Voinko luottaa, että jos kaadun jäisellä kadulla, niin joku auttaa?

Valitettavasti et voi luottaa. Kun kaaduin liukkailla ja mursin olkapääni niin ainoastaan ma mut auttoivat. Hävetkää suomalaiset!

Vierailija kirjoitti:

epäsiisteille humalaisille alemman sosiaaliluokan ihmisille soitan korkeintaan ambulanssin, mutta en minun hienoja käsiäni mene heillä likaamaan

en kyllä soittaisi ambulanssia. jokainen voi joskus tarvita ambulanssia ja silloin ei halua, että lanssi on varattu jonkun sossunpummijuopon vuoksi

voit luottaa saavasi apua, jos olet hyvännäköinen parikymppinen isotissinen nainen. muiden kannattaa pysyä pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti et voi luottaa. Kun kaaduin liukkailla ja mursin olkapääni niin ainoastaan ma mut auttoivat. Hävetkää suomalaiset!

ma mut eivät vielä ole kuulleet metoosta ja feminismistä. ei suomalaiset enää noiden vuoksi lähesty vierasta ihmistä

Vierailija kirjoitti:

et voi, suurin osa ihmisistä menee ohi, jotkut saattavat kaivaa puhelimen esiin ja nappasta valokuvan.

naapurinrouva kaatui viime viikolla ja kuulemma makasi tosi kauan maassa ennen kuin kukaan auttoi hänet ylös.<<<<Kun kaatuu ja itse ei pääse ylös.Voin pyytää ohikulkioilta apua.Mutoin jos hiljaa siinä,luulevat on humalassa.Itse en luule, vaan aina menen autamaan ja tarvittaessa soitan 112.

Mä autan.

Mutta hanki piikkikengät. Ovat tehneet ulkonaliikkumisesta(ni) varmempaa.

T. kokemusasiantuntija

Kaaduin pohjeluu murtui kolmesta kohtaa. Kauhein kipu jonka olen koskaan kohdannut.

Kaatumisen jälkeen minun ensimmäinen tavoite oli nousta ylös, ettei kukaan tule auttamaan ja kyselemään. Pääsin ylös ja tuskissani seisoin kadunvarressa. Soitin kaverin viemään päivystykseen. 

Moni siitä käveli ohi huolestuneen näköisenä, mutta kehonkielellä ilmaisin, että en kaipaa apua. Jouduin seisomaan tien vieressä noin 20min. Pahin kipu hellitti muutamassa minuutissa, mutta sitten erehdyin laskemaan painoa jalalle ja ai VVUU.

Taidan olla vähän tyhmä. Mutta varmasti olisin saanut apua.

Jos loukkaantuu keskellä ihmisjoukkoa ja kukaan ei auta, pitää siitä ryhmästä valita yksi jota katsoo silmiin ja pyytää apua, ei odottaa, että ryhmädynamiikka oikenee ja joku tulee siihen tulokseen, että auttaa pitää 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään ennemmin että jotkut auttavat liian äkkiä ylös, väkisin ylös tai jos ei tarvii apua joku tulee siihen tempomaan. Murtunutta tai loukkaantunutta ihmistä ei saa repiä ylös. Yöllä jos liukastuu on hiljaista, mutta yleensä ylös pääsee, puhelin?

Jos ei ole päätä lyönyt niin ylös vaan, niskamurtuma on ainut joka estää liikuttelun ilman niskatukea. 

Ei pidä paikkaansa. Vanhukselle lonkkamurtuma voi mennä tosi paljon huonompaan suuntaan jos mennään repimään ylös! 

Vierailija kirjoitti:

Kehä 3:n sisäpuolella ET VOI.

Kyllä voi. On saatu apua ja on autettu espoossa.

No et todellakaan voi. Itse liukastuin ja vielä niin, että yhtäkkiä vaan makasin selälläni maassa lyöden päänikin eikä kukaan pysähtynyt eikä kysynyt oletko kunnossa. Siinä sitten heiluttelin ensin varpaitani ja sormiani, että ok kaikki toimii ja nousin istuvaan asentoon jossa huomasin, että selkähän se ainakin venähti ja samalla myös sen, ettei oikealla kädellä voi ottaa yhtään tukea. 

Ihan tarkkaan en edes muista miten mä siitä itseni ylös sain kammettua, mutta apua en saanut. Sitten kun olin jo jaloillani niin ohi meni pari teinityttöä, jotka naureskeli että täti on vähän ottanut..

