Eikö koiranomistajia harmita, kun voivat harvoin tehdä mitään spontaanisti?

Voi, minä niin haluaisin koiran. Mutta puoliso ei... Viihdyn kotona, eli se ei olisi ongelma.

No en minä koiraa olisi ottanut, jos tuollainen asia harmittaisi. Niin ja hoitoloita on kuitenkin paljon. 

Viihdyn kotona ja jos olisin reissussa, olisi kauhea ikävä rakasta. 

Kun on koiria niin se on totta ettei voi tehdä mitään sponttaamisesti. Minua se ei haittaa kun rahaa säästyy kun en lähde kiertelemään kauppoja. Menen nopeasti kotiin jotta pääsen koirieni kanssa lenkille ja tämä ei maksa mitään. Ja kukkaronikin kiittää

Sitoohan se, mutta ei se nykyään enää haittaa. Oon ehkä viimeks 22-vuotiaana opiskelijana lähteny niin spontaanisti viikonloppureissuun, et lähtö oli samana päivänä toiseen kaupunkiin.

Semmonen elämänvaihe on jo kaukana takana, että jättäisin yllättäen tulematta yöksi kotiin :D

Meitä on nykyään kaksi kotihiirtä koiraa hoitamassa, joten ihan vaan ilmottamalla tai sopimalla toinen meistä voi mennä halutessaan menoilleen. 

Koiralle on hoitopaikka tiedossa, jos joskus halutaan lähteä ulkomaanreissuun.

Koira ei mitenkään rajoita mun tekemistä. Ulkomailla en matkusta ja kotimaan matkoilla koira on mukana.

Rupesin oikein miettimään tätä, kun me ollaan oltu miehen kanssa yhdessä jo 40 vuotta ja heti ekana yhteisenä vuotena hommattiin koira.

Sen jälkeen meillä on ollut koira tai koiria koko ajan, siis montakin yhtä aikaa.  Ja ihan valtavasti ollaan reissattu, kaikenlaista on tehty ja tapahtunut, että oikein mietin, että missäs ne koirat sitten on olleet.  Aina niitä on joku hoitanut, yhden päivän ne on voineet olla keskenään kun, mutta kyllä me ollaan öitäkin oltu kotoa pois.

No miehen koti on maalla, oli maalaistalo jossa paljon väkeä, sinne ne meidän koiratkin aina sekaan sulautui, siellä niitä oli omastakin takaa.  Ollaan käyty ulkomailla ja matkattu kotimaassakin paljon, on ollut juhlia ja menoja, mistään ei ole tarvinnut luopua koiran takia.

Yksi on meillä vieläkin, oikein ihanaa että onkin.  Se on meidän mukana ihan missä vaan, reissattiin sen kanssa monet kerrat matkailuautollakin.

Tämä on sellainen kysymys, jonka voisi kysyä myös hevosen omistajalta.  Ja heitä on paljon.  Hevosta ei oteta mukaan mihinkään reissuihin, ellei raveihin tai ratsastus juttuihin.  Jokainen sen ymmärtää.  Vielä sitovampaa, vaikka sillä ei mitään väliä olekaan, koska halu on sitoutua siihen eläimeen, ei johonkin bilettämiseen.

Eli kysypä hepan omistajalta, niin voit saada melkoisen kummastuksen vastaukseksi.  Ihminen tekee valintansa silloin, kun hankkii sen eläimen.  Ja sitä ei ihan kuka vaan hanki, tai ei ainakaan pitäisi.  On oltava se koira- tai hevosihminen, ja sellainen ei kysymystäsi edes tajua.  

Ethän sinä lapsenkaan kanssa ihan mitä vaan voi spontaanisti tehdä.  Ja silloin kysymys kuuluu: miksi pitäisi, jos etusija kerran on sillä lapsella, tai lemmikillä?

Vierailija kirjoitti:

No en minä koiraa olisi ottanut, jos tuollainen asia harmittaisi. Niin ja hoitoloita on kuitenkin paljon. 

Mutta osa koirista voi stressaantua hoitoloista, jos on liikaa koiria tai on yksin ilman ihmistä, eikä tunne ketään sieltä. Paitsi joku voi tulla koiran kotiin hoitajaksi, koirarakas nainen vaikka.

Mun spontaanit menot kyllä oikeastaan aina liittyy jotenkin koiratouhuihin, eli lähden sen kanssa johonkin. Siksi on aina kunnossa rokotukset, passit, madotukset sun muut. Jos on koiratonta menoa, niin sovin erään 4H dogsitterin kanssa koiran hoitamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en minä koiraa olisi ottanut, jos tuollainen asia harmittaisi. Niin ja hoitoloita on kuitenkin paljon. 

Mutta osa koirista voi stressaantua hoitoloista, jos on liikaa koiria tai on yksin ilman ihmistä, eikä tunne ketään sieltä. Paitsi joku voi tulla koiran kotiin hoitajaksi, koirarakas nainen vaikka.

