Nepsylapsi ahdistuu jos häntä katsotaan,silti sosiaalityön järjestämän perhetyön mukaan lapsi ei saisi syödä omassa huoneessaan rauhassa

Olin itse varmasti jonkinlainen nepsy lapsena. Ainakin lieväasteinen. Oli vaikka mitä käytöshäiriötä, tic-liikkeitä ja äänähtelyitä. Jopa aikuisilta sai kuulla paheksuntaa että miksi pitää koko ajan väännellä naamaa ja äännellä. Se vain tuntui että on pakko. Tuotti paljon vaikeuksia aikuisena vaikka oireet lieventyivät. Alkoholisoiduin ja myös sekakäytin rauhoittavia alkoholin kanssa. Tuntui että vain päihtyneenä on niin rento ettei ole näitä oireita. Pääsin kuitenkin päihteistä eroon ja olen aikuisena siedättänyt itseäni pikkuhiljaa. Yhdessä vaiheessa en voinut mennä ravintolaan koska siellä kilisteltiin haarukoita. Sadat haarukat kilistelivät ja ääni vain voimistui. Pulssi kiihtyi ja yritin hengitellä mutta oli pakko lähteä pois. Olen kuitenkin onnistunut siedättämään itseäni. Uskon että lapsenkin saisi opetettua sietämään. Se riippuu tietysti paljon kuinka pahalaatuinen autismi on kyseessä. 

Oijoi, kun meidän Tauno-Anneli ei tykkää tästä eikä tuosta, vaan ahdistuu niin kovasti. Nyt on koko maailman sopeuduttava Tauno-Annelin temppuiluihin. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitä lasta pitää tuijottaa? 

Niin, älä hyvä ihminen katso. Sano että en katso, vahingossa saatan vilkaista mutta en tuijota. Sanot että näin meillä eletään ja näin asiat menee. Meilläkin on nepsy ja niin hänelle on kerrottu. Ei maailma muutu hänen takiaan.

Vierailija kirjoitti:

No voi kyynel nyt taas.

Mistä näitä Nepsyjä sikiää?

Ala selvittää, mistä neurologiset sairaudet/erilaisuudet johtuvat. Voi kyynel, jos ei sinulla ole osaamista ja koulutusta. Kasvatuksestasihan se vain on kiinni ja tahdon puutteesta. Kaikillahan meillä on samat mahdollisuudet, eikö vain? Odotellaan nyt innolla tieteellistä tutkimustasi, niin selviää, sinulle, meille ja maailmalle, mistä niitä sikiää.

Vierailija kirjoitti:

Oijoi, kun meidän Tauno-Anneli ei tykkää tästä eikä tuosta, vaan ahdistuu niin kovasti. Nyt on koko maailman sopeuduttava Tauno-Annelin temppuiluihin. 

Pirkko-Petteri ei nyt yhtään tiedä mistä puhuu. Pirkko-Petterit ovat omasta mielestään niin kaikkitietäviä.

Vierailija kirjoitti:

Olin itse varmasti jonkinlainen nepsy lapsena. Ainakin lieväasteinen. Oli vaikka mitä käytöshäiriötä, tic-liikkeitä ja äänähtelyitä. Jopa aikuisilta sai kuulla paheksuntaa että miksi pitää koko ajan väännellä naamaa ja äännellä. Se vain tuntui että on pakko. Tuotti paljon vaikeuksia aikuisena vaikka oireet lieventyivät. Alkoholisoiduin ja myös sekakäytin rauhoittavia alkoholin kanssa. Tuntui että vain päihtyneenä on niin rento ettei ole näitä oireita. Pääsin kuitenkin päihteistä eroon ja olen aikuisena siedättänyt itseäni pikkuhiljaa. Yhdessä vaiheessa en voinut mennä ravintolaan koska siellä kilisteltiin haarukoita. Sadat haarukat kilistelivät ja ääni vain voimistui. Pulssi kiihtyi ja yritin hengitellä mutta oli pakko lähteä pois. Olen kuitenkin onnistunut siedättämään itseäni. Uskon että lapsenkin saisi opetettua sietämään. Se riippuu tietysti paljon kuinka pahalaatuinen autismi on kyseessä. 

