Lue keskustelun säännöt.
Hankala tilanne miehen ystävän kanssa
14.02.2024 |
Onko täällä kenelläkään kokemusta siitä, että kumppanin ystävästä tulee suhteeseen ns. kolmaspyörä?
Miehellä on ystävä, jonka kanssa ovat tunteneet lukioajoista lähtien ja nyt tuon ystävän oma elämä on solmussa. Hän on jo pitkään yrittänyt löytää pysyvää parisuhdetta, mutta kaikki jutut lopahtavat aina alkumetreillä. Hän on siis kärsinyt yksinäsyydestä jo pidempään ja tämän lisäksi menetti ainoan vanhempansa puolisen vuotta sitten. Tämä on varmasti pahentanut entisestään yksinäisyyden kokemusta.
Tämä ystävä on tukeutunut meihin hyvin paljon viime aikoina. Kaveriporukasta kaikki muut meitä kahta lukuunottamatta elävät pikkulapsiarkea, joten siksi varmaan on ottanut erityisesti meidät omikseen. Kaikki alkoi harmittomasti, eli kutsuimme tätä ystävää mukaamme, koska halusimme tukea häntä vaikeassa tilanteessa. Nyt sitten tilanne on kääntynyt siihen, että hän odottaa automaatiolla meidän viettävän kaikki viikonloppumme hänen kanssaan.
Olemme ihan jumissa tässä tilanteessa, koska haluamme toisaalta omaa aikaa ilman tätä ystävää, mutta emme kuitenkaan ns. hylätä vaikealla hetkellä. Ystävä on todella herkkätunteinen, joten hänelle puhuminen on vaikeaa emmekä halua hänen jäävän yksin ongelmiensa kanssa. Tämä tilanne alkaa kuitenkin olemaan jo ihan kuin you, me and Steve -meemeissä.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi olisi tuossa "kylpyläjutussa" pitänyt sanoa, että sori ,mutta haluan viettää välillä aikaa ihan kahdestaan oman vaimoni kanssa. Samoin ap voi sanoa muissa tilanteissa, että nyt on sellainen tilanne, että meidän pitää saada viettää aikaa ihan kahdestaan oman mieheni kanssa, jne. Ihan nätisti mutta niin selkeästi että ei jää epäselväksi kolmannelle osapuolelle. Kuten joku tuossa sanoi, muuten tuo kestää maailman tappiin.
Mies oli nyt tosiaan laittanut hänelle viestiä, että vietämme tulevan viikonlopun ystävänpäivä hengessä ihan kahdestaan. Ystävä oli vastannut hänelle "Olisipa sitä itselläkin oma rakas jonka kanssa viettää ystävänpäivää, mutta pitäkää hauskaa".
Alkoi lievästi ärsyttämään, koska tuo vastaus tuntui jo vähän inhottav
Eivät ne kommentit mitään vahinkoja ole, se kannattaa muistaa. Ihan tarkoituksella hän syyllistää, sillä teillä on jotain mikä kuuluu hänelle ja se on häneltä pois.
Olen kirjoittanut ketjuun jo useamman kommentin, tämä kuvio menee jotenkin tunteisiin. Tunnistan tyypissä piirteitä mieheni veljestä. Hän ei ripustaudu vaan pikemminkin vetäytyy riippuen alakulon vaiheesta, mutta uhriutuminen on saman tyylistä. Kyseessä siis pahasti syrjäytymisvaarassa oleva keski-ikää lähestyvä mies jonka elämä on ollut solmussa jo vuosia. Tiivistettynä peliongelma, alkoholiongelma, valtavat velat ja mt-ongelmaa jos jonkinmoista. Mitään yritystä parantaa tilannetta ei oikeasti ole ja tuskin tuleekaan, ajoittaisista kaunopuheista huolimatta. Haaveilee perheestä ja paremmasta rahatilanteesta, ja se on ymmärretävää, mutta se ei ole ettei hän ikinä ole iloinen kun jollain muulla tilanne paranee.
