Miten ottaa etäisyyttä ystävään, kun syy on niin nolo?
En voi sietää kaverin lasta. Lapsi on huonokäytöksinen, hemmoteltu ja huutaa ja raivoaa koko ajan. Uuvun täysin lapsen seurassa jo puolessa tunnissa, eikä koskaan ole kivaa. Olen kyllästynyt keksimään koko ajan tekosyitä sille, ettei voida nähdä. Asutaan ihan lähekkäin, joten syitä saa siis olla keksimässä koko ajan. On pakko ilmaista jollain tavalla, että nyt emme kertakaikkiaan halua viettää aikaa kanssanne. Mutta miten tämä tehdään? Ei kai kenellekään voi sanoa, että anteeksi mutta en kestä sun lasta?
Kommentit (55)
Kyllä voi sanoa ihan suoraan. Ehkä kaveri herää siihen, että hänen lapsensa tosiaan on epänormaalin karseakäytöksinen, ja ymmärtää hakea apua.
Ap tarkentaa: Ja mulla siis on myös lapsia, ja kummallakaan ei juurikaan mitään mahdollisuuksia nähdä vain aikuisten kesken.
Ai mä kyllä ihan avoimesti aina kerron että nyt mä lähen koska saan päänsäryn riehuvista mukuloista. Eipä oo kukaan loukkaantunut ja on ollaan edelleen ystäviä. Joten vinkki: pidä kyläilyt lyhyenä.
Oon huomannu, että monesti helpommalla pääsee kun on vaan rehellinen. Ehkä äippä samalla oppii asettamaan muksulleen rajat. Toinen vaihtoehto on, että suuttuu sinulle ja jättää rauhaan. Win win joka tapauksessa.
Voisko sanoa että anteeksi mutta sun lapsi on niin intensiivinen ja mä olen nyt niin väsynyt etten millään jaksa tätä äänimaailmaa...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi sanoa ihan suoraan. Ehkä kaveri herää siihen, että hänen lapsensa tosiaan on epänormaalin karseakäytöksinen, ja ymmärtää hakea apua.
Miten sanoisit?
Vierailija kirjoitti:
Ilmoita etukäteen, että näette seuraavan kerran 6 kk kuluttua. Siihen asti kalenteri on täynnä ja elämä aikataulutettu.
Vähän vaikea, kun pyöritään samoilla pihoilla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi sanoa ihan suoraan. Ehkä kaveri herää siihen, että hänen lapsensa tosiaan on epänormaalin karseakäytöksinen, ja ymmärtää hakea apua.
Miten sanoisit?
Lapsesi on niin huonokäytöksinen, että en jaksa häntä. Tavataan sitten, kun hän on rauhallisempi tai voit jättää hänet isälleen (?) tapaamisen ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi sanoa ihan suoraan. Ehkä kaveri herää siihen, että hänen lapsensa tosiaan on epänormaalin karseakäytöksinen, ja ymmärtää hakea apua.
Miten sanoisit?
Lapsesi on niin huonokäytöksinen, että en jaksa häntä. Tavataan sitten, kun hän on rauhallisempi tai voit jättää hänet isälleen (?) tapaamisen ajaksi.
Onkohan kukaan koskaan sanonut noin ja ystävyys on vielä sen jälkeen jatkunut?
Me ei taideta olla ainoita, jotka tätä perhettä välttelee :/. Sääliksi käy vähän. Auttaisi aika paljon, jos myös kaveri itse tiedostaisi, että lapsen käytös ei ole ok, mutta hän on sille aivan sokea. Ap
"Anteeksi, mutta teidän perheessä on niin paljon tohinaa, että mun on vaikea jaksaa mukana. Voisitko tulla käymään vaikka kahvilla niin, että isä jää kotiin lapsen kanssa?"
Ei ole mitään syytä tahallaan loukata ketään. Älä varsinkaan sano lapsesta ikävästi lapsen kuullen. Sovita tuo omaan puhetapaasi ja esitä asiasi kohteliaasti. Kyllä se siitä!
