Lue keskustelun säännöt.
Ujoudesta johtuva "huono käytös", miten siihen nykyään suhtaudutaan ja "hoidetaan"?
16.02.2024 |
Olen 80-luvun lopun lapsi ja itse olen aina ollut vähän ujo tyttö, mutta esimurrosikässä oli erityisesti vaihe, että en vaan osannut olla vieraammassa porukassa, vaikka tuttujen kesken ja omassa koululuokassa sujui hyvin. Vanhemmat välillä raahasivat kyläilyreissuilla omille tutuilleen, joiden lapsia en ollut koskaan nähnytkään, ja en tykännyt yhtään, koska en osannut olla vieraiden seurassa sosiaalinen. Vanhemmat ei aina ymmärtäneet tätä, ja heidän sen ajan kasvatusmenetelmien mukaan sain joitakin kertoja tällaisen kyläilyreissun jälkeen jopa remmiä, koska vanhempien mielestäni huono käytökseni oli jonkinlainen tahallinen mielenosoitus siitä, kun en alunperinkään olisi halunnut sinne mukaan lähteä.
Tällainen tuli mieleen nyt, koska tunnistan yhdessä tuttavalapsessa aika samoja piirteitä kuin itsessäni. Hän on tosi kiva ja reipas kahden kesken, mutta äitinsä kertoo sitä, miten hankalaa uusissa tilanteissa vieraassa seurassa ja olen itsekin tätä joskus ollut näkemässä.
Kommentit (49)
Vielä pahempaa näillä ap:n mainitsemilla tuntemattomien luona vierailuilla oli, jos leikkihuoneeseen lähettämisen sijaan pakotettiin istumaan yhdessä aikuisten kanssa. Ihan tavallista oli, että sinun odotettiin istuvan hiljaa hymyillen paikoillaan, kun vanhemmat kertoivat sinulle viimeaikoina tapahtuneet nolot asiat, tyhmät tekosi sekä luonteen että ulkonäön puutteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä pahempaa näillä ap:n mainitsemilla tuntemattomien luona vierailuilla oli, jos leikkihuoneeseen lähettämisen sijaan pakotettiin istumaan yhdessä aikuisten kanssa. Ihan tavallista oli, että sinun odotettiin istuvan hiljaa hymyillen paikoillaan, kun vanhemmat kertoivat sinulle viimeaikoina tapahtuneet nolot asiat, tyhmät tekosi sekä luonteen että ulkonäön puutteet.
Sadistejako entisajan vanhemmat on olleet? Tahallista nolaamista, kurittamista. Miksiköhän pitää olla ilkeä lapsiaan kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Muistaako joku, että oliko joskus 80/90-luvulla vielä olemassa käsitteitä introvertti ja ekstrovertti eli tajuttiinko silloin, että ujostelu voi ollakin oikeasti luonteenpirteen ilmentymä eikä sellainen asia, jota voisi kurittamalla saada muutettua toisenlaiseksi?
Eiköhän nämä tulleet muotiin vasta 2000 luvulla kuten kaikki adhd:t ja muut vastaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vielä pahempaa näillä ap:n mainitsemilla tuntemattomien luona vierailuilla oli, jos leikkihuoneeseen lähettämisen sijaan pakotettiin istumaan yhdessä aikuisten kanssa. Ihan tavallista oli, että sinun odotettiin istuvan hiljaa hymyillen paikoillaan, kun vanhemmat kertoivat sinulle viimeaikoina tapahtuneet nolot asiat, tyhmät tekosi sekä luonteen että ulkonäön puutteet.
Ja yleensäkin se kahvipöytäjäykistelu oli tuskaa lapselle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä pahempaa näillä ap:n mainitsemilla tuntemattomien luona vierailuilla oli, jos leikkihuoneeseen lähettämisen sijaan pakotettiin istumaan yhdessä aikuisten kanssa. Ihan tavallista oli, että sinun odotettiin istuvan hiljaa hymyillen paikoillaan, kun vanhemmat kertoivat sinulle viimeaikoina tapahtuneet nolot asiat, tyhmät tekosi sekä luonteen että ulkonäön puutteet.
