Lue keskustelun säännöt.
Oletko saanut liikunnasta apua ahdistukseen
11.02.2024 |
Hei, jos olet hengenheimolainen joka on kärsinyt ahdistuksesta/ahdistushäiriöstä (tai esim paniikkihäiriöstä), oletko huomannut että liikunta olisi auttanut? Ja millainen liikunta itsellesi on toiminut? Onko muuten käytössä lääkkeitä vai koetko että muilla tavoin saat pidettyä itsesi "työkuntoisena"?
Itsellä varsinkin aamut ovat vaikeita, erityisesti jos on ollut painajaisia tai muuten huono yö. Itsellä käytössä pieni annos opamoxia jota ajan alas, ja seuraavana kokeiluun ssri tms. Huomaan että kun on huono päivä (eli kunnon ahdistus/alakulo päällä) on todella vaikeaa lähteä ulos edes kävelylle. Kiitos jos vastailet!
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on. Itse aloitin joogaamisen youtube-videoiden avulla, joka jotenkin rauhoittaa henkisesti tosi paljon. Välillä teen todella rauhallisia sarjoja ja joskus sitten sellaisia jotka kunnolla hengästyttää. Toki silti ahdistaa, mutta esim. hengitystekniikka jota joogassakin käytetään auttaa. Kamalia päiviä on silti, mutta eroa entiseen on huomattavasti ja tunne joogaamisen jälkeen on rentoutuneempi.
Ei välttämättä sovi kaikille ja joskus on vaikea olla paikoillaan eikä mikään rauhallinen hengittely onnistu tai tunnu miltään. Itsekin huomasin eron ahdistuksessa kunnolla vasta kuukausien joogaamisen jälkeen.
Kiitos tästä, itse ihan siinä akuuteimassa tilanteessa tein youtubesta noita harjoituksia (yoga with adriane tm) mutta ne on taas vähän jäänyt kun tuntuu ettei niistä kuitenkaan ole apuja. Vaikka kyllä silloin kun rauhaton / haluaa irti omasta ihosta olo on päällä huomasin että kun pakotti tekemään jonkun yoga for anxiety harjoituksen ja hengitykset siinä niin oli rauhallisempi olo. Ehkä pitää aloittaa taas ja jatkaa päivittäin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä sitä oikein saa päästyä tuohon endorfiini jumppailuun kun kunti niin paskx kun ollut seinien sisällä puoli vuotta, vain lyhyitä kävelylenkkejä ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt vaan varmuuden vuoksi: jos sitä opamoxia on mennyt säännöllisesti ja joudut vierottautumaan, tee se tarpeeksi hitaasti. Jokainen on yksilö ja joskus lääkärin suosittelema vieroitustahti on liian nopea. Ja ei missään nimessä SSRI/SNRI-aloitusta samaan syssyyn. Silloin et tiedä mikä on vieroitusoiretta ja mikä mielialalääkkeen aiheuttamaa sivuvaikutusta (+aloitusoireet.) Itsellä ei ole noista mielialalääkkeistä mitään hyvää sanottavaa, mutta jokaisella on se oma polku.
Hei kiitos juu teen varmaan ihan naurettavan hitaasti tiputusta, jo pari kk muruja vaan, käyttöä n.5kk joita puolet tiputusta. Mutta ei ole pärjännyt vähemmälläkään (eli ei voinut tiputtaa nopeaan) ja nyt jo tuntuu ikävästi jos tiputtaa nopeammin.
Itse Olen myös koukussa ulkoiluun, treeniin ja endorfiineihin, huomaan Miten hyvät yöunet saa aina treenin jälkeen.Flunssan takia oli vkon tauko ja eilen eka treeni; koko kroppa ja mieli huutaa hoosiannaa 🥰
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on. Itse aloitin joogaamisen youtube-videoiden avulla, joka jotenkin rauhoittaa henkisesti tosi paljon. Välillä teen todella rauhallisia sarjoja ja joskus sitten sellaisia jotka kunnolla hengästyttää. Toki silti ahdistaa, mutta esim. hengitystekniikka jota joogassakin käytetään auttaa. Kamalia päiviä on silti, mutta eroa entiseen on huomattavasti ja tunne joogaamisen jälkeen on rentoutuneempi.
Ei välttämättä sovi kaikille ja joskus on vaikea olla paikoillaan eikä mikään rauhallinen hengittely onnistu tai tunnu miltään. Itsekin huomasin eron ahdistuksessa kunnolla vasta kuukausien joogaamisen jälkeen.
Kiitos tästä, itse ihan siinä akuuteimassa tilanteessa tein youtubesta noita harjoituksia (yoga with adriane tm) mutta ne on taas vähän jäänyt kun tuntuu ettei niistä kuitenkaan ole apuja. Vaikka kyllä silloin kun rauhaton / haluaa irti omasta ihosta olo on p
...