"Miksi Pena sai palkankorotuksen? Kiva, ite joutuu painamaan duunia samalla liksalla vaikka hinnat nousee." (Koska olet ollut kuukausia sairauslomalla taas, ja teet työtä jossa ei ole mitään etenemismahdollisuutta.)
"Miksei mulla voi olla kaunista ja ihanaa vaimoa niinkuin Artolla, ja lapsiakin olisi ihana saada." (Koska poistut kotoa harvoin, ja kun poistut, näytät joka tavalla huolittelemattomalta, vedät lärvit etkä lähesty ketään).
"Miksei mulla ole varaa Teslaan niinkuin Kallella, ja joudun asumaan vuokralla. Tasan ei mene nallekarkit". (Koska hassaat kaikki rahasi nettikasinoihin vaikka velkaa on jo valmiiksi kymppitonneja).
Olen tuon ihmisen myötä niin totaalisen allergisoitunut "miksei mullakin"-uhrimentaliteetille että toivon, ap, että saat suusi auki. Et ole sille kaverille elämää velkaa eikä hän ole ystävyyden arvoinen kun ajattelee teidän onnenne olevan itseltään pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap
Teet todellakin ystävällenne palveluksen potkimalla häntä p*rseelle...
Voitte edelleenkin tavata, mutta selkeät rajat, eikö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi olisi tuossa "kylpyläjutussa" pitänyt sanoa, että sori ,mutta haluan viettää välillä aikaa ihan kahdestaan oman vaimoni kanssa. Samoin ap voi sanoa muissa tilanteissa, että nyt on sellainen tilanne, että meidän pitää saada viettää aikaa ihan kahdestaan oman mieheni kanssa, jne. Ihan nätisti mutta niin selkeästi että ei jää epäselväksi kolmannelle osapuolelle. Kuten joku tuossa sanoi, muuten tuo kestää maailman tappiin.
Mies oli nyt tosiaan laittanut hänelle viestiä, että vietämme tulevan viikonlopun ystävänpäivä hengessä ihan kahdestaan. Ystävä oli vastannut hänelle "Olisipa sitä itselläkin oma rakas jonka kanssa viettää ystävänpäivää, mutta pitäkää hauskaa".
Alkoi lievästi ärsyttä
Eivät ne kommentit mitään vahinkoja ole, se kannattaa muistaa. Ihan tarkoituksella hän syyllistää, sillä teillä on jotain mikä kuuluu hänelle ja se on häneltä pois.
Olen kirjoittanut ketjuun jo useamman kommentin, tämä kuvio menee jotenkin tunteisiin. Tunnistan tyypissä piirteitä mieheni veljestä. Hän ei ripustaudu vaan pikemminkin vetäytyy riippuen alakulon vaiheesta, mutta uhriutuminen on saman tyylistä. Kyseessä siis pahasti syrjäytymisvaarassa oleva keski-ikää lähestyvä mies jonka elämä on ollut solmussa jo vuosia. Tiivistettynä peliongelma, alkoholiongelma, valtavat velat ja mt-ongelmaa jos jonkinmoista. Mitään yritystä parantaa tilannetta ei oikeasti ole ja tuskin tuleekaan, ajoittaisista kaunopuheista huolimatta. Haaveilee perheestä ja paremmasta rahatilanteesta, ja se on ymmärretävää, mutta se ei ole ettei hän ikinä ole iloinen kun jollain muulla tilanne paranee.
"Miksi Pena sai palkankorotuksen? Kiva, ite joutuu painamaan duunia samalla liksalla vaikka hinnat nousee." (Koska olet ollut kuukausia
Kiitos tästä.
