Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ratkaisisit tilanteeni? En tykkää miesystävän lapsista.
15.02.2024 |
Emme asu siis yhdessä. Miehellä on kaksi teini-ikäistä lasta, jotka käyvät isällään säännöllisesti. En viihdy yhtään heidän seurassaan. Mies taas haluaisi, että vietän heidän kanssaan aikaa ja on vähån loukkaantunut, kun en vieraile siellä lasten aikana. Mitä tekisit minuna?
Kommentit (151)
Ole rehellinen ja lopeta suhde. Lapset ja mahdolliset lapsenlapset ovat osa vanhempiensa elämää. Jos et pidä heistä olet väärässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten ylipäänsä on sellaisen kanssa jolla lapsia. Ne kuuluu myös siihen pakettiin.
No ei ole mikään pakko tavata jotain teini-ikäisiä jo.
Kummallinen ajattelutapa sulla.
Teinit ei enää kauan kotona viihdy ja mikä ihmeen pakko olisi heihin luoda nyt jotain perhesuhdetta? Ehkä he ovat aikuisina siedettävämpiä ja silloin voi sitten tavata joskus, jos tapaa.
Miten olet ajatellut viettää joulut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten ylipäänsä on sellaisen kanssa jolla lapsia. Ne kuuluu myös siihen pakettiin.
No ei ole mikään pakko tavata jotain teini-ikäisiä jo.
Kummallinen ajattelutapa sulla.
Teinit ei enää kauan kotona viihdy ja mikä ihmeen pakko olisi heihin luoda nyt jotain perhesuhdetta? Ehkä he ovat aikuisina siedettävämpiä ja silloin voi sitten tavata joskus, jos tapaa.
Miten olet ajatellut viettää joulut?
No vaikka yksin, jos mies välttämättä haluaa viettää joulun lastensa kanssa. En ole mikään jouluihminen, joten ei mitään väliä viettää joulu yksin.
Keskustele asiasta miehen kanssa. Et kuitenkaan voi vaatia häntä luopumaan lapsistaan. Ole valmis hyväksymään, että mies saattaa tässä tilanteessa valita lapset, jos ei hyväksy tunteitasi lapsia kohtaan tai ette keksi kompromissia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko varma, ettet pidä lapsista? Vai olisiko niin , että sinulla on jotain pelkoja tai epävarmuuksia itsestäsi.
En pidä lapsista. Meidän suhteemme oli jo vahvalla pohjalla ja tunteet voimakkaita, kun tapasin lapset ensimmäistä kertaa. Lapset ovat kovin eri henkisiä kuin minä.
Ei sitä miestä niin vain vaihdeta uuteen. Tätä miestä minä rakastan ja hän minua. Mies haluaa ehdottomasti olla kanssani. En voi pakottaa itseäni tykkäämään kenestäkään, mutta haluan, että suhde toimii. Oma ratkaisuni on ollut, että annan tilaa miehelle olla lastensa kanssa, mutta hän haluaisi minut kuvioon mukaan.
ap
Mies voisi arvostaa ja kunnioittaa sitä, että haluat miehen viettävän aikaa omien lastensa kanssa. Miksi ihmeessä hän siihen kuvioon haluaa sinut väkisin sekoittaa mukaan ( varsinkin kun tietää että sinä et sitä halua)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä haet tällä aloituksella? Haluat selvästi, että kerromme täällä sinulle että kannattaa jatkaa suhdetta mieheen, jonka lapsista ei pidä ja että heidän välttelemisensä on ihan ok eikä kerro mitään suhteen näkymistä. Senhän sinä haluat kuulla. Oleellisempaa kuitenkin luulisi olevan, että mies selvästi toivoo muunlaista suhdetta. Sekö ei paina vaakakupissa yhtään? En minä sinulle ala kertomaan, mitä pitää tehdä, mutta luulisi, että tulisi mieleen käydä asiasta ihan suoraselkäinen keskustelu miehen kanssa sen sijaan että kyselee asiaa ventovierailta täällä.