Juuri noita videoita minäkin olen katsonut :D. Aloittaminen on tosi vaikeaa ja rutiinin ylläpitäminen, kun ei ahdistuksissa oikein aina jaksa/pysty tekemään mitään, kun on jotenkin ns. jäätynyt paikalleen.
Kannattaa aloittaa vaikka tekemällä 5-10 minuuttia jotain tosi kevyttä päivittäin ja hiljalleen ottaa sitä mukaan omaan rytmiin. Ja olla ylpeä itsestään siitä pienestäkin mitä saa tehtyä. Sitten hiljalleen se saattaakin tulla melkein itsestään. Itse ainakin odotan aina sitä rentoa loppufiilistä, joka joogaamisen jälkeen minulle nykyään tulee. Se on niin erilainen verrattuna siihen mitä muuten koko ajan tuntee.
Tsemppiä sulle Ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt vaan varmuuden vuoksi: jos sitä opamoxia on mennyt säännöllisesti ja joudut vierottautumaan, tee se tarpeeksi hitaasti. Jokainen on yksilö ja joskus lääkärin suosittelema vieroitustahti on liian nopea. Ja ei missään nimessä SSRI/SNRI-aloitusta samaan syssyyn. Silloin et tiedä mikä on vieroitusoiretta ja mikä mielialalääkkeen aiheuttamaa sivuvaikutusta (+aloitusoireet.) Itsellä ei ole noista mielialalääkkeistä mitään hyvää sanottavaa, mutta jokaisella on se oma polku.
Hei kiitos juu teen varmaan ihan naurettavan hitaasti tiputusta, jo pari kk muruja vaan, käyttöä n.5kk joita puolet tiputusta. Mutta ei ole pärjännyt vähemmälläkään (eli ei voinut tiputtaa nopeaan) ja nyt jo tuntuu ikävästi jos tiputtaa nopeammin.
Noissa tiputuksissa mitään naurettavan hidasta ei oikein ole olemassakaan (no tietty 10 vuotta voi olla jo vähän liioittelua :) ja tuo kuullostaa just hyvältä ja juuri noin se kannattaa tehdä. Tsemppiä sulle kovasti kaikkeen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on. Itse aloitin joogaamisen youtube-videoiden avulla, joka jotenkin rauhoittaa henkisesti tosi paljon. Välillä teen todella rauhallisia sarjoja ja joskus sitten sellaisia jotka kunnolla hengästyttää. Toki silti ahdistaa, mutta esim. hengitystekniikka jota joogassakin käytetään auttaa. Kamalia päiviä on silti, mutta eroa entiseen on huomattavasti ja tunne joogaamisen jälkeen on rentoutuneempi.
Ei välttämättä sovi kaikille ja joskus on vaikea olla paikoillaan eikä mikään rauhallinen hengittely onnistu tai tunnu miltään. Itsekin huomasin eron ahdistuksessa kunnolla vasta kuukausien joogaamisen jälkeen.
Kiitos tästä, itse ihan siinä akuuteimassa tilanteessa tein youtubesta noita harjoituksia (yoga with adriane tm) mutta ne on taas vähän jäänyt kun tuntuu ettei niistä kuitenkaan ole apuja. Vaikka kyllä sillo
Kiitos <3 ps jäätyminen on juurikin hyvä sana, pahimmillaan sitä se on, hyvä jos uskaltaa tuolista liikkua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nyt vaan varmuuden vuoksi: jos sitä opamoxia on mennyt säännöllisesti ja joudut vierottautumaan, tee se tarpeeksi hitaasti. Jokainen on yksilö ja joskus lääkärin suosittelema vieroitustahti on liian nopea. Ja ei missään nimessä SSRI/SNRI-aloitusta samaan syssyyn. Silloin et tiedä mikä on vieroitusoiretta ja mikä mielialalääkkeen aiheuttamaa sivuvaikutusta (+aloitusoireet.) Itsellä ei ole noista mielialalääkkeistä mitään hyvää sanottavaa, mutta jokaisella on se oma polku.
Hei kiitos juu teen varmaan ihan naurettavan hitaasti tiputusta, jo pari kk muruja vaan, käyttöä n.5kk joita puolet tiputusta. Mutta ei ole pärjännyt vähemmälläkään (eli ei voinut tiputtaa nopeaan) ja nyt jo tuntuu ikävästi jos tiputtaa nopeammin.
