Nepsylapsi ahdistuu jos häntä katsotaan,silti sosiaalityön järjestämän perhetyön mukaan lapsi ei saisi syödä omassa huoneessaan rauhassa

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt palataan takaisin siihen, mistä päästiin tähän normilapsen näkökulmaan autistivanhemman lapsena. Eli tähän syömisasiaan.

Joku täällä kovasti oli sitä mieltä että yhdessä saman pöydän ääressä syöminen on täysin turha tapa eikä lapsen tarvitse sitä oppia.

Itse voin kertoa, että jos ei ole halua ja kykyä opetella syömään yhdessä ja halaamaan ja katsomaan silmiin, niin sitten kannattaa jättää myös perheellistyminen muille. Jos taas haluaa perheen, täytyy olla valmis tekemään aivan rutosti töitä, kuten tämä keskustelun autistiäiti on tehnytkin.

Jos ajattelee että toisten on aina joustettava, kannattaa ottaa vaikka joku elämäntilanteeseen sopiva lemmikkieläin. Ei lasta. Ja sitten taas jos lapsen on ottanut, täytyy rakentaa hänelle sellainen ympäristö, jossa hänen on hyvä olla, ja myös kuntouttaa häntä hänen voimavarojensa puitteissa.

Olipa lapsi neurotyypillinen ja vanhempi autisti ta

Lemmikkieläintä ei todellakaan oteta, ellei ole kykenevä huomioimaan toisen elävän olennon tarpeita.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt palataan takaisin siihen, mistä päästiin tähän normilapsen näkökulmaan autistivanhemman lapsena. Eli tähän syömisasiaan.

Joku täällä kovasti oli sitä mieltä että yhdessä saman pöydän ääressä syöminen on täysin turha tapa eikä lapsen tarvitse sitä oppia.

Itse voin kertoa, että jos ei ole halua ja kykyä opetella syömään yhdessä ja halaamaan ja katsomaan silmiin, niin sitten kannattaa jättää myös perheellistyminen muille. Jos taas haluaa perheen, täytyy olla valmis tekemään aivan rutosti töitä, kuten tämä keskustelun autistiäiti on tehnytkin.

Jos ajattelee että toisten on aina joustettava, kannattaa ottaa vaikka joku elämäntilanteeseen sopiva lemmikkieläin. Ei lasta. Ja sitten taas jos lapsen on ottanut, täytyy rakentaa hänelle sellainen ympäristö, jossa hänen on hyvä olla, ja myös kuntouttaa häntä hänen voimavarojensa puitteissa.

Olipa lapsi neurotyypillinen ja vanhempi autisti ta

Edelleen, vanhempikin tarvitsee omaa rauhaa ja kodin pitäisi olla myös hänelle turvallinen paikka, jossa levätä.

Mistä sitäpaitsi edes tiedät, että autistin lapsetkaan haluaisivat syödä muiden kanssa yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yritetään pakottaa autistia neurotyypilliseen muottiin, niin saadaan aikaan vain mielenterveysongelmia ja rikkonainen ihminen. 

Ehkä hän on mieluummin mielenterveysongelmainen, mutta kykenevä elämään neurotyypillisten ihmisten joukossa itsenäistä elämää, kuin autistina aikuisena isin ja äidin hoivissa?

Joo, ihan kuin mielenterveysongelmat olisi hirveä mörkö, mitä pitää kavahtaa. Mt-sairauksiin on sentään lääkkeet, joiden avulla voi elää normaalia elämää. Olisin mieluummin mt, kuin pumpulissa pidetty nepsy.

 

Nepsyydestä ei parane. Se on osa persoonallisuutta, eikä siten "korjattavissa". Sikäli kuin siinä mitään korjattavaa onkaan. Minusta korjattavaa on neurotyypillisten asenteissa. Tässäkin ketjussa yritetään runnoa kaikkia samaan muottiin. Miksi teille on ongelma, miten kukin perhe hoitaa ateriansa, kunhan lapset saavat ruokaa ja lepoa?

Vierailija kirjoitti:

No voi herran pieru. Pakkoko sitä on syödä pöydässä ja höpöttää? Meillä teinit menee omaan huoneeseen syömään ja minäkin tykkään syödä kaikessa rauhassa höpöttämättä.

