Eikö koiranomistajia harmita, kun voivat harvoin tehdä mitään spontaanisti?

Vien koiran hoitolaan ulkomaan reissujen ajaksi tai otan mukaan, jos on automatka kyseessä. 

Mitä spontaania pitäisi tehdä? En muutenkaan voisi lähteä noin vain reissuun, kun pitää ensin lomat sopia työnantajan kanssa. 

No joo, edellisten kuoleman jälkeen ajattelin etten hommaa enää lemmikkejä vaan teen kaikkea spontaania. No siellä spontaanissa menossani sitten vain halusin kotiin jossa olisi koirat odottamassa. Oli ihan tyhjä olo. Ystäväni totesi että minä en ole sellainen ihminen joka menee töiden jälkeen menoihin, vaan olen koiranomistajaihminen. Ymmärsin että näin se on, kaikkein mieluiten olen kotona koirien kanssa. Koiraton jakso jäi lyhyeksi.

Tietysti joskus on hankalaa kun en mihin tahansa laita hoitoon ja pitää sumplia menot niin ettei tule pitkiä yksinoloja tai pissavälejä. Hankalia hetkiä on kuitenkin aika vähän verrattuna onnenhetkiin, ja en niitä velvollisuuksia mitenkään erikseen yleensä harmittele. Se vain on minun elämääni. Vrt. joku ei omista autoa, vaan kulkee julkisilla. Joskus saattaa ajatella että autolla johonkin paikkaan pääsisi nopeammin, mutta pääosin vain ajelee nillä julkisilla sen kummemmin asiasta kärsimättä.

En voisi muutenkaan lähteä spontaanisti reissuun töiden ja talon takia, mutta jos haluaisin, pääsisin kyllä lähtemään 1-2 viikon varoitusajalla. Koirat rajoittavat enemmän spontaaneja menoja esimerkiksi niin, että töiden jälkeen en voi suoraan mennä salille tai jäädä kaverin kanssa kaupungille, vaan kotiin on mentävä mahdollisimman pian. Itseäni se ei haittaa, mutta kyllä se huomionarvoinen asia on monille. 

Olen matkustanut tosi paljon ja koira on silloin koirahoitolassa. Teen etätöitä ja ihan hyvillä mielin vien koiran välillä hoitolaan, kun muuten olen sen kanssa päivät kotona. Koiran kanssa olen tehnyt patikointireissuja ja on se ollut myös mukana kylpylälomalla, jossa on ollut hyvät ulkoilumaastot vieressä. Etätöiden myötä voin lähteä töidenkin jälkeen spontaanisti ulos, mutta ei kaveripiirissä ketään kiinnosta lähteä ulos työviikolla. Yleensä suunnitellaan asiat hyvissä ajoin oli sitten koira tai ei. 

Ei harmita. Koiran kanssa oleminen on ihan parasta. Nyt koira hoidossa, kun olen sairas, ja ihan jäätävä ikävä.

Vituttaa saatanasti!

En ole yhtään spontaani ihminen. Olen kotona viihtyvä, enkä tykkää matkustella, vain mökillä käyn ja koira tietysti tulee sinne mukaan.

Kaverilla on lapsia ja hän vielä vähemmän voi tehdä mitään spontaanisti kuin minä koiran kanssa. Hyvissä ajoin pitää sopia kaikki menemiset, että hän saa hommattua lapsenvahdin jne.. Koira pärjää kotona yksikin, mutta ei ne pienet lapset. 

Työt rajoittaa spontaanisuutta enemmän kuin koira. Jos tulee kuitenkin jotain lyhyen varoitusajan aktiviteettia, soitan vanhemmilleni ja he riemusta kiljuen ryntäävät hakemaan koirani heille lellittäväksi. Eli ei ongelmaa.

Yli 40 v ollut koiria, mutta ikinä ei koira ole ollut este minkään tekemiselle tai mihinkään lähtemiselle. Jopa kahden päivän varoajalla on lähdetty lentomatkalle, eli melko spontaanisti. Reissattu on ja paljon jokaisen koiramme kanssa. Passi ja paperit kunnossa myös koiralla, joten ei kun piski (10 kg) kainaloon ja baanalle kun siltä tuntuu. Koneessa matkustaa kuljetuskopassa mun "jaloissa". Junassa koirapaikalla. Laivalla käytämme aina hyttiä. Omassa autossa kopassa takapenkillä ja koppa kiinnitetty turvavyöhön. Linjureita ei tule käytettyä, en itse pidä linjurissa matkustamisesta, koiralle kelpaisi varmaan sekin.