Noissa tiputuksissa mitään naurettavan hidasta ei oikein ole o
kiitos <3
Minulla auttaa kävely luonnossa. En tiedä, onko vaikuttava tekijä liikunta, vai esim metsän hiljaisuus, keväällä linnunlaulu tai kauniit maisemat ja pienetkin luonnon yksityiskohdat, tuoksut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähänkin rankempi liikunta huonontaa mulla yöunia ja nostaa ahdistusta. Mutta ahdistus johtuu stressaavasta elämäntilanteesta ja kovempi liikunta lisää stressiä kehossa. Kävely, jooga yms taas parantavat oloa ja unta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin juoksulenkit on hyviä ahdistuksen purkuun. Samalla ehtii paljon ajatella rauhassa. Tai sitten olla ajattelematta musat täysillä korvilla
Sama täällä, siksi motivaatio lähteä on korkealla. Musiikki on tärkeä lisä lenkillä.
Mutta harmillisesti jännitysoireet paniikkiin asti laukeaa herkemmin nyt kuin huonokuntoisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millä sitä oikein saa päästyä tuohon endorfiini jumppailuun kun kunti niin paskx kun ollut seinien sisällä puoli vuotta, vain lyhyitä kävelylenkkejä ulkona.
Sääntö numero yksi: älä vertaile itseäsi muihin. 🙂 Se on järjetöntä koska kellään muulla ei ole täysin samanlaista elämänhistoriaa kuin sinulla itselläsi. Ei tarvitse alkaa himoliikkujaksi. Jos on oikein huonossa jamassa niin lyhyet kävelylenkit ulkona on oikeasti saavutus.
Vierailija kirjoitti:
Käynnistää pirunmoisen vitutuksen
Väärä laji. Sinunkin kehollesi löytyy sopiva kun sinnikkäästi etsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä sitä oikein saa päästyä tuohon endorfiini jumppailuun kun kunti niin paskx kun ollut seinien sisällä puoli vuotta, vain lyhyitä kävelylenkkejä ulkona.
Sääntö numero yksi: älä vertaile itseäsi muihin. 🙂 Se on järjetöntä koska kellään muulla ei ole täysin samanlaista elämänhistoriaa kuin sinulla itselläsi. Ei tarvitse alkaa himoliikkujaksi. Jos on oikein huonossa jamassa niin lyhyet kävelylenkit ulkona on oikeasti saavutus.
Eikös se endorfiini tule kun ylittää jaksamisen rajan. Huonokuntoisella se ylittyy nopeasti. Muutama kymmenen kertaa niin olet koukussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olo vain pahenee liikunnalla, kun sitten varsinkin ehtii ajatella ikäviä asioita.
Äänikirja ajatuksia harhauttamaan
Kyllä, tai yle areenasta podcasteja tai you tuben tarjontaa. Aivan mahtavia juttuja!
Mulla riittää hyvin pienikin määrä liikuntaa, vaikkapa vartin kävely. Tulee paljon parempi olo. Ei lääkitystä.
Mulla on Les Millsin sovellus ja kotona painot ja matto. Vedän pumppia, combatia, HIITiä ja attackia monta kertaa viikossa, mikä selkeästi parantaa mielialaa noin yleisesti. Kovasykkeisellä liikunnalla saatan saada ahdistuksen hallintaan ilman rauhoittavaa lääkettä, jos ymmärrän tarpeeksi ajoissa aloittaa eli reilusti ennen kuin olo muuttuu itsetuhoiseksi. Jooga ei minun kohdalla ahdistuksessa toimi, koska se on niin hidastempoista, että ajatuksilla on aikaa muuttua katastrofaalisiksi.
Liikunnalla ja pienellä lääkityksellä pysyn hengissä ja toimintakykyisenä arjessa, mutta työkykyinen en ole, valitettavasti. Kroppa pysyy kuitenkin kunnossa tällä liikuntamäärällä.
Kyllä auttaa, itse asiassa ainoa mikä auttaa. Tarttee olla tarpeeksi hikistä ja pitkäkestoista esim. juoksu, hiihto. Kehonpainojumppaa kotona. Ja erityishieno asia on viikottainen tanssitunti 60min hikeä ja musiikkia! Se on kuin tunnin pituinen onnellisuuskohtaus.
En käytä lääkkeitä mutta jatkuva pieni ahdistus. Siihen auttaa parhaiten sykettä nostavat lajit varsinkin sisäpyöräily. Mutta kauhean monta kertaa viikossa ei voi urheilla koska sitten taas syke nousee liikaa ja ahdistaa entistä enemmän. Olen myös yrittänyt rentouttavia lajeja kuten yinjoogaa ja välillä se toimii, välillä pahentaa tilannetta. Yksi hyvä laji on tennis jossa keskittyy vain palloon eikä mieti muuta.
Kyllä. Lähden liikkumaan, kun ahdistaa. Lenkillä raitis ilma ja luonto rauhoittaa mieltä.