Mulla oli sama tilanne siskoni kanssa, en yksinkertaisesti kestänyt hänen lapsiaan tietyssä vaiheessa. En sanonut siitä mitään, mutta sovittiin aina että nähdään jossain kahdestaan kun molempien lapset oli isiensä vahdittavana. Jos perheissä on se isä tai toinen äiti olemassa, niin ei varmaan ole vaikeaa sopia että nähdään ilman lapsiakin välillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi sanoa ihan suoraan. Ehkä kaveri herää siihen, että hänen lapsensa tosiaan on epänormaalin karseakäytöksinen, ja ymmärtää hakea apua.
Miten sanoisit?
Lapsesi on niin huonokäytöksinen, että en jaksa häntä. Tavataan sitten, kun hän on rauhallisempi tai voit jättää hänet isälleen (?) tapaamisen ajaksi.
Onkohan kukaan koskaan sanonut noin ja ystävyys on vielä sen jälkeen jatkunut?
Riippuu ystävästä. Jos kasvattaa jo pikkumukulasta hirviötä, voi olla, että elämän prioriteetit on muutenkin vähän erilaiset.
Oon välillä koittanut varovasti sanoa vähän esim että sä olet varmaan tosi väsynyt kun lapsi on noin kova riehumaan, mutta kaveri ei jotenkin yhtään hahmota tilannetta ja pistää välittömästi liinat kiinni, jos vähänkin yrittää vihjata, että jotain olisi pielessä. Perheen vuorovaikutukseen on tarjottu ulkopuolista apua, mutta siitä kaveri suuttui niin paljon, että päätti pyhästi olla enää neuvolassa tai missään ottamatta esiin yhtään mitään vaikeuksia. Hän siis käytännössä valehtelee ammattilaisille, että esim nukkuminen ja syöminen sujuisivat heillä hyvin, vaikka totuus on aivan toinen. Heillä ei suju juuri mikään. Lapsi on kohta 5 ja on lähestulkoon koko ajan jonkin asteisen raivon vallassa.
Vierailija kirjoitti:
Oon välillä koittanut varovasti sanoa vähän esim että sä olet varmaan tosi väsynyt kun lapsi on noin kova riehumaan, mutta kaveri ei jotenkin yhtään hahmota tilannetta ja pistää välittömästi liinat kiinni, jos vähänkin yrittää vihjata, että jotain olisi pielessä. Perheen vuorovaikutukseen on tarjottu ulkopuolista apua, mutta siitä kaveri suuttui niin paljon, että päätti pyhästi olla enää neuvolassa tai missään ottamatta esiin yhtään mitään vaikeuksia. Hän siis käytännössä valehtelee ammattilaisille, että esim nukkuminen ja syöminen sujuisivat heillä hyvin, vaikka totuus on aivan toinen. Heillä ei suju juuri mikään. Lapsi on kohta 5 ja on lähestulkoon koko ajan jonkin asteisen raivon vallassa.
Ja tämä siis oli ap
Noloja on nämä lapsivihamieliset päivän provot.
Vierailija kirjoitti:
"Anteeksi, mutta teidän perheessä on niin paljon tohinaa, että mun on vaikea jaksaa mukana. Voisitko tulla käymään vaikka kahvilla niin, että isä jää kotiin lapsen kanssa?"
Ei ole mitään syytä tahallaan loukata ketään. Älä varsinkaan sano lapsesta ikävästi lapsen kuullen. Sovita tuo omaan puhetapaasi ja esitä asiasi kohteliaasti. Kyllä se siitä!
Mulla oli sama tilanne siskoni kanssa, en yksinkertaisesti kestänyt hänen lapsiaan tietyssä vaiheessa. En sanonut siitä mitään, mutta sovittiin aina että nähdään jossain kahdestaan kun molempien lapset oli isiensä vahdittavana. Jos perheissä on se isä tai toinen äiti olemassa, niin ei varmaan ole vaikeaa sopia että nähdään ilman lapsiakin välillä?