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opetella jännittämään niska, niin ei pää kolahda maahan 

Epäilemättä, mutta itse ainakin kaaduin niin yllättäen ja nopeasti ettei siinä ehtinyt ajatella mitään eikä edes tajuta liukastuneensa ennen kuin löi päänsä ja makasi oikosenaan maassa. Ja tuossa en tosiaan ehtinyt ottaa kädelläkään vastaan, mutta silti se murtui vähän ranteen yläpuolelta ja aivan älytön mustelma tuli ojentajaan ja vähän kyynärpäähänkin.

Muutama viikko sitten ihan Helsingin ydinkeskustassa oli vanha nainen ylittämässä tietä ja hän ei pystynyt ylittämään tien ja jalkakäytävän välissä olevaa lumikinosta. Kinoksessa oli vain yhden jalan levyinen kapea polku. ja olisi vaatinut vähän tasapainoa, se että kävelee tuota kapeaa pitkin. 

Mummoa ryntäsi auttamaan 3 ihmistä yhtä aikaa, koska hän juuttui seisomaan tielle, kun ei uskaltanut kävellä tuota kapeaa polkua pitkin. Liikennevalot oli juuri vaihtuneet ja mm. ratikka meni niin läheltä hänen selkäänsä että pahaa teki, näin sen juuri kun tulin kaupan ovesta ja minulle tuli vaistomaisesti kiire mennä apuun. Ehdin ensimmäisenä apuun ja tarjosin hänelle kättäni sieltä kinoksen toiselta puolelta tueksi, mutta mummo ei oikein siltikään uskaltanut. Samassa tien toiselta puolelta (eli hän ylitti tuon kadun noin vain) tuli nainen auttamaan mummoa myös. Ja näin kun auttajia oli kinoksen molemmilla puolilla, saatiin tuettua mummoa niin, että hän pääsi jalkakäytävälle. Ja siihen tuli lopuksi vielä 3:kin auttaja. 

Tämä kaikki tapahtui noin 2 minuutissa, joten kyllä todellakin auttajia tulee ja nopeasti paikalle. Tuli niin hyvä mieli siitä, että meitä löytyi jopa 3 avustajaa ihan hetkessä.

Voinko luottaa, Että joku auttaa! Keitä te olette, jotka tungette tuota niin-sanaa joka paikkaan?

Valitettavasti viime ainoina kuullut niin paljon tuota että moni kaatunut eikä kukaan tule auttamaan että alkaa jo huolestuttaa että minkälaista sakkia suomalaiset on. Karkeasti yleistäen mutta vain karkeasti. Tähän on pakko heittää vertailun vuoksi Italia jossa tulee vietettyä osan vuodesta nykyään. Kadulla jonkun kaatuessa heti on paikalla kymmeniä ihmisiä sillä sekunnilla auttamassa sinua, kyllä, liioitellusti vaikka apukäsiä tarvitsisi vain muutaman, :D mutta todella tuntuu siltä että kulttuuri näkyyykin siinä että toisista välitetään ja ollaan heti auttamassa.

Tosin erittäin iloinen yllätys omalla kohdalla oli kun kuukausi sitten liukastuin todella pahasti täällä Suomessa  ja löin pääni, kaikki muut vain tuijottivat mutta lähellä oleva mies parahti ai hemmetti!!! josta päätellen liukastuminen varmaan näytti aika pahalta (:D) ja sitten heti riensi itse apuun, ja hän liukastui itsekin. Nousi sitten ylös ja auttoi minutkin varovasti ylös ja varmisteli että olenhan kunnossa. 

Toisaalta , itsellä kävi hyvä tuuri kun tämä ystävällinen mies osui kohdalle mutta mietin noissa muissa tapauksissa, millainen ihminen vain kävelee ohi, haloo?? Edes kysymättä oletko kunnossa? Tai pahimmassa tapauksessa kuvaa? Kyllä tuo mielestäni on edes minimi kysyä että tarvitsetko apua , oletko kunnossa. Itsellä ei riitä pokka eikä omatunto ignoorata. 

Kaaduin viime syksynä Herttoniemessä ja heti tuli joku ystävällinen naisihminen auttamaan, onneksi ei sattunut pahemmin ja pääsin ihan itsekkin ylös. Kiitos hänelle joka tuli auttamaan.

Jos ei ole just ratikka tai auto tulossa kaatuneen päälle, kysellään ensin vähän. Pystyykö liikuttamaan jalkoja ja käsiä. Jos ei raajat toimi, pitää odotella ambulanssia.