Lue keskustelun säännöt.
Ystävän hehkutus lapsistaan alkaa ärsyttää
16.02.2024 |
Ystävä tuli äidiksi vähän kypsemmällä iällä ja suhtauduin ymmärtäväisesti ja hellyydellä kun esikoistaan hehkutti ja ihaili kovasti. Ajattelin että kyllä se suurin terä siitä laantuu niinkuin meillä muillakin. Sai sitten toisenkin lapsen ja nyt nämä lapset on 4&2v ja hehkutus ei ainakaan ole laantumaan päin. Omat lapseni on teinejä ja hyvin jo tiedän että eivät ole mitään ihmelapsia ja minun omat kiinnostukset on jo enemmän siinä ajassa kun he muuttavat pois kotoa. Toki heitä rakastan koko sydämestäni ja teen kaikkeni heidän eteen mutta en enää elä vain heidän kauttaan.
Ystäväni on ihana ihminen mutta huomaan että alan ikävästi karsastaa häntä koska en jaksaisi koko ajan ihailla kaikenlaisia tavallisia juttuja joita hänen lapset tekee. Ja kuunnella miten he on paremmin kasvatettuja ja rohkeita ja taitavia verrattuna muihin jne jne.
Ei tästä varmaan puhuakaan voi? Onko odotettavissa että loppuisi joskus pian?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti minä olen osannut valita ystäväni paremmin kuin sinun ystäväsi on osannut. Vihaan selän takana juoruilijoita, ystävältä odotan suoraa puhetta. Kukin tyylillään toki, ei meistä kaikista ole kasvanut fiksuja aikuisia, pienisieluisia on joukossa, niihin kirjoituksellasi osoitat lukeutuvasi. Minulla ei ole lapsia, joten ei ole ollut tilaisuutta hehkuttaa heitä, tämä tarkennuksena.
Samaa mietin, apn kaltaista ystävää en elämääni halua, lapseton olen (vielä) minäkin. Minulla on selkärankaa onneksi, jos joku ystävieni käytöksessä kummeksuttaa, otan puheeksi. Se kuuluu ystävyyteen. En mollaa ystäviäni selän takana keskustelupalstoilla myötätuntoa kerjäten. Jo ajatuksenakin outo, tuntisin oloni likaiseksi petturiksi, ei apn kaltainen ole ystävä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla kärsinyt pitkäänkin tahattomasta lapsettomuudesta. Silloin näkökulma voi muuttua. Itsekin olen siutä kärsinyt ja samoin olen juuri sellainen, että elän lapseni kautta.
Hirvittävän ahdistavaa lapselle kun äiti elää elämäänsä sen lapsen kautta. Lasta ei pidetä omana erillisinä persoonana ja ihmisenä vaan oman elämänsä jatkeena. Näin niitä peräkamarin poikia ja flikkoja kasvatetaan.
Samaa mieltä. Tuollainen ei ole yhtään hyvä juttu tai tervettä!
Vierailija kirjoitti:
Minuakin on alkanut ärsyttämään yksi ystäväni jolla ei ole ilmeisesti enää omaa persoonaa jäljellä. Hän puhuu vain "lapsensa suulla". "Milla teki näin, Milla sanoi noin, arvatkaa mitä mieltä Milla on tästä, muistatko kun Milla teki niin...". Aika ärsyttävää 😄
Ja ikävä puoli tässä on se, että nyt lapsi on alkanut osoittamaan merkkejä siitä ettei itse erota itseään enää siitä äidistään. Lapsi roikkuu äitinsä kainalossa koko ajan ja saa hysteerisiä kohtauksia, jos äiti menee vaikka toiseen huoneeseen kuin hän, tai jos äiti ei tee jotain asiaa kädestä pitäen hänen kanssaan. Mutta ei ystävän vanhemmuutta voi tietenkään kritisoida päin naamaa, joten en sano mitään, vaikka harmittaa lapsen ahdistus.
Kai joillain on kuvitelma, että heidän lapsi on jotenkin ylivertaisen upea ja kiinnostava..?