kävi toisin, niin ehkä, ehkä, on pienenpienipikkiriikkinen mahdollisuus, ettet olekaan kasvatustieteen absoluuttinen auktoriteetti sekä profeetta.

Kun katselee noita pojan kavereita, niin kaverivanhempien nuoret on nyt ammattikoulussa, jossa kaikki muu on p*skaa paitsi se kun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin istua kahvihuoneessa ja vapettaa.

Sanoitus on tunkeilevaa ja vaarallista.

Palkitseminen on nöyryyttävää ja viestii, että lapsen tehtävä on miellyttää.

Menestys ei tarkoita, etteikö taustalla olisi traumaattinen lapsuus; usein juuri päinvastoin. Tietysti toinenkin ääripää voi tarkoittaa samaa. Menestys ei silloin olekaan lopulta niin suuri onni, kuin voisi luulla - ainakaan menestyjän lapsille... Ja kurjalle kurjuus on tavallistakin ankeampaa. Koska vääryydet lapsuudessa määrittelevät sen, miltä menestyskin lopulta tuntuu. Onnea ei voi täysin rakentaa ulkoisten asioiden varaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahin oli ehdottamasti kun pikkuserkkujen luona muistaakseni 1977 tungettiin nuorin kanin häkkiin ja lukittiin se sinne. Mutsit huomas ja sit juostiin pakoon, oikastiin nokkospensaan läpi ja kiroiltiin niin helkkaristi mennessämme. 

Jäätiin kiinni ja syötiin saippuaa kiroilusta ja jouduttiin päikkäreille. Kirveli niin perhanasti ne nokkosen polttamat. Sen muistaa vieläkin.

Muuten tuli tukkapöllyä ja joskus remmiä. Olin aika riiviö, mutta en jäänyt kiinni :)

Te vangitsitte, äiti vangitsi; äiti vangitsi, te vangitsitte... 

otitko lääkkeet aamulla :)

 

Mitä hourailet? Oliko sinulla v-mäinen äiti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli varsin onnellinen lapsuus 80-90 luvuilla. Sopivasti vapautta ja vastuuta. Kotitöihin piti osallistua, eikä niistä aina saanut palkkaa. Kaiken tarvitsemani sain, mutten kaikkea haluamaani. Suunsoitosta tuli luunappi tai tukkäpöllöä ja jos olin tehnyt oikein tuhmaa sain joskus remmistä. Jankuttamisesta ja kärttämisestä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Ei mitätöity ja vaiennettu, vaan sain ilmaista mielipiteeni, mutta vanhemman päätös lopulta oli se mikä piti.

Pitäisikö mun nyt olla jotenkin pahoillani ja traumatisoitunut? Päinvastoin, kiitollinen vanhemmille, kun jaksoivat koulia minusta ihmisen, joka pystyy ja haluaa huolehtia itsestään ja perheestään, eikä ajattele, että aina hauskaa olla pittää.

No sitten varmaan piiskaat ja tukistat omiakin lapsia jos se ke

Nyt sun pitää ehkä kaivaa esille näyttö, että 80-luvun oikeuskäytännön mukaan luunappi oli rikos.

"Siis sua on mäiskitty vyöllä vielä 90-luvun lopulla? Ei varmasti ollut yleistä enää. Onhan vanhemmat saaneet ysärillä jo pahoinpitelytuomioitakin tuollaisesta. Aika pitkään on lapsilta myös kysytty kurittamisesta koulun terveystarkastuksissa. 

Oletko koskaan puhunut asiasta vanhempiesi kanssa?"

Mäiskitty kuulostaa nyt vähän... ei sitä nyt usein ollut, ehkä kerran pari vuodessa. En muista, että terkkari olisi kysellyt. Vanhempien kommentti asiaan on ollut se, että no siihen aikaan kasvatus oli sellaista ja nykyään on toisenlaista tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli varsin onnellinen lapsuus 80-90 luvuilla. Sopivasti vapautta ja vastuuta. Kotitöihin piti osallistua, eikä niistä aina saanut palkkaa. Kaiken tarvitsemani sain, mutten kaikkea haluamaani. Suunsoitosta tuli luunappi tai tukkäpöllöä ja jos olin tehnyt oikein tuhmaa sain joskus remmistä. Jankuttamisesta ja kärttämisestä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Ei mitätöity ja vaiennettu, vaan sain ilmaista mielipiteeni, mutta vanhemman päätös lopulta oli se mikä piti.

Pitäisikö mun nyt olla jotenkin pahoillani ja traumatisoitunut? Päinvastoin, kiitollinen vanhemmille, kun jaksoivat koulia minusta ihmisen, joka pystyy ja haluaa huolehtia itsestään ja perheestään, eikä ajattele, että aina hauskaa olla pittää.

