Miten ottaa etäisyyttä ystävään, kun syy on niin nolo?

Tee huoli-ilmoitus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon välillä koittanut varovasti sanoa vähän esim että sä olet varmaan tosi väsynyt kun lapsi on noin kova riehumaan, mutta kaveri ei jotenkin yhtään hahmota tilannetta ja pistää välittömästi liinat kiinni, jos vähänkin yrittää vihjata, että jotain olisi pielessä. Perheen vuorovaikutukseen on tarjottu ulkopuolista apua, mutta siitä kaveri suuttui niin paljon, että päätti pyhästi olla enää neuvolassa tai missään ottamatta esiin yhtään mitään vaikeuksia. Hän siis käytännössä valehtelee ammattilaisille, että esim nukkuminen ja syöminen sujuisivat heillä hyvin, vaikka totuus on aivan toinen. Heillä ei suju juuri mikään. Lapsi on kohta 5 ja on lähestulkoon koko ajan jonkin asteisen raivon vallassa.

Kuulostaa siltä, että ystävänä voisit olla avainasemassa tämän äidin silmien avaamisessa. Se pitäisi tehdä erittäin hienovaraisesti, mutta päättäväisesti, ett

Itse asiassa olen just päinvastainen kuin kaverini, ja haen tosi aktiivisesti aina tietoa ja apua ja ratkaisuja, jos on joku ongelma. Kaveri on siis nähnyt kyllä mun kautta, että apua voi ihan hyvin ottaa vastaan ja pyytääkin tarvittaessa. Hänen tosiaan pitäisi nyt vaan ensin tajuta, että se raivopäinen mukula ei ole maailman kuningas, vaan aivan pulassa itsensä kanssa, eikä asiat todellakaan ole kunnossa. En tiedä, millä hän tilanteeseen heräisi, kun esimerkiksi se, että joutuu jatkuvasti kantamaan ison lapsen kirkuvana ulos kaupasta, bussista tai puistosta ei soita mitään kelloja. Mua kylmää se tapa, jolla tämä lapsi äitiään manipuloi. Aivan huomaamatta on käynyt niin, että napero päättää oikeastaan kaiken omasta pukeutumisestaan lähtien aina siihen, mikä on perheen ruokavalio, ja millaisissa paikoissa voidaan viettää aikaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon välillä koittanut varovasti sanoa vähän esim että sä olet varmaan tosi väsynyt kun lapsi on noin kova riehumaan, mutta kaveri ei jotenkin yhtään hahmota tilannetta ja pistää välittömästi liinat kiinni, jos vähänkin yrittää vihjata, että jotain olisi pielessä. Perheen vuorovaikutukseen on tarjottu ulkopuolista apua, mutta siitä kaveri suuttui niin paljon, että päätti pyhästi olla enää neuvolassa tai missään ottamatta esiin yhtään mitään vaikeuksia. Hän siis käytännössä valehtelee ammattilaisille, että esim nukkuminen ja syöminen sujuisivat heillä hyvin, vaikka totuus on aivan toinen. Heillä ei suju juuri mikään. Lapsi on kohta 5 ja on lähestulkoon koko ajan jonkin asteisen raivon vallassa.

Kuulostaa siltä, että ystävänä voisit olla avainasemassa tämän äidin silmien avaamisessa. Se pitäisi tehdä erit

Ei ihme jos lapsi huutaa ja kiukkuaa, jos hän päättää kaikesta. Lapsella on turvaton olo ja hän huutaa rajoja. Hesarissa oli aiheesta ihan vastikään hyvä artikkeli. Yritä etsiä se ja saada hänet lukemaan se. Ja tosiaan jos mikään ei auta niin se huoli-ilmoitus voi olla ihan paikallaan. Sen voi tehdä nimettömänä.

Vierailija kirjoitti:

Nämä ovat vaikeita asioita. Eräällä tutulla oli sellainen tilanne, että hänen pitkäaikaisen ystävänsä lapsi kiusasi hänen omaa lastaan aina kun he näkivät. Hän olisi toivonut tuon ystävänsä komentavan omaa lastaan enemmän, ja yritti ystävällisesti ilmaista tätä toivettaan ystävälleen, mutta mikään ei silti muuttunut. Ystävä alkoi vain moittia, että tuo sun lapses on vaan liian herkkä. Lopulta tutulleni riitti hyssyttely ja hän avasi asiasta suoran keskustelun toivoen, että asiat muuttuisivat kun niistä keskustellaan suoraan, ja että ystävyys kuitenkin säilyisi. No, kävi niin että ystävä halusi laittaa välit kokonaan poikki.

