Eikö koiranomistajia harmita, kun voivat harvoin tehdä mitään spontaanisti?

Järkevä ihminen joka ajattelee koiran parasta ihan sen koko elin iän, (n 20v) miettii jo koiraa haaveillessa  että mihin koira hoitoon tarpeen vaatiessa, onko rahaa eläinlääkäriin ja kouluttajille, onko rahaa koiran ruokiin ja mahd trimmaukseen jne jne.  Moni kerää rahaa kauan aikaa ja ostaa koiran kunnon kennelistä, joihinkin voi viedä koiran hoitoonkin reissun ajaksi.  Mulla on ollut koiria 50v ja aina on äitini ottanut koirani hoitoon, joskus on ollut exällä hoidossa.. Viimeisin koirani oli pienempi kun aiemmat ja kulki mukana  aina.  Ja jos koirastasn välittää ja tahtoo sen parasta, niin kyllä se on kiire kotiin töiden jälkeen kun koira häntää heiluttaen on vastassa ja ilo ylimmillään, ja ulkoilu virkistää mieltä sek kehoa. Koiran omistajat elävät pidempään, tutkimuskin kertoo sen. Kävely laskee verenpainetta ja sokereita, ulkoilusta saa hyvät yöunet, koiran rapsettelu vähentää stressiä  ja verenpainetta.. Nykyään on kissa ja sillekin on löytynyt aina hoitaja kotiin pitkäksikin aikaa. Ja kissan kehräystä käytetään jopa astronauteilla vahvistamaan luustoa. 

Vierailija kirjoitti:

Yli 40 v ollut koiria, mutta ikinä ei koira ole ollut este minkään tekemiselle tai mihinkään lähtemiselle. Jopa kahden päivän varoajalla on lähdetty lentomatkalle, eli melko spontaanisti. Reissattu on ja paljon jokaisen koiramme kanssa. Passi ja paperit kunnossa myös koiralla, joten ei kun piski (10 kg) kainaloon ja baanalle kun siltä tuntuu. Koneessa matkustaa kuljetuskopassa mun "jaloissa". Junassa koirapaikalla. Laivalla käytämme aina hyttiä. Omassa autossa kopassa takapenkillä ja koppa kiinnitetty turvavyöhön. Linjureita ei tule käytettyä, en itse pidä linjurissa matkustamisesta, koiralle kelpaisi varmaan sekin.

 

Jalkatilaan saa max 8 kg  koppineen painavan  lemmikin  koneeseen ainakin Finnairilla.

t. Näyttelymatkoja matkustava 

Kyllä minä voin lähteä lyhyellä varoitusajalla. Nytkin Thaimaassa ja on monenlaisia lemmikkejä. Hoitaja käy kotona hoitamassa. Hoitajista ei ole pulaa

Vierailija kirjoitti:

Rupesin oikein miettimään tätä, kun me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä jo 40 vuotta ja heti ekana yhteisenä vuotena hommattiin koira.

Sen jälkeen meillä on ollut koira tai koiria koko ajan, siis montakin yhtä aikaa.  Ja ihan valtavasti ollaan reissattu, kaikenlaista on tehty ja tapahtunut, että oikein mietin, että missäs ne koirat sitten on olleet.  Aina niitä on joku hoitanut, yhden päivän ne on voineet olla keskenään kun, mutta kyllä me ollaan öitäkin oltu kotoa pois.

No miehen koti on maalla, oli maalaistalo jossa paljon väkeä, sinne ne meidän koiratkin aina sekaan sulautui, siellä niitä oli omastakin takaa.  Ollaan käyty ulkomailla ja matkattu kotimaassakin paljon, on ollut juhlia ja menoja, mistään ei ole tarvinnut luopua koiran takia.

Yksi on meillä vieläkin, oikein ihanaa että onkin.  Se on meidän mukana ihan missä vaan, reissattiin sen kanssa monet kerrat matkailuautollakin.

Tämä

Voi, kyllä minä olen matkustellut, vaikka on on ollut koiria, kissoja, lintuja ja hevonen. Niillä vaan on on ollut hoitaja sillä aikaa

Kannattaa muistaa koirat voivat elää yli kymmenen vuottta. Pitkä aika jopa ihmiselämästä. Siksi vietiin koira piikille kun alkoi rajoittaa muuta elämää liikaa.

Koirat pärjää kotona hetken yksinkin, eli voidaan miehen kanssa lähteä spontaanisti rientoihin, elokuviin, teatteriin ym. Teen etätöitä kotona ja lenkitän koirat päivisin joten pärjäävät kyllä illalla keskenään.

Jos lähdetään ulkomaille niin vien koirat hoitolaan, mutta sitä ei pysty tekemään kovin spontaanisti muutenkaan töiden takia. Viime keväänä lähdettiin viikon varoitusajalla pitkälle viikonlopulle Etelä-Eurooppaan, se oli meidän mittapuulla spontaani reissu.

