Lue keskustelun säännöt.
Täytän 60 ja vanhuus iskee lujaa!
20.02.2024 |
Vähän ahdistaa! Sekä ulkoisesti että sisäisesti huomaa nyt kyllä ikääntymisen rankasti. Töissä pitäisi jaksaa, ja sekin kauhistuttaa. Surettaa ulkoinen rapistuminen. Molemmat vanhemmat menivät muistisairauksiin, pelottaa että osuu omallekin kohdalle.
Muita kuusikymmpisiä kriiseilijöitä? (Itseään ja upeaa elämää ei tarvitse nyt tulla kehumaan, tämä ei ole sellainen ketju.)
Kommentit (253)
Täällä. Ja olen jo varannut ajan muistitesteihin. Viimeiset viisi vuotta ovat olleet rankkaa alamäkeä, eikä mikään kuntoilu/ruokavalio ole enää tepsinyt. Kieltämättä painaa mielen matalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmarran ahdistuksesi. Onko elamassasi kaikki asiat vanhetessa menneet huonompaan suuntaan?
Olen itse aika fatalistinen. Tulee mita tulee, jotenkin sita selviaa. Jos muistini prakaa niin laheisilleni se on pahempaa kuin itselle, ikava kylla.
En nyt ihan sanoisi, että se alamäki alkaa juuri 60-vuotiaana. Kyllä se alkaa pikkuhiljaa vähän aiemmin. Ei sitä niin huomaa. Voi olla myös, että on niin kauan ollut työelämässä että senkin takia on jo uupunut. Sitten miettii, että tässä pitäisi vielä 5 vuotta vähintään jaksaa. Itse olen ottanut sellaisen taktiikan, että ajattelen aina vuosi kerrallaan.
Eikö työpaikan johto ymmärrä ikääntymistä?
Taide ja hikihommat mielessäni. Terveisiä kaikille meille jotka vanhenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juupa juu - henkilökohtaiset lopunajat, heräsin niihin viime kesänä. Tein edunvalvontavaltuutuksen ja kaikki paperit kuntoon. Ei nyt oikeastaan masenna, mutta ei nämä loppukilometrit mitään kutsuviakaan ole.
Täytän 62 vuotta keväällä. Odottelen eläkkeelle pääsyä jos sinne asti kykenee etes töitä tekemään. Mullakin muisti temppuilee että pitää miettiä joskus ihan yksinkertaistakin asiaa että mites se menikään. Ulkonäöstä en stressaa kummemmin. No hiukset on kyllä ohentuneet selkeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauti terveestä elämästä vielä kun voit. Ulkonäön rapistumisella nyt ei ole mitään merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Nauti terveestä elämästä vielä kun voit. Ulkonäön rapistumisella nyt ei ole mitään merkitystä.
Ja taas alapeukkuja. No älä sitten nauti. Toivotan sinulle intensiivistä murehtimista ja epätoivoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et ihan oikeasti jaksa, ja jos et ole taloudellisesti katastrofaalisessa tilassa, irtisanoudu! Oletan, että olet ollut töissä jo pitkään, joten eläkettäkin sinulle lienee kertynyt.
Myy vaikka asunto, jos sinulla on velaton koti.
Nyt on sinulla elämässä ratkaisun vuodet! Panosta hyvinvointiisi nyt, niin jaksat oikeasti vanhana paremmin!
Saat myös tueksesi varhennettua vanhuuseläkettä, jos olet rahan tarpeessa. KAIKKI 61 + HUOM, kauaa ei varhennettua vanhuuseläkettä kuulemma enää voi hakea, nyt siihen on vielä mahdollisuus, jos olet 61 v täyttänyt.
Mulla 72 heinäkuussa, eikä vanhuudesta tietoakaan, muutama harmaa haiven tullut tummanruskeaan tukkaan, mutta mitä sitten..eikun menox
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos et ihan oikeasti jaksa, ja jos et ole taloudellisesti katastrofaalisessa tilassa, irtisanoudu! Oletan, että olet ollut töissä jo pitkään, joten eläkettäkin sinulle lienee kertynyt.
Myy vaikka asunto, jos sinulla on velaton koti.
Nyt on sinulla elämässä ratkaisun vuodet! Panosta hyvinvointiisi nyt, niin jaksat oikeasti vanhana paremmin!
Saat myös tueksesi varhennettua vanhuuseläkettä, jos olet rahan tarpeessa. KAIKKI 61 + HUOM, kauaa ei varhennettua vanhuuseläkettä kuulemma enää voi hakea, nyt siihen on vielä mahdollisuus, jos olet 61 v täyttänyt.
