Ujoudesta johtuva "huono käytös", miten siihen nykyään suhtaudutaan ja "hoidetaan"?

Tavallaan ristiriitaiselta kuulostaa, koska nykyäänhän introvertit on kaikkein alinta kastia, mutta aiemmin hyväksyttiin paremmin ujokin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ymmärrän tosi hyvin, miten kurjalta on ap:sta tuntunut, jos olet vierailulla tosissaan pinnistellyt ja yrittänyt parhaasi ja sitten saat siitä palkinnoksi torut ja remmikurituksen. Mutta toisaalta, kyllä mä jollain tavalla ymmärrän myös sen, että jos olet vierailulle lähtemistä kovasti vastustellut ja vastentahtoisesti sinut on sinne viety ja olet kädet puuskassa murjottanut siellä, niin kyllä sen on voinut helposti tulkita tahalliseksi kiukutteluksi, josta on vanhempien mielestä ollut perusteltua kurittaa.

Ei ujoudesta saa kurittaa, eikä se ole murjottamista, vaan ujoutta. Ujo lapsi on saanut rangaistuksen jo siinä vaiheessa, kun viedään tilanteeseen, joka on epämiellyttävä. Pitääkö vielä hakata lapsi? Ei moni aikuinenkaan halua altistaa itseään epämukavuusalueelle. Paraneeko tilanne aikuisenkin kohdalla kunhan vähään remmiä heiluttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ymmärrän tosi hyvin, miten kurjalta on ap:sta tuntunut, jos olet vierailulla tosissaan pinnistellyt ja yrittänyt parhaasi ja sitten saat siitä palkinnoksi torut ja remmikurituksen. Mutta toisaalta, kyllä mä jollain tavalla ymmärrän myös sen, että jos olet vierailulle lähtemistä kovasti vastustellut ja vastentahtoisesti sinut on sinne viety ja olet kädet puuskassa murjottanut siellä, niin kyllä sen on voinut helposti tulkita tahalliseksi kiukutteluksi, josta on vanhempien mielestä ollut perusteltua kurittaa.

 

Ei ujoudesta saa kurittaa, eikä se ole murjottamista, vaan ujoutta. Ujo lapsi on saanut rangaistuksen jo siinä vaiheessa, kun viedään tilanteeseen, joka on epämiellyttävä. Pitääkö vielä hakata lapsi? Ei moni aikuinenkaan halua altistaa itseään epämukavuusalueelle. Paraneeko tilanne aikuisenkin kohdalla kunhan vähään remmiä heiluttaa?

Sori, en tietenkään tarkoittanut, että ujoudesta olisi saanut kurittaa. Tarkoitin sitä, että tuo tilanne on ehkä ollut sellainen, että vanhemmat ovat oikeasti voineet tulkita käytöksen tahalliseksi kiukutteluksi ja vanhempien uhmaamiseksi, josta on (tuohon aikaan) ollut perusteltua kurittaa. Eli vanhemmat eivät ehkä tulkinneet tilannetta oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ymmärrän tosi hyvin, miten kurjalta on ap:sta tuntunut, jos olet vierailulla tosissaan pinnistellyt ja yrittänyt parhaasi ja sitten saat siitä palkinnoksi torut ja remmikurituksen. Mutta toisaalta, kyllä mä jollain tavalla ymmärrän myös sen, että jos olet vierailulle lähtemistä kovasti vastustellut ja vastentahtoisesti sinut on sinne viety ja olet kädet puuskassa murjottanut siellä, niin kyllä sen on voinut helposti tulkita tahalliseksi kiukutteluksi, josta on vanhempien mielestä ollut perusteltua kurittaa.

 

Ei ujoudesta saa kurittaa, eikä se ole murjottamista, vaan ujoutta. Ujo lapsi on saanut rangaistuksen jo siinä vaiheessa, kun viedään tilanteeseen, joka on epämiellyttävä. Pitääkö vielä hakata lapsi? Ei moni aikuinenkaan halua altistaa itseään epämukavuusalueelle. Paraneeko tilanne aikuisenkin kohdalla kunhan vähään remmiä heiluttaa?

Eikös joskus vasenkätisiä lapsia rangaistu?

