Miten ottaa etäisyyttä ystävään, kun syy on niin nolo?

Itse olen usein sen verran röyhkeä, että kiellän näitä rajattomia lapsia Itse. Toiset vanhemmat saattavat loukkaantua mutta toiset selvästi häpeävät omaa kykenemättömyyttään puuttua lapsensa käytökseen ja yrittävät edes muiden läsnäollessa vähän petrata. Varsinkin jos omiani kohdellaan väärin, puutun. Toki puutun luonnollisesti myös silloin, jos omani perseilevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä samankaltaista ongelmaa naapureiden kanssa...kivat vanhemmat, mutta älyttömän huonosti kasvatetut lapset,jotka rikkoo, sotkee, riehuu, riitelee, huutaa, lista jatkuu.... Siis aivan karmea katras. Asiaa vaikeuttaa kun lähellä ei paljoa muita lapsia asu ja pihalla väistämättäkin tavataan. Omat lapset saa huonoja vaikutteita näiltä. Vanhempien mielipide lastensa käytöksestä on tyyliin "lapset on lapsia". Pitää varmaan muuttaa muualle 😶

Mietittekö oikeasti muuttoa? Mulla on käynyt mielessä myös. Ei nyt pelkästään tämän takia, mutta kyllä tämäkin vaakakupissa painaa. Ap

Joo, olen miettinyt että muutettaisiin johonkin toiseen asuntoon samalla alueella, niin ei tulisi enää nähtyä näitä naapureita juurikaan. Seura tekee kaltaisekseen ja vähäiselläkin näkemisellä huomaan kuinka omat lapseni

Onnea vaan kännykättömien lapsikavereiden etsintään. You're gonna need it.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä samankaltaista ongelmaa naapureiden kanssa...kivat vanhemmat, mutta älyttömän huonosti kasvatetut lapset,jotka rikkoo, sotkee, riehuu, riitelee, huutaa, lista jatkuu.... Siis aivan karmea katras. Asiaa vaikeuttaa kun lähellä ei paljoa muita lapsia asu ja pihalla väistämättäkin tavataan. Omat lapset saa huonoja vaikutteita näiltä. Vanhempien mielipide lastensa käytöksestä on tyyliin "lapset on lapsia". Pitää varmaan muuttaa muualle 😶

Mietittekö oikeasti muuttoa? Mulla on käynyt mielessä myös. Ei nyt pelkästään tämän takia, mutta kyllä tämäkin vaakakupissa painaa. Ap

Joo, olen miettinyt että muutettaisiin johonkin toiseen asuntoon samalla alueella, niin ei tulisi enää nähtyä näitä naapureita juurikaan. Seura tekee kaltaisekseen ja vähä

Sama tuli mieleen. Ei nyt varmaan tosiaan ollut ainoa ongelma tässä, mutta kouluikäiset lapset kyllä katsovat kännyköitä, vaikka ei omaa olisikaan. Ja myös liikkuvat pihoista toisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä samankaltaista ongelmaa naapureiden kanssa...kivat vanhemmat, mutta älyttömän huonosti kasvatetut lapset,jotka rikkoo, sotkee, riehuu, riitelee, huutaa, lista jatkuu.... Siis aivan karmea katras. Asiaa vaikeuttaa kun lähellä ei paljoa muita lapsia asu ja pihalla väistämättäkin tavataan. Omat lapset saa huonoja vaikutteita näiltä. Vanhempien mielipide lastensa käytöksestä on tyyliin "lapset on lapsia". Pitää varmaan muuttaa muualle 😶

Mietittekö oikeasti muuttoa? Mulla on käynyt mielessä myös. Ei nyt pelkästään tämän takia, mutta kyllä tämäkin vaakakupissa painaa. Ap

Joo, olen miettinyt että muutettaisiin johonkin toiseen asuntoon samalla alueella, niin ei tulisi enää nähtyä näitä naapureita juurikaan. Seura tekee kaltaisekseen ja vähä

Tuo nyt on vähän höpsö asenne että "onnea kännykättömien lapsikavereiden etsintään". 

En missään maininnut, että kännykättömiä kavereita pitäisi olla. - eri

Vierailija kirjoitti:

Itse olen usein sen verran röyhkeä, että kiellän näitä rajattomia lapsia Itse. Toiset vanhemmat saattavat loukkaantua mutta toiset selvästi häpeävät omaa kykenemättömyyttään puuttua lapsensa käytökseen ja yrittävät edes muiden läsnäollessa vähän petrata. Varsinkin jos omiani kohdellaan väärin, puutun. Toki puutun luonnollisesti myös silloin, jos omani perseilevät.

Mietin oikein, niin olen joskus kyllä komentanut, mutta ne on kaikki tainneet olla sellaisia tilanteita, että vanhempi ei ole ollut paikalla, vaan on ollut esim viemässä roskia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mulla meni raja siinä, jos minun lasteni piti kerta toisensa jälkeen kärsiä jostain perhetuttukiljukaulasta. ja en edes puuttunut ekalla kerralla asiaan, vaan juteltiin omien lasten kanssa siitä, miten kurjaa tuollainen käytös on ja mistä se voisi johtua. sitten seuraavalla tapaamisella oli helppokin puolustaa omiaan, ettei tullut heillekään yllätyksenä, että äiti räväyttää taas. kerroin  kaverille miltä homma vaikuttaa vedoten meidän tunteisiin (ei voida leikkiä, ei jutella yms.). siinähän voi nikotella. kaikilla on oikeus puhua omasta puolestaan, eikä kukaan muu voi määritellä tunteitteni oikeutta. 

