Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, jotka vihaavat yhteisiä perheaterioita?
12.02.2024 |
Olen erityisherkkä, en vaan mitenkään siedä tiettyjä ääniä ja liikkeitä, mm. syömistä
Niin pienestä kuin muistan, vihasin istua perheeni kanssa ruokapöydässä. Kiehuin koko ajan vihasta, koska he maiskuttivat, ryystivät, jauhoivat kuin lehmät ja näyttivät typeriltä ja ällöttäviltä. Toivoin, että kuolisivat pois ja pääsisin eroon heistä. En voinut syödä mitään ja painostus johti syömishäiriön syntyyn. Pyörittelin yleensä ruokaa lautasella, kunnes muut kyllästyivät ja lähtivät pöydästä. Silloin kippasin ruuat roskiin ja peittelin sinne piiloon. Teini-iässä en enää suostunut olemaan samassa pöydässä, vaan vein lautasen huoneeseeni, ja kävin kippaamassa ruuat pois sitten kun muut olivat poissa. Myöskään kouluruokaa en syönyt. Olin lasten saamiseen asti 168 cm ja noin 40 kg. Leipää söin ja karkkia. Mutta en mitään terveellistä.
Meillä on nyt suurperhe ja mieheni mielestä perheateriat ovat tärkeitä. Mutta minä kärsin niistä. Koska lapset maiskuttavat, ryystävät, jauhavat kuin lehmät.... En myöskään voi syödä mieheni laittamaa ruokaa, koska hän tekee sen "väärin". Se on pahaa. Suostun syömään vain itse valmistamaani ruokaa. Istun ruokapöydässä ja syön ehkä vähän kuivaa riisiä tms.
Onko minun pakko yrittää syödä perheen kanssa? Tulen ihan jäätävän kiukkuiseksi siitä, eivätkä ruokailut ole todellakaan mitään mukavia hetkiä. Vietän mukavat hetket jossain ihan muualla. Minulla ei ole myöskään minkäänlaista tarvetta "muuttua toisenlaiseksi". Minä olen mikä olen, eikä mikään kallonkutistaja saa minua rakastamaan syömistä ylipäänsä, eikä varsinkaan toisten kanssa.
Kommentit (86)
Oletko miettinyt millaista mallia annat lapsillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihasin paskassa perheessä. Koko aikuisikäni olen ollut yksineläjä, ihanaa kun ei tarvitse sietää enää muita saman katon alla.
Ota ero ja muuta yksin asumaan jonnekin. Sen verran voisit ajatella lapsiasi.
Miksi hankit perheen? Ihan uteliaisuuttani kysyn.
Moi vaan kohtalotoveri. Mulla ei ole suurperhettä nyt eikä lapsuudenkodissa, mutta inhoan ylipäätään ruokailua muiden ihmisten seurassa. Olen äärimmäisen tietoinen ympärilläni olevista mussuttajista, suu auki puhujista, ryystäjistä jne. Yritä siinä sitten nauttia ruuasta, kun mietit vaan, kuinka paljon kuolaroiskeita niiltä suu auki pupertajilta lentelee siihen pöydälle.
En ole tietääkseni eritysherkkä, mutta jostain syystä syöminen on ollut aina vaikeaa jos ympärillä on muita ihmisiä. Tuo kuvauksesi kuulostaa siis hirveän tutulta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko koskaan miettinyt miten koko perheesi kihisee kiukusta kun yrittävät sietää vihaista naamaasi? Kaikilla varmasti on mukavampaa jos olet poissa kun muut syövät, älä viitsi enää ärsyttää heitä läsnäolollasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisi varmaan puhua tuollaiset asiat läpi. Minun yksi lapsistani kärsii, kun toinen lapsistani pitää hänen mielestään liikaa ääntä syödessään. Ei siitä ole haittaa, että ei siedä syömisen ääniä. Voi syödä sivummalla ja poistua toiseen huoneeseen, kun muut syövät. Vaivalle on ihan nimikin. Tosin ihmisten vihaaminen ja heidän nimittelynsä sen vuoksi, että he syövät ja nauttivat ruoasta, on väärin. Aloittajan tekstistä huomaa hyvin, kuinka asiat kärjistyvät, kun niistä ei puhuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinähän on hyvä syy, kun sanot miehellesi, että haluat syödä vain itse valmistamaasi ruokaa. Tee sitä vaikka pakkaseen ja syöt yksin kun tulee sopiva hetki.
