Lue keskustelun säännöt.
Nepsylapsi ahdistuu jos häntä katsotaan,silti sosiaalityön järjestämän perhetyön mukaan lapsi ei saisi syödä omassa huoneessaan rauhassa
15.02.2024 |
En tiennyt alanko itkeä vai nauraa kun lapsi hokee nousevalla äänenpainolla "älä kato mua,miksi sä katot mua" ja perhetyöntekijä koettaa huudella päälle " kerroppa äidille miten meni koulussa!" Lopulta lapsi vetäytyy verhon taakse ja potkii pöytää,ruoka on syömättä. Annan luvan ottaa lautasen ja mennä huoneeseensa. Ja tässä muka toimin väärin kun olisi tärkeää syödä yhdessä ja keskustella..
Kommentit (297)
Alkuperäiseen viestiin vielä vastaus, että tuollaisessa tilanteessa kun taistele tai pakene on aktivoitunut, ei ole mitään järkeä yrittää vaatia lapselta mitään. Esim keskustelua ja syömistä. Kuinka moni kykenee syömään paniikissa? Tai keskustelemaan päivän kulusta normaalisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun ope alkaa olla selvästi burniksen partaalla, kyynisyys on sen yksi merkki.
Kannattaa myös prosessoida miksi se autismin oireiden esiintyminen lapsilla tai nuorilla ottaa niin koville. Ehkä olet itse kärsinyt jostain vastaavasta ja sinulta on häpeällä ja kurilla kitketty se pois. Ei sellaista jaksa, että ei hyväksytä sellaisena kuin on joten, jossain vaiheessa se kostautuu. Monet juo, katkeroituu, vihaa samankaltaisia oireita muilla. Ovat onnettomia.
Niin se Dr. Philkin sanoi, There's something about you that I hate about me.
varmaan moni ope on burniksen partaalla, kun eskari-ikäisetkin hakkaa, potkii, sylkee, nimittelee ja uhkaa tappaa. Ja meno senkun paranee iän myötä.
eri
Ihan varmasti se työkuorma on ihan järjetön ja luokalla voi olla monta
Tämä! Kiitos tästä.
Se ei ole kenenkään etu, että erityistä tukea tarvitsevat ovat isoissa luokissa.
He tarvitsevat struktuurin ja vahvan tuen.
Erityisen tuen tarvee kasvaa vuosi vuodelta, niin että kohta pienluokat ovat suuria ja "normaalit" ovat pienryhmissä.
Mutta kerro tämä päättäjille.
Meillä on syömishäiriöinen nepsy (ei anoreksia tms) ja meille kokenut perheteraupeuttimme on nimen omaan sanonut että ruokailu hetkestä pitää tehdä miellyttävä ja lapsen ehdoilla. Eli jos lapsi haluaa syödä yksin niin hänelle sallitaan se.
Jo on kumma että vammainen ahdistuu noin pienestä. Eikö näitä voi lääkitä niin että tulevat toimeen tavallisten ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lapsi syö kun on nälkä.
Ei muuten päde moneen autistiin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on syömishäiriöinen nepsy (ei anoreksia tms) ja meille kokenut perheteraupeuttimme on nimen omaan sanonut että ruokailu hetkestä pitää tehdä miellyttävä ja lapsen ehdoilla. Eli jos lapsi haluaa syödä yksin niin hänelle sallitaan se.
Jep, ylipäätään nimenomaan kaikki painostaminen ja muun ikävän liittäminen ruokailuun lisää jo itsessään syömishäiriön riskiä, ja toki pahentaa olemassaolevaa syömishäiriötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole autistinen, mutta kun olin peruskoulun yläasteella, niin kuormitus oli sitä luokkaa, että vapaa-ajalla oli välillä mielellään yksin omassa huoneessa tai vaikka metsässä. Siihen aikaan oli tunneilla kyllä rauhallista, mutta välitunnilla, käytävillä, ruokajonossa oli kuin eläintarhassa.
Menkää itse apinahäkkiin päiviksi, niin katsotaan haluatteko istua vapaa-ajat vaikka komerossa ovi kiinni.
Nepsyjen elämän mestarointi pitäisi jättää sellaisille, jotka asiasta tietävät. Muidenkin, mutta nepsyjen kohdalla tulee vielä pahemmat vahingot.
Neuvolassa kyllä sanottiin jo vauvasta, että hänen kanssaan pitää syödä koko perheen samaan aikaan ruokapöydän ääressä, ja samalla pitää keskustella päivän tapahtumista. :D Tästä toteutin sen verran, että istuin vauvan seurana kun hän söi ja välillä söin itsekin samalla. Ei siksi, että joku käski, vaan koska se tuntui luontevalta. Mutta neuvola ei yleensä onneksi tule kotiin katsomaan näiden mainioiden neuvojen toteuttamista. Usein pikkulapset näkyvät syövän yksin, eli ei kukaan ttuota noudata senkään vertaa.
