Nepsylapsi ahdistuu jos häntä katsotaan,silti sosiaalityön järjestämän perhetyön mukaan lapsi ei saisi syödä omassa huoneessaan rauhassa

Vierailija kirjoitti:

147: Ajoin takaa sitä, että jokaisella on joitakin autismin kirjon piirteitä. Itselläni keskivertoa enemmän. Periaatteessa jokainen meistä voisi sanoa, että kasvatus, koulu ja sosiaalisten käytänteiden noudattaminen traumatisoi meitä jossakin määrin. Mutta järjestäytynyt yhteiskunta ei olisi mahdollinen ilman tätä traumatisoitumista tai sosiaalistamista tai mitä se onkaan. Lukuisat sukupolvet ennen meitä ovat käyneet läpi saman sopeutumisen, osa paremmin ja osa huonommin. Yksin ei ole kukaan selvinnyt.

Resilienssi syntyy siitä, että ihmistä koetellaan sopivasti. Koronan jälkeen nykynuorten keskuudessa on levinnyt ilmiö, että kouluun ei mennä lainkaan ahdistukseen vedoten. Näiden nuorten vointi ei ole parantunut, se on päinvastoin huonontunut.

Tarvitsemme yhteiskunnan, joka ei vaadi keneltäkään liikaa mutta jokaiselta kykyjensä mukaan. Tarvitsemme yhteiskunnan, joka ymmärtää erilaisuutta mutta ei sulje erilaisia ulkopuolelle eik

Sähän vaihdat koko ajan hätäpäissäsi tuota pointtiasi. Nyt sinäkin olet autisti, äsken oli kyse siitä, että kun muh mäh neurotyybillisetgin traumatizoituwat wääh. Mene jo hiiteen siirtelemästä... Jotakin. Ei tosta osaa oikein sanoa, että mitä toi on. Pätemään piti kuitenkin päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti neurotyypilliset ihmiset kokee jotain tiettyä, spesifiä positiivista tunnetta yhdessä ruokailusta? Tai näin oletan, kun kerran asiaa pidetään tunnetasolla niin tärkeänä.

Kenties neurotyypilliset ei osaa kuvitella, että autistilta saattaa puuttua tuo tunne kokonaan? 

Sosiaalityössä ajatellaan, että perheen yhdessä syöminen rakentaa perheen yhteenkuuluvuutta ja tarjoaa tilanteen, jossa on helppo esim. keskustella miten on kenelläkin päivä mennyt tai onko mitään erityisiä asioita mielessä. Nykymaailmassa perheet elävät hyvin hajallaan, kukin eri ruuduillaan, jolloin sellainen kiireetön yhdessäolo puuttuu. Perheet eivät ole yhtenäisiä yksikköjä vaan kummallinen sekamelska ihmisiä, jotka samassa asunnossakin elävät erillistä elämää, syövätkin eri aikaan ja puhumatta keskenään. Kirjollakin olevat kuuluvat perheeseen ja heillä on asioita, joita o

Ja eikö sosiaalityössä oikeasti ole sellaista ymmärrystä nepsy-asioista, että tajuttaisiin, että autistille se syömätilanne ei välttämä ole se hetki, missä olisi mahdollista keskustella?

Mun autistinen lapsi syö omassa huoneessaan, mutta me keskustellaan joka päivä todella paljon ihan kaikesta, ja ollaan hirmu läheisiä. Eihän se ruokapöytä nyt hyvänen aika se ainoa paikka ja hetki ole viettää yhteistä aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti neurotyypilliset ihmiset kokee jotain tiettyä, spesifiä positiivista tunnetta yhdessä ruokailusta? Tai näin oletan, kun kerran asiaa pidetään tunnetasolla niin tärkeänä.

Kenties neurotyypilliset ei osaa kuvitella, että autistilta saattaa puuttua tuo tunne kokonaan? 