Valitettavasti isä ei voi hoitaa lapsia syystä, johon en tässä nyt voi enempää mennä. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Noloja on nämä lapsivihamieliset päivän provot.
Päivän "päivän provo" -huutelijat eivät onneksi ole yhtään noloja.
Vierailija kirjoitti:
Oon välillä koittanut varovasti sanoa vähän esim että sä olet varmaan tosi väsynyt kun lapsi on noin kova riehumaan, mutta kaveri ei jotenkin yhtään hahmota tilannetta ja pistää välittömästi liinat kiinni, jos vähänkin yrittää vihjata, että jotain olisi pielessä. Perheen vuorovaikutukseen on tarjottu ulkopuolista apua, mutta siitä kaveri suuttui niin paljon, että päätti pyhästi olla enää neuvolassa tai missään ottamatta esiin yhtään mitään vaikeuksia. Hän siis käytännössä valehtelee ammattilaisille, että esim nukkuminen ja syöminen sujuisivat heillä hyvin, vaikka totuus on aivan toinen. Heillä ei suju juuri mikään. Lapsi on kohta 5 ja on lähestulkoon koko ajan jonkin asteisen raivon vallassa.
Kuulostaa siltä, että ystävänä voisit olla avainasemassa tämän äidin silmien avaamisessa. Se pitäisi tehdä erittäin hienovaraisesti, mutta päättäväisesti, että hän uskaltaa kohdata todellisuuden. Saada hänet uskomaan, että ne apua tarjonneet ei tehneet sitä ilkeyttään ja apu kannattaisi ottaa vastaan. Ihan vaikka kokeeksi...
Jotenkin näen mielessäni miten kaverisi puhuu neuvolasta, tunnen samanlaisia ihmisiä, jotka kuvittelee että neuvola aina kyttää ja etsii vikoja kaikesta. Se on ihan ihmeellinen asenne, kun meillä Suomessa on asiat niin hyvin että meillä ylipäänsä ON neuvolat ja niissä on tosi hyviä ammattilaisia töissä. Yritä puhua hyvää omista neuvolakokemuksistasi tai jostain tutun tutusta (keksi vaikka päästäsi), joka sai tukea samanlaisessa tilanteessa ja siitä oli apua. Lapsen takia tilanteeseen olisi varmaan hyvä saada sitä apua, jos kerran se on neuvolassakin aiheuttanut huolta.
Nämä ovat vaikeita asioita. Eräällä tutulla oli sellainen tilanne, että hänen pitkäaikaisen ystävänsä lapsi kiusasi hänen omaa lastaan aina kun he näkivät. Hän olisi toivonut tuon ystävänsä komentavan omaa lastaan enemmän, ja yritti ystävällisesti ilmaista tätä toivettaan ystävälleen, mutta mikään ei silti muuttunut. Ystävä alkoi vain moittia, että tuo sun lapses on vaan liian herkkä. Lopulta tutulleni riitti hyssyttely ja hän avasi asiasta suoran keskustelun toivoen, että asiat muuttuisivat kun niistä keskustellaan suoraan, ja että ystävyys kuitenkin säilyisi. No, kävi niin että ystävä halusi laittaa välit kokonaan poikki.
On siis joskus kovin vaikeaa puuttua ystävän lapsen käytökseen ilman että ystävyyssuhde kärsii samalla. Voi olla hyväkin syy kommentoida lapsen käytöstä, mutta jos toinen osapuoli ei ole asian suhteen vastaanottavainen, voi käydä juuri niin että välit menevät kokonaan poikki. Toisaalta, ainakin tässä mainitsemassani esimerkkitapauksessa, se oli tutulleni lopulta helpotus että ei enää tarvitse kärvistellä hiljaa asian kanssa ja käydä toistuvasti oman lapsensa kanssa läpi niitä kiusaamistilanteita.
Ilmoita etukäteen, että näette seuraavan kerran 6 kk kuluttua. Siihen asti kalenteri on täynnä ja elämä aikataulutettu.