Olen nyt pohtinut tätä paljon ja tullut koko ajan enemmän siihen tulokseen, että ystävä on oikeasti melko hankala ihminen, ei pelkästään surullinen ja masentunut. Hän on hyvin joustamaton ja tämä on varmasti ollut syynä miksi hänen naissuhteensa ovat toistuvasti tyssänneet jo alkumetreillä. Tunnistan myös tuon syyn löytämisen kaikkialta muualta kuin itsestä. Naiset ovat olleet esim. pahoillaan hänen työssäkäymisestä ja harrastuksista mikä kuulostaa nyt ajatellen ihan järjettömältä.
Tokihan me olemme tajunneet, että hänen syyttelyyssään on ennen kaikkea tekosyyn makua, mutta jotenkin olemme ajatelleet sen johtuvan hankalasta tautasta ja kokemattomuudesta. Mies on yrittänyt hänelle kertoa, että ihmissuhteet vaativat molemminpuolista joustoa, eikä kaikkeen voi suhtautua niin mustavalkoisesti.
Nyt on jotenkin jopa hieman hyväksikäytetty fiilis tästä kaikesta. Odottelen, että mies tulee kotiin jotta voimme puhua tästä yhdessä.
Ap
Minun elämässä oli tuollaista vuosia sitten. Meni kokoajan pahempaan suuntaan. Alkoi olla ovella jokaviikonloppu (ei esim soittanut käykö?), lisänä rahanlainaaminen, kyyti ym ym Yölliset soittelut... Mies oli niin tyhmä, että lähti tämän kaverin mukaan baariin ym, minä jäin lasten kanssa kotiin. Alkoi todella haitallisesti vaikuttamaan elämäämme.
Lopulta (liian pitkän ajan jälkeen) tilanne helpottui kun MINÄ aloin laittamaan rajoja, miehestä ei siihen ollut. Minä sain v-ttumaisen maineen ym. No, eipä enää ole tuollaista ja nykyään tämä kaveri ehkä, kunnioittaa elämääni?
Liittoomme jäi se vaikutus, että en vieläkään luota mieheeni kokonaan. Suosittelen kaikille samassa tilanteessa oleville, puuttukaa HETI, ennenkuin ongelma on liian iso!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole lähipiirissä yhtään sopivia sinkkunaisia joista voisi löytyä seuraa kaverille?
Ei ole, enkä tiedä haluaisinko edes alkaa moiseen paritukseen, kun ystävän suhteet eivät tosiaan kestä. Hän saa kyllä helposti naisseuraa, mutta jutuista ei synny koskaan mitään vakavampaa. Tuntuu, että tämä ystävä on nyt lopettanut deittailun ja siirtynyt elämään kanssamme tätä kummallista kolmisuhdetta.
Ap
En nyt tiedä tämän tilanteesta, mutta peilaan omani.
On hankala ikä tämä 30-40v sellaiselle, joka ei halua parisuhdetta. Kun toinen vaihtoehto on sitten elää liki täysin yksin, koska muut elävät niin tiiviisti siinä omassa avioliitto-perhe -yhteisössään.
Itse tosin silti valitsin mieluummin tuon liki täysin yksin elämisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on keksitty tarina, jolla ap viihdyttää? itseään.
Tunnistettava kirjoitustyyli ja samantyyppisiä avauksia ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehellä on tiivis kaveriporukka ja yksi on jäänyt sinkuksi. Hän elää sellaista ikuista "jätkien kaa radalle" elämää. Ei jotenkaan ymmärrä, että kaikki muut ovat menneet elämässä eteen päin vaan yrittää lyödä kiilaa aina muiden parisuhteisiin.
Ärsyttää ihan hitosti, että oma mies taantuu aina hänen seurassaan parikymppiseksi. Minä muutun joksikin ihme äitivaimoksi, joka ei ymmärrä et pojat on poikia.
Kuulostaa siltä että sinun miehesikään ei ymmärrä menneensä elämässä eteenpäin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehellä on tiivis kaveriporukka ja yksi on jäänyt sinkuksi. Hän elää sellaista ikuista "jätkien kaa radalle" elämää. Ei jotenkaan ymmärrä, että kaikki muut ovat menneet elämässä eteen päin vaan yrittää lyödä kiilaa aina muiden parisuhteisiin.
