Mistä tiedät että olet varakaveri?? Listataan tähän asiat
Kommentit (273)
Mulla oli samanlainen tilanne. Olin uupuneena kotona lasten kanssa ja kaipasin kipeästi kaveriseuraa ja vaikka iltaa kaupungilla. Pyysin kaveria mukaan ja sanoin, että nyt todella tarvitsisin seuraa. Kaveri totesi, ettei pääse, mutta kahden kuukauden päästä olisi aikaa mulle.
Suunniteltiin kaverin kanssa Turkin matkaa. Lähtikin toisen kaverin kanssa Lontooseen.
Olenko vain varakaveri, jos toinen vastaa lyhyesti viesteihin, ei tee aloitetta, en ole ainoa enkä ensimmäisten joukossa joka tägätään postaukseen jossa arvotaan lahja kahdelle (arvontaan osallistuneelle ja hänen yhdelle kaverille)? Entä jos lähes joka kerta pyytänyt kahville ja paikan päällä selviää, että näkee toista kaveria parin tunnin päästä ja tekevät jotain kivempaa yhdessä?
Ollaan/oltiin tiivis kolmen naisen porukka. Yksi kuitenkin pyysi kaasoksi vain toisen meistä kahdesta muusta. Asiasta ei puhuttu mitään sen enempää vaan se vaan ikään kuin valkeni pikku hiljaa minulle ei-kaasolle. Olin enemmän loukkaantunut ettei kertonut pyytävänsä vain/tätä toista kuin että en päässyt kaasoksi. Jälki jäi :D
Vierailija kirjoitti:
Ollaan/oltiin tiivis kolmen naisen porukka. Yksi kuitenkin pyysi kaasoksi vain toisen meistä kahdesta muusta. Asiasta ei puhuttu mitään sen enempää vaan se vaan ikään kuin valkeni pikku hiljaa minulle ei-kaasolle. Olin enemmän loukkaantunut ettei kertonut pyytävänsä vain/tätä toista kuin että en päässyt kaasoksi. Jälki jäi :D
Varmasti olet myös hyvä ystävä ystävällesi, et mikään varakaveri. Usein ystäväporukoissa joku kokee jonkun toisen tai vaikka juuri sinut hieman läheisemmäksi kuin toisen ja ei siitä kannata loukkaantua. Itsellänikin on parhaiden ystävieni kanssa tunne siitä, että neljän porukasta kaksi on keskenään parempia ystäviä keskenään ja se on ihan fine. Ei mua haittaisi jos juuri mua ei pyydettäisiin kummiksi tai kaasoksi ja toista ystävää pyydettäisiin. Tiedän että olen itsekin heille kuitenkin tärkeä. Samoin minäkin pystyn laittamaan parhaat ystäväni järjestykseen, kenen kanssa juttu luistaa parhaiten ja kenen seurassa viihdyn kaikista eniten, keneen luita eniten, vaikka ovat ystäviä koko porukka. Mutta veikkaisin että aika harvoin vaikka 3-5 henkilön tiiviissäkin ystäväporukassa kaikki ovat tasan yhtä paljon ystäviä keskenään ja yhtä läheisiä ja tärkeitä toisille. Ja se on normaalia ja siitä ei kannata mitenkään suuttua, vaan olla kiitollinen siitä että on hyviä ystäviä, vaikka ei itse olisi ihan se ykkönen toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä just se, kun mitään ei voi sopia etukäteen. On kuulemma menoa kaikki viikonloput. Joskus arkisin viikolla päivää aikaisemmin tulee ehdotus näkemisestä, mutta vuorotyöläisenä vähän hankalaa järjestää. Peruu monesti samana päivänä jo sovitun tapaamisen, ettei jaksakaan tms. On niin nähty.
Jep! Juurikin näin!
Jos tavatessa kaveri ei juuri kysy kysymyksiä eikä kuulumisia ja vaikuttaa vaisulta, tulee olo että kaveria ei juuri kiinnosta. Tämä vaisuus on kuitenkin vaan minun seurassani, jos on jotain muita ihmisiä siinä joille jutella, kaveri puhua pulputtaa ja vaikuttaa innostuneelta. Jos kerron jostain itselleni tärkeästä asiasta, esimerkiksi että sain uuden työpaikan, kaveri ei kommentoi asiaa mitenkään, ei kysy asiaan liittyen mitään eikä vaikuta kiinnostuneelta.
Pyytää kylään mutta sitten lähtee kesken kaiken toisen kaverin luo kun tuleekin parempaa seuraa
Yhdellä kaverilla facebookissa oli kaikkia kuvia tästä naisesta kavereidensa kanssa. Sitten kun minä olin viettämässä tämän naisen kanssa iltaa ja otettiin muutamat yhteiskuvat minun kamerallani tämän naisen kanssa ja lähetin kuvat myöhemmin naiselle. Nainen oli laittanut kuvat naamakirjaan niin että minut oli leikattu kaikista kuvista pois ja nainen itse oli vaan niissä. Kyllä tuli paha mieli ja laitoin naisen naamakirjassa jollekin tuttavat-listalle, niin ettei nainen näe paljon mitään Facebook-profiilistani.
