Miksi toinen ihminen loukkaa aina takaisin, jos kerrot että hänen käytös loukkaa sinua?
Meillä siis tilanne ollut aina tämä. Mies on loukannut minua käytöksellään lukemattomat kerrat, saattaa käyttäytyä kuin mikäkin pönttö ja olla itsekäs, mutta sitten kun loukkaannun ja pahoitan mieleni, sen sijaan että hän olisi pahoillaan, hän aina aloittaa vittuilun ja loukkaa takaisin. Tämä on ihan normi riidan kulku aina ollut.
Miten tällaisen ihmisen kanssa tulla toimeen ja miksi joku käyttäytyy näin?
Kommentit (159)
101 - niin tuttua, niin tuttua.
Minäkin opin kommunikoimaan niin asiallisesti, ettei ole tosikaan, koska muuten minua syyllisesttiin a) suuttumisesta, koska hyvä ihminen ei suutu, b) huonosta käytöksesta, ja se ei ole aikuismaista.
Väsyin siihen, miksi minun piti aina olla se aikuinen?
Älä ole parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa on vaikea tulla toimeen/jonka kanssa ei voi keskustella mieltä painavista asioita. Kokemuksesta annan tämän neuvon.
Ai niin ja kyynelehtiminen tai itkuun purskahtaminen oli exän mielestä pahimman luokan syyllistämistä, epäaikuismaista ja suorastaan manipulointia.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin ja kyynelehtiminen tai itkuun purskahtaminen oli exän mielestä pahimman luokan syyllistämistä, epäaikuismaista ja suorastaan manipulointia.
Tuo on hirveää, jos on herkempi ihminen. Mutta kertoo että toisella osapuolella ei ole empatiakykyä ollenkaan. Kyllähän se viittaa n-piirteisiin.
Te olette liikaa kiinni toisissanne. Höllätkää. Molemmat menee minne haluaa, kunhan koti ja lapset tulee hoidettua ja ilmapiiri kotona on hyvä.
Ihan turha kytätä puhelimella missä toinen on jne.
Kaverin mies sanoi että `onpa huvittavaa kun sä itket. Mun on pakko nauraa` kun kaverini alkoi itkeä riitatilanteessa.
Eipä siinä sitten enää itketty miehen nähden. Sai hakea huvituksensa muualta.
99% ihmisistä on huono itsetunto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun loukkaannut ja pahoitat mielesi, niin miten toimit silloin?
Vaihtelevasti. Yleensä sanon suoraan ja saatan myös itkeä. Joskus olen vihainenkin ja sanon että olen vihainen. Mutta en siis harrasta mykkäkouluja ja jos kyse on jostain asiasta, josta olen sanonut monet kerrat tai se on tosi räikeä niin en välttämättä rauhallisesti kyllä osaa siitä sanoa, koska se saattaa mennä tunteisiin.
T. Ap
JSS eli jätä se sika. Itse tuhlasin tällaisen kanssa lähes 25 vuotta elämästäni. Ei se paremmaksi käy (paitsi hetkellisesti jos on vieraita paikalla, sen jälkeen onkin sitten tosi paha), pahenee vain. Älä tuhlaa elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun loukkaannut ja pahoitat mielesi, niin miten toimit silloin?
Vaihtelevasti. Yleensä sanon suoraan ja saatan myös itkeä. Joskus olen vihainenkin ja sanon että olen vihainen. Mutta en siis harrasta mykkäkouluja ja jos kyse on jostain asiasta, josta olen sanonut monet kerrat tai se on tosi räikeä niin en välttämättä rauhallisesti kyllä osaa siitä sanoa, koska se saattaa mennä tunteisiin.
T. Ap
JSS eli jätä se sika. Itse tuhlasin tällaisen kanssa lähes 25 vuotta elämästäni. Ei se paremmaksi käy (paitsi hetkellisesti jos on vieraita paikalla, sen jälkeen onkin sitten tosi paha), pahenee vain. Älä tuhlaa elämääsi.
Samma häär. 25v. Ja sitten sanotaan että naiset jättää helposti ja ilman perusteita.
No sehän se olikin.
Jos joku itkee ja on surullinen, pitää lohduttaa. Ihminen joka ei osaa tehdä näin yksinkertaista tekoa, on viallinen.
Kuulosta ap hyvin toxisen raskaalta ja loukkaavalta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin ja kyynelehtiminen tai itkuun purskahtaminen oli exän mielestä pahimman luokan syyllistämistä, epäaikuismaista ja suorastaan manipulointia.
