Lue keskustelun säännöt.
Alatiesynnyttänyt äiti herkistyy vauvan itkulle herkemmin /hs tänään
05.09.2008 |
Synnytystapa vaikuttaa siihen, miten herkästi äidit reagoivat lapsensa tarpeisiin. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan alateitse synnyttäneet naiset reagoivat huomattavasti herkemmin lapsensa ääniin kuin keisarinleikkauksella synnyttäneet. Löytö vahvistaa havaintoja, joiden mukaan keisarinleikkaus voi häiritä äidin ja lapsen välisen emotionaalisen suhteen kehittymistä.
Yalen yliopiston tutkimuksessa seurattiin 12 äidin aivojen aktiivisuutta 2-4 viikkoa synnytyksen jälkeen. Puolet äideistä oli synnyttänyt alateitse ja puolet keisarinleikkauksella. Tulokset osoittivat, että alateitse ja keisarinleikkauksella synnyttäneillä oli merkittäviä eroja niillä aivojen alueilla, jotka säätelevät äidin reaktioita lapsen tarpeisiin. Eroja löytyi myös äidin mielialaa sääteleviltä alueilta.
Tutkimusta johtaneen professori James Swainin mukaan erot voivat johtua osittain oksitosiinihormonista, jota erittyy alatiesynnytyksessä, mutta ei juurikaan keisarinleikkauksessa. Oksitosiini saattaa virittää äidin neurokemiallisesti vastaamaan herkemmin lapsen tarpeisiin.
Tutkimuksen julkaisi Journal of Child Psychology and Psychiatry.
Kommentit (31)
On päivänselvää että asia menee just noin. Lapsen on tarkoitettu syntyä luonnollista poistumisreittiä ja se ei tule muuttumaan alatiestä mihinkään.
Alatiesynnytys on luonnollinen, leikkaus luonnonvastainen.
Kolme lasta olen synnyttänyt alateitse ja aistit ovat olleet valppaina jo siihen kun lapsi yöllä alkaa heräämään imetystä varten.
Tuntemani kahden lapsen sektioäiti ei ole kuullut yöllä vauvojensa heräämistä, yleensä mies heräsi. Lisäksi kiinnittymissuhteissa ja vuorovaikutuksessa ongelmia muutoinkin. Lapset sai olla paskoissaan päivälläkin tuntikausia. Minä pesin kyläillessäni etenkin nuorimmaisen pyllyä ja usein se oli tulipunainen. Sulki lapsen huoneeseen tuntikausiksi ja antoi huutaa pitkiäkin aikoja.
Tiedän että nainen ajatteli tuolloin että toinen sektio pilasi hänen kroppansa, ensimmäinen vauva oli otettu siistillä poikittaisviillolla ja nuorimmainen pystyviillolla ja oli erittäin katkera tästä leikkaustavasta. Liekö siinä syy miksi syrji nuorintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja heillä ainakin pätee tämä tutkimus väite. Olen läheltä päässyt seuraamaan näitä perheitä ja äidit itsekin sanoivat et heillä näin.
SAmoten imetys ei lähtenyt käyntiin, vauvat itkivät todella paljon ja olivat levottomia.
Mutta en tietystikään väitä että nÄIN OLISI kaikilla! Aina on poikkeuksiakin mukana.
Mutta eihän tuo ap,n alotus mitää uutta ole. Tästä on paljonkin tehty eri tutkimuksia ja kaikki tulokset viiittaavat tähän..
kannattanee huomioida, että tämä ei ole ensimmäinen tutkimus, joka antaa tällaisia tuloksia. Onhan niitä vaikka kuinka monia muitakin tutkimuksia, joissa järjestäen tulos on se, että sektiolla syntyneet vauvat ovat itkuisampia, sopeutuvat huonommin ulkomaailmaan, sektioäidillä imetys käynnistyy huonommin jne jne. Kyse on kuitenkin keskimääräisistä asioista, ei jokaikistä äitiä koskevista tuloksista.
On päivänselvää että asia menee just noin. Lapsen on tarkoitettu syntyä luonnollista poistumisreittiä ja se ei tule muuttumaan alatiestä mihinkään.
Alatiesynnytys on luonnollinen, leikkaus luonnonvastainen.
Kolme lasta olen synnyttänyt alateitse ja aistit ovat olleet valppaina jo siihen kun lapsi yöllä alkaa heräämään imetystä varten.