Lauantaina lähdettiin spontaanisti shoppailemaan naapurikaupunkiin, lenkitettiin koirat hyvin aamulla ennen lähtöä. Poissa oltiin kuutisen tuntia ja kun tultiin kotiin niin vietiin koirat metsälenkille. Muuten olisivat lähteneet mukaan reissuun, mutta oli liian kova pakkanen niin ei voinut jättää autoon shoppailujen ajaksi.

Minä käytän surutta koiraa tekosyynä olla lähtemättä mukaan jos joku ei niin kiva ihminen pyytää jonnekin ei niin kivaan paikkaan.

En jaksa enää yhtään pyöriä baareissa ja bilettää, joten lähden juhlista kotiin hyvissä ajoin "koiraa ulkoiluttamaan". Koira pärjäisi oikeasti varsin hyvin aamuyöhön saakka, mutta kun itse en halua bilettää niin mieluummin menen kotiin koiran luo.

Koira saa kuljetuskasseineen painaa korkeintaan 8 kg lentokoneen matkustamoon otettaessa. Eli jos näin haluaa koiran kanssa matkustaa, se on tosi iso rajoitus rodun valinnassa. Meillä on 11 kg painava koira eli se olisi laitettava ruumaan. Ajatus ei innosta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverilla on lapsia ja hän vielä vähemmän voi tehdä mitään spontaanisti kuin minä koiran kanssa. Hyvissä ajoin pitää sopia kaikki menemiset, että hän saa hommattua lapsenvahdin jne.. Koira pärjää kotona yksikin, mutta ei ne pienet lapset. 

Olen monesti miettinyt sanontaa "koira pärjää kotona yksinkin".

Melkein joka asunnossa jossa olen asunut, kerrostalo tai omakotitalo, on naapurissa ollut vähintään yksi koira joka on ulvonut tai haukkunut tuntikausia ikäväänsä, kun omistajat ovat lähteneet töihin tai ovat muuten poissa kotoa. 

Esim naapuritalon säälittävästi ulvovalle koiralle juttelen rauhoittavasti kun touhuilen ulkona. Silloin hän tulee makaamaan ihan aitauksen viereen ja jää siihen niin kauaksi aikaa kuin olen pihalla, Nostaa vain välillä päätään ja katselee touhujani. Ja kun menen sisälle niin koira ei enää ulvo tuntikausiin.

Samoin, kun käyn joskus omistusasunnossani kaupungissa, niin menen parvekkeelle juttelemaan naapurin koiralle joka "itkee ikäväänsä" alakerran terassilla. Koira rauhoittuu silloin heti. 

Kissan elämä on helpompaa, varsinkin jos saa vapaasti liikkua ulkona. Mutta koiran elämä on täysin omistajan varassa. Omistajat kertovat aina kuinka kiva on tulla kotiin, jossa koira odottaa. Mutta millaista on koiran elämä olla neljän seinän sisällä, tai yksin pihalla odottamassa omistajaansa?

Tarkoitus ei ole syyllistää koiranomistajia, mutta toivoisin että me kaikki miettisimme tarkoin ennen koiran hankintaa, mitkä elinolosuhteet koiralla tulee todellisuudessa olemaan, myös pidemmän päälle. 

Vierailija kirjoitti:

No joo, edellisten kuoleman jälkeen ajattelin etten hommaa enää lemmikkejä vaan teen kaikkea spontaania. No siellä spontaanissa menossani sitten vain halusin kotiin jossa olisi koirat odottamassa. Oli ihan tyhjä olo. Ystäväni totesi että minä en ole sellainen ihminen joka menee töiden jälkeen menoihin, vaan olen koiranomistajaihminen. Ymmärsin että näin se on, kaikkein mieluiten olen kotona koirien kanssa. Koiraton jakso jäi lyhyeksi.

Tietysti joskus on hankalaa kun en mihin tahansa laita hoitoon ja pitää sumplia menot niin ettei tule pitkiä yksinoloja tai pissavälejä. Hankalia hetkiä on kuitenkin aika vähän verrattuna onnenhetkiin, ja en niitä velvollisuuksia mitenkään erikseen yleensä harmittele. Se vain on minun elämääni. Vrt. joku ei omista autoa, vaan kulkee julkisilla. Joskus saattaa ajatella että autolla johonkin paikkaan pääsisi nopeammin, mutta pääosin vain ajelee nillä julkisilla sen kummemmin asiasta kärsimättä.