Onneksi sentään jossain on menty parempaan suuntaan, eikä lapsia enää rangaista tällaisista, mille eivät itse voi mitään.

Minua kiinnostaisi kysyä ap:ltä, että mitä tapahtui murrosiässä? Menikö pahin ujostelu siinä vaiheessa ohi ja oliko murrosikä helppo vai vaikea? Ja tuolloin esimurrosiässä, kun ymmärsin, että sosiaaliset tilanteet olivat hankalimpia, niin pystyitkö puhumaan kuitenkin vanhempiesi kanssa asiasta, vai tulkitsivatko he aina sen vain huonoksi käytökseksi?

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaisi kysyä ap:ltä, että mitä tapahtui murrosiässä? Menikö pahin ujostelu siinä vaiheessa ohi ja oliko murrosikä helppo vai vaikea? Ja tuolloin esimurrosiässä, kun ymmärsin, että sosiaaliset tilanteet olivat hankalimpia, niin pystyitkö puhumaan kuitenkin vanhempiesi kanssa asiasta, vai tulkitsivatko he aina sen vain huonoksi käytökseksi?

Murrosiässä oli vähemmän hankalia tilanteita, koska ei minua enää raahattu mukaan kissanristiäisiin.

Hankalin aika taisi olla se, kun olin jo niin iso, että olisin voinut olla yksin kotona ja uskalsin sanoa, että en halua lähteä, mutta kuitenkin vaadittiin tulemaan mukaan. Tällaisia tilanteita ne oli, jolloin remmiä sain. Kyllä kai asiasta puhuttiin, mutta kai he ajattelivat, että olin jo niin iso, että olisi pitänyt osata silti käyttäytyä paremmin.

Nykyään tietysti sanoitettaisiin.

Jännitin tuossa iässä kaikkia esiintymisiä ja menetin yöunia sellaista odotellessa. Tyhmältä kuulostaa nyt, mutta en kehdannut sanoa kenellekään, vaan kärsin itsekseni. Olisipa ollut kiva, jos olisi saanut apua ja tukea!

Hmm. Yleisesti ottaen sanoisin, että ujolla on aiemmin ollut helpompaa kuin nyt, kun kaikkien oletetaan olevan jotain instasometyrkkyjä.

ujot pitää laittaa eheytykseen

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Yleisesti ottaen sanoisin, että ujolla on aiemmin ollut helpompaa kuin nyt, kun kaikkien oletetaan olevan jotain instasometyrkkyjä.

Nykyään ujoudesta ei saa remmiä vaan periaatteessa erilaisuus hyväksytään paremmin. Mutta ainahan se normi on ekstrovertti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Yleisesti ottaen sanoisin, että ujolla on aiemmin ollut helpompaa kuin nyt, kun kaikkien oletetaan olevan jotain instasometyrkkyjä.

Nykyään ujoudesta ei saa remmiä vaan periaatteessa erilaisuus hyväksytään paremmin. Mutta ainahan se normi on ekstrovertti.

Joo, mutta kyllä ujompi voi tuntea olonsa aika ulkopuoliseksi, kun normi on se, että laitat kaiken itsestäsi instaan.

Mä oon nyt 37 ja en ollut lapsena erityisen ujo tyttö, mutta muistan miten pidettiin tärkeänä että on reipas ja kiltti. Piti aina totella ja muiden ihmisten luona piti olla reipas. Ei meillä erityisen kova kuri ollut, mutta jos kuvitellaan tilannetta, että ton ikäsenä ollaan sukulaisten luona ja en suostu juttelemaan muille enkä tottele jos käsketään menemään olemaan muiden lasten kanssa, varmasti asia olisi käsitelty kotona vyön avulla.

Lapsen annetaan rauhassa tottua uuteen tilanteeseen, eikä pakkoreipastuteta ja haukuta käytöstä. Ikä yleensä tekee tehtävänsä. Isäni ymmätsi tämän, äitini ei. 

Vierailija kirjoitti:

Jännitin tuossa iässä kaikkia esiintymisiä ja menetin yöunia sellaista odotellessa. Tyhmältä kuulostaa nyt, mutta en kehdannut sanoa kenellekään, vaan kärsin itsekseni. Olisipa ollut kiva, jos olisi saanut apua ja tukea!