On siis joskus kovin vaikeaa puuttua ystävän lapsen käytökseen ilman että ystävyyssuhde kärsii samalla. Voi olla hyväkin syy kommentoida lapsen käytöstä, mutta jos toinen osapuoli ei ole asian suhteen vastaanottavainen, voi käydä juuri niin että välit menevät kokonaan poikki. Toisaalta, ainakin t

Huh mikä tilanne. Mä olen huomannut, että yksi syy, miksi haluaisin olla etäällä, on nimenomaan tämä, että näen tässä lapsessa kiusaajan piirteitä. Hän saattaa esimerkiksi lyödä lelun lapseni kädestä, mihin hänen äitinsä reagoi voivottelemalla, että onpas sulla taas rankka päivä kultaseni, kun et oo syönyt etkä nukkunut ollenkaan. Ja sitten tulee taas sokeriherkkuja palkinnoksi, niin saadaan mieliala tasattua hetkeksi. Ap

Just noin. Tai ei sano mitään. Sulla on hyvä syy. Ehkä lapsi on vielä pikkulapsi-iässä. Ja vanhempi ei osaa tehdä oikein mitään, ohjata tai lohduttaa lasta ajoissa. Jotkut lapset ei vain toimi kyläpaikoissa.

mulla meni raja siinä, jos minun lasteni piti kerta toisensa jälkeen kärsiä jostain perhetuttukiljukaulasta. ja en edes puuttunut ekalla kerralla asiaan, vaan juteltiin omien lasten kanssa siitä, miten kurjaa tuollainen käytös on ja mistä se voisi johtua. sitten seuraavalla tapaamisella oli helppokin puolustaa omiaan, ettei tullut heillekään yllätyksenä, että äiti räväyttää taas. kerroin  kaverille miltä homma vaikuttaa vedoten meidän tunteisiin (ei voida leikkiä, ei jutella yms.). siinähän voi nikotella. kaikilla on oikeus puhua omasta puolestaan, eikä kukaan muu voi määritellä tunteitteni oikeutta. 

Meillä samankaltaista ongelmaa naapureiden kanssa...kivat vanhemmat, mutta älyttömän huonosti kasvatetut lapset,jotka rikkoo, sotkee, riehuu, riitelee, huutaa, lista jatkuu.... Siis aivan karmea katras. Asiaa vaikeuttaa kun lähellä ei paljoa muita lapsia asu ja pihalla väistämättäkin tavataan. Omat lapset saa huonoja vaikutteita näiltä. Vanhempien mielipide lastensa käytöksestä on tyyliin "lapset on lapsia". Pitää varmaan muuttaa muualle 😶

Mä ymmärrän sen, että lapsista lähtee ääntä, mutta en sitä, ettei lapsia ohjata pikku hiljaa kommunikoimaan jollain muulla tavalla kuin huutamalla ja/tai raivoamalla koko ajan. Lapselta voi ja pitää vaatia jotain. Jos yli 3-vuotias lapsi ei osaa muuta kuin huutaa ja raivota, tilanne ei ole normaali.

Musta tää on kauhean pelottava ajatus, mutta kai sitä jotenkin vaan tottuu siihen sitten, että koko elämä on pelkkää kauhua päivästä toiseen ja aamusta iltaan. Mutta ei lapsiperhe-elämän kuulu olla kokoaikaista helvettiä. Kyllä lapsen kanssa on normaalisti joskus ihan hauskaa ja rentoakin. Mutta kai sekin sitten on niin suhteellista. Että jos se lapsi sitten leikkii kivasti sen 15 minuuttia kun on masu täynnä sokeria ja taas ostettu uusia leluja kaupasta, niin se sitten riittää. Ja sitten taas ravotaan.

Tuntuu kyllä, että neuvolassakin helposti sanotaan ihan mistä vaan, että juu on ihan normaalia ja kuuluu ikään. Kun ei ole mitään resursseja auttaa.

Neuvolasta tai mistään ei saa varmasti apua, jos ei itse näe koko ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

mulla meni raja siinä, jos minun lasteni piti kerta toisensa jälkeen kärsiä jostain perhetuttukiljukaulasta. ja en edes puuttunut ekalla kerralla asiaan, vaan juteltiin omien lasten kanssa siitä, miten kurjaa tuollainen käytös on ja mistä se voisi johtua. sitten seuraavalla tapaamisella oli helppokin puolustaa omiaan, ettei tullut heillekään yllätyksenä, että äiti räväyttää taas. kerroin  kaverille miltä homma vaikuttaa vedoten meidän tunteisiin (ei voida leikkiä, ei jutella yms.). siinähän voi nikotella. kaikilla on oikeus puhua omasta puolestaan, eikä kukaan muu voi määritellä tunteitteni oikeutta. 