Koiraihminen tai ei. Kuinka moni lähtee spontaanisti reissuun? Ei sitä välttämättä yksin asuvanakaan lähdetä spontaanisti, ellei sitten ole hyvät tulot ja ei muuta tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

En ole yhtään spontaani ihminen. Olen kotona viihtyvä, enkä tykkää matkustella, vain mökillä käyn ja koira tietysti tulee sinne mukaan.

 

Olisit, mutta kun et sitä voi myöntää kun olet sen hankkinut. Nyt muut nauttivat keväällä auringon lämmöstä, mutta sinä keräät höyriäviä koirankakkoja pussiin ja ne taskuusi lämmittämään kohmeisia sormiasi 🤣

Ilman koiraa ei olisi tullut lähdettyä melko spontaanisti tutkimaan erilaisia, uusia ja uusia ulkoilualueita ympäri maata. Se on koiran kanssa paljon kivempaa. Koira nauttii kävelystä, metsistä ja uimisesta, minä myös.

Koira vie myös spontaanisti ulos tavanomaisilta poluilta, joten on tullut kartoitettua lähiseutujen kallioita ja sysimetsiä tavoilla, mitä ei vain olisi tullut tehtyä ilman koiraa. Koiralle kiitos 💚 Jos koirasta joskus aika jättää, niin kyllähän ihmiseltä vähän särkyy sydän... 

Ulkomaanmatkat on järjestelykysymys muutenkin. Kotimaanmatkoilla koira on aina mukana 💕

Vierailija kirjoitti:

Yli 40 v ollut koiria, mutta ikinä ei koira ole ollut este minkään tekemiselle tai mihinkään lähtemiselle. Jopa kahden päivän varoajalla on lähdetty lentomatkalle, eli melko spontaanisti. Reissattu on ja paljon jokaisen koiramme kanssa. Passi ja paperit kunnossa myös koiralla, joten ei kun piski (10 kg) kainaloon ja baanalle kun siltä tuntuu. Koneessa matkustaa kuljetuskopassa mun "jaloissa". Junassa koirapaikalla. Laivalla käytämme aina hyttiä. Omassa autossa kopassa takapenkillä ja koppa kiinnitetty turvavyöhön. Linjureita ei tule käytettyä, en itse pidä linjurissa matkustamisesta, koiralle kelpaisi varmaan sekin.

Oletko saanut tuon painoisen koiran kuljetuskoppeineen matkustamoon? Millä lentoyhtiöllä olet lentänyt? Yleensä se raja on 8 kg kuljetuskasseineen. 

Hundmänniskor ser inte själv hur begränsande det är med hund. Man kan inte gå på krog, det är nog onödigt att resa, jag jobbar hellre hemifrån, min bil ser ut som en hårig sophög o.s.v. o.s.v. o.s.v. Det finns ingen gräns för undflykterna. 

Lol. Suunnittelen aina ulkomaanmatkani etukäteen = aikaa varautua. Enkä muutenkaan oo luonteeltani yhtään spontaani tyyppi, vaan introvertti, joka rakastaa olla kotona villasukissa :) Ei mulla siis ole omaa koiraa, mut hyvin mahdollisesti jossain kohtaa :)

N32

Eikös koiran kanssa tehdä juuri spontaanisti asioita. Kuten leikki, lenkki, ilo, silitys. Osa voi käydä kaupungin keskustassa yksin. Ulkomaille meno on toinen juttu.

En lähde spontaanisti ulkomaille. Jos jossain kauempana käy joka toinen vuosi, hyvin ehdin sopia koiralle hoitopaikan. Töiden jälkeen haluan mennä suoraan kotiin vaikka ei olisi koiraakaan - onneksi se on odottamassa. Koira ei ole millään lailla rasite, se on perheenjäsen jonka kanssa mökkeillään ja tehdään luontoretkiä melkein joka viikonloppu. 

Itselläni on kissoja enkä voi olla esimerkiksi yötä poissa. Mutta en koskaan ole ollut spontaani ihminen muutenkaan ja vaikka ei olisi lemmikkejä niin alkaisin kaipaamaan kotiin jo melko pian jos reissussa olen. En myöskään jaksa ihmisiä kuin tietyn verran, on hyvä vedota kissoihin kun on lähdettävä kotiin:D

Ai koirat? Tietäisitpä millaista on omistaa lehmiä 😄