Menikö välit?

Ei sentään.

Vierailija kirjoitti:

Oon välillä koittanut varovasti sanoa vähän esim että sä olet varmaan tosi väsynyt kun lapsi on noin kova riehumaan, mutta kaveri ei jotenkin yhtään hahmota tilannetta ja pistää välittömästi liinat kiinni, jos vähänkin yrittää vihjata, että jotain olisi pielessä. Perheen vuorovaikutukseen on tarjottu ulkopuolista apua, mutta siitä kaveri suuttui niin paljon, että päätti pyhästi olla enää neuvolassa tai missään ottamatta esiin yhtään mitään vaikeuksia. Hän siis käytännössä valehtelee ammattilaisille, että esim nukkuminen ja syöminen sujuisivat heillä hyvin, vaikka totuus on aivan toinen. Heillä ei suju juuri mikään. Lapsi on kohta 5 ja on lähestulkoon koko ajan jonkin asteisen raivon vallassa.

Onko lapsi päivähoidossa? 

Kahden kesken yrittäisin äidille sanoa että onko huomannut että lapsensa on usein vihainen ja että onko miettinyt mistä voisi johtua ja neuvoisin ottamaan yhteyttä perheneuvolaan jossa voitaisiin auttaa lasta ja vanhempia toimimaan lapsen vihaisuuden kanssa. Jos äiti kieltää ongelman niin sanoisin että lapsen vihaisuus vaikuttaa negatiivisesti lapseen itseensä ja lisäksi muihin ihmisiin että on toisille lapsille ja aikuisillekin väsyttävää kun toinen on usein niin vihainen. Jos suuttuisi niin sille ei voisi mitään, mutta tietäisi syyn mikset niin usein tapaa ja ehkä jossain vaiheessa haluisikin hakea lapselleen ja itselleen apua. 

Muuttakaa, ei tuo tilanne parane ainakaan kovin nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon välillä koittanut varovasti sanoa vähän esim että sä olet varmaan tosi väsynyt kun lapsi on noin kova riehumaan, mutta kaveri ei jotenkin yhtään hahmota tilannetta ja pistää välittömästi liinat kiinni, jos vähänkin yrittää vihjata, että jotain olisi pielessä. Perheen vuorovaikutukseen on tarjottu ulkopuolista apua, mutta siitä kaveri suuttui niin paljon, että päätti pyhästi olla enää neuvolassa tai missään ottamatta esiin yhtään mitään vaikeuksia. Hän siis käytännössä valehtelee ammattilaisille, että esim nukkuminen ja syöminen sujuisivat heillä hyvin, vaikka totuus on aivan toinen. Heillä ei suju juuri mikään. Lapsi on kohta 5 ja on lähestulkoon koko ajan jonkin asteisen raivon vallassa.

Onko lapsi päivähoidossa? 

Joo, muutaman päivän viikossa.

Jos sillä lapsella on jotain erityisyyttä niin eipä se sillä katoa että vanhemmat sulkee silmät. Koulussa viimeistään tulee ongelmia muutenkin kuin äidin kaverien kanssa.

Mitäpä jos vanhempi herääkin lapsen ongelmiin vasta kouluiässä. Olisikohan hän toivonut, että joku olisi sanonut aiemmin, että huomaatko, ettei tuo ole ihan normaalia? Tai mitäpä jos ei herää ennen kuin lapsi on jo teini tai nuori aikuinen, ja elämä ei kannakaan? Toisaalta jos ei halua nähdä, että mitään on vialla, ei kenenkään sanominen siinä auta.

Mikäli lapsi käyttäytyy paremmin päiväkodissa, kotona pitää katsoa peiliin. Tässä on lapsissa eroa. Osa vanhemmista ei vaan osaa kasvattaa lastaan. Lapset ovat kovin eksyksissä, jos vanhempi ei johda orkesteria.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli lapsi käyttäytyy paremmin päiväkodissa, kotona pitää katsoa peiliin. Tässä on lapsissa eroa. Osa vanhemmista ei vaan osaa kasvattaa lastaan. Lapset ovat kovin eksyksissä, jos vanhempi ei johda orkesteria.

On kyllä aivan normaalia että lapsi käyttäytyy päiväkodissa paremmin kuin kotona. Oman vanhemman/huoltajan kanssa käydään läpi kiintymyssuhteen muutokset ja pahimmat uhmat. 

Jos sun aikuinen kaveri käyttäytyisi koko ajan huonosti, ei kukaan olettaisi, että haluat viettää aikaa hänen kanssaan? Lapsilta tietenkin pitää sietää enemmän, mutta jos on tapaamisten jälkeen aina uupunut ja huonoilla fiiliksillä, ei kai sellaistakaan tarvitse loputtomasti jaksaa.

Lapset ovat erilaisia ja kaikilla on omat haasteensa, mutta itse ajattelen, että lapsi kannattaa kasvattaa mukavaksi ihmiseksi. Ei pidä mennä mukaan sellaiseen "voi kun hänellä tuota temperamenttia riittää" -höpötykseen liiaksi. Lapselta voi ja pitää vaatia joitain ikätasoisia asioita ja asiallista käyttäytymistä ä. Muuten on edessä vaikeuksia. Jos et opi tavoille, tulee sosiaalisia ongelmia, ja ne taas ovat yhteydessä heikompaan mielenterveyteen ja fyysiseen terveyteenkin.