Eihän ruokailutilanteesta saa tehdä lapselle ahdistavaa! Siitähän seuraa vain ongelmia syömisen kanssa. Luulisi perhetyöntekijän tietävän tuon verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käsitä, miksi se keskustelu pitäisi ruokailuun yhdistää. Hirveän epäkäytännöllistä.
Mun autistinen lapsi syö omassa huoneessa, koska silloin se sentään saa syötyä. Juhla-ateriat on kyllä pöydässä muiden kanssa, ja ihan pitää siitä, ja keskustelee mukavasti siinä, mutta ruoka jää syömättä lautaselle.
Meillä kuitenkin keskustellaan yhdessä tuntikausia päivässä, vaikka ei syödäkään yhdessä.
Tänään taas uimahallissa oli kasapäin näitä erityislapsosia. Voi jumaliste. He eivät kestä ääniä mutta saavat itse kirkua mielin määrin. Uivat toisten päälle, törmäilevät ja hyppivät miten sattuu.
Yksi n 12v poika, selvästi kirjolla, oli hyppäämässä porealtaaseen. Ihan aidon av-mamman oloinen äityli sormi ojossa kielteli. Pentu hyppäsi. Mitä teki äiti? Ei mitään. Esitti kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilmeisesti hän kielsi siksi, ettei universumin keskipistettä satu ja kun hypystä ei koitunut kuhmua pallerolle, kaikki oli hyvin. Toisia altaassa olijoita ei tarvinnut huomioida.
Saakeli soikoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään taas uimahallissa oli kasapäin näitä erityislapsosia. Voi jumaliste. He eivät kestä ääniä mutta saavat itse kirkua mielin määrin. Uivat toisten päälle, törmäilevät ja hyppivät miten sattuu.
Yksi n 12v poika, selvästi kirjolla, oli hyppäämässä porealtaaseen. Ihan aidon av-mamman oloinen äityli sormi ojossa kielteli. Pentu hyppäsi. Mitä teki äiti? Ei mitään. Esitti kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilmeisesti hän kielsi siksi, ettei universumin keskipistettä satu ja kun hypystä ei koitunut kuhmua pallerolle, kaikki oli hyvin. Toisia altaassa olijoita ei tarvinnut huomioida.
Saakeli soikoon.
Toi ei kyllä kuulosta nyt mitenkään spesifisti autististen lasten käytökseltä. Enemmänkin päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Tänään taas uimahallissa oli kasapäin näitä erityislapsosia. Voi jumaliste. He eivät kestä ääniä mutta saavat itse kirkua mielin määrin. Uivat toisten päälle, törmäilevät ja hyppivät miten sattuu.
Yksi n 12v poika, selvästi kirjolla, oli hyppäämässä porealtaaseen. Ihan aidon av-mamman oloinen äityli sormi ojossa kielteli. Pentu hyppäsi. Mitä teki äiti? Ei mitään. Esitti kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ilmeisesti hän kielsi siksi, ettei universumin keskipistettä satu ja kun hypystä ei koitunut kuhmua pallerolle, kaikki oli hyvin. Toisia altaassa olijoita ei tarvinnut huomioida.
Saakeli soikoon.
Miten sä tosta päättelit, että kyse ois autistista? Ei kuulosta yhtään tyypilliseltä autistilapsen käytökseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokkopa edes johtuu nepsiydestä, on vähän liikaa normalisoitu perheessä tai hoidossa.
Hänellä on todettu autismi ja lievä älyllinen kehitysvamma. Tutkittu 3vuotiaasta asti ja nyt on 12vuotias.
Aloittaja
Kuuluu laitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokkopa edes johtuu nepsiydestä, on vähän liikaa normalisoitu perheessä tai hoidossa.
Hänellä on todettu autismi ja lievä älyllinen kehitysvamma. Tutkittu 3vuotiaasta asti ja nyt on 12vuotias.
Aloittaja
Kuuluu laitokseen.
Miksi ihmeessä kuuluisi?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitää voida toimia samalla tavalla? Sillä saadaan terveustäkin ahdistuneita foobikoita. Vihakin tulee sellaisesta kasvatuksesta. Antakaa lapsille tilaa ja niiden omille ehdolle jotain arvoa.
joo antakaa tilaa, metsään on menty näethän jo
Mä en käsitä, miksi niin monelle tuntuu olevan mahdotonta käsittää, että se pakottamalla "siedättäminen" pahentaa asioita, ja tekee siis epätodennäköisemmäksi aikuisena kunnolla pärjäämisen. Sitten kuitenkin paasataan sitä, että pitäisi yrittää kasvattaa siitä lapsesta aikuisena pärjäävä, mutta tarjotaan metodiksi täysin päinvastaista aiheuttavaa.