Hyvä kommentti, tosin aikuisella on kuitenkin hallinta silloin siitä, jos haluaa alkaa siedättämään itseään. Lapsi joutuu olemaan muiden armoilla eikä välttämättä koe mitään tarvetta siedätykselle, mikä tekee tilanteesta hänen näkökulmastaan mahdottoman. Etenkin, jos on vieraita, tunkeilevia ja päsmäröiviä aikuisia tuijottamassa suoritusta...  Sama kuin liikuntatunnit lapsena, vs. omatoiminen liikunta aikuisiällä, jälkimmäinen on helmpompaa jos koululiikka oli kärsimystä.

Vierailija kirjoitti:

^

Jos mä olisin kokenut, että vanhempieni asenne minua kohtaan olisi ollut, että kasvatukseni tulee olla kuntouttavaa ja tavoitteellista, niin olisin varmaan tappanut itseni. 

Toi muuten ON hyvin alentavaa. Hirveä tunne muuttua käveleväksi diagnoosiksi, jonka kaikki kanssakäyminen oman perheen kanssa on muuttunut kuntoutumiseksi, jonka etenemistä kytätään.

"Pelkäättekö te niitä meltdowneja? Eiväthän ne ole mitenkään vaarallisia. Jossain vaiheessa menee kuppi nurin yhdeltä sun toiselta ja niin kuuluukin mennä. Siten siedättyy. Mailmassa on valtavasti menestyneitä kirjolla olevia ihmisiä, tuolla lumihiutalekasvatuksella heitä ei kyllä tule. Saatte aikaan vain tuetun asumisen asiakkaita."

Kyllä niitä kannattaa yrittää välttää erityisesti kasvuiässä. On autistin hermoston kehitykselle haitallista elää liian kuormitettuna ja saada paljon meltdowneja. Sillon kestää aikuisena huonommin asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Toimintakykyisen ja ikätasollaan olevan erityislapsen on tulevaisuudessa pysyttävä toimimaan ja elämään yhteiskunnassa. On pystyttävä edes jossain määrin tulemaan toimeen muiden ihmisten ja yhteiskunnan kanssa. Työpaikalla ei voi kiukutella, kieltäytyä työtehtävistä tai vaatia muita toimimaan haluamallaan tavalla siksi että ahdistaa. Vanhempienkin elinaika on rajallinen, jotten loputtomiin ei nepsyn elämää voi vain siloitella ja taputella paremmaksi. Tämän vuoksi nepsylasta ei mielestäni voi kuntoutaa siten, että jokainen ihminen taipuu ja muuttuu tai jokainen paikka ja asia mukautuu ja toimii nepyn ehdoilla. Nepy-lapselle on karhunpalvelus mennä kasvatuksessa sieltä missä aita on matalin. On helpompaa ja nopeampaa tehdä aina asiat kuten nepsy haluaa. Se on kasvatuksen välttelemistä. Nepsylapsen vanhempi olen itsekin. 

Yhäkin, se lapsena "siedättäminen" pienentää mahdollisuuksia kyetä aikuisena elämään normaalihkoa elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi kyynel nyt taas.

Mistä näitä Nepsyjä sikiää?

Ala selvittää, mistä neurologiset sairaudet/erilaisuudet johtuvat. Voi kyynel, jos ei sinulla ole osaamista ja koulutusta. Kasvatuksestasihan se vain on kiinni ja tahdon puutteesta. Kaikillahan meillä on samat mahdollisuudet, eikö vain? Odotellaan nyt innolla tieteellistä tutkimustasi, niin selviää, sinulle, meille ja maailmalle, mistä niitä sikiää.

Noo - ei tutkimuksen teko taida olla niin helppoa kuin kuvittelet. 

Aihe on tärkeä ja kyllä sitä varmaan tutkitaankin. Uskon, että tutkimusta hankaloittaa nämä wannabe-nepsyt vanhempineen. Uniikit lumihiutaleet.

On iso työ erottaa oikeat neurologiset haasteet mukuloista, jotka ovat vaan rajattomia ja paapottuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi kyynel nyt taas.

Mistä näitä Nepsyjä sikiää?

Ala selvittää, mistä neurologiset sairaudet/erilaisuudet johtuvat. Voi kyynel, jos ei sinulla ole osaamista ja koulutusta. Kasvatuksestasihan se vain on kiinni ja tahdon puutteesta. Kaikillahan meillä on samat mahdollisuudet, eikö vain? Odotellaan nyt innolla tieteellistä tutkimustasi, niin selviää, sinulle, meille ja maailmalle, mistä niitä sikiää.

 

Noo - ei tutkimuksen teko taida olla niin helppoa kuin kuvittelet. 