Hohhoijaa, sarjassamme "työnsin sormen pistorasiaan, tuntuu ikävältä, mitä nyt tekisin?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä keskusteluja seuranneena täytyy sanoa, että täältä ei ainakaan kannata tällaista kysellä. Aina muutama sormet savuten kirjoittamassa miten ero on ainoa vaihtoehto. Ei ole. Ihan hyvin voi kaksi aikuista ihmistä elää hyvässä suhteessa, vaikka toisella on lapsia. Toki olisi suotavaa tulla lasten kanssa toimeen, mutta teinit nyt on teinejä ja heidän kanssaan on huomattavasti hankalampi luoda mitään suhdetta uutena ihmisenä tuossa kuviossa kuin vaikka jo aikuisen tai pienen lapsen.
Mun neuvo on, että asutte erillään ja aina välillä teette jotain yhdessä jotta ne lapset tottuu suhun. Kunhan kasvavat niistä voi kuoriutua vaikka miten kivoja ihmisiä ja tilanne on täysin toinen. Harva vanhempikaan ei mitenkään intoa puhkuen elä niiden omien teiniensä kanssa vaan odottavat kuin kuuta nousevaa, että lapset kasvavat siitä pois.
Naiset vihaa jopa lapsia jos ne ei ole omia niin voisiko joku selittää miksi naisia ei saisi vihata kun selvästikin naiset vihaavat ihan kaikkia muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tapaisi lapsia. Itselläni lapset oli teinejä, kun aloin seurustella. En ole tyrkyttänyt miestä lasten seuraksi. Oikeastaan vain tervehtivät eivätkä muuten ole tekemisissä. Näin jo vuosia menty. Lapsetkin jo täysikäiset.
Mistään tykkäämisasiasta ei ole kysymys. Miesystäväni on minun juttuni, ei lasten.
Hoito. Mutta turha mistään perheestä on haaveilla.
Jos lapset on aikuisia niin tuskin sitä mistään uudesta 'perheestä' haaveillaan.
Vois tietenkin menna niitten lasten ehdoilla tuossa asiassa ja kysya etta harmittaako heita kun eivat nae isan naisystavaa useammin. Mitapa lottoatte etta ne teinit itse asiasta tuumii? 😀
Veikkaan edelleen etta ainoa jota nykytilanne harmittaa on isaukko itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinien äitipuolen roolista kokemuksia. Tässä ajatuksia:
- teinit on ÄRSYTTÄVIÄ. Jopa omat.
- älä hengaa teinien seurassa, jos ottavat päähän. Vietä aikaa omassa asunnossa, kun lapset on isällään. Miehen pitää ymmärtää tämä, että kaikki ei enää ole aikuisesta kiinni vaan teini osaa myös olla veemäinen, mutta sen vian aika korjaa, jos ei tilannetta kärjistetä.
- älä leiki vanhempaa heille. Ole mukava "täti". Huumoria, huumoria, älä puutu. Jos on "kasvatettavaa", anna miehen tehdä. Poistu paikalta, kun kurinpitoa on tiedossa. Älä huomauttele, nalkuta tai ylipäätään puutu teinien tekemisiin, jos eivät ole vaarassa.
Näillä periaatteilla tultiin toimeen, vaikka vastassa oli 14 ja 16 -vuotiaat tytöt, jotka ovat usein vielä äitipuolelle hankalampia kuin isäpuolelle. Nirppanokkailua sain katsella vuosia. Enimmäkseen olivat mukavia, mutta välillä oikein ryhdistäytyivät pienin asioin tekemään selväksi, etten ole "sisäpiiriä". Otin rennosti. Juttelin mukavia, kävin joskus syömässä yhdessä yms. Nyt nämä "lapset" on jo 31 ja 33. Välit on olleet loistavat jo vuosia. Muutos alkoi vasta aidon aikuistumisen myötä parikymppisenä ja vasta tuolla 25+ alkoi olla kaikki typerä käytös ohi. Voinpa sanoa, että olemme ystäviä. Käyvät meillä kylässä juttelemassa minulle enemmän kuin isälleen. Soittavat välillä höpötyspuheluita ja niissä voi mennä parikin tuntia. Toisella on yksi lapsi ja soittaa mulle, jos tarvii hoitopaikkaa meiltä. Aina käy. Hänen lapsensa pitää minusta. En ole mummu vaan "Maija". Meille tullessa saavat olla kuin "kotonaan" eli käyvät jääkaapilla, laittavat itse kahvin tippumaan jne.
Siis voisiko joku sanoa, MIKSI ap:n pitäisi viettää aikaa ihmisten kanssa, josta hän ei ole kiinnostunut, ja jotka eivät ole ap:stakaan kiinnostuneita?
