Oletko saanut liikunnasta apua ahdistukseen

Vitsi että meitä on paljon.. halauksia kaikille tämän kökön kanssa edelleen painiskeleville ja niille jotka menneisyydestä tietävät mitä tämän kanssa eläminen on. Kiitos vielä vastaaville / vastanneille --ap

Minulla liikunta on aina ollut suurin apu. Elämässä on viime vuosina ollut paljon surua ja stressiä. Olo on aaltoillut ahdistuksesta masennukseen ja taas ahdistukseen. Pahimpana hetkenä jouduin hetkellisesti turvautumaan lääkkeisiin, mutta kyseessä oli yllättäen tapahtunut kriisi ja noin viikon verran käytin rauhoittavia, tuolloin en olisi kyennyt edes liikkuumaan vaan koitin ainostaan selviytyä. Minulle on määrätty myös masennuslääkitys, mutta sanoin lääkärilleki koittavani vielä liikunnan avulla noin kuukauden verran mikäli olo lähtisi kohenemaan ja lähtihän se. Masentuneena vaikeinta se itse liikkelle lähteminen, vaikka tietää liikunnan jälkeen olo parempi. Sen vielä sanon, että mikäli liikunnasta pitkä tauko niin alkuun voi olla hieman tahmeaa, mutta jo muutaman viikon päästä rupeaa huomaamaan kuinka kroppa ja mieli voi vähän paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla liikunta on aina ollut suurin apu. Elämässä on viime vuosina ollut paljon surua ja stressiä. Olo on aaltoillut ahdistuksesta masennukseen ja taas ahdistukseen. Pahimpana hetkenä jouduin hetkellisesti turvautumaan lääkkeisiin, mutta kyseessä oli yllättäen tapahtunut kriisi ja noin viikon verran käytin rauhoittavia, tuolloin en olisi kyennyt edes liikkuumaan vaan koitin ainostaan selviytyä. Minulle on määrätty myös masennuslääkitys, mutta sanoin lääkärilleki koittavani vielä liikunnan avulla noin kuukauden verran mikäli olo lähtisi kohenemaan ja lähtihän se. Masentuneena vaikeinta se itse liikkelle lähteminen, vaikka tietää liikunnan jälkeen olo parempi. Sen vielä sanon, että mikäli liikunnasta pitkä tauko niin alkuun voi olla hieman tahmeaa, mutta jo muutaman viikon päästä rupeaa huomaamaan kuinka kroppa ja mieli voi vähän paremmin.

Ihana kuulla että auttoi. Se liikkelle lähteminen on se pahin. Heti kun miettii että pitäsköhän mennä ulos aurinkoon / kävelemään niin kroppa jäätyy ja liskoaivot sanoo "ei, älä ota riskiä, tässä meillä nyt juuri ok olla, mitäs jos pahenee..jne". Itse monesti ajatellut että nyt samperi teen vaikka testin pari viikkoa liikuntaa jne ja jos se ei sitten auta niin sitten vasta lääkkeitä. Mutta kun ei ole ikinä ollut mikään liikkuja niin pohdinnan tasollehan se jää..

Tuli mieleen että pitää aloittaa varovasti ja kuunnella itseään. Tänään pyöräilin vain vartin ja se on ihan ok myös. Ei voi seitsemän kertaa viikossa vetää omia maksimeja. Joskus menen salille ja teen vain yhden sarjan per liike. Yritän kuunnella itseäni paremmin, enkä ylisuorittaa.

Lisäksi jos on sykkeet korkealla jatkuvasti, niin onko raudanpuute tutkittu? Eli vanha kunnon ferritiini. Tai ihan anemia joka pitäisi kyllä selvitä peruslabroissa.

Liikunta auttaa mulla siihenkin, että tulee kunnon ruuan nälkä, pakko saada oikeaa ruokaa, perunaa! jauhelihaa! salaattia!. Mulla tosi helposti menee ahmimisen puolelle. Kunnon ateria ehkäisee sitäkin. 

Jatkuva sairastelu on nyt syönyt naista ja housut taas kiristää, mutta yritän mennä ilon kautta. En laihduttaa.

Ja samperin lenkkipolkukilpailijat, minä tiesin, ettei tunne kilpakumppaniksi joutumisesta ole vain tunne 😂😂

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen että pitää aloittaa varovasti ja kuunnella itseään. Tänään pyöräilin vain vartin ja se on ihan ok myös. Ei voi seitsemän kertaa viikossa vetää omia maksimeja. Joskus menen salille ja teen vain yhden sarjan per liike. Yritän kuunnella itseäni paremmin, enkä ylisuorittaa.