Aihe on tärkeä ja kyllä sitä varmaan tutkitaankin. Uskon, että tutkimusta hankaloittaa nämä wannabe-nepsyt vanhempineen. Uniikit lumihiutaleet.

On iso työ erottaa oikeat neurologiset haasteet mukuloista, jotka ovat vaan rajattomia ja paapottuja.

 

Et sitten edes yrittänyt. Ei, ei ole iso työ erottaa autistia vaan rajattomasta ja paapotusta. Saati sitten kehitysvammaista autistia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tokkopa edes johtuu nepsiydestä, on vähän liikaa normalisoitu perheessä tai hoidossa. 

Älä nyt viitsi.

Omassa perheessä  nepsylapsi opetteli näyttelemään neurotyypillistä. Teki sen niin hyvin, että kukaan ei huomannut mitään. Ei kotona, ei edes päiväkodissa tai koulussa.

Tämä johti teini-iässä valtavaan romahdukseen ja autistiseen burnoutiin. Meni puoli vuotta että häneen sai minkäänlaista kontaktia sen jälkeen. Hän vain makasi hiljaa paikallaan reagoimatta mihinkään. Olihan se aikamoinen shokki kun kympin oppilas meni yhtäkkiä sellaiseen kuntoon.

Tämä on se, mikä helposti tapahtuu jos nepsyn nepsyys jätetään huomioimatta ja odotetaan tai vaaditaan häneltä neurotyypillistä käytöstä. Pahemminkin voi käydä.

Jotkut nepsyt jaksavat näytellä vielä lukiossa, jotkut yliopistossa tai työelämässäkin, ennenkuin voimat

Meinas itku tulla kun luin tämän. Näin kävi meillekin ja mitään apua ei saanut terveydenhuollosta. Perhetyöntekijä kävi istumassa lapsen huoneessa 45min viikossa. Lapsi ei kyennyt puhumaan.

Nyt täällä koulussa menestynyt kiltti ja rauhallinen tyttö toipuu kolmatta vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimintakykyisen ja ikätasollaan olevan erityislapsen on tulevaisuudessa pysyttävä toimimaan ja elämään yhteiskunnassa. On pystyttävä edes jossain määrin tulemaan toimeen muiden ihmisten ja yhteiskunnan kanssa. Työpaikalla ei voi kiukutella, kieltäytyä työtehtävistä tai vaatia muita toimimaan haluamallaan tavalla siksi että ahdistaa. Vanhempienkin elinaika on rajallinen, jotten loputtomiin ei nepsyn elämää voi vain siloitella ja taputella paremmaksi. Tämän vuoksi nepsylasta ei mielestäni voi kuntoutaa siten, että jokainen ihminen taipuu ja muuttuu tai jokainen paikka ja asia mukautuu ja toimii nepyn ehdoilla. Nepy-lapselle on karhunpalvelus mennä kasvatuksessa sieltä missä aita on matalin. On helpompaa ja nopeampaa tehdä aina asiat kuten nepsy haluaa. Se on kasvatuksen välttelemistä. Nepsylapsen vanhempi olen itsekin. 

 

Yhäkin, se lapsena "siedättäm

Joo, ei normotkaan varmaan tykkäis jos niitä siedätettäisiin piikkinuijalla päähän lyömiseen vain siksi, että ympärillä olevat, yhteiskuntaa pyörittävät vuoripeikot tahtovat niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No voi kyynel nyt taas.

Mistä näitä Nepsyjä sikiää?

Ala selvittää, mistä neurologiset sairaudet/erilaisuudet johtuvat. Voi kyynel, jos ei sinulla ole osaamista ja koulutusta. Kasvatuksestasihan se vain on kiinni ja tahdon puutteesta. Kaikillahan meillä on samat mahdollisuudet, eikö vain? Odotellaan nyt innolla tieteellistä tutkimustasi, niin selviää, sinulle, meille ja maailmalle, mistä niitä sikiää.

 

Noo - ei tutkimuksen teko taida olla niin helppoa kuin kuvittelet. 

Aihe on tärkeä ja kyllä sitä varmaan tutkitaankin. Uskon, että tutkimusta hankaloittaa nämä wannabe-nepsyt vanhempineen. Uniikit lumihiutaleet.

On iso työ erottaa oikeat neurologiset haasteet mukuloista, jotka ovat vaan rajattomia ja paapott

Voi hyvänen aika! Puhun ^ tuossa tieteellisestä tutkimuksesta.