Ap tässä. Miksikö hankin perheen? Koska muussa tilanteessa pidän heistä ja haluan jatkaa itseäni lapsissani. Ei siis yhtään haittaa, että saavat mallia. Päinvastoin. Ei ole tarvetta muuttaa erilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisherkät on ihan helvetin ärsyttäviä tuosta syystä. Se oma metelöinti ei koskaan häiritse mutta jos toinen kilauttaa vaikka lasin toiseen niin koko helvetti on irti.
Miten noin sairas voi olla perheellinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkään perheaterioista. Kiva syödä yhdessä. Kukaan ei mussuta suu auki tai ryystä mitään.
Oletpa tosi fiksu kun teet jälkeläisiä vaikka susta ei ole äidiksi.
Mä olen vasten tahtoani perheetön ikisinkku. Olisit kiitollinen, että sulla on perhe, jonka kanssa istahtaa yhteiseen pöytään.
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkät on ihan helvetin ärsyttäviä tuosta syystä. Se oma metelöinti ei koskaan häiritse mutta jos toinen kilauttaa vaikka lasin toiseen niin koko helvetti on irti.
Minulla on aikuinen poika, joka ei kestä kovia ääniä. Sisarensa vauvaikäistä tytärtä hän jaksaa kuunnella vain tietyn aikaa. Ei meistä häntä kukaan siitä syytä. Hän on silti rakastava eno. Ei meistä kukaan ole täydellinen, eikä kukaan valitse syntyä sellaiseksi, että väsyy ärsykkeistä nopeammin kuin muut,
Vierailija kirjoitti:
Tykkään perheaterioista. Kiva syödä yhdessä. Kukaan ei mussuta suu auki tai ryystä mitään.
Samoin. Elämme nykyään mieheni kanssa kaksin kun lapset ovat maailmalla mutta 1-4 kuukaudessa meitä on 6-20 pöydässä.
Ap varmaan sekoaisi🤣
Meillä jutellaan ja nauretaan pöydässä yhteen ääneen, on hälinää, ihmiset kierrättävät astioita, joku hakee keittiöstä lisää. Lapset samassa pöydässä siitä lähtien kun osaavat istua syöttötuolissa.
Syömiseen kuluu enimmillään tunteja italialaiseen tyyliin. Olen aina yhtä onnellinen kun pesueeni tai ystäväni ovat pöytämme ääressä:)
Vierailija kirjoitti:
Oletko koskaan miettinyt miten koko perheesi kihisee kiukusta kun yrittävät sietää vihaista naamaasi? Kaikilla varmasti on mukavampaa jos olet poissa kun muut syövät, älä viitsi enää ärsyttää heitä läsnäolollasi.
Mieheni ylipuhuu minua syömään perheen kanssa, vaikka hyvin tietää, että vihaan sitä. Hänen mielestään minun pitää uhrautua, jotta meillä olisi "yhteisiä perheaterioita". Yrittää kysellä mitä suostuisin syömään, mutta tulen niin pahantuuliseksi jo kyselystä, etten syö mitään. En syö myöskään pakastettua ruokaa, vaikka se olisi omaani. Pitää olla vasta valmistettua. Enkä muuten ikinä nimittele ketään ääneen, ne mielikuvat ovat vaan päässäni, tuntuu kun olisin joutunut possulauman kanssa lättiin. Muissa tilanteissa he ovat silmissäni ihan eri ihmisiä.
Ja ihan terveiden kirjoissa olen, työssäkäyvä, aktiivinen yhteiskunnan jäsen.
t. ap
Alue: Aihe vapaa
Ihana teksti 😄