Samaa mieltä. Työllä ei kannata itseään tappaa; liikaa on tuttavissa niitä, jotka menivät hautaan ensimmäisen eläkevuotensa aikana. Ja kyllä väsyttää, vanhuuden valumisen ruhoon oikein tuntee 😅 Minä en niinkään kaipaa nautintoa, mutta rauhaa haluan viimeisille vuosilleni. Puuhastella omia pieniä asioitani, aikaa ajatella.
Ihminen on niin vanha tai nuori kuin tuntee itse olevansa, ikä on vain numero josta ei kannata tehdä numeroa. Jos pidät itsestäsi huolta eli syöt terveellisesti ja liikut tarpeeksi kehosi voi olla numerollista ikääsi paljonkin nuorempi (kehon koostumusmittaus kertoo tämän).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko tulla tähän jatkoksi, vaikken sovikaan kaikilta osin kuvaukseen?
Olen perinyt geenit, joilla eletään pitkään ja terveenä. Tukkakin on harmaa mutta tuuhea. Havahduin kuitenkin ajan kulumiseen, kun tein viisikymppisenä konkurssin, eikä kukaan halunnut minua töihin - minua, jolla tutkinnot, työkokemus ja työkyky olivat huippuluokkaa. Koko omaisuus meni, maine turmeltui ja kaiken kruunuksi loukkasin itseni pahasti, eikä lääkäreitä yhtään kiinnosta parantaa minua.
Häämöttävässä kuudessakympissä on hirveintä tajuta se, että aikaa ei enää ole. En ehdi kerätä itselleni eläkettä ja nousta tästä suosta. Lääkäreitä ei kiinnosta, koska olen liian vanha. TE-toimistoa ei kiinnosta, koska olen eläkeläisyyden partaalla. Työnantajia kyllä kiinnostaisi saada minut ilmaiseksi FEC-koulutukseen, mutta epäilen suuresti sitä väittämää, että koulutus johtaisi työllistymiseen. Olen jo ottanut tavakseni etsiä mahdollisimman kokeneen (eli vanhan) lääkärin, fysioterapeutin, TE-virkailijan, vaatemyyjän ja niin edelleen, koska heillä ei yleensä ole kolmikymppisen raivostuttavaa, kuolemattomuuden tunteesta versovaa tsemppiasennetta.
En ole kärsinyt ikäkriiseistä koskaan, mutta nyt olen vedenjakajalla. Jos joillekin on tuskaa sinnitellä töissä eläkkeeseen asti, on tuskallista tämäkin, että vain isolla lottovoitolla voisi rakentaa itselleen kelvollisen loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Ymmarran ahdistuksesi. Onko elamassasi kaikki asiat vanhetessa menneet huonompaan suuntaan?
Olen itse aika fatalistinen. Tulee mita tulee, jotenkin sita selviaa. Jos muistini prakaa niin laheisilleni se on pahempaa kuin itselle, ikava kylla.
Alapeukkuja taas, miksi? Tein kuten pyydettiin, olin realistinen, en hehkuttanut. Olinko liian masentava ja alavireinen sitten?
Jos vastaa asiallisesti . Alapeukut on kehu täällä. Saa alapeukuttaa. Kiitos ja näkemiin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä. Ja olen jo varannut ajan muistitesteihin. Viimeiset viisi vuotta ovat olleet rankkaa alamäkeä, eikä mikään kuntoilu/ruokavalio ole enää tepsinyt. Kieltämättä painaa mielen matalaksi.
Miksi olet menossa muistitesteihin? Oletko huomannut muistissasi muutoksia vai halluatko testata vain varmuuden vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan sanoisi, että se alamäki alkaa juuri 60-vuotiaana. Kyllä se alkaa pikkuhiljaa vähän aiemmin. Ei sitä niin huomaa. Voi olla myös, että on niin kauan ollut työelämässä että senkin takia on jo uupunut. Sitten miettii, että tässä pitäisi vielä 5 vuotta vähintään jaksaa. Itse olen ottanut sellaisen taktiikan, että ajattelen aina vuosi kerrallaan.
Tuo vuosi kerrallaan on nuorille. Viikko kerrallaan.
Ei pelota, mutta sen huomaan, että ikään kuin puhettani ei otettaisi enää tosissaan esim. työterveydessä. Ehkä he ovat jotenkin luovuttaneet ja tuumivat, ettei tuo onneton enää kauan muutenkaan töissä pakerra.
Muistin huonontumisen huomaa. Pyörryttää ja huimaa aiempaa herkemmin eikä ajatus kulje kuten ennen. Olen yli 60.
En hehkuta mitään mutta kysyn, mitä hyötyä tuosta sun murehtimisesta on?
terkuin samanikäinen