Lisäksi jos on sykkeet korkealla jatkuvasti, niin onko raudanpuute tutkittu? Eli vanha kunnon ferritiini. Tai ihan anemia joka pitäisi kyllä selvitä peruslabroissa.

Liikunta auttaa mulla siihenkin, että tulee kunnon ruuan nälkä, pakko saada oikeaa ruokaa, perunaa! jauhelihaa! salaattia!. Mulla tosi helposti menee ahmimisen puolelle. Kunnon ateria ehkäisee sitäkin. 

Jatkuva sairastelu on nyt syönyt naista ja housut taas kiristää, mutta yritän mennä ilon kautta. En laihduttaa.

Ja samperin lenkkipolkukilpailijat, minä tiesin, ettei tunne kilpakumppaniksi joutumisesta ole vain tunne 😂😂

:D joo "ei siellä kukaan kilpaile, ihan omaa vauhtia vaan"

Minulla on ollut masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä pitkään. Olen paljon ollut vaan sisätiloissa kotona. Myös vaikea paniikkihäiriö. No viime viikolla sitten uskaltauduin ulos ja miten kävikään. Kaaduin liukkaalla, sain kyynärsauvat. Kaikki liikkuminen nyt hankalaa kotona kivun lisäksi. Nyt on henkisesti paljon huonompi olo. Masennus pahentunut ja itken vaan koko ajan.

Tärkeää on myös löytää itselle sopiva laji, että motivaatio pysyy yllä. Eikä pidä olla itselleen liian ankara tai tehdä liian vaativia tavotteita ettei käy niin, että heittää hanskat tiskiin heti alkumetreillä. Baby steps niin hyvä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen että pitää aloittaa varovasti ja kuunnella itseään. Tänään pyöräilin vain vartin ja se on ihan ok myös. Ei voi seitsemän kertaa viikossa vetää omia maksimeja. Joskus menen salille ja teen vain yhden sarjan per liike. Yritän kuunnella itseäni paremmin, enkä ylisuorittaa.

Lisäksi jos on sykkeet korkealla jatkuvasti, niin onko raudanpuute tutkittu? Eli vanha kunnon ferritiini. Tai ihan anemia joka pitäisi kyllä selvitä peruslabroissa.

Liikunta auttaa mulla siihenkin, että tulee kunnon ruuan nälkä, pakko saada oikeaa ruokaa, perunaa! jauhelihaa! salaattia!. Mulla tosi helposti menee ahmimisen puolelle. Kunnon ateria ehkäisee sitäkin. 

Jatkuva sairastelu on nyt syönyt naista ja housut taas kiristää, mutta yritän mennä ilon kautta. En laihduttaa.

Ja samperin lenkkipolkukilpailijat, minä tiesin, ettei tunne kilpakumppaniksi joutumisesta ole vain tunn

Tuosta ferritiinistä, en ikinä ole oikein ajatellut että se ahdistuksen/uupumisen taustalla, kun siitä niin paljon puolesta ja vastaan veivataan mutta kyllä se vaan nököttää arvo kohdalla 13 jo vuoden päivät ja lääkäri laittoi diagnoosin raudanpuute ilman anemiaa ja sideral kuuri tässä päällä. Eli tässä nyt samalla sitten rautalääkettä, ei se varmasti haittaakaan tee!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä pitkään. Olen paljon ollut vaan sisätiloissa kotona. Myös vaikea paniikkihäiriö. No viime viikolla sitten uskaltauduin ulos ja miten kävikään. Kaaduin liukkaalla, sain kyynärsauvat. Kaikki liikkuminen nyt hankalaa kotona kivun lisäksi. Nyt on henkisesti paljon huonompi olo. Masennus pahentunut ja itken vaan koko ajan.

Voi itku :( Paljon halauksia sinne, ja kuinka hienoa että kävit ulkona!! Täällä porukkaa kaatuu vasemmalla ja oikealla, oli vaan tosi kökkö tuuri, älä anna lannistaa! Ihan mielettömän hienoa että menit ulos, voit olla tosi ylpeä itsestäsi vaikka nyt tuntuu tosi kurjalta. Ja kun tuosta helpottaa ajan kanssa ihan varmasti taas uskaltaudut ulos. Paljon voimia sinne-ap 

Ferritiinistä, sain rautaa suoneen ja kyllä sillä voimat palautuivat. Ferritiini jäi keikkumaan 50 tienoille sillä, aluksi olivat jopa yli 150. Oli kiva kun ei hengästynyt heti. 