Ei kai semmosta sääntöä ole olemassakaan,että pitää kaikkien syödä samaan aikaan ? Eikö oo pääasia, että saa kupunsa täyteen ? Jokainen tyylillään. Ihme nipotusta. Ehtii sitä kuulumiset vaihtaa muutenkin

Äkkiä googlaten löytyi amerikkalainen tutkimus, jossa oli käyty läpi laajalti aiempaa tilastollista tutkimusta.

Perheen yhdessä syöminen vähentää lasten syömishäiriöitä, alkoholin käyttöä, väkivaltaista käytöstä, masennusta ja itsetuhoisuutta, ja parantaa heidän koulumenestystään ja itsetuntoaan.

Vierailija kirjoitti:

^

No ne perhetyön tavoitteet on näissä aika usein suht laveita. "Olla koulunkäynnin tukena" tai "apuna siirtymätilanteissa" tms., ja meillä ne ei oo käytännössä oikein koskaan vastanneet tuota nimettyä tavoitetta. 

Silloin on syytä tarkentaa ja konkretisoida tavoitteita. On resurssien haaskausta, jos todellinen tilanne on se, ettei kukaan oikeastaan edes tiedä mitä työskentelyllä tavoitellaan. 

Vierailija kirjoitti:

Autismi ei "parane" millään terapialla eikä tarvitsekaan, jokaisella meistä saa olla sellaiset aivot kuin on. Mutta (sosiaalista) ahdistuneisuutta, jota usein liittyy autismiin, voidaan hoitaa, ja se sisältää kohtuullista altistamista. Välttely vain voimistaa ahdistusoireita.

Altistusharjottelussa pitää huomioida että aistikuormittuminen ja sosiaalinen kuormittuminen ei helpotu altistamalla, mutta ahdistuneisuusoireet (pelko, huoli, jännitys) kyllä.

Lapsi ei pääse katseen kohteeksi joutumisen pelosta sillä että hänen anneta mökkiytyä yksin huoneeseensa. 

Alkupuoli kommentistasi oli asiaa. Viimeinen virke puolestaan meni metsään. Kotona nimenomaan pitäisi saada levätä. Koulussa ja ihmisten ilmoilla joutuu jo pinnistelemään, joten kotona pitäisi saada olla oma itsensä. Jos omaan huoneeseensa mökkiytyminen on lapselle lepoa koulupäivien välissä, niin sitten se hänelle suotakoon. Nyt ei tosiaan ole kyse mistään huonosta käytöksestä, vaan ylikuormittumisesta. Siihen ei auta lisäkuormitus, niinkuin tuossa ylempänä itse jo sanoitkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outoa että kukaan autisti haluaa edes ottaa riskin ja ryhtyä vanhemmaksi. Todennäköisesti kärsii niin lapsi kuin vanhempikin. 

Luulen, että kaikki aikuiset, jotka ryhtyy vanhemmiksi, eivät välttämättä tunnista itseään autistiksi, ennenkuin saava autistisia tai aspergerlapsia. Monelle voi vasta silloin aueta tietämys omista neurologisista poikkeavuuksista.

Tajusin puolisoni autismin vasta kun lapsi sai diagnoosin. Olin kyllä miettinyt asiaa aiemminkin, mutta en ennen lapsia. Puoliso itse kieltää asian edelleen, ei tunnista lainkaan, ihmettelee vain lapsen piirteitä ja hankaluuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi herran pieru. Pakkoko sitä on syödä pöydässä ja höpöttää? Meillä teinit menee omaan huoneeseen syömään ja minäkin tykkään syödä kaikessa rauhassa höpöttämättä.

Ei kai semmosta sääntöä ole olemassakaan,että pitää kaikkien syödä samaan aikaan ? Eikö oo pääasia, että saa kupunsa täyteen ? Jokainen tyylillään. Ihme nipotusta. Ehtii sitä kuulumiset vaihtaa muutenkin

Äkkiä googlaten löytyi amerikkalainen tutkimus, jossa oli käyty läpi laajalti aiempaa tilastollista tutkimusta.

Perheen yhdessä syöminen vähentää lasten syömishäiriöitä, alkoholin käyttöä, väkivaltaista käytöstä, masennusta ja itsetuhoisuutta, ja parantaa heidän koulumenestystään ja itsetuntoaan.