Sosiaalityössä ajatellaan, että perheen yhdessä syöminen rakentaa perheen yhteenkuuluvuutta ja tarjoaa tilanteen, jossa on helppo esim. keskustella miten on kenelläkin päivä mennyt tai onko mitään erityisiä asioita mielessä. Nykymaailmassa perheet elävät hyvin hajallaan, kukin eri ruuduillaan, jolloin sellainen kiireetön yhdessäolo puuttuu. Perheet eivät ole yhtenäisiä yksikköjä vaan kummallinen sekamelska ihmisiä, jotka samassa asunnossakin elävät erillistä elämää, syövätkin eri aikaan ja puhumatta keskenään. Kirjollakin olevat kuuluvat perheeseen ja heillä on asioita, joita o

Kai sosiaalityö tajuaa, että perheet voi viettää aikaa yhdessä ja keskustella muutenkin kuin ruokapöydässä? 

Kai sosiaalityö tajuaa, että perheet voi viettää aikaa yhdessä ja keskustella muutenkin kuin ruokapöydässä?

Se yhdessä syöminen vaan on kaikkien kulttuurien tapa elää perheenä. Miksi se ei teille käy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tokkopa edes johtuu nepsiydestä, on vähän liikaa normalisoitu perheessä tai hoidossa. 

Hänellä on todettu  autismi ja lievä älyllinen kehitysvamma. Tutkittu 3vuotiaasta asti ja nyt on 12vuotias.

Aloittaja

 

Pyydä toinen työntekijä, jolla ois osaamista asiasta. Myös kelan Lakukuntoutus kannattaa hakea tähän tarvii sitten lääkärin lausunnon tietysti.

Autismi vaikuttaa todella paljon, lapsi ei todellakaan pysty samanlaiseen vuorovaikutukseen kuin lievemmin nepsy haasteinen esim ADHD lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Kai sosiaalityö tajuaa, että perheet voi viettää aikaa yhdessä ja keskustella muutenkin kuin ruokapöydässä?

 

Se yhdessä syöminen vaan on kaikkien kulttuurien tapa elää perheenä. Miksi se ei teille käy?

Miks pitäis käydä. Se on sun ongelma jos mielestäsi kaikkien pitäisi mahtua samaan muottiin 

Ja luoja varjele näiltä valmentajilta 

Ihme normittamista yritetään tehdä erilaisille ihmisille. Ja autistien aivot eroaa tyypillisistä aivoista merkittävästi. Liikennettä on 80% enemmän.

Antaa niiden lasten toipua kotona, ei voi olettaa että maailma ymmärtää jos edes nepsyvalmentajalla ei ole valmiuksia siihen 

Tuli muuten mieleen tuosta PDA:a, että vaihtoehtoja on annettava.

Mulla oli opiskeluista aika paljon poissaoloja ja opettaja kesäloman kynnyksellä täysin neutraalisti sanoi, että mieti kesällä haluatko jatkaa vai mitä teet. Ei mitään kiristämistä, vaan ihan neutraalia asiaa. Pidin kyseisestä opettajasta ja kunnioitin häntä, ja sain kaiken lisäksi vielä kesäloman verran aikaa miettiä asiaa.

Ei siis sanonut, että jos et lopeta poissaoloja niin sitten ei kannata tulla.  On tosi vaikea sanallisesti selittää, mutta koska minulle oli neutraalisti esitetty asia ja sain valita, että jatkoin, aivoni eivät tiltanneet. 

Olen tosi kiitollinen tälle opelle. Mietin häntä varmaan joka viikko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei, myös erityislapselta pitää vaatia asioita. Muuten ollan ihan hakoteillä ja lapsen loppuelämä tulee olemaan todella raskasta kun vanhempien pumpulipilvet hajoavat ympäiltä. Mitä paremmin oppii lapsena sietämään kuormitusta, stressiä ja hankalia tilanteita niin sitä enemmän saa myös onnistumisen kokemuksia ja uskoa siihen että selviää näistä tilanteista. MT-ongelmat ovat todella yleisiä nepsy-nuorilla, tämän varmaan jokainen vanhempi tiedostaa.

