Lue keskustelun säännöt.
Nepsylapsi ahdistuu jos häntä katsotaan,silti sosiaalityön järjestämän perhetyön mukaan lapsi ei saisi syödä omassa huoneessaan rauhassa
15.02.2024 |
En tiennyt alanko itkeä vai nauraa kun lapsi hokee nousevalla äänenpainolla "älä kato mua,miksi sä katot mua" ja perhetyöntekijä koettaa huudella päälle " kerroppa äidille miten meni koulussa!" Lopulta lapsi vetäytyy verhon taakse ja potkii pöytää,ruoka on syömättä. Annan luvan ottaa lautasen ja mennä huoneeseensa. Ja tässä muka toimin väärin kun olisi tärkeää syödä yhdessä ja keskustella..
Kommentit (297)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on tällaisia nää nykyajan nepsyt. Kuka ahdistuu ja raivostuu milloin mistäkin ja heidänhän ei tule sopeutua ympäristöön vaan päinvastoin. Onnea tulevaan.
Miksi pitää sopeutua mielivaltaisiin sääntöihin? Kenellekään ei aiheudu ylimääräistä vaivaa, jos lapsi haluaa syödä omassa rauhassaan.
Ai ei aiheudu? Hommataanko kouluunkin hänelle oma yksityinen huone?
Miten se liittyy kouluun, jos kotona saa syödä omassa huoneessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ällit annetaan periksi, koska nepsy. Hohhoijaa.
Nepsylle se tuijottaminen on samaa kuin teille takapuolen kouriminen. Miksi sitä ehdoin tahdoin pitää tehdä? Pikkuhiljaa monet tottuu asioihin, mutta tulee takapakkia, jos pakotetaan ja panostetaan liikaa. Sekavia nepsyjä kasvatetaan pakottamalla ne johonkin normi muottiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tokkopa edes johtuu nepsiydestä, on vähän liikaa normalisoitu perheessä tai hoidossa.
Hänellä on todettu autismi ja lievä älyllinen kehitysvamma. Tutkittu 3vuotiaasta asti ja nyt on 12vuotias.
Aloittaja
Autistin täytyy saada syödä sen luottohenkilönsä kanssa, ja kaikki muut se kokee kyttääjinä, kunnes oppii luottamaan toisiin.
Mihin tarvitset perhetyöntekijää? Haltsaat itse asiat, you know?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi kyynel nyt taas.
Mistä näitä Nepsyjä sikiää?
Ei näitä nepsy-nypsyjä ollut ennen ollenkaan...
Oli niitä ennenkin pilvin pimein, kun kyseessä on geneettinen periytyvä ominaisuus.
Sitä ei vain diagnosoitu, vaan sanottiin Kalevin tai Annelin olevan "vähän juroja" kun keskittyivät lajittelemaan tuhansia käpylehmiä tai aikakauslehtiä sen sijaan että keskustelisivat jostain säästä tai kuninkaallisista kylänraitilla.
Miksi kaikkien pitää voida toimia samalla tavalla? Sillä saadaan terveustäkin ahdistuneita foobikoita. Vihakin tulee sellaisesta kasvatuksesta. Antakaa lapsille tilaa ja niiden omille ehdolle jotain arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi kyynel nyt taas.
Mistä näitä Nepsyjä sikiää?
Ei näitä nepsy-nypsyjä ollut ennen ollenkaan...
Onhan ollut. Autisteille on ollut jo kauan omia laitoksiakin mutta niissä on ollut vaan syvästi autistisia. Nykyään tiedetään että autismia on monen tasoista ja erilaisia tukia ja terapioita saa sen mukaan. Tiedetään että hyvällä varhaisella terapialla autistit pärjää huomattavasti paremmin yhteiskunnassa, voivat työllistyä ja osaavat todennäköisemmin kommunikoida sujuvasti muiden kanssa joten siihen kannattaa panostaa.
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus on varmaan että lapsi sopeutuisi vähitellen ympäröivään maailmaan eikä niin että koko maailma tanssii hänen pillinsä mukaan.
Tarkalleen millaista sopeutumista se ympäröivältä maailmalta vaatii, jos lapsi kotonaan syö omassa huoneessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän nimenomaan siellä kotona pitääkin tähän välttämiskäyttäytymiseen nyt puuttua. Nepsyoireidenkin kanssa pitäisi pystyä osallistumaan tavanomaisiin asioihin, kuten muiden seurassa syömiseen, ellei teillä ole aikomusta pitää lastanne vain kotona lopun ikää 24/7.