Ja yleensäkin se kahvipöytäjäykistelu oli tuskaa lapselle!
Niin oli. Siinä aikuiset siirsivät omat tuskansa lapsille. Kun tuli joku vaikea hiljainen hetki tai oma osaamattomuus, alettiin "tökkiä" lasta ja siirrettiin se huomio lapseen: no mitäs se meidän kalle on nyt niin hiljaa, otappas kalle pullaa jne. Siitä sitten yhtäkkiä huomaamaton lapsi keskipisteeksi. Siinä kannat sitten aikuisen pskat ja alat oirehtimaan itse. Kai tällaista vieläkin tehdään eri tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä ymmärrän tosi hyvin, miten kurjalta on ap:sta tuntunut, jos olet vierailulla tosissaan pinnistellyt ja yrittänyt parhaasi ja sitten saat siitä palkinnoksi torut ja remmikurituksen. Mutta toisaalta, kyllä mä jollain tavalla ymmärrän myös sen, että jos olet vierailulle lähtemistä kovasti vastustellut ja vastentahtoisesti sinut on sinne viety ja olet kädet puuskassa murjottanut siellä, niin kyllä sen on voinut helposti tulkita tahalliseksi kiukutteluksi, josta on vanhempien mielestä ollut perusteltua kurittaa.
Ei ujoudesta saa kurittaa, eikä se ole murjottamista, vaan ujoutta. Ujo lapsi on saanut rangaistuksen jo siinä vaiheessa, kun viedään tilanteeseen, joka on epämiellyttävä. Pitääkö vielä hakata lapsi? Ei moni aikuinenkaan halua altistaa itseään epämukavuusalueelle. Paraneeko tilanne aikuisenkin kohdalla kunhan vähään remmiä heiluttaa?
Nykyään remmi on nimellä karenssi ja tukien leikkaus. Työkkäri painostaa epämukavuusalueelle eli opiskeluun. Mua ei saa opiskelemaan edes kirveellä uhaten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä pahempaa näillä ap:n mainitsemilla tuntemattomien luona vierailuilla oli, jos leikkihuoneeseen lähettämisen sijaan pakotettiin istumaan yhdessä aikuisten kanssa. Ihan tavallista oli, että sinun odotettiin istuvan hiljaa hymyillen paikoillaan, kun vanhemmat kertoivat sinulle viimeaikoina tapahtuneet nolot asiat, tyhmät tekosi sekä luonteen että ulkonäön puutteet.
Ja yleensäkin se kahvipöytäjäykistelu oli tuskaa lapselle!
Niin oli. Siinä aikuiset siirsivät omat tuskansa lapsille. Kun tuli joku vaikea hiljainen hetki tai oma osaamattomuus, alettiin "tökkiä" lasta ja siirrettiin se huomio lapseen: no mitäs se meidän kalle on nyt niin hiljaa, otappas kalle pullaa jne. Siitä sitten yhtäkkiä huomaamaton lapsi keskipisteeksi. Siinä kannat sitten aikuisen pskat ja alat oirehtimaan itse. Kai tällaista v
Kaikki on suhteellista. Tuollaisen jälkeen se menehän nyt leikkimään noiden neverheard lasten kanssa kuulostaa jo paremmalta vaihtoehdolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ujo ja hitaasti lämpenevä lapsi. En ole ottanut asiasta mitään paineita. Ihan samanlainen on kuin minä lapsena.
Uskon, että hyvin tulee elämässä pärjäämään. Nykyään olen esihenkilö isossa organisaatiossa ja ujous on karissut elämänkokemuksen myötä.
Itse inhosin lapsena kaikenlaista patistelua, että menee, tee ja puhu. Nosti vain ahdistuksen tasoa ja mitään mukavaa ei noista tilanteista edelleenkään muistu mieleen.
"Ilman muuta. Jos et halua pitää työpalaverissa esitelmää, niin eiköhän asia korjaannu, kun saat remmiä."
Jos olet työssä, jossa pitää pitää esitelmiä, etkä halua niitä pitää, saat potkut.