Mun itsetuntoani ainakaan eivät parantaneet isäni vihainen mulkoilu ja rumat kommentit syömisestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi herran pieru. Pakkoko sitä on syödä pöydässä ja höpöttää? Meillä teinit menee omaan huoneeseen syömään ja minäkin tykkään syödä kaikessa rauhassa höpöttämättä.

Ei kai semmosta sääntöä ole olemassakaan,että pitää kaikkien syödä samaan aikaan ? Eikö oo pääasia, että saa kupunsa täyteen ? Jokainen tyylillään. Ihme nipotusta. Ehtii sitä kuulumiset vaihtaa muutenkin

Äkkiä googlaten löytyi amerikkalainen tutkimus, jossa oli käyty läpi laajalti aiempaa tilastollista tutkimusta.

Perheen yhdessä syöminen vähentää lasten syömishäiriöitä, alkoholin käyttöä, väkivaltaista käytöstä, masennusta ja itsetuhoisuutta, ja parantaa heidän koulumenestystään ja itsetuntoaan.

Niin, neurotyypillisten lasten. Ei tuo päde autisteihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi herran pieru. Pakkoko sitä on syödä pöydässä ja höpöttää? Meillä teinit menee omaan huoneeseen syömään ja minäkin tykkään syödä kaikessa rauhassa höpöttämättä.

Ei kai semmosta sääntöä ole olemassakaan,että pitää kaikkien syödä samaan aikaan ? Eikö oo pääasia, että saa kupunsa täyteen ? Jokainen tyylillään. Ihme nipotusta. Ehtii sitä kuulumiset vaihtaa muutenkin

Äkkiä googlaten löytyi amerikkalainen tutkimus, jossa oli käyty läpi laajalti aiempaa tilastollista tutkimusta.

Perheen yhdessä syöminen vähentää lasten syömishäiriöitä, alkoholin käyttöä, väkivaltaista käytöstä, masennusta ja itsetuhoisuutta, ja parantaa heidän koulumenestystään ja itsetuntoaan.

Mun itsetuntoani ainakaan eivät parantaneet isäni vihainen mulkoilu ja rumat kommentit

Selvä! Nyt pitäisi enää tietää, kuinka isäsi liittyy kommentoimaasi asiaan eli aiheesta tehtyihin tieteellisiin artikkeleihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

^

No ne perhetyön tavoitteet on näissä aika usein suht laveita. "Olla koulunkäynnin tukena" tai "apuna siirtymätilanteissa" tms., ja meillä ne ei oo käytännössä oikein koskaan vastanneet tuota nimettyä tavoitetta. 

Silloin on syytä tarkentaa ja konkretisoida tavoitteita. On resurssien haaskausta, jos todellinen tilanne on se, ettei kukaan oikeastaan edes tiedä mitä työskentelyllä tavoitellaan. 

No minustakin perhetyö meillä on resurssien haaskausta. En kuitenkaan viitsi lähteä kieltäytymään, etten näyttäydy vielä hankalampana ja yhteistyöhaluttomana vanhempana. Eiköhän tää ole arkea aika monessa nepsyperheessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi herran pieru. Pakkoko sitä on syödä pöydässä ja höpöttää? Meillä teinit menee omaan huoneeseen syömään ja minäkin tykkään syödä kaikessa rauhassa höpöttämättä.

Ei kai semmosta sääntöä ole olemassakaan,että pitää kaikkien syödä samaan aikaan ? Eikö oo pääasia, että saa kupunsa täyteen ? Jokainen tyylillään. Ihme nipotusta. Ehtii sitä kuulumiset vaihtaa muutenkin

Äkkiä googlaten löytyi amerikkalainen tutkimus, jossa oli käyty läpi laajalti aiempaa tilastollista tutkimusta.

Perheen yhdessä syöminen vähentää lasten syömishäiriöitä, alkoholin käyttöä, väkivaltaista käytöstä, masennusta ja itsetuhoisuutta, ja parantaa heidän koulumenestystään ja itsetuntoaan.

 

Niin, neurotyypillisten lasten. Ei tuo päde autisteihin. 

Myös autistien läheisten joukossa voi olla neurotyypillisiä ihmisiä. Kuten vaikkapa heidän omat lapsensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yritetään pakottaa autistia neurotyypilliseen muottiin, niin saadaan aikaan vain mielenterveysongelmia ja rikkonainen ihminen. 