Olen totuttanut koirani hoitolaan jo pienestä lähtien. Se menee sinne oikein mielellään häntä heiluen. Ensin vein vain päivähoitoon pari kertaa ja sen jälkeen jätin yöksi, jolloin oli jo tottunut paikkaan. 

Vien aina piikille kun on joku kiva reissu tiedossa. Aina voi kuitenkin ottaa uuden.

Lapsuudenkodissa oli aina hevosia ja koiria ja lapsuudesta asti jo totuin ettei tehdä mitään spontaania eikä edes kiinnosta tehdä. Itsellä on vaan koiria, kun ei ole varaa pitää hevosia. 

Meillä on asuntoauto ja kyllä käydään extempore-reissuilla, koirat ja kissat mukaan 😊

Ei harmittanut, mutta oli sitovaa. 13v menimme koirien ehdoilla, kolmesti olivat hoitolassa 2-3 päivää, ei ikinä yksin. Lomailimme kotimaassa paikoissa joissa koirat voi olla mukana. Matkat koiran iän ja voinnin mukaan, viimeiset vuodet max 1h autossa.

Koirat on ihania, mutta nyt nautimme vapaudesta. Halusimme kuitenkin hoitaa loppuun asti, koska meidän hankkimia ovat. Ikävä on välillä. 

Koiria on nyt ollut yli 20 vuotta enkä voisi kuvitella olevani ilman koiraa. Ei haittaa yhtää, jos joku ex-tempore juttu jää väliin. 

Ei, koska elin ihan oikeasti spontaanisti noin nelikymppiseksi. Sain lapsen 39-vuotiaana ja ja hankimme koiran kun oli. 45v. On siinä saanut mennä ja tulla vapaasti. Nyt ikää 57v, hankin juuri viime vuonna uuden koiran. Antaa enemmän kuin kahlitsee.

No ei haittaa ei. Matkustin työni puolesta todella paljon yli 20 vuoden ajan, välillä olin reissussa yli 200 päivää vuodesta. Nykyään ei kiinnosta, lähden koiran kanssa kaksi kertaa vuodessa lappiin tai välillä menemme Norjan puolelle. Patikoiminen ja retkeily koira kanssa on nykyään se juttu itselleni.

Siis kyllähän se harmittaa, että ei voi ottaa yhtä helposti äkkilähtöä vaan pitää saada koira hyvään hoitoon loman ajaksi. Ja kyllähän se vähän harmittaa kun lomareissu jäi tekemättä kun lomarahat upposikin eläinlääkärikäyntiin, mitä ei vakuutus korvaa. Ja kun koira ripuloi lempimaton pilalle.

Mutta kun se koira on tosi rakas ja perheenjäsen. Ja jos johonkin voi luottaa, niin siihen, että koira on iloinen kun tulet työpäivän jälkeen kotiin. Ja jos johonkin lomalle lähdetään niin koiraa on kamala ikävä. Sitäpaitsi, pienikin hetki yhteistä aikaa ja rapsuttelua korvaa ne kaikki menetetyt rahat ja kokemukset <3 

Vierailija kirjoitti:

Siis kyllähän se harmittaa, että ei voi ottaa yhtä helposti äkkilähtöä vaan pitää saada koira hyvään hoitoon loman ajaksi. Ja kyllähän se vähän harmittaa kun lomareissu jäi tekemättä kun lomarahat upposikin eläinlääkärikäyntiin, mitä ei vakuutus korvaa. Ja kun koira ripuloi lempimaton pilalle.

Mutta kun se koira on tosi rakas ja perheenjäsen. Ja jos johonkin voi luottaa, niin siihen, että koira on iloinen kun tulet työpäivän jälkeen kotiin. Ja jos johonkin lomalle lähdetään niin koiraa on kamala ikävä. Sitäpaitsi, pienikin hetki yhteistä aikaa ja rapsuttelua korvaa ne kaikki menetetyt rahat ja kokemukset <3 

Jatkan vielä, että nytkin koira tuhisee sängyllä vieressä. Ja juuri nyt olen kyllä paljon mielummin olen tässä tuon rakkaan lämmittävän koiran kanssa kuin vaikka jossain lomalla rannalla ottamassa aurinkoa. Vaikka toki sekin välillä tekee hyvää. 

Koira vie ulos kun itseä ei huvita. Minä vien sen kun sitä ei huvita. Ilman koiraa painaisin 120kg ja söisin itseni tärviölle. Olen jo ns nähnyt kaikenlaista. Mieluiten makoilen koiran kanssa patjalla , ja uneksitaan kesästä. 

Koirani on sen tyyppinen että osaa "lukea" minua eli oikea valinta. 

Se on myös huumorintajuinen ja vähästä iloinen. 

Puolustan aina heitä jotka jotain mulle merkitsevät. Koirani ei pure mahdollisia hunsvotteja, mutta turvalukkoa repivälle naapurin pertille sanon vain että ootsä tosissasi?  

Sitten kerron että sillä on pieni ja syfiliittinen kikuli enkä halua sellaisia kotiini. 

Kyllä koira kotona on sitten ihana.