No sitten v

Pahimpia ovat nämä omahyväiset, itseään täydelliseksi luulevat ihmiset, jotka vaativat omiakin lapsiaan miellyttämään heitä... ja olemaan kiitollisia, jos kulissit toimii. Jos joku ei tätä illuusiota toteuta, hänet halutaan diagnosoida ja "lääkitä". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli varsin onnellinen lapsuus 80-90 luvuilla. Sopivasti vapautta ja vastuuta. Kotitöihin piti osallistua, eikä niistä aina saanut palkkaa. Kaiken tarvitsemani sain, mutten kaikkea haluamaani. Suunsoitosta tuli luunappi tai tukkäpöllöä ja jos olin tehnyt oikein tuhmaa sain joskus remmistä. Jankuttamisesta ja kärttämisestä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Ei mitätöity ja vaiennettu, vaan sain ilmaista mielipiteeni, mutta vanhemman päätös lopulta oli se mikä piti.

Pitäisikö mun nyt olla jotenkin pahoillani ja traumatisoitunut? Päinvastoin, kiitollinen vanhemmille, kun jaksoivat koulia minusta ihmisen, joka pystyy ja haluaa huolehtia itsestään ja perheestään, eikä ajattele, että aina hauskaa olla pittää.

No sitten v

Tosissasiko uskot että fyysinen kuritus oli välttämätöntä? Muuten olisit elämässäsi epäonnistunut? Et pysty myöntämään että lapsen pahoinpitely oli väärin? Vanhempasi olivat huonoja kasvattajia siinä suhteessa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli varsin onnellinen lapsuus 80-90 luvuilla. Sopivasti vapautta ja vastuuta. Kotitöihin piti osallistua, eikä niistä aina saanut palkkaa. Kaiken tarvitsemani sain, mutten kaikkea haluamaani. Suunsoitosta tuli luunappi tai tukkäpöllöä ja jos olin tehnyt oikein tuhmaa sain joskus remmistä. Jankuttamisesta ja kärttämisestä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Ei mitätöity ja vaiennettu, vaan sain ilmaista mielipiteeni, mutta vanhemman päätös lopulta oli se mikä piti.

Pitäisikö mun nyt olla jotenkin pahoillani ja traumatisoitunut? Päinvastoin, kiitollinen vanhemmille, kun jaksoivat koulia minusta ihmisen, joka pystyy ja haluaa huolehtia itsestään ja perheestään, eikä ajattele, että aina hauskaa

Just ne vanhemmat, jotka kuittaavat väkivallankin kasvatuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli varsin onnellinen lapsuus 80-90 luvuilla. Sopivasti vapautta ja vastuuta. Kotitöihin piti osallistua, eikä niistä aina saanut palkkaa. Kaiken tarvitsemani sain, mutten kaikkea haluamaani. Suunsoitosta tuli luunappi tai tukkäpöllöä ja jos olin tehnyt oikein tuhmaa sain joskus remmistä. Jankuttamisesta ja kärttämisestä omaan huoneeseen rauhoittumaan. Ei mitätöity ja vaiennettu, vaan sain ilmaista mielipiteeni, mutta vanhemman päätös lopulta oli se mikä piti.

Pitäisikö mun nyt olla jotenkin pahoillani ja traumatisoitunut? Päinvastoin, kiitollinen vanhemmille, kun jaksoivat koulia minusta ihmisen, joka pystyy ja haluaa huolehtia itsestään ja perheestään, eikä ajattele, että aina hauskaa olla pittää.

No sitten v

Kaikki lapsen fyysinen kurittaminen on rikos, myös luunapit, tukistamiset ja läimäytykset. 

Vierailija kirjoitti:

"Siis sua on mäiskitty vyöllä vielä 90-luvun lopulla? Ei varmasti ollut yleistä enää. Onhan vanhemmat saaneet ysärillä jo pahoinpitelytuomioitakin tuollaisesta. Aika pitkään on lapsilta myös kysytty kurittamisesta koulun terveystarkastuksissa. 

Oletko koskaan puhunut asiasta vanhempiesi kanssa?"

Mäiskitty kuulostaa nyt vähän... ei sitä nyt usein ollut, ehkä kerran pari vuodessa. En muista, että terkkari olisi kysellyt. Vanhempien kommentti asiaan on ollut se, että no siihen aikaan kasvatus oli sellaista ja nykyään on toisenlaista tms.

 

Olisitko kertonut terveydenhoitajalle jos tämä olisi kysynyt? Hänellä on virkavelvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. 

The Irrational Defenses of Bad Parents -- And Sadly, They Are Common

Joku kertoo OMASTA KOKEMUKSESTAAN onnellisesta lapsuudestaan, johon saattoi kuulua myös ruumiillista kuritusta.

Toinen tulee suoltamaan propagandaansa, kuinka väärin on toimittu ja kaikki koettu.