Ehkä hän on mieluummin mielenterveysongelmainen, mutta kykenevä elämään neurotyypillisten ihmisten joukossa itsenäistä elämää, kuin autistina aikuisena isin ja äidin hoivissa?

Joo, ihan kuin mielenterveysongelmat olisi hirveä mörkö, mitä pitää kavahtaa. Mt-sairauksiin on sentään lääkkeet, joiden avulla voi elää normaalia elämää. Olisin mieluummin mt, kuin pumpulissa pidetty nepsy.

 

Nepsyydestä ei parane. Se on osa persoonallisuutta, eikä siten "korjattavissa". Sikäli kuin siinä mitään korjattavaa onkaan. Minusta korjattavaa on neurotyypillisten asenteissa. Tässäkin ketj

Juuri näin. Ei pidä yrittää korjata sitä, mikä ei ole rikki. Nepsy aivot eivät ole rikki. Ne vaan toimivat eri tavalla kuin neurotyypilliset aivot. Vähän kuten eri käyttöjärjestelmä. Ei ole tarkoituksenmukaista yrittää muuttaa niitä, ja väkisin saada ajattelemaan ja toimimaan kuten neurotyyppilliset. Pitää tarkkaan miettiä mistä asioista on oikeasti haittaa, ja mitkä ovat vaan yleisesn oletuksen mukaisia toimintatapoja. Kun on selvillä mihin oikeasti tarvitaan apua, on mietittävä mikä on sopiva tapa helpottaa piirteen kanssa toimeen tulemista. Usein ei ole tarvetta väkisin yrittää kitkeä tiettyä piirrettä, vaan muokata ympäristöä sopivaksi, tai ottaa sopivat apuvälineet käyttöön. Väkisin pakottaminen toimimaan jatkuvasti ylikuormittuen ja omalla epämukavuusaluuella, altistaa ymmärrettävästi mielenterveysongelmille. Näin kävisi myös ihan neurotyypillisten kanssa. Jos heiltä jakuvasti vaadittaisi sopeutumista asioihin ja toimintaan, joka olisi heille hyvin vaikeaa, vastenmielistä ja kuormittavaa, niin hekin alkaisivat oireilla mielialan laskulla, ahdistuksella ja paniikkioireilla. Erilaisuus pitää hyväksyä, ja löytää keinot kaikille toimia omat erityispiirteet huomioiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autismi ei "parane" millään terapialla eikä tarvitsekaan, jokaisella meistä saa olla sellaiset aivot kuin on. Mutta (sosiaalista) ahdistuneisuutta, jota usein liittyy autismiin, voidaan hoitaa, ja se sisältää kohtuullista altistamista. Välttely vain voimistaa ahdistusoireita.

Altistusharjottelussa pitää huomioida että aistikuormittuminen ja sosiaalinen kuormittuminen ei helpotu altistamalla, mutta ahdistuneisuusoireet (pelko, huoli, jännitys) kyllä.

Lapsi ei pääse katseen kohteeksi joutumisen pelosta sillä että hänen anneta mökkiytyä yksin huoneeseensa. 

Alkupuoli kommentistasi oli asiaa. Viimeinen virke puolestaan meni metsään. Kotona nimenomaan pitäisi saada levätä. Koulussa ja ihmisten ilmoilla joutuu jo pinnistelemään, joten kotona pitäisi saada olla oma itsensä. Jos omaan huoneeseensa mökkiytyminen on lapselle lepoa koulupäivien välissä, niin si

Kenenkään ei pidä joutua käymään koulua niin että ylikuormituksen vuoksi kotona ei kestä olla hetkeäkään samassa tilassa perheenjäsenen kanssa joka voi kohdistaa sinuun katseensa. Jos kyse on ahdistuksesta (eli niistä pelkoajatuksista), se todella helpottui altistuksella. Jos kyse on noin vahvasta kuormittumisesta, niin nyt kiireellä muokkaamaan sitä kouluarkea lapselle kevyemmäksi. Yhdessä ruokailu ei ole mikään autuaaksitekevä asia, mutta olisi tärkeä ymmärtää mitä siinä vaikeudessa on taustalla. Ja ei, ei ole oikein että tasapaino haetaan kompensoimalla rajusti kuormittava ja turvattomalta tuntuva koulupäivä yksin jäämisellä. Autistisellakin lapsella on oikeus ja mahdollisuus palkitseviin vuorovaikutuskokemuksiin,ja todennäköisemmin niitä kotona saa kuin koulussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos yritetään pakottaa autistia neurotyypilliseen muottiin, niin saadaan aikaan vain mielenterveysongelmia ja rikkonainen ihminen. 