Miten se, että lapset ovat isälle tärkeitä, liittyy asiaan? Voihan oma äitikin olla isälle tärkeä, mutta silti parisuhteet voivat hyvin, vaikka miniä ei tykkäisi anopista. Miten vierailevat lapset eriavat tästä kuviosta? Nämä teinit kun eivät asu isänsä luona, vain käyvät siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kukaan viettäisi vapaa-aikaansa sellaisten ihmisten kanssa, joista ei tykkää?
He ovat osa kumppaniasi
Hyväksy tai eroa
Vierailija kirjoitti:
He ovat osa kumppaniasi
Hyväksy tai eroa
Eivät ole. Kukaan ihminen ei ole osa toista ihmistä. Omituinen vanhemmuusharha.
Avioliitto on aina suhteessa nro 1, kaikki muu tulee tämän jälkeen, lapsetkin.
Onnellinen avioliitto on se minkä varaan rakennetaan kaikki muu. Jos otetaan uusi nainen tai mies, tämä marssijärjestys pitää tehdä lapsille selväksi.
Uusi puoliso on nyt se mikä menee lastenkin edelle ja se on hyväksyttävä.
Vain näin toimimalla on mahdollisuus onnistua, avioliitto on lasten koti, ei seinät joiden sisällä asutaan.
Lasten mielipidettä ei uudesta puolisosta kysytä, se on aikuisten valinta, eikä pienintäkään epäkunnioittavaa käytöstä suvaita lasten taholta uutta puolisoa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on aina suhteessa nro 1, kaikki muu tulee tämän jälkeen, lapsetkin.
Onnellinen avioliitto on se minkä varaan rakennetaan kaikki muu. Jos otetaan uusi nainen tai mies, tämä marssijärjestys pitää tehdä lapsille selväksi.
Uusi puoliso on nyt se mikä menee lastenkin edelle ja se on hyväksyttävä.
Vain näin toimimalla on mahdollisuus onnistua, avioliitto on lasten koti, ei seinät joiden sisällä asutaan.
Lasten mielipidettä ei uudesta puolisosta kysytä, se on aikuisten valinta, eikä pienintäkään epäkunnioittavaa käytöstä suvaita lasten taholta uutta puolisoa kohtaan.
Ei ihme että lapset ovat sekaisin, täälläkin naiset opastavat viskaamaan lapset sivuun ja naatiskelemaan. Ap. Häivy ja jätä mies lapsineen rauhaan😤
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on aina suhteessa nro 1, kaikki muu tulee tämän jälkeen, lapsetkin.
Onnellinen avioliitto on se minkä varaan rakennetaan kaikki muu. Jos otetaan uusi nainen tai mies, tämä marssijärjestys pitää tehdä lapsille selväksi.
Uusi puoliso on nyt se mikä menee lastenkin edelle ja se on hyväksyttävä.
Vain näin toimimalla on mahdollisuus onnistua, avioliitto on lasten koti, ei seinät joiden sisällä asutaan.
Lasten mielipidettä ei uudesta puolisosta kysytä, se on aikuisten valinta, eikä pienintäkään epäkunnioittavaa käytöstä suvaita lasten taholta uutta puolisoa kohtaan.
Olen samaa mieltä, että perhe rakentuu parisuhteelle. Etenkään uusperheessä ei ole muuta kuin parisuhde. Mutta siitä olen eri mieltä, että lapsen mielipide ohitettaisiin. Epäkunnioitettavaa käytöstä ei tietenkään tule lapselta sietää, mutta kyllä hänet pitää saada alusta lähtien uusperheen perustamisen puolelle. Vain siten uusperhe voi onnistua.
Lapsi saadaan uusperheen puolelle siten, että heidän etuudet ja asemansa eivät muutu mitenkään, vaan uusperhe tuo jotain uutta mukanaan.
Minä siis priorisoin parisuhteen, mutta olen silti tälläkin hetkellä lapseni kanssa kahdestaan mökillä - koska vanhat etuudet pitää säilyttää. Ja pelastaisin lapseni palavasta talosta. Ei priorisointi tarkoita, että lapset unohdettaisiin.
Alue: Aihe vapaa
Teinit ei enää kauan kotona viihdy ja mikä ihmeen pakko olisi heihin luoda nyt jotain perhesuhdetta? Ehkä he ovat aikuisina siedettävämpiä ja silloin voi sitten tavata joskus, jos tapaa.