Menikö välit?

Ehkäpä se on niin, että jotkut ystävyydet ovat määräaikaisia. Isot elämäntilanteiden muutokset voivat erottaa, ja lapsen tulo on todellakin iso muutos. Jos kasvatustyylit ovat tosi erilaisia ja yhdessä oleminen muuttuu kauhean vaikeaksi, eipä siinä oikein mitään voi tehdä. Jos kaveri näkisi ongelman, tukisin häntä mielelläni, mutta kun hänen mielestään ongelmaa ei ole, enpä usko, että tilanne tästä paranee. Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä samankaltaista ongelmaa naapureiden kanssa...kivat vanhemmat, mutta älyttömän huonosti kasvatetut lapset,jotka rikkoo, sotkee, riehuu, riitelee, huutaa, lista jatkuu.... Siis aivan karmea katras. Asiaa vaikeuttaa kun lähellä ei paljoa muita lapsia asu ja pihalla väistämättäkin tavataan. Omat lapset saa huonoja vaikutteita näiltä. Vanhempien mielipide lastensa käytöksestä on tyyliin "lapset on lapsia". Pitää varmaan muuttaa muualle 😶

Mietittekö oikeasti muuttoa? Mulla on käynyt mielessä myös. Ei nyt pelkästään tämän takia, mutta kyllä tämäkin vaakakupissa painaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ap tarkentaa: Ja mulla siis on myös lapsia, ja kummallakaan ei juurikaan mitään mahdollisuuksia nähdä vain aikuisten kesken.

Minun lapseni on jo ihana aikamies, mutta muistelen että hän viihtyi itsensä kaltaisten lasten kanssa. Samoin koulussa, yökyläilivätkin kun monen perheessä yksi lapsi kuten meilläkin😊

Mulla taas vähän vastaava ongelma; ystävän lapset  kylläkin ovat aika  normaaleja, hakevat huomiota kuitenkin jos sitä on tarjolla ja sitähän on kun kaverini ottaa heidät aina mukaan joka paikkaan vaikka kuinka sovittaisiin että tavataan kahdestaan. Lapset ovat jo koululaisia ettei heitä olisi ihan aina pakko raahata mukana. Eivät he edes olisi aina änkeämässä mukaan jollei kaveri aina kinuaisi heitä mukaan. 

Meillä olisi paljon kahdenkeskistäkin tekemistä, esim teemme  välillä kimppatilauksia vaatteista yms ja olisi kiva katella tuotteita rauhassa ilman lasten jatkuvaa keskeytystä (mitä te teette? äiti kato! mullekin jotain)         

Hänen luokseen menemistä taas välttelen kun siellä meno on vielä rasittavampaa, kaveri ei pysty keskittymään ollenkaan minun juttuihin ja koen olevani vain tiellä. Olen yrittänyt ehdottaa että tavattaisiin kahdestaan mutta hänen mielestään ' lapset niin tykkää tulla mukaan', heitä on siis 2 kpl.

Olen joutunut ottamaan etäisyyttä esittämällä kiireistä etten muka ehdi tarkistaa viestejä ja hups sorry kun en vastannut ajoissa. Käytän miestäni myös surutta tekosyynä, että ollaan menossa 'just tuolloin', johonkin yhdessä vaikka löhöttäis sohvalla.

Mun ystävä on tosi kiva, viihdyn hänen seurassaan ja haluaisin tavata useammin. Muutama kerran olen sanonut että tuutko yksin ja sanoo tulevansa mutta joka kerta on jännitystä ilmassa kun katon montako päätä keikkuu auton takaistuimella. 

Vierailija kirjoitti:

Me ei taideta olla ainoita, jotka tätä perhettä välttelee :/. Sääliksi käy vähän. Auttaisi aika paljon, jos myös kaveri itse tiedostaisi, että lapsen käytös ei ole ok, mutta hän on sille aivan sokea. Ap

En usko, että on sokea lapsensa käytöksestä. Toivoo että rauhallisempi lapsesi auttaisi. Ei kuitenkaan ole lapsesi tehtävä, eikä sinunkaan.Hienoa että olet empaattinen, keksit kyllä keinon😏

Vierailija kirjoitti:

Mulla taas vähän vastaava ongelma; ystävän lapset  kylläkin ovat aika  normaaleja, hakevat huomiota kuitenkin jos sitä on tarjolla ja sitähän on kun kaverini ottaa heidät aina mukaan joka paikkaan vaikka kuinka sovittaisiin että tavataan kahdestaan. Lapset ovat jo koululaisia ettei heitä olisi ihan aina pakko raahata mukana. Eivät he edes olisi aina änkeämässä mukaan jollei kaveri aina kinuaisi heitä mukaan. 