Ärsyttää ihan hitosti, että oma mies taantuu aina hänen seurassaan parikymppiseksi. Minä muutun joksikin ihme äitivaimoksi, joka ei ymmärrä et pojat on poikia.
Kuulostaa siltä että sinun miehesikään ei ymmärrä menneensä elämässä eteenpäin?
Toisaalta mietin, että miksi aina sen "elämässä eteenpäin menemisen" tulee olla yhtäkuin sulkeutuminen parisuhde-/perhekuplaan?
Miksei tuossa lainatussa tapauksessa mies voi silloin tällöin viettää kaverinsa kanssa aikaa ja kirjoittaja olla silloin vaikka omien kavereiden kanssa, niin ei tarvitsisi tuntea itseään "äitivaimoksi"?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen se "kolmas pyörä". Ystäväni aloitti parisuhteen mutta tuntuu kuitenkin keskittyvän minuun melkoisen paljon ja tulee sellainen tunne että vien heiltä aikaa pois tai olen jotenkin parisuhteen tiellä. Sanoo että edelleen tehtäisiin niinkuin aiemminkin ja lähdettäisiin sitten kolmistaan jonnekin reissuun yms. joka itsestäni tuntuu jotenkin hankalalta ajatukselta ainakin nyt. Olen tästä puhunut ja kuulemma ystävät ennen kaikkea, itsestä taas tuntuu jollain tasolla pahalta että olisin jotenkin toisen elämän jarruna ja menisin jopa kumppanin edelle.
Kaverisi taitaa olla ään yksinkertainen. Kaverit ennen kaikkea. Kohta sillä ei sitä naista sitten enää olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sano "me mennään kylpylään" vaan sano Minä ja Marja ollaan menossa kylpylään ensi viikonlopulla. Kaivataan vähän parisuhdeaikaa jne. Noin kun vaan sanoo ja pysyy kovana ei synny väärinkäsityksiä.
Eikös tuo surkuttelu häneltä kun ei ole paria kenen kanssa vietää ystävänpäivää ole tosi hyvä hetki vastata asettaen rajoja. Että jotain senkun vaan liityt tinderiin vastaisi tai jotain mikä antaa olettaa että nyt hänen on aika tehdä asialle jotain eikä vain valittaa ja tunkea mukaan teidän menoihin.
Kannattaa nyt myös kieltäytyä näkemästä yhdessä useamminkin. Sovitte vaikka kieltäytyessänne parin viikon päähän jonkun kahvittelun 2h tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on jo hyvä alku että kieltäydyitte kerran. Nyt vaan jatkossa kieltäydytte useammin. Voitte hyvin vedota avoimesti parisuhdeaikaan. Kun vastauksena tulee surkuttelua, sanokaa vaan jotain tsemppiä mutta pysykää kovina. Ajan kanssa tottuu että ette enää ole saatavilla kuten ennen. Mutta välillä tietysti on hyvä nähdä, jos haluatte pitää ystävänä.
Kun tyyppi havahtuu ettei teistä ole enää ns.vanhemmiksi hänelle, hän kyllä alkaa tekemään asialle jotain.
Huh huh. Ihmettelen näiden kolmansien pyörien itsekunnioituksen puutetta. Outoa adoptoitumista ystäväpariskunnan perheeseen. Itse olen 36v sinkkunainen ja tuntuisi oudolta tuppautua muiden arkeen ja juhlaan. Onneksi on paljon ystäviä, joiden kanssa viettää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teidän ei tarvitse kertoa hänelle kaikista menoistanne esim. viikonloppua koskien. Himmailkaa. Tarvitsette perhe-aikaa. Häntä voi pyytää että no tuuks käymään kaffella tms. mutta ei häntä tarvitse kantaa matkassa kuin jotain laukkua. Kun mainitsette menoista, niin sanotte että "ollaan menossa perheen kesken.." ettekä esitä kutsua. Täytyy nyt rajat osata laittaa.