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä kaverilla facebookissa oli kaikkia kuvia tästä naisesta kavereidensa kanssa. Sitten kun minä olin viettämässä tämän naisen kanssa iltaa ja otettiin muutamat yhteiskuvat minun kamerallani tämän naisen kanssa ja lähetin kuvat myöhemmin naiselle. Nainen oli laittanut kuvat naamakirjaan niin että minut oli leikattu kaikista kuvista pois ja nainen itse oli vaan niissä. Kyllä tuli paha mieli ja laitoin naisen naamakirjassa jollekin tuttavat-listalle, niin ettei nainen näe paljon mitään Facebook-profiilistani.
Ja siis kyseisellä naisella on paljon kaverikuvia kavereidensa kanssa Facebookissa.
Vierailija kirjoitti:
Soittaa ja pyytää ulos ja kertoo että x, y ja z eivät pääse niin soitti sitten minulle.
Onneksi on noin tyhmän rehellisiä osa, niin voi sitten unohtaa koko ihmisen samantien
No ei ole sukupuolijuttu mutta kummallista kyllä. Olen nainen, enkä oikein tajua tuota varakaveri-ajatusta.
Toki huono käytös on huonoa käytöstä, mutta eikö kyse ole sitten vaan huonosta kaverista jos kohtelee muita noin että viestittää vaan halveksuntaa.
Mikä se sit on, kun säännöllisesti kutsutaan juhliin ja tapaamisiin, mutta aina eri aikaan kuin muut? Toisen luokan kaveri?
Vierailija kirjoitti:
Olin kutsuttuna jossain samoissa illanistujaisissa ystävän luona tämän työkaverin kanssa ja tästä ystävä kommentoi jälkeenpäin että "se työkaverini sanoi että olethan ihan mukava" - niin mitä minusta siis odotettiin..? Kun olin sittenkin - odotuksista huolimatta - ihan mukava..? Miksi tuollaista tarvitsisi edes kertoa itselleni jos olisivatkin minusta selän takana jutelleet..?
Tämä voi kyllä olla vaikka semmonenkin, että olet stadilainen ja monella junantuomalla käsitys, että emme voi olla mukavia 🙄
Vierailija kirjoitti:
Soittaa todella lyhyellä varoitusajalla että voisinko vaikka nähdä kaupungilla. Siis tyyliin niin että puolen tunnin päästä pitäisi olla kaupungilla. Tulee mieleen että joku parempi kaveri on perunut niin soittaa viime tipassa mulle. Ja mitään ei voi sopia yhtään etukäteen.
Ei välttämättä. Syynä voi olla se, että kaupungille lähtö oli hänellekin hetken mielijohde. Tai sitten epävarmuus/jännitys tavata toisia ihmisiä kuten itsellä.
Ei koskaan oma-aloitteisesti soita, ei laita viestiä eikä ehdota mitään. Kuitenkin vastaa viesteihin ja jos ehdotan tapaamista, suostuu. Siis täysin yksipuolinen yhteydenpito.
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan oma-aloitteisesti soita, ei laita viestiä eikä ehdota mitään. Kuitenkin vastaa viesteihin ja jos ehdotan tapaamista, suostuu. Siis täysin yksipuolinen yhteydenpito.
Mä olen tällainen. Olen aina ollut. En tiedä miksi on vaikea tehdä aloiteta. Kuitenkin ilahdun aina, kun joku ottaa yhteyttä ja lähden mielelläni tapaamisiin. Enkä pidä ystäviä minään varakavereina. Joskus yritin olla aktiivisempi ja jos muille ei sopinutkaan, jotenkin otin heti itseeni. Joten jatkan omalla linjallani.
Meillä on useamman naisen kaveriporukka joka on vuosien myötä kutistunut. Pidettiin yhteiset kolmikymppiset ja silloin ehdotin että 40set vietetään reissussa. No nyt on nelikymppiset niin minulle ilmoitettiin että me muut päätettiin yhdessä, että me ei oteta sua mukaan. Taustalla siis että hyvä ystävä ja lapseni kummi kohtasi vaikeuksia elämässään ja itsekin siinä sairastuin ja tämä ystävä dumppasi sekä minut että lapseni. Niin koska tämä entinen ystävä oli päättänyt että läsnäoloni ahdistaa niin minut on jo useamman vuoden jätetty ulkopuoliseksi ns. varakaveriksi ja kivat jutut tehdään ilman minua. Tämä synttärijuttu taisi olla ns. viimeinen niitti eli eiköhän sen kaveriporukan tekohengitys ollut siinä.
Sain hyvitettyä väärinkohteluni. Kerrankin. Kaveri kyseli kahville joku päivä tässä. Vastasin, että eikö sulle pelkkä auringonpaiste pitkästä aikaa riitä! Jätin siihen, en sopinut tai ehdottanut mitään
Itse kihertelin. Tein tarkoituksella. Vähän ilkeää, mutta niin on hänkin ollut mua kohtaan.