Ehkä hän on mieluummin mielenterveysongelmainen, mutta kykenevä elämään neurotyypillisten ihmisten joukossa itsenäistä elämää, kuin autistina aikuisena isin ja äidin hoivissa?

Joo, ihan kuin mielenterveysongelmat olisi hirveä mörkö, mitä pitää kavahtaa. Mt-sairauksiin on sentään lääkkeet, joiden avulla voi elää normaalia elämää. Olisin mieluummin mt, kuin pumpulissa pidetty nepsy.

 

Nepsyydestä ei parane. Se on osa persoonallisuutta, eikä siten "korjattavissa". Sikäli kuin siinä mitään korjattavaa onkaan. Minusta korjattavaa on neurotyypillisten asenteissa. Tässäkin ketj

Kyse on 12v lapsesta! Ihan hiton pelottava ja väärä ajatus, että tässä nyt ollaan "nepsyydessä" joten pitää vaan hyväksyä. Ihmisyyteen kuuluu AINA myös sosiaaliset suhteet. 12v lapsen kehitykseen kuuluu AINA se, että mitään leimaa ei ole laitettu pysyvästi. Mistä tietädetään mikä perhe minkäkin "nepsyn" takana on? Lapsi ollut vaikka puolet elämästään eristettynä muusta perheestään, ja yhteiskunta toteaa jo noin nuorena, että tää nyt oli tässä? Ikävää, että vanhemmat kokevat asian niin, että heitä epäillään ja kasvatusta kyseenalaistetaan, mutta se on ainoa keino.  Aikuisina terveinä ihmisinä teidän tehtävä on kestää se. Oman ja muiden lasten takia. Eikö näitä kaltoinkohteluiden esimerkkejä ole vieläkään tarpeeksi, että nämä minä minä minä ahdistun aikuiset heräisivät? Lisäksi sinun oma asenteesi mt-ongelmiin on yhtä huono. Kyllä nekin pitää tunnistaa ja auttaa lasta. Edelleen, kyse on 12-vuotiaasta! Siinä on elämä vasta alussa. Ja sitä EI määrittele diagnoosit, eikä vanhemmat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi herran pieru. Pakkoko sitä on syödä pöydässä ja höpöttää? Meillä teinit menee omaan huoneeseen syömään ja minäkin tykkään syödä kaikessa rauhassa höpöttämättä.

Ei kai semmosta sääntöä ole olemassakaan,että pitää kaikkien syödä samaan aikaan ? Eikö oo pääasia, että saa kupunsa täyteen ? Jokainen tyylillään. Ihme nipotusta. Ehtii sitä kuulumiset vaihtaa muutenkin

Äkkiä googlaten löytyi amerikkalainen tutkimus, jossa oli käyty läpi laajalti aiempaa tilastollista tutkimusta.

Perheen yhdessä syöminen vähentää lasten syömishäiriöitä, alkoholin käyttöä, väkivaltaista käytöstä, masennusta ja itsetuhoisuutta, ja parantaa heidän koulumenestystään ja itsetuntoaan.

Ja millä tavalla tämä siihen vaikuttaakin yhdessä mussutetaan makaronilaatikkoa? En o kyllä huomannut vaikutusta suuntaan tai toiseen.

Jos ihminen haluaa rauhaa,kun syö niin sallittakoon se sille. Ei se pakotettu yhdessä syöminen tee muuta,kun haittaa. Stressitaso nousee ja ärsyttää. Jos omassa rauhassa syöminen rentouttaa ja lataa akkuja,niin kumpikohan on parempi? 

Mietippä omalle kohdalle? Mikä tahansa asia,jonka kokee vaikeaksi tai ahdistavaksi,ei varmasti pakotettuna lisää muuta ku vatutusta

Nepsyjä on aina ollut ja asia on hoidettu siten, että heiltä on vaadittu sopeutumista normaaliin elämään. Ei ole ollut diagnooseja ja paapottu. Pahimmat nepsyt oli niitä kylähulluja.