Kyseessä voi olla ns. rajaton ihminen (tai mistä minä tiedän), mutta tunnistakaa nyt itse se rajojen laittaminen.
Se ei muuten ole ihan helppoa täysin rajattomalle niitä rajoja laittaa. Mulla oli elämässäni tuollainen tyyppi ja niitä rajoja oli tosi vaikea kertoa niin selkeästi ja aukottomasti, että hän ei olisi niistä porsaanreikää löytänyt. Tyyliin, et sä voi tulla meille ilmoittamatta noin vain takaovesta sisään lompsimalla. Vahingossa kun lauseeseen laitoin takaovesta, tyyppi ymmärsi, että etuovesta saa. Sitten ihmettelee kun meillä tuvettiin pitämään ovet lukossa. Vastaavia esimerkkejä oli vaikka kuinka paljon. Lopulta, kun olin kieltäytynyt olemasta aina käytettävissä, tyyppi katkaisi välit. No, ei voi sanoa, että olisi ikävä, mutta en keksi miten hänelle ne rajat olisi saanut asetettua niin, että tilanne ei olisi eskaloitunut. Olen melkein 50v enkä ole koskaan tuota ennen tai jälkeen törmännyt vastaavaan eli melko erityistapaus oli. Toivottavasti ap:n miehen ystävä on helpompi.
Kai teillä nyt sen verran on pokkaa että sanotte sille että ens viikonloppuna vietetään kahdestaan parisuhde viikonloppu. Menkööt käymään jonkun lapsiperhe-kaverin luona. Teette tuolla hallaa itsellenne ja sille kaverille kun sillä ei ole mitään pakkoa edes etsiä muuta seuraa. On ihan ok sanoa noin eikä siitä tarvi pahaa omatuntoa kärsiä. Vai onko teillä jokin muukin syy olla sanomatta kuin pelko että se loukkaantuu?
Vierailija kirjoitti:
Hmm, itse aloittaisin huomaamattomasta vieroituksesta, eli otatte kuvioihin mukaan myös muita ihmisiä. Mieluiten sellaisia kavereita, joiden kanssa ystävänne ei tule luontevasti juttuun. Mikään ei nimittäin ole epätoivottavampaa tarrautuvalle ystävälle, kuin ulkopuoliset ihmiset, sillä hän haluaisi vain kaataa tunteensa niskaanne, ja märehtiä avoimesti.
Voitte myös keksiä tekemistä tai puheenaiheita, mitkä häntä ei juuri kiinnosta, jauhatte loputtomiin jostain tutusta, jota hän ei tunne, tai käytte shoppailemassa rintsikoita sinulle / syömässä ruokaa mistä ei pidä / museossa/keikalla tmv. joka ei kiinnosta, jos hän on kotihiiri niin pistätte ison menovaihteen silmään, jos menevä muututte aneemisiksi. Koko sen ajan voitte pysyä ystävällisenä hänelle, mutta älkää antako puheenaiheiden lipsua hänen asioihin tai typpillisiin yhteisiin aiheisiinne.
Yleensä toimiva temppu on välinpitämättömyys kun hän tulee omasta aloittee
Ihme kikkailuja. Kai hyvälle ystävälle voi sanoa suoraankin että terve me halutaan omaa aikaa. Onko ihmisillä oikeasti resursseja tämmöiseen hemmetin säätämiseen sen sijaan että puhuttais suoraan ja rehellisesti. Naamatonta touhua.
No eihän tuo nyt ole tervettä.
Keksikää tekosyitä ja verukkeita että ette voi olla nyt hänen kanssaan viikonloppuja. Kannusta häntä etsimään muita ottelleen ihan sama kestääkö se vai ei. Auta sinä naisena häntä oivaltamaan miksi suhteet ei kestä ja miten voisi toimia itse edistäen sitä asiaa.