Mutta toki toimittiin niin, että toinen ennen pitkää oli kyyneleissä. Rauhallinen, aikuinen ihminenkin kohtaa sen hetken, kun itkettää, kun on päiväkausia syytetty asioista jouhin ei voi itse edes vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Mies on syyllistänyt minua siitä, että tapa jolla sanon asiat on loukkaava, siis saatan itku kurkussa ja hieman kiihtyneessä tilassa kyllä sanoa asiasta, mutta en oikein voi tunteilleni mitään. Mies toimii usein tosi itsekkäästi ja epäempaattisesti ja kyllä niistä asioista sanon.
Nyt olen kiinnittänyt huomiota siihen, että en kyllä yleensä tässä vaiheessa sano mitään loukkaavaa. Vasta sitten kun mies reagoi tähän oudosti loukkaamalla minua takas, olemalla tunnekylmä ja ihan suorastaan törkeä, niin siinä vaiheessa saatan sanoa jotain suutuspäissäni. No, sittenhän mies vasta oikeuttaakin omaa käytöstään. Tämä on ollut aina tällainen noidankehä, josta olen sitten tuntenut huonoa omaatuntoa ja ajatellut että me vaan ei osata riidellä ja itsessänikin yhtä lailla vikaa.
Mutta nyt ole todella ikäänkuin seurannut hieman ulkopuolisen silmin tilanteita, en enää edes kiihdy samalla tavalla, koska olen ottanut hieman etäisy
Aikuinen ihminen todellakin voi tunteilleen jotain. Paljonkin itseasiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ap, kiihtyneeseen tunnehyökkäykseen ihmiset monesti vastaavat samoin.
Jos ilmaiset asiasi rauhallisen jämäkän aikuismaisesti niin ihmettelen jos vastaus on edelleen lapsellista tunteilua.
Tuntuu nyt että teillä on kaksi teiniä, joilla molemmilla olisi aika kasvas ja kehittyä.
Voi voi. Vähänpä tiedät.
Asian ilmaiseminen rauhallisen jämäkän aikuismaisesti, kuten esitit, aiheuttaa vain voimakkaan vastahyökkäyksen vastapuolelta. Hän yrittää kaikin tavoin vain lannistaa toisen ja itse asiassa saadakin tämän viimein kimpaantumaan, jolloin voi syyttää toista osapuolta riitelemisestä.
Minä koin tuon aikanaan niin monet kerrat, että lopulta luovutin. Eli erosin koko tyypistä. Ei siitä mitään tullut.
Ikinä ei saatu aikaan mitään rauhallista keskustelua. Toki mukamas yritettiin, kovastiki
Se joka rupeaa valittamaan on syyllinen koko tilanteeseen. AP on narsisti joka olettaa että toisen pitäisi kuunnella hänen naurettavat syytökset ja alistua AP:n mielivaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Ai niin ja kyynelehtiminen tai itkuun purskahtaminen oli exän mielestä pahimman luokan syyllistämistä, epäaikuismaista ja suorastaan manipulointia.
Lähes aina se on. Naiset käyttävät itkemistä psykologisena aseena lähes aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin kun loukkaannut ja pahoitat mielesi, niin miten toimit silloin?
Vaihtelevasti. Yleensä sanon suoraan ja saatan myös itkeä. Joskus olen vihainenkin ja sanon että olen vihainen. Mutta en siis harrasta mykkäkouluja ja jos kyse on jostain asiasta, josta olen sanonut monet kerrat tai se on tosi räikeä niin en välttämättä rauhallisesti kyllä osaa siitä sanoa, koska se saattaa mennä tunteisiin.
T. Ap
JSS eli jätä se sika. Itse tuhlasin tällaisen kanssa lähes 25 vuotta elämästäni. Ei se paremmaksi käy (paitsi hetkellisesti jos on vieraita paikalla, sen jälkeen onkin sitten tosi paha), pahenee vain. Älä tuhlaa elämääsi.
Samma häär. 25v. Ja sitten sanotaan että naiset jättää helposti
Kyllä siihen aikaa menee, että tajuaa, että ei se paremmaksi muutu. On vain vaikea tajuta miten muuten ihan fiksu ja menestynyt ihminen ei voi ymmärtää esim. sitä, että jos kolme Mercedestä vaihtaisi kolmeen halvempaan autoon, niin rahat riittäisivät paremmin. Tai jos menisi töihin eikä lennättelisi droonia, niin olisi sitten tulojakin. Ei. Kivempi vain kiusata toista ja kertoa kuinka mitätön ja osaamaton se toinen on, umpisurkea. Vaikka se toinen on just käynyt ensimmäisessä työssä alkaen aamulla klo 6, ja sitten menossa toiseen työhön alkaen klo 14.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai niin ja kyynelehtiminen tai itkuun purskahtaminen oli exän mielestä pahimman luokan syyllistämistä, epäaikuismaista ja suorastaan manipulointia.