Sinä meinaat, että tälleen pikaisesti Vauva-palstalla voi tehdä tutkimuksen, mistä noita nepsyjä sikiää?

Ymmärräthän, että neurologiset poikkeamat vaativat lääketieteellistä osaamista? Ei koulussakaan lätkäistä lapselle nepsy-diagnoosia ilman perusteellisia psykologin ja lääkärin tutkimuksia? 

Tässä Googlen eka osuma, josko saisivat vähän osviittaa. mistä on kyse:

Neuropsykologinen tutkimus | Terveystalo

Pelottavaa, jos on paljonkin äitejä, jotka tekevät itse diagnooseja lapsestaan. Ja vielä pelottavampaa on, että joku haastaa "tutkimaan" asiaa. Ei maallikko yksin noita ratko, kun neurolääketiedekin on olemassa.

Voi kyynel tosiaan. Huokaus.

Nepsy-lapsen kanssa eläminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Askel askeleelta päättäväisesti eteenpäin. Vanhemman tehtävä on kasvattaa lasta mahdollisemman hyvään aikuisuuteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nää on tällaisia nää nykyajan nepsyt. Kuka ahdistuu ja raivostuu milloin mistäkin ja heidänhän ei tule sopeutua ympäristöön vaan päinvastoin. Onnea tulevaan.

Kasarilla olisi lautanen otettu pois ja sanottu että tämä lounas on uudelleen tarjolla lämmitettynä päivällisaikaan. Voit poistua leikkimään.

Onneks tosi moni läheinen aikuinen ymmärsi, että en ole tuhma ja kuriton kun en pysty syömään esim.lihaa.

Oma perhepäivähoitaja ei pakottanut syömään, mutta varahoidossa istuin maksapihvin kanssa siihen asti, kun äiti tuli hakemaan, eli todennäköisesti klo 11-15. 

Ala-asteella ruokkikset oli horroria, aika usein joutui istumaan lautanen edessä seuraavaan tuntiin saakka. Pulpetti ja taskut oli välillä täynnä paperiin käärittyjä lihaklönttejä. Sen sijaan rakastin puuropäiviä.

Vieläkin monet ruuat tekee tiukkaa ja se on ok.

Eniten minua harmittaa, kun olin omalta osaltani aiheuttamassa syömishäiriötä lapselleni. Yritin samoilla tavoilla saada häntä syömään, kuin minulle oli tehty.

Päiväkodista haettaessa oikein mitään muuta ei päivästä saanut kuulla, kuin että lapsi ei ole syönyt. Ja ei ole saanut jälkiruokaa, kun ei syönyt hernekeittoa. Huoh 

Ala-asteella sovin open kanssa, että ei kommentoi lapsen syömisiä mitenkään. Tytär söi sitten näkkäriä ja joi vettä ja iltapäivällä kävi piilossa juomassa smoothien tai vastaavan. 

Toisen lapsen kanssa viisastuin onneksi sen verran, että häntä ei ole ikinä kiristetty syömään. Hän on syönyt itse siitä asti kun ruokailut alkoi. On edelleen tosi hyvä syöjä, tästä lapsesta saa taas palautetta, että söi hyvin ja santsasi. Hänestä tuli kasvava lapsi joka ei ahdista pöydässä. Hänellä on myös vaikeus saada kavereita, kun on pieni professori, jolla taitaa olla myös ADD. Onneksi nyt on samanlainen tyttö parhaana kaverina, jakavat toisilleen ihania faktoja 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustelun ope alkaa olla selvästi burniksen partaalla, kyynisyys on sen yksi merkki. 

Kannattaa myös prosessoida miksi se autismin oireiden esiintyminen lapsilla tai nuorilla ottaa niin koville. Ehkä olet itse kärsinyt jostain vastaavasta ja sinulta on häpeällä ja kurilla kitketty se pois. Ei sellaista jaksa, että ei hyväksytä sellaisena kuin on joten, jossain vaiheessa se kostautuu. Monet juo, katkeroituu, vihaa samankaltaisia oireita muilla. Ovat onnettomia.

Niin se Dr. Philkin sanoi, There's something about you that I hate about me. 

 

varmaan moni ope on burniksen partaalla, kun eskari-ikäisetkin hakkaa, potkii, sylkee, nimittelee ja uhkaa tappaa. Ja meno senkun paranee iän myötä.

eri

Ihan varmasti se työkuorma on ihan järjetön ja luokalla voi olla monta tukea tarvitsevaa.