Tuntemani kahden lapsen sektioäiti ei ole kuullut yöllä vauvojensa heräämistä, yleensä mies heräsi. Lisäksi kiinnittymissuhteissa ja vuorovaikutuksessa ongelmia muutoinkin. Lapset sai olla paskoissaan päivälläkin tuntikausia. Minä pesin kyläillessäni etenkin nuorimmaisen pyllyä ja usein se oli tulipunainen. Sulki lapsen huoneeseen tuntikausiksi ja antoi huutaa pitkiäkin aikoja.
Tiedän että nainen ajatteli tuolloin että toinen sektio pilasi hänen kroppansa, ensimmäinen vauva oli otettu siistillä poikittaisviillolla ja nuorimmainen pystyviillolla ja oli erittäin katkera tästä leikkaustavasta. Liekö siinä syy miksi syrji nuorintaan.
Lisäksi kiinnittymissuhteissa ja vuorovaikutuksessa ongelmia muutoinkin. Lapset sai olla paskoissaan päivälläkin tuntikausia. Minä pesin kyläillessäni etenkin nuorimmaisen pyllyä ja usein se oli tulipunainen. Sulki lapsen huoneeseen tuntikausiksi ja antoi huutaa pitkiäkin aikoja.
Uskoisin, että tähän ylläolevaan ei lieneekään olisi voinut vaikuttaa, olisi lapset sitten syntyneet alateitse tai sektiolla, vai mitä luulette??? Kuullostaa ihan siltä, että tässä tapauksessa on ollut kyse masentuneesta äidistä tai sitten vaan muuten vaan vajaasta yksilöstä???
Omat lapseni (kaksoset) syntyivät sektiolla. Olen aina herännyt heidän itkuunsa, aluksi menetin yöuneni kokonaan...kyllä se meillä olin minä kun heräsin lasten itkuun öisin.
Mutta, uskon kyllä, että lapsesta saattaa jossain tapauksissa tulla läheisempi, kun joutuu itse punnertamaan lapsen maailmaan.
Todelllakin. Äitinä oleminen kestää koko elämän, alkaen syntymästä, kaikkina yhteisinä elonpäivinä. Alateitse synnyttäneitä lapsensa laiminlyöviä äitejä on "pilvin pimein", joku 2-4- viikkoa ei todellakaan voi määritellä elämänmittaista suhdetta, johan sen jo järkikin sanoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tutkimus on julkaistu alan tieteellisessä lehdessä, niin tämä tutkimus täyttää tieteelliset kriteerit. Tämä taas tarkoittaa, että samat tulokset tullaan saamaan toistamiseen, jos ja kun asiaa uudelleen tutkitaan.
Kuulkaas, ei yksi eikä kymmenen av-mammaa pysty yhtä tieteellistä tutkimusta kumoamaan. Ei, vaikka mitä inttäisitte.
vaikka sillä ei ole mitään tieteellistä pohjaa. Jopa tutkimuksen tehnyt henkilökin myöntää sen. Väärinkäytökset eivät ole millään muotoa harvinaisia tiedemaailmassa.
Tuskin siis johtuu sektiosta vaan niistä syistä, mitkä sektioon usein johtavat.
Kummallista mitä kaikkea sitä tutkitaankin, johan tämän mun mielestä tajuaa maalaisjärjelläkin. Ja pitää huomata, että ne syyt, jotka sektioon johtavat, aiheuttavat kyllä useimmiten myös seuraamuksia (äidin tai lapsen sairaus tai huono kunto.
No jaa, omat sektioni (3 kpl) on tehty syistä, joita eivät olleet äidin / lapsen sairaus tai huono kunto.
1. "äidin hoito lapsen poikkitilan vuoksi"
2. "äidin hoito kohdun repeämisvaaran vuoksi"
3. "äidin hoito kohdun repeämisvaaran vuoksi"
Eli omassa tai lasteni kunnossa ei ole ollut mitään ongelmaa ennen sektiota tai sen jälkeen (miinus se, että 1. sektiolla syntynyt oli poikkitilassa ja kaksi seuraavaa taasen sitten piti tuon ensimmäisen sektion vuoksi leikata).