Tämä kuulostaa ihan minulta edellisen koiran kuoltua. Ajateltiin, kuinka helppoa onkaan automatkoilla jne., kun voi mennä ihan syömään jonnekin ilman, että pitää varmistautua koiran pärjäämisestä autossa (mikä yleensä tarkoitti, että koira pois autosta ja ulkoillaan sen kanssa ja samalla syödään jotain, toinen käy kaupassa) jne. Noh, ei me osattu yhtään mitään sen enempää ja spontaanimmin tehdä, kaikki tuntui vaan tylsältä. Sn jälkeen meille tuli kertaheitolla kaksi koiraa. Nyt kyllä yritän kertoa itselleni, että kun toisesta aika jättää, niin jäisi vaan toinen, koska sitä voisi tarvittaessa pitää mukana "missä vaan". Katsotaan kuinka käy :D.

Kaverilla on sakemanni. Kouluttamaton hullu joka puree vieraita. Eivätpä ole sitten käyneet 7 vuoteen missään kun kukaan ei voi hoitaa koiraa. Omaa tyhmyyttä ettei ole totutettu ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole yhtään spontaani ihminen. Olen kotona viihtyvä, enkä tykkää matkustella, vain mökillä käyn ja koira tietysti tulee sinne mukaan.

 

Olisit, mutta kun et sitä voi myöntää kun olet sen hankkinut. Nyt muut nauttivat keväällä auringon lämmöstä, mutta sinä keräät höyriäviä koirankakkoja pussiin ja ne taskuusi lämmittämään kohmeisia sormiasi 🤣

Harvoinpa noita kakkoja tulee kerättyä. Meidän koira nimittäin kakkii metsään pöpelikköön. Joten voit itkunauraa itse typerälle kommentillesi.

Hankittiin koira vasta päälle viiskymppisinä, ja molemmat ollaan reissattu ihan tarpeeksi ympäri maailmaa ja myös asuttu ulkomailla, joten mitään tarvetta spontaaneille reissuille ei ole. Mutta ei koira matkustelua estä.

Ap kuulostaa nuorelta jota harmittaa kun kaveri ei enää lähde baarikierrokselle tsi viikonloppureissuun. Tosiaasiassa koirallinen kaveri ei itse halua lähteä ap:n kanssa mihinkään ja käyttää koiraa hyvänä tekosyynä.

Köyhien ongelmia kun ei ole varaa maksaa hoidosta sen spontaanin matkan tms aikana.

Ei haittaa, kun ei pysty muutenkaan tekemään mitään spontaania reissua töiden takia. Meillä pitää suunnitella lomat hyvissä ajoin etukäteen ja samalla sitten varaan koiralle hoitopaikan. Viime vuonna koira oli hoitolassa kaksi kertaa 9 päivää lomamatkan ajan. Tälle vuodelle on taas kaksi viikon reissua tiedossa ja yksi pidennetty viikonloppuloma. Arkisin en jaksa mitään spontaania tehdä vaikka teenkin etätöitä, kun mieluummin lähden vaan koiran kanssa lenkille. 

Mikään jonnin joutava riento ei todellakaan ole tärkeämpi kuin rakas koiramme. Lomalle päästään kyllä jos ja kun halutaan, tytär ottaa mielellään koiran hoitoon. Tosin enää ei huvita lähteä mihinkään viikoksi, saati kahdeksi kun tulee niin kova ikävä. Suomessa ollaan kyllä reissattu koiran kanssa paljonkin. 

Ja muutamien tuntien menojen ajan koira pärjää hyvin itsekseen. Asutaan ok talossa ja tehdään vuorotellen etätöitä. Elämä on rentoa ja mukavaa, koira on äärettömän rakas ja tarjotaan hänelle paras mahdollinen elämä.

Koiranpennun voi sentään jättää kotiin kauppareissun ajaksi. Miettikääs kuinka monta vuotta menee ihmislapsen kanssa, ennenkuin pääsee edes pikapyrähdykselle kauppaan? Tiedän satavarmasti että lapsiluku jää yhteen. Mikään ei sido elämää enempää kuin pieni lapsi. Ihana ja rakas hän on, mutta Luojan kiitos kasvaa koko ajan.

t. 2-vuotiaan taaperon äiti

Vierailija kirjoitti:

Köyhien ongelmia kun ei ole varaa maksaa hoidosta sen spontaanin matkan tms aikana.

Ongelma ei ole raha, vaan se että hoitopaikkaa ei saa kovin lyhyellä varoitusajalla vaan on varattava hyvissä ajoin etukäteen. Varsinkin kesällä hoitolat ovat aina täynnä. Koulujen loma-aikojen ulkopuolella hoitopaikan voi saada helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa koirat voivat elää yli kymmenen vuottta. Pitkä aika jopa ihmiselämästä. Siksi vietiin koira piikille kun alkoi rajoittaa muuta elämää liikaa.

Kaltaistesi idioottien pitää hankkia vain viinakoira.