OMG, muistan vieläkin miten kamalia oli musiikki-opiston pakolliset pianonsoittoesiintymiset, vaikka ei niissä ollut kuin muita oppilaita ja heidän vanhempiaan, mutta silti ihan painajainen se esiintyminen!

Vierailija kirjoitti:

Nykyaikana remmin sijaan annettaisiin jokin monikirjaiminen diagnoosi.

Ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vanhemmat ei aina ymmärtäneet tätä, ja heidän sen ajan kasvatusmenetelmien mukaan sain joitakin kertoja tällaisen kyläilyreissun jälkeen jopa remmiä, koska vanhempien mielestäni huono käytökseni oli jonkinlainen tahallinen mielenosoitus siitä, kun en alunperinkään olisi halunnut sinne mukaan lähteä."

Mitä se huono käytöksesi todellisuudessa oli? Kyllä ujoltakin esimurkulta voi vaatia peruskäytöstapoja, että istuu ruokapöydässä nätisti, sanoo kiitos, vastaa jos kysytään jotain. Eri asia kuin se, että ei keksi vieraiden lasten kanssa tekemistä, vaan lukee vaikka kirjaa.

Ainakin omassa lapsuudessa 90-luvulla pidettiin huonona käytöksenä, jos luki kirjaa omissa aloissa, eikä seurustellut vieraiden kanssa. Vähän sama kuin, jos joku lapsi pelaisi koko ajan. 

Nykyään näihin suhtaudutaan minusta vapaammin, eikä vaadita viihdyttämään toisia.&nbsp

En ole koskaan ymmärtänyt, mitä pahaa on siinä, että haluaa istua itsekseen lukemassa kirjaa.

Olen 60-luvun lapsi ja olin usein hoidossa naapurin iäkkäiden eläkeläisten kotona. He olivat tyytyväisiä, jos sain aikani kulumaan esim. selaamalla kuvakirjoja tai piirtämällä.

Vaikeaksi meni murrosiässä, kun alettiin odottaa sosiaalisuutta ja vieraille puhelemista. Olisi pitänyt keksiä jotain puhuttavaa. Murrosiässä ujous oikein puhkesi kukkaan, kun oli epävarma ja hikoilu runsasta. Mitä ihmettä siinä keksii alkaa kertoa vieraille ihmisille?

Onneksi en koskaan saanut remmiä hiljaisuuden takia. Haukkuja kylläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ymmärrän tosi hyvin, miten kurjalta on ap:sta tuntunut, jos olet vierailulla tosissaan pinnistellyt ja yrittänyt parhaasi ja sitten saat siitä palkinnoksi torut ja remmikurituksen. Mutta toisaalta, kyllä mä jollain tavalla ymmärrän myös sen, että jos olet vierailulle lähtemistä kovasti vastustellut ja vastentahtoisesti sinut on sinne viety ja olet kädet puuskassa murjottanut siellä, niin kyllä sen on voinut helposti tulkita tahalliseksi kiukutteluksi, josta on vanhempien mielestä ollut perusteltua kurittaa.

 

Ei ujoudesta saa kurittaa, eikä se ole murjottamista, vaan ujoutta. Ujo lapsi on saanut rangaistuksen jo siinä vaiheessa, kun viedään tilanteeseen, joka on epämiellyttävä. Pitääkö vielä hakata lapsi? Ei moni aikuinenkaan halua altistaa itseään epämukavuusalueelle. Paraneeko tilanne aikuisenkin kohdalla kunhan vähään remmiä heiluttaa?

 

Ilman muuta. Jos et halua pitää työpalaverissa esitelmää, niin eiköhän asia korjaannu, kun saat remmiä.  💀

 

Ihmiset ovat erilaisia.

Muistaako joku, että oliko joskus 80/90-luvulla vielä olemassa käsitteitä introvertti ja ekstrovertti eli tajuttiinko silloin, että ujostelu voi ollakin oikeasti luonteenpirteen ilmentymä eikä sellainen asia, jota voisi kurittamalla saada muutettua toisenlaiseksi?