Tilannetta voi toki yrittää helpottaa lapsellenne harjoittelemalla sitä pienissä erissä, esim. alkuun vain päivällinen syödään yhdessä. Toisaalta tilanne voi mutkistua, mikäli siitä tehdään numero ja "työstettävä asia". Voitte päästä helpommalla yksinkertaisesti normalisoimalla ruokailutilanteet vain keittiössä tapahtuviksi asioiksi, ei taistelukentäksi. Taisteleminen on uuvutttavaa myös autistisen lapsen mielestä, mutta jos taistelulle annetaan tilaa, hän varmasti impulssinsa mukaan toimimisesta taistelee.
Nepsy-valmentaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus on varmaan että lapsi sopeutuisi vähitellen ympäröivään maailmaan eikä niin että koko maailma tanssii hänen pillinsä mukaan.
Tarkalleen millaista sopeutumista se ympäröivältä maailmalta vaatii, jos lapsi kotonaan syö omassa huoneessa?
Ei mitään. Mutta se tuijottaminen on hyökkäävää kyttäämistä joka nähdään muissakin kädellislajeissa suorana uhkauksena.
Neurotyypilliset ovat niin primitiivisiä siis, että toimivat kuin primitiivinen bonobo tai gorilla.
Keneltä se on pois että lapsi syö rauhassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nepsy on kuin koira joka tulkitsee silmiin katsomisen vihamielisenä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nimenomaan siellä kotona pitääkin tähän välttämiskäyttäytymiseen nyt puuttua. Nepsyoireidenkin kanssa pitäisi pystyä osallistumaan tavanomaisiin asioihin, kuten muiden seurassa syömiseen, ellei teillä ole aikomusta pitää lastanne vain kotona lopun ikää 24/7.
Tilannetta voi toki yrittää helpottaa lapsellenne harjoittelemalla sitä pienissä erissä, esim. alkuun vain päivällinen syödään yhdessä. Toisaalta tilanne voi mutkistua, mikäli siitä tehdään numero ja "työstettävä asia". Voitte päästä helpommalla yksinkertaisesti normalisoimalla ruokailutilanteet vain keittiössä tapahtuviksi asioiksi, ei taistelukentäksi. Taisteleminen on uuvutttavaa myös autistisen lapsen mielestä, mutta jos taistelulle annetaan tilaa, hän varmasti impulssinsa mukaan toimimisesta taistelee.
Nepsy-valmentaja
Et kai oikeasti ole Nepsy-valmentaja? Kauheata, jos alalla vielä on tuollaisia näkemyksiä. Älkää pliis kiduttako niitä autistisia lapsia tuollaisella.
Terveisin autistisen lapsen autistinen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitus on varmaan että lapsi sopeutuisi vähitellen ympäröivään maailmaan eikä niin että koko maailma tanssii hänen pillinsä mukaan.
Tarkalleen millaista sopeutumista se ympäröivältä maailmalta vaatii, jos lapsi kotonaan syö omassa huoneessa?
Ei mitään. Mutta se tuijottaminen on hyökkäävää kyttäämistä joka nähdään muissakin kädellislajeissa suorana uhkauksena.Neurotyypilliset ovat niin primitiivisiä siis, että toimivat kuin primitiivinen bonobo tai gorilla.
Keneltä se on pois että lapsi syö rauhassa?
Siis hetkinen? Neurotyypilliset ihmiset ovat primitiivisiä, koska tykkäävät katsekontaktista. Nepsyt ja gorillat taas eivät ole yhtään primitiivisiä koska kokevat sen uhkana?
Mietihän vielä hetki.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitää voida toimia samalla tavalla? Sillä saadaan terveustäkin ahdistuneita foobikoita. Vihakin tulee sellaisesta kasvatuksesta. Antakaa lapsille tilaa ja niiden omille ehdolle jotain arvoa.
Voihan se olla, että lapsi aikuisena haluaisikin syödä vaikkapa ravintolassa tai osallistua läheisen hääjuhlaan.
Miksi sossut kiusaavat lasta? Jättääkää rauhaan lapsi. Stressaantuu lapsiparka. Eikö keittiö voisi olla sen verran tyhjä, että lapsi voi syödä siellä sopivaan aikaan. Silloin kukaan ei tuijota. Ihan normaali lapsikin voi haluta rauhaa ja omaa tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitää voida toimia samalla tavalla? Sillä saadaan terveustäkin ahdistuneita foobikoita. Vihakin tulee sellaisesta kasvatuksesta. Antakaa lapsille tilaa ja niiden omille ehdolle jotain arvoa.