On hyvä, että lapsille järjestetään tutkimuksia ja apuja, mutta se ei tarkoita, että diagnoosin saatuaan on lupa tehdä miten huvittaa, ja vanhemmat huokaisee, että nyt ei tarvi enää kasvattaa.

Vanhempien pitää kasvattaa lasta elämää varten. Ei pitää kaikkien elämä mukavana antamalla periksi ja siloittelemalla kaikkea. Täytyy miettiä missä se lapsi asuu täysikäistyttyä, miten opiskelee ja menee töihin. Pahimmassa tapauksessa elämästä on tehty niin helppoa ja mukavaa ettei lapsi enää kykene kuin tuettuun asumiseen ja eläkkeeseen. 

Mä olen sitten varmaan tietämättäni ollut ikäni nepsy tai muuten vaan outo kun ei ole ikinä avautunut tuo yhdessä syömisen ja keskustelun merkitys. Pystyn siihen kyllä mutta töissä välillä on tosi vaikeaa ja hyvinäkin päivinä lähinnä pakkopullaa. Kotona jotenkin menee. Söisin mieluiten aina yksin ja niin että saan samalla lukea jotain. En osaa keskittyä syömisen yhteydessä oikein keskusteluun vaan keskustelut erikseen ja syömiset erikseen. 

Mutta tarvitseeko kaikkien osatakaan kaikkea, eikö voi vaan olla sellainen kuin on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi herran pieru. Pakkoko sitä on syödä pöydässä ja höpöttää? Meillä teinit menee omaan huoneeseen syömään ja minäkin tykkään syödä kaikessa rauhassa höpöttämättä.

Ei kai semmosta sääntöä ole olemassakaan,että pitää kaikkien syödä samaan aikaan ? Eikö oo pääasia, että saa kupunsa täyteen ? Jokainen tyylillään. Ihme nipotusta. Ehtii sitä kuulumiset vaihtaa muutenkin

Äkkiä googlaten löytyi amerikkalainen tutkimus, jossa oli käyty läpi laajalti aiempaa tilastollista tutkimusta.

Perheen yhdessä syöminen vähentää lasten syömishäiriöitä, alkoholin käyttöä, väkivaltaista käytöstä, masennusta ja itsetuhoisuutta, ja parantaa heidän koulumenestystään ja itsetuntoaan.

Mun itsetuntoani ainakaan eivät para

 

En tajua, mitä ajat takaa. Kommentoin vain omalta osaltani, sillä minun tapauksessani yhteiset perheateriat eivät parantaneet itsetuntoani, vaan toimivat päinvastoin. Toisin sanoen vaikka suurilla ihmismäärillä keskimäärin olisikin noin, ei sitä voi yleistää yksittäistapauksiin. Etenkin, kun nyt ei puhuttu neurotyypillisistä ihmisistä, vaan autisteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi herran pieru. Pakkoko sitä on syödä pöydässä ja höpöttää? Meillä teinit menee omaan huoneeseen syömään ja minäkin tykkään syödä kaikessa rauhassa höpöttämättä.

Ei kai semmosta sääntöä ole olemassakaan,että pitää kaikkien syödä samaan aikaan ? Eikö oo pääasia, että saa kupunsa täyteen ? Jokainen tyylillään. Ihme nipotusta. Ehtii sitä kuulumiset vaihtaa muutenkin

Äkkiä googlaten löytyi amerikkalainen tutkimus, jossa oli käyty läpi laajalti aiempaa tilastollista tutkimusta.

Perheen yhdessä syöminen vähentää lasten syömishäiriöitä, alkoholin käyttöä, väkivaltaista käytöstä, masennusta ja itsetuhoisuutta, ja parantaa heidän koulumenestystään ja itsetuntoaan.

Ja millä tavalla tämä siihen vaikuttaakin yhdessä mussutetaan makaronilaatikkoa? En o

Ehkä tässä pitäisi miettiä, että mikä syy on taustalla. Jos taustalla on jokin aistiyliherkkyys, lapsi on vaikka yliherkkä syömisen äänille, sen pystyn ymmärtämään. Mutta jos kaikki oman perheen välinen vuorovaikutus tuntuu pahalta ja lapsi haluaa vain olla omassa huoneessa, kannattaa kyllä miettiä että mikä meni pieleen ja milloin, ja miten sitä voisi korjata.