 

Miten tilanteet tarjoillaan, millaisisa erissä ja miten niinhin suhtaudutaan perheessä varmasti vaihtelee. Kannustus, porkkanat, sopiva mielentila ja riittävä virkeystaso pitää toki huomioida ennenkuin lapselta vaaditaan epämielyttäviä asiaoita.

 

t. Kahden autistin äiti

 

PDA lapselta ei kyllä todellakaan pidä vaatia asioita vaatimisen vuoksi. Ihan päinvastoin.

Hei, ei huolta! Meillä on jo nyt näitä PDA-lapsia ikäryhmät ja luokat täynnä ammattikoulussa, joilta ei voi eikä saa vaatia yhtään mitään. Mitään ei osata, mitään ei saa vaatia, mihinkään ei pystytä. Ei voi tulla kouluun kun ahdistaa, ei tehdä mitään toisten nähden kun ahdistaa. Ei saa kysyä mitään kun ahdistaa mutta jos et kysy niin se vasta huono onkin kun on jätetty huomiotta. Vanhemmilta tulee pitkät vaatimuslistat miten juuri hänen lumihiutalettaan tulee kohdella. Oppimista ei edes oleteta että tapautuisi, mutta todistus lapsikullalle pitää saada, sitten voi hakeutua työttömäksi tai eläkkeelle. Opiskelu pitäisi järjestää etänä ja etätehtävillä, se hyvin valmentaakin ammattiin. Kun tietyistä ryhmistä yli puolet alkaa olla tällaisia opiskelijoita niin kukahan tulevaisuudessa heidän tukensa ja eläkkeensä maksaa??!

Meillä as-lapsella ollut näitä kausia. Mikä tahansa on vaikeaa jonkun aikaa, mutta emme ole olleet huomaavinaankaan. Menevät kyllä yleensä ohitse. Hän on jo teini.

Oli myös tuo vaihe, että ahdisti syödä toisten kanssa. Annoimme tulla vähän myöhässä pöytään ja jos oli hänen himoherkkuaan, niin alkoi tulla toisten kanssa ja ajan mitaan ahdistus helpotti. Kärsivällisyyttä. Niille nepsyjen haukkujille: tämä voi myös kohdata teitä. Ei meilläkään koko suuressa suvussa kummallakaan puolella ole ollut vastaavaa.

Ap toimii oikein.

Minä slin aina yksin omassa huoneessa, enkä ollut nepsylapsi.

Nämä nepsyt, napsut ja raksut ovat meidän tulevia veronmaksajia.

🥶

Vierailija kirjoitti:

Nämä nepsyt, napsut ja raksut ovat meidän tulevia veronmaksajia.

🥶

Jep, kuten Bill Gates, Jobs, 

Mitä se nepsylapsen ahdistuminen käytännössä ilmenee? Mitä se on?  En tunne ketään  kyseistä vaivaa sairastavaa ( ja olen jo yli 60 v).  

Vierailija kirjoitti:

Mitä se nepsylapsen ahdistuminen käytännössä ilmenee? Mitä se on?  En tunne ketään  kyseistä vaivaa sairastavaa ( ja olen jo yli 60 v).  

Jokainen on erilainen, mutta meillä lisääntyy erilaiset yliherkkyydet, vaatteille, äänille, ruokailut voi olla vaikeampia. Pitkään kun jatkuu, niin ei kykene enää sinnittelemään vaan romahtaa. Tarpeeksi monta kertaa kun romahtaa, niin sitten menee viikkoa toipuessa, eikä siihen auta mikään perhetyöntekijä eikä terapeutti. Levon jälkeen hän voi pikkuhiljaa sitten koota itseään sen verran, että kykenee ylläpitämään sosiaalista normielämää, kunnes taas romahtaa.

Joten ei, meillä ei yritetä elää kuin muut vaan kuunnellaan. Ei ole tuhma lapsi jos ei kykene pöytään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se nepsylapsen ahdistuminen käytännössä ilmenee? Mitä se on?  En tunne ketään  kyseistä vaivaa sairastavaa ( ja olen jo yli 60 v).  