Sano suoraan että haluat kahdenkeskeistä aikaa miehesi kanssa.
Jouduin itse nuorena tekemään selväksi mieheni sinkkukaverille, kerran raibopäissäni erään konfliktin jälkeen (hän oli taas kerran houkutellut mieheni ryyppyreissulle salaa viikolla kun olin opiskelemassa naapurikaupungissa) heitin jänet ihan fyysisesti käsiksi käymällä pellolle meiltä roikkumasta ja huusin kurkku suorana että painu hel....iin täältä ja hanki oma elämä äläkä roiku J....ssa. ym ym julkaisukelvotonta....
Vierailija kirjoitti:
Tämä on keksitty tarina, jolla ap viihdyttää? itseään.
Tunnistettava kirjoitustyyli ja samantyyppisiä avauksia ennenkin.
Joo, ja aina tuo sama kaava, jossa hänellä on vastaväite tai puolustus tai tekosyy lähes kaikkiin kommentteihin.
Mutta toisaalta mielenkiintoista lukea mitä ohjeita, esimerkkitarinoita tai muita kommentteja mämä feikkitarinat saa aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on keksitty tarina, jolla ap viihdyttää? itseään.
Tunnistettava kirjoitustyyli ja samantyyppisiä avauksia ennenkin.
Joo, ja aina tuo sama kaava, jossa hänellä on vastaväite tai puolustus tai tekosyy lähes kaikkiin kommentteihin.
Mutta toisaalta mielenkiintoista lukea mitä ohjeita, esimerkkitarinoita tai muita kommentteja mämä feikkitarinat saa aikaan.
Sulla taitaa olla melko huono luetun ymmärtäminen. Aloittajahan on nimenomaa ottanut vastaan näitä kommentteja ja kertonut niiden avanneen hänen silmiään, ei vängännyt vastaan tai puolustellut mitään.
Hmm, itse aloittaisin huomaamattomasta vieroituksesta, eli otatte kuvioihin mukaan myös muita ihmisiä. Mieluiten sellaisia kavereita, joiden kanssa ystävänne ei tule luontevasti juttuun. Mikään ei nimittäin ole epätoivottavampaa tarrautuvalle ystävälle, kuin ulkopuoliset ihmiset, sillä hän haluaisi vain kaataa tunteensa niskaanne, ja märehtiä avoimesti.
Voitte myös keksiä tekemistä tai puheenaiheita, mitkä häntä ei juuri kiinnosta, jauhatte loputtomiin jostain tutusta, jota hän ei tunne, tai käytte shoppailemassa rintsikoita sinulle / syömässä ruokaa mistä ei pidä / museossa/keikalla tmv. joka ei kiinnosta, jos hän on kotihiiri niin pistätte ison menovaihteen silmään, jos menevä muututte aneemisiksi. Koko sen ajan voitte pysyä ystävällisenä hänelle, mutta älkää antako puheenaiheiden lipsua hänen asioihin tai typpillisiin yhteisiin aiheisiinne.
Yleensä toimiva temppu on välinpitämättömyys kun hän tulee omasta aloitteestaan käymään (tätä on joskus sovellettu minuun nuorena ja tajusin pontin), jatkatte omia puuhianne, ette tarjoa mitään, ette syö / juo hänen seuranaan, ettekä kysele kuulumisia tai keksi puheenaiheita. Käyttäydytte tylsistyneesti, puhutte toisillenne pyykinpesusta tmv. asioista mitä olette tekemässä. Toinen vaihtoehto on kuhertelu. Sellaisissa tilanteissa saattaa tajuta olevansa kolmas pyörä, ja ymmärtää häipyä paikalta.
Muuttukaa siis väliaikaisesti tylsäksi seuraksi, sellaiseksi mistä hän ei saa mitään irti. Näin voitte harventaa yhdessä vietettyä aikaa.