Voihan se olla, että lapsi aikuisena haluaisikin syödä vaikkapa ravintolassa tai osallistua läheisen hääjuhlaan.
Mutta kun tässä puhuttiin kotona syömisestä. Se on ihan eri asia. Koti on nepsyn ainoa turvapaikka. Ihmisten ilmoilla me joudutaan aina joustamaan kuitenkin.
Ketjussa on paljon ikäviä kommentteja. Ihmiset eivät ymmärrä.
Oma aut+keva lapseni on nyt aikuinen. Osaa syödä ja käyttäytyä ravintolassa, ja muuallakin. Lapsena hänellä oli vaikeita jumeja, mm. ei halunnut istua tuoleilla, istui aina lattialla, psitsi koulussa (siellä oli tiukka kuri ja oma avustaja). Jumeissa ja irrationaalisissa peloissa oli vaihtelua. Oli myös vaihe jossa halusi syödä yksin, jos meille tuli vieraita.
Aikuisena hän osasi kertoa, että aterimien kilinä sattuu korviin, ja toki myös ihmisten puheensorina, ahtaus, hajut, kuumuus ym.
Sain myös kritiikkiä siitä, että en pakottanut häntä istumaan tuolilla (paitsi ruokapöydässä), ja annoin hänen mennä toiseen huoneeseen syömään. Sanoin, että aika korjaa asiat, ja istutaanhan monissa kulttuureissa lattialla, ja sitä jopa pidetään huenona ja terveellisenä. Mutta kun autistinen lapsi haluaa istua lattialla, se onkin merkki huonosta vanhemmuudesta...?
Lapsi oli vielä 4-5v ikäisenä sosioemotionaalisesti vauvan tasolla, eikä ymmörtänyt olevansa yksilö. Siis apinatkin ymmärtävät olevansa itsenäisiä olentoja, mutta kehitysvammainen lapseni ei vielä ymmärtänyt. Tämän vuoksi hän oli voimakkaasti leimaantunut minuun, äitiinsä, ja halusi olla lähellä ja sylissä. Haki turvaa. Tästäkin sain moitteita ja kritiikkiä lastenpsykiatrian "ammattilaisilta", minulle sanottiin, että minun täytyy torjua lapsi. ja ohjata häntä olemaan yksin. Siis vauvan kehitystasolla olevaa!
Jotkut lohduttivat, että aika korjaa tämänkin, eikä lapsi enää murrosiässä halua syliin. Ja näin todellakin kävi!
Luottakaa äidinvaistoonne!
Autistinen lapsi kuormittuu todella pljon koulupäivän ja iltapäivähoidon aikana. Hän tarvitsee rauhaa omassa kodissaan, eikä natsisääntöjä. Tervettä järkeä ja rakkaudella asetettuja rajoja noudattamalla antakaa nöiden lasten kehittyä omaan tahtiinsa. Aikuisena/ isompana he osaavat jo kertoa rajansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikkien pitää voida toimia samalla tavalla? Sillä saadaan terveustäkin ahdistuneita foobikoita. Vihakin tulee sellaisesta kasvatuksesta. Antakaa lapsille tilaa ja niiden omille ehdolle jotain arvoa.
Voihan se olla, että lapsi aikuisena haluaisikin syödä vaikkapa ravintolassa tai osallistua läheisen hääjuhlaan.
Mutta kun tässä puhuttiin kotona syömisestä. Se on ihan eri asia. Koti on nepsyn ainoa turvapaikka. Ihmisten ilmoilla me joudutaan aina joustamaan kuitenkin.
Aika kylmää kyytiä voi olla se hääjuhlassa toisten edessä syöminen, jos ei ole harjoitellut pienin askelin kotona.
Meillä on myös katsekontaktista ärsyyntyvä autisti/adhd. Jos kuljemme yhdessä jossain,hän on perässäni ja suuttuu jos käännyn katsomaan kun puhun hänelle. Samoin ruokapöydässä minun täytyy katsoa tiukasti lautasta tai ulos ikkunasta.En pääse hänen päänsä sisään,en tiedä miksi kokee katsekontaktin hyökkäyksenä mutta pelaan hänen säännöillään. Hemmetti jos tänne nyt joku sossu tulisi neuvomaan että katsotaanpa nyt toisia silmiin..