Ärsyttää kun mies ottaa joka ilta yhden oluen

Ihan hyviä kirjoituksia on ihmisiltä tullut. Musta tuntuu, että tässä on nyt kyse enemmänkin näkökulmaerosta kuin siitä, että olisin hirvee nipo tai absolutisti. En ole kumpaakaan. Ymmärrän ihan hyvin, että rankan päivän jälkeen tuntuu hyvältä ottaa olut, ja minusta olut on sallittu nautinto SILLOIN TÄLLÖIN. Se voi olla enemmänkin kuin kerran viikossa, mutta jos siitä tulee jokapäiväistä ja säännöllistä, on kyseessä TAPA. Olen samaa mieltä, että ihan yhtä hyvin se on rinnastettavissa päivittäiseen suklaan tarpeeseen, joka minulla itselläni oli noin puoli vuotta lapsen syntymän jälkeen. Sitten päätin lopettaa, koska mun mielestä sekään ei ollut tervettä. Ei ihmisen ole hyvä syödä suklaata tai juoda kaljaa päivittäin, ei se ole normaalia, eikä se mun mielestä ole millään tavalla rinnastettavissa siihen, että joku söis omenan päivässä!



Mä voin olla puritanisti jonkun mielestä, mutta mun käsityksen mukaan ihmisen pitäis saada nautintoa ja pystyä rentoutumaan ilman mitään apuaineitakin. En siis kiellä nautintoaineita, mutta olen sitä mieltä, että pieleen menee jos muuten ei pysty nauttimaan. Siksi kai se kaljan joka iltainen, säännöllinen, kittaaminen mua ärsyttää. Ja myös siksi, että mun näkemyksen mukaan normaalielämään ei kuulu päivittäinen kaljanjuonti. Ja myös (vähiten) siksi, että ärsyttää kun pulloja on joka paikassa. Musta se antaa epäsiistin ja " juopon" vaikutelman. Ja totta kai mietin myös perintötekijöitä ja mahdollista taipuvuutta alkoholismiin.



Itse asiassa kaikkia näitä nipotuskirjoituksia lukiessa mulle tuli vaan entistä enemmän sellanen olo, että otan asian puheeksi miehen kanssa. Joku arveli, että olen nuori ja minulla on vähän kokemusta miehistä. No, ollaan molemmat yli 30-vuotiaita ja yhdessä on oltu yli 10 vuotta. Siksi uskallan myös väittää, että tunnen mieheni ja verrattuna kaikkiin menneisiin vuosiin tämä viimeinen puoli vuotta on ollut kaljan suhteen erilainen. Ei ole ennen kuulunut meidän elämäntyyliin, enkä haluaisi että se jatkossakaan kuuluisi.

Mun mielestä yhden peruskoffin juominen illassa on myös ihan eri asia kuin " olutharrastus" .



ap

Kyllä rakkaa ihmisen huonoihin tapoihin saa ja pitää puuttua. Sitä kutsutaan rakastamiseksi.

Vierailija:

täällä on. Yksi olut on yksi olut, mutta kyllä se on jo tapa, joka voi siitä sitten riistäytyä. Vähän sama, kun joku polttaa vaan yhden tupakan päivässä. Mun mielestä ap ei ole mikään nalkuttava akka, vaan nainen, joka kantaa huolta miehensä hyvinvoinnista. Sitä paitsi jos se kaljanmäärä nousee alkaa mahdollisesti kertyä myös liikakiloja. Mun mielestä ihmisen pitää osata rentoutua ilman kaljaa. Miten olisi juoksulenkki rankan työpäivän päälle.

t. Mäyräkoirien vihaaja

Itsekin otan joskus rankan työpäivän jälkeen illalla oluen, mutta vahdin myös itseäni: Jos oluita menee useampana kuin kolmena iltana viikossa niin pidän tietoisesti taukoa. Samaa toivon mieheltänikin, ja hänelle asia sopii myös näin.

Vierailija:

yhdessä oluessahan on aivan mitättömän vähän alkoholia, eihän siitä tule edes pöhnää tai mitään

ihan pimeetä sakkia kun pitää tuollaisesta huolestua, huh, huh...

Kyllä minulla ainakin yhden oluen alkoholimäärä tuntuu päässä. Rentouttaa ja sitähän juuri haenkin satunnaisella iltaoluella. En näe mitään syytä teeskennellä ettei se tuntuisi missään. En myöskään ajaisi autoa heti yhden oluen jälkeen. Mies kyllä saattaa ajaa (esim ravintolassa, jos on ottanut yhden oluen ruuan kanssa) ja se on mielestäni ok, kun hän on kuitenkin selvästi isokokoisempi.

jolla ei yksi olut nouse päähän, mutta näköjään eroja löytyy. Itse juon joskus kotona töiden jälkeen oluen tai sit mennään työkavereiden kanssa lähikuppilaan töiden jälkeen palkitsemaan itsemme raskaasta työpäivästä. Mun mielestä toi on joskus ihan suotavaa nollata ajatukset töistä.