Käyn kävelyllä ja salilla, mutta en oikein osaa sanoa auttaako se ahdistukseen. Sen sijaan kunto pysyy jotenkuten normaalina. 

Kevyestä liikunnasta kyllä. Pitkät kävelyt äänikirjaa kuunnellen lievittävät ahdistusta merkittävästi. Itselläni ei toimi "kuulokkeet pois"  ajatus koska kävellessä on silloin liian paljon aikaa ajatella ahdistavia ajatuksia. Äänikirja täyttää ajatukset ja kävelystä tulee liikuntaa.

Liian rankka liikunta lisää ahdiatusta (stressihormooni). 

Tärkeintä itselleni oli kuitenkin opetella lähtemään kävelylle ilman "jaksanko, pitäskö" märehtemistä. Ajattelematta ovesta ulos.

Hikiliikunta kyllä auttaa.  Joogassa taas, kun pitäisi hengitellä rauhallisesti, olla paikoillaan ja rauhoittua, niin aiheuttaa vaan ahdistusta?

Vierailija kirjoitti:

Hikiliikunta kyllä auttaa.  Joogassa taas, kun pitäisi hengitellä rauhallisesti, olla paikoillaan ja rauhoittua, niin aiheuttaa vaan ahdistusta?

Se on varmaan juurikin päivästä kiinni, kumpi parempi. Ja tietty missä vaiheessa mennään, eli onko keho ylikuormittunut vai ollaanko palautumassa jne

Vierailija kirjoitti:

No se on sanottava että pahinta mitä voi tehdä on jäädä sohvanpohjalle jumittamaan ja vaikka vauvapalstaa selailemaan tuntikausiksi! Päivän päätteeksi aivan hirveä olo jos siihen sortuu, kroppa ja mieli täysin jumissa

Tämän ja muiden innoittamana kävinkin sitten tunnin lenkin vaikka ei mieli tehnyt, ja on selkeästi parempi olla. Ei se mikään yllätys tietenkään ole mutta ahdistuspäivänä on vaan niin hankalaa lähteä pesästä

Vierailija kirjoitti:

Kevyestä liikunnasta kyllä. Pitkät kävelyt äänikirjaa kuunnellen lievittävät ahdistusta merkittävästi. Itselläni ei toimi "kuulokkeet pois"  ajatus koska kävellessä on silloin liian paljon aikaa ajatella ahdistavia ajatuksia. Äänikirja täyttää ajatukset ja kävelystä tulee liikuntaa.

Liian rankka liikunta lisää ahdiatusta (stressihormooni). 

Tärkeintä itselleni oli kuitenkin opetella lähtemään kävelylle ilman "jaksanko, pitäskö" märehtemistä. Ajattelematta ovesta ulos.

Tuota juuri opettelemassa, ettei usko mitä aivot eka sanoo. Vaan blokkaa ne ja menee siltikin vaikka mitä "vaaran merkkejä" yrittää huudella

Kun mulla oli paha aika, se pahensi. Kävin pitkillä lenkeilä ja silloin oli liikaa aikaa ajatella mikä kaikki on pielessä ja koetin saada itseni ajattelemaan mitä voisin tehdä, mutta en onnistunut. Sen sijaan uinti teki hyvää. 

Kyllä, liikunta auttaa. Stressireaktio luonnostaan laittaa kehon taistele tai pakene -tilaan, ja sen purkamiseen tarvitaan fyysistä aktiivisuutta. Lisäksi oman pään saa selkiytettyä monella tapaa. Joko pitkällä kävelyllä voi antaa ajatusten virrata, tai sitten salilla kun nostaa rautaa, pyyhkiytyy turhat huolet pois. Liikunta myös tukee kehon terveyttä monella tapaa, ja terve keho on perusta terveelle mielelle.

Eniten tosin ahdistukseen auttoi huonon ihmissuhteen päättäminen... :D

Vierailija kirjoitti:

Kun mulla oli paha aika, se pahensi. Kävin pitkillä lenkeilä ja silloin oli liikaa aikaa ajatella mikä kaikki on pielessä ja koetin saada itseni ajattelemaan mitä voisin tehdä, mutta en onnistunut. Sen sijaan uinti teki hyvää. 

Uinti on tosi hyvä keino! Itselleni kuitenkin kun vielä aika pahana ahdistus päällä, on vaikea mennä mihinkään missä väkeä (uimahallit), eli kesää odotellessa (järvet)

En. Kaikenlainen liikunta pahentaa oloa entisestään. Joskus meinaa itku tulla kun käyn kuntosalilla. Mutta ei auta kun haluan pysyä kunnossa.