Muuten tuo tutkimus kuulostaa kyllä järkeenkäyvältä. Mutta eihän tuo ole mikään "tuomio" :), vauvan viesteille voi herkistyä jälkikäteenkin, vaikkei alku olisikaan poskettoman auvoisa.
t. kahden alatiesynnytetyn ja kolmen sektiolla syntyneen lapsen 'äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luettuani näitä "sektiosta se kaikki johtui" ei voi muuta kuin tuhahdella ;-). Vaikka olisi kuinka alussa "kiintymysongelmia" tms, ei se tosiaan määritä, miten homma etenee. Ihan järjelläkin voi "kiinnittää" itseään vauvaa. Omistani 3. lapsi syntyi sektiolla, minä olin hurjan kipeä, vauva vaan kiljui ekat 3 kk:ta - ja siltikin rohkenen väittää, että ihan yhtä lailla reagoin viesteihinsä, kuin kahden edellisen kanssa. Vanhasta muistista... kun tiesi, kuinka tässä nyt "kuuluisi" olla.
Seuraavat kaksi sektiota sujuivat sitten jo paremmin, eikä meillä ollut mm. imetyksen alun suhteen eroa - tosin ei ollut ekan sektion jälkeenkään. Vaikka sekin voi sektion jälkeen olla haastavampaa.
Jollakin tavalla vauva on maailmaan saatettava ja joskus se ainoa tapa voi olla sektio. Omista lapsistani 3. olisi kuollut kohtuun "ammoisina aikoina" - eikä niitä kahta seuraavaa olisi enää tullutkaan, kun minäkin olisi todennäköisesti kuollut 3. synnytykseeni. Lapsi kun tosiaan oli poikkitilassa, tulossa kantapäät edellä ja vielä varuiksi kietonut napanuoransa 2 kertaa kaulansa ympäri. Häntä ei meinattu sektiollakaan saada ulos kun napanuora pisti vastaan...
Eli henk kohtaisesti kyllä mieluummin otin nuo sektiot kuin niidenevaihtoehdon=). Vaikka olisinkin mieluummin synnyttänyt alateitse, mutta kun ei niin ei.
Asiaa vain tutkitaan lisää, ja todetaan, että ei se niin ollutkaan, ekassa tutkimuksessa oli metodisia virheitä tai joku olennainen muuttuja jätetty kontrolloimatta tai liian pieni otos tai tulos oli vain sattumalta merkitsevä.
Mut ei niitä kumota koskaan niin, että joukko av-mammoja keskustelupalstalla päättää että ei se voi noin olla.
Jos tutkimus on julkaistu alan tieteellisessä lehdessä, niin tämä tutkimus täyttää tieteelliset kriteerit. Tämä taas tarkoittaa, että samat tulokset tullaan saamaan toistamiseen, jos ja kun asiaa uudelleen tutkitaan.
Kuulkaas, ei yksi eikä kymmenen av-mammaa pysty yhtä tieteellistä tutkimusta kumoamaan. Ei, vaikka mitä inttäisitte.
vaikka sillä ei ole mitään tieteellistä pohjaa. Jopa tutkimuksen tehnyt henkilökin myöntää sen. Väärinkäytökset eivät ole millään muotoa harvinaisia tiedemaailmassa.
Jos tutkimus on julkaistu alan tieteellisessä lehdessä, niin tämä tutkimus täyttää tieteelliset kriteerit. Tämä taas tarkoittaa, että samat tulokset tullaan saamaan toistamiseen, jos ja kun asiaa uudelleen tutkitaan.
Kuulkaas, ei yksi eikä kymmenen av-mammaa pysty yhtä tieteellistä tutkimusta kumoamaan. Ei, vaikka mitä inttäisitte.
vaikka sillä ei ole mitään tieteellistä pohjaa. Jopa tutkimuksen tehnyt henkilökin myöntää sen. Väärinkäytökset eivät ole millään muotoa harvinaisia tiedemaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että sektion jälkeen olin paremmassa kunnossa vauvaa hoitamaan huolimatta vahvoista kipulääkkeistä. Imetyskin sujui loistavasti. Sektioitu vauvakin oli heti valppaana ja aktiivisena. Tiedän toki, että useimmilla on toisinpäin. En ole tutkimusta lukenut, mutta 12 on aika pieni otos, että siitä voisi vetää johtopäätöksiä. Mielenkiintoinen tulos, ja uusi tutkimus isommalla otoksella on myos paikallaan. Itse ajattelisin, etta merkityksellistä on myös se, onko kyseessä esikoinen ja ei, äidin ikä ja sosioekonominen asema (erit. USA:ssa siis).
aivojen kuvantamistutkimuksissa ei ole tuhansien henkilöiden koehenkilöjoukkoja eikä tarvita