Jokainen on erilainen, mutta meillä lisääntyy erilaiset yliherkkyydet, vaatteille, äänille, ruokailut voi olla vaikeampia. Pitkään kun jatkuu, niin ei kykene enää sinnittelemään vaan romahtaa. Tarpeeksi monta kertaa kun romahtaa, niin sitten menee viikkoa toipuessa, eikä siihen auta mikään perhetyöntekijä eikä terapeutti. Levon jälkeen hän voi pikkuhiljaa sitten koota itseään sen verran, että kykenee ylläpitämään sosiaalista normielämää, kunnes taas romahtaa.

Joten ei, meillä ei yritetä elää kuin muut vaan kuunnellaan. Ei ole tuhma lapsi jos ei kykene pöytään. 

Ystävänikin on ollut hyvä kuuntelemaan ja ymmärtämään nepsyään. Vuosikaudet lapsi sai tehdä mitä halusi, syödä vain tiettyjä herkkuruokiaan ja pelata rajattomasti. Lopputuloksena 25 v eläkeläinen asuu nyt vanhemmillaan täysihoidossa ja pelaa vuorokauden ympäri. Pärjäisi kyllä koulussakin, on suorittanut ajokortin ja pystyisi työskentelemään mutta kuka sitä nyt töitä tekisi kun voi kotona pelata ennemmin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tokkopa edes johtuu nepsiydestä, on vähän liikaa normalisoitu perheessä tai hoidossa. 

Hänellä on todettu  autismi ja lievä älyllinen kehitysvamma. Tutkittu 3vuotiaasta asti ja nyt on 12vuotias.

Aloittaja

 

Silti voi opetella juttelemaan ihmisten kanssa ja syömään ruokapöydän ääressä, minulla lievästi kehitysvammainen lapsi nyt jo aikuinen ja syö omassa asunnossakin pöydän ääressä. Ei tuosta teidän hommasta tule mitään ja lapsesta kasvaa järkyttävä aikuinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se nepsylapsen ahdistuminen käytännössä ilmenee? Mitä se on?  En tunne ketään  kyseistä vaivaa sairastavaa ( ja olen jo yli 60 v).  

Jokainen on erilainen, mutta meillä lisääntyy erilaiset yliherkkyydet, vaatteille, äänille, ruokailut voi olla vaikeampia. Pitkään kun jatkuu, niin ei kykene enää sinnittelemään vaan romahtaa. Tarpeeksi monta kertaa kun romahtaa, niin sitten menee viikkoa toipuessa, eikä siihen auta mikään perhetyöntekijä eikä terapeutti. Levon jälkeen hän voi pikkuhiljaa sitten koota itseään sen verran, että kykenee ylläpitämään sosiaalista normielämää, kunnes taas romahtaa.

Joten ei, meillä ei yritetä elää kuin muut vaan kuunnellaan. Ei ole tuhma lapsi jos ei kykene pöytään. 

Ystävänikin on ollut hyvä kuuntelemaan ja ymmärtämään n

Kuulostat kivalta ystävältä, et yhtään tuomitsevalta.

Mulla kans yhden ystävän lapsi oli jatkuvan stressin alaisena ja ajoi sitten päin isoa ajoneuvoa. Oli onneksi sen verran toimintakykyä, eikö ole hyvä? Ystävä katui enemmän kuin mitään, sitä ettei kuunnellut lastaan

Vierailija kirjoitti:

No voi kyynel nyt taas.

Mistä näitä Nepsyjä sikiää?

Nepsyt sikiävät enemmän kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa näkyy millaisia sosiopaattimonstereita neurotyypilliset ovat.

Tekevät kaikkensa jotta ei-nentillä olisi tukala olo, ei tietoakaan empatiasta tai kyvystä edes yrittää ymmärrää miltä toisesta tuntuu. Pakkososialisointia vaan jokaiselle!

Turha ihmetellä kun lapsi valitsee mielummin sulkeutumisen tai itsarin kuin vuorovaikuttamisen tällaisten onttojen ihmiskuorten kanssa jotka ovat ihmisiä vain ulkoisesti. Täysiä petoeläimiä sisäisesti.

Ihminen ei ole eri asia kuin petoeläin.

-ohis