Meillä olisi paljon kahdenkeskistäkin tekemistä, esim teemme  välillä kimppatilauksia vaatteista yms ja olisi kiva katella tuotteita rauhassa ilman lasten jatkuvaa keskeytystä (mitä te teette? äiti kato! mullekin jotain)         

Hänen luokseen menemistä taas välttelen kun siellä meno on vielä rasittavampaa, kaveri ei pysty keskittymään ollenkaan minun juttuihin ja koen olevani vain tiellä. Olen yrittänyt ehdottaa että tavattaisiin kahdestaan mutta hänen mielestään ' lapset ni

Sano että nähdään suoraan töitten jälkeen, ennen kuin keikkuvat päät on haettu sieltä kotoa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla taas vähän vastaava ongelma; ystävän lapset  kylläkin ovat aika  normaaleja, hakevat huomiota kuitenkin jos sitä on tarjolla ja sitähän on kun kaverini ottaa heidät aina mukaan joka paikkaan vaikka kuinka sovittaisiin että tavataan kahdestaan. Lapset ovat jo koululaisia ettei heitä olisi ihan aina pakko raahata mukana. Eivät he edes olisi aina änkeämässä mukaan jollei kaveri aina kinuaisi heitä mukaan. 

Meillä olisi paljon kahdenkeskistäkin tekemistä, esim teemme  välillä kimppatilauksia vaatteista yms ja olisi kiva katella tuotteita rauhassa ilman lasten jatkuvaa keskeytystä (mitä te teette? äiti kato! mullekin jotain)         

Hänen luokseen menemistä taas välttelen kun siellä meno on vielä rasittavampaa, kaveri ei pysty keskittymään ollenkaan minun juttuihin ja koen olevani vain tiellä. Olen yrittänyt ehdottaa että tavattaisiin kahdestaan mutta hänen mielestään ' lapset ni

Mä ehkä vaan kestäisin ton ja vaikenisin, koska ei mene monta vuotta, kun lapset eivät enää halua tulla mukaan. Ystävyys jatkuu senkin jälkeen. Kyseessä on kuitenkin ilmeisimmin ns. normaalisti käyttäytyvät lapset, eivät käytöshäiriöiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ei taideta olla ainoita, jotka tätä perhettä välttelee :/. Sääliksi käy vähän. Auttaisi aika paljon, jos myös kaveri itse tiedostaisi, että lapsen käytös ei ole ok, mutta hän on sille aivan sokea. Ap

En usko, että on sokea lapsensa käytöksestä. Toivoo että rauhallisempi lapsesi auttaisi. Ei kuitenkaan ole lapsesi tehtävä, eikä sinunkaan.Hienoa että olet empaattinen, keksit kyllä keinon😏

Munkin lapsi on kyllä kaikkea muuta kuin rauhallinen, mutta käytöstapoja häneltä edellytän, ja kohtuullista äänenkäyttöä harjoitellaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä samankaltaista ongelmaa naapureiden kanssa...kivat vanhemmat, mutta älyttömän huonosti kasvatetut lapset,jotka rikkoo, sotkee, riehuu, riitelee, huutaa, lista jatkuu.... Siis aivan karmea katras. Asiaa vaikeuttaa kun lähellä ei paljoa muita lapsia asu ja pihalla väistämättäkin tavataan. Omat lapset saa huonoja vaikutteita näiltä. Vanhempien mielipide lastensa käytöksestä on tyyliin "lapset on lapsia". Pitää varmaan muuttaa muualle 😶

Mietittekö oikeasti muuttoa? Mulla on käynyt mielessä myös. Ei nyt pelkästään tämän takia, mutta kyllä tämäkin vaakakupissa painaa. Ap

Joo, olen miettinyt että muutettaisiin johonkin toiseen asuntoon samalla alueella, niin ei tulisi enää nähtyä näitä naapureita juurikaan. Seura tekee kaltaisekseen ja vähäiselläkin näkemisellä huomaan kuinka omat lapseni oikein imevät mm. kaikenlaisia idioottimaisuuksia ja välinpitämätöntä asennetta näiltä naapurin lapsilta, eikä tällanen sovi ollenkaan meidän perheen arvomaailmaan 😶 Siis näiden 10-vuotias muun muassa on aivan koko ajan kännykällä, ulkoillessakin. Näyttää nuoremmille youtubea jne. jos siis sattuvat ulkoilemaan ilman aikuisia. Meidän perheessä lapsilla ei kännyköitä eikä todellakaan katsella mitään youtube-vdeoita vielä piiitkään aikaan. Ja tämä siis vain yksi pieni yksityiskohta tässä sekasortoporukassa.