Nyt vielä leikataan lisää.

Mun mielestä nepsyille sopisi muutenkin paremmin ihan vaan tavallinen koulu ja mahdollisimman vähän mitään ilmiöoppimisia, jossa täytyy organisoida oppimista yksin. Kaikki on muutenkin rankkaa, niin jos joutuu tekemään paljon itsenäistä työtä niin homman aloittaminen ilman vedenpitävä ohjeita voi olla vaikeaa.

Itse olin tällaisella kokeiluluokalla, jossa annettiin alue, joka piti tehdä tiettyyn päivään mennessä. Olimme Ala-asteella. Aika paljon vastuuta niin pienelle. Tehtävät alueelta tein edellisenä iltana ennen palautusta ja luin hyvin kokeisiin. Luulen, että sain todistuksen numeroihin kuitenkin "tyttölisää". Olisin varmasti pärjännyt paremmin, jos homma olisi ollut tarkemmin säädeltyä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimintakykyisen ja ikätasollaan olevan erityislapsen on tulevaisuudessa pysyttävä toimimaan ja elämään yhteiskunnassa. On pystyttävä edes jossain määrin tulemaan toimeen muiden ihmisten ja yhteiskunnan kanssa. Työpaikalla ei voi kiukutella, kieltäytyä työtehtävistä tai vaatia muita toimimaan haluamallaan tavalla siksi että ahdistaa. Vanhempienkin elinaika on rajallinen, jotten loputtomiin ei nepsyn elämää voi vain siloitella ja taputella paremmaksi. Tämän vuoksi nepsylasta ei mielestäni voi kuntoutaa siten, että jokainen ihminen taipuu ja muuttuu tai jokainen paikka ja asia mukautuu ja toimii nepyn ehdoilla. Nepy-lapselle on karhunpalvelus mennä kasvatuksessa sieltä missä aita on matalin. On helpompaa ja nopeampaa tehdä aina asiat kuten nepsy haluaa. Se on kasvatuksen välttelemistä. Nepsylapsen vanhempi olen itsekin. 

Oletko kuullut termiä "masking". Se on se juttu mikä autistin polttaa loppuun. Mulla meni se ylisuorittamisen puolelle, peilasin koko ajan miten muut suoriutuu. Käyttäydyin, kuten oletin muiden minun käyttäytyvän. Ekan burniksen sain noin 15v iässä, seuraavan 18v. Pahin tuli noin 40v ja täysin työkykyistä minusta ei enää tule, mutta teen asiantuntijatyötä etänä ja yritän pitää hyvinvoinnistani erittäin hyvää huolta. 

Altistus ja siedätys vain pahentaa asioita jos autisti ei ole siinä kunnossa tai voinnissa, että kykenee poistumaan kotoaan. Ei se vain onnistu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toimintakykyisen ja ikätasollaan olevan erityislapsen on tulevaisuudessa pysyttävä toimimaan ja elämään yhteiskunnassa. On pystyttävä edes jossain määrin tulemaan toimeen muiden ihmisten ja yhteiskunnan kanssa. Työpaikalla ei voi kiukutella, kieltäytyä työtehtävistä tai vaatia muita toimimaan haluamallaan tavalla siksi että ahdistaa. Vanhempienkin elinaika on rajallinen, jotten loputtomiin ei nepsyn elämää voi vain siloitella ja taputella paremmaksi. Tämän vuoksi nepsylasta ei mielestäni voi kuntoutaa siten, että jokainen ihminen taipuu ja muuttuu tai jokainen paikka ja asia mukautuu ja toimii nepyn ehdoilla. Nepy-lapselle on karhunpalvelus mennä kasvatuksessa sieltä missä aita on matalin. On helpompaa ja nopeampaa tehdä aina asiat kuten nepsy haluaa. Se on kasvatuksen välttelemistä. Nepsylapsen vanhempi olen itsekin. 

Autistinen vanhempi ei välttämättä tiedä mikä on "normaalia". Vanhemmalle se nepsyys on normaalia, kun hän on myös nepsy. Kukaan ei piilottele mitään. 

Sossuista ei ole hyötyä kuin lasu bisnekselle. Ammattitaidottomua päsmäreitä, luusereita jne. Kalliiksi tule veronmaksajille nämä ruikuttajat ja heidän aikaansaannoksensa.