Tuo on hirveää, jos on herkempi ihminen. Mutta kertoo että toisella osapuolella ei ole empatiakykyä ollenkaan. Kyllähän se viittaa n-piirteisiin.
Herkempi ihminen yleensä tarkoittaa lapsen tasolla henkisesti olevaa ihmistä jolle ei voi antaa mitään vastuuta mistään kun hän ei mitään kestä.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin mies sanoi että `onpa huvittavaa kun sä itket. Mun on pakko nauraa` kun kaverini alkoi itkeä riitatilanteessa.
Eipä siinä sitten enää itketty miehen nähden. Sai hakea huvituksensa muualta.
Eipä toiminut tuon naisen manipulointi.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku itkee ja on surullinen, pitää lohduttaa. Ihminen joka ei osaa tehdä näin yksinkertaista tekoa, on viallinen.
Paitsi että jotkut on surullisia joka helkutin asiasta. Pilittää asiasta kun asiasta. Ei sellaista ihmistä voi ottaa tosissaan.
Voi voi. Vähänpä tiedät.
Asian ilmaiseminen rauhallisen jämäkän aikuismaisesti, kuten esitit, aiheuttaa vain voimakkaan vastahyökkäyksen vastapuolelta. Hän yrittää kaikin tavoin vain lannistaa toisen ja itse asiassa saadakin tämän viimein kimpaantumaan, jolloin voi syyttää toista osapuolta riitelemisestä.
Minä koin tuon aikanaan niin monet kerrat, että lopulta luovutin. Eli erosin koko tyypistä. Ei siitä mitään tullut.
Ikinä ei saatu aikaan mitään rauhallista keskustelua. Toki mukamas yritettiin, kovastikin. Se tarkoitti siis sitä, että minun kuului olla hiljaa ja kuunnella "siis sen rauhallisen aikuismaisesti" toisen syytökset, jankkaamiset ja hyökkäämiset. Jos yhtään yritin sanoa mitään siihen väliin, se vain lisäsi päällekäymistä. Syytökset oli aivan kohtuuttomia, kukaan ihminen ei sellaisia kestäsi, mutta ilmeisesti tässäkin tapauksessa aapeen pitäisi. Ja niin monen muun vastaavassa tilanteessa olevan.
Ei kaikkien ihmisten kanssa vain pysty keskustelemaan esittämälläsi tavalla. Ei se heihin tehoa.
Tiedän tämän, koska on vertaismalli. Nykyisen mieheni kanssa vastaavia tilanteita ei edes tule, ja hänen kanssaan voi ihan rauhallisesti keskustella kaikista asioista.
Tuo edellinen mieheni oli luultavasti jollain tasolla n-ar-si-stinen tai jotain sinne päin, koska hänen tapansa olla vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa oli ottaa yliote ja sisältää sanomisiinsa jonkinlainen piikki tai loukkaus toista kohtaan. Näin hän kohteli äitiään ja veljeäänkin, tulin huomanneeksi. Hän yritti tätä myös siskoni miehen kanssa, mutta ei onnistunut, koska vastassa oli äärimmäisen lujaluontoinen kaveri. Joutui siis itse alakynteen, ja siksi välit pitikin heihin pitää neutraaleina, ei kuulemma oikein viihtynyt sinä seurassa, no eipä ei.
Jokainen meistä joskus hermostuu ja tulee sanotuksi jotain isollakin kirjaimella. Se kuuluu elämään ja kanssakäymiseen, ei me kukaan pyhimyksiä olla. Mutta se, että mitään ei saisi koskaan sanoa ilman, että siitä kehitetään vuosisadan räyhäys ja loukkausten sataminen, ei ole normaalia. Vikaa on, tässä aapeen tapauksessa, hänen miehessään, joka ei siedä mitään ja jonka vääristäkään tekemisistä ei saisi mitään sanoa. MIehen tässä kuuluisi itseään tutkiskella ja miettiä omia vuorovaikutustaitojaan, mutta epäilenpä, että ei siihen ryhdy.
(Pakko tavuttaa - vieläpä väärin - tuo yksi sana, koska luultavasti sen sanan takia on yksi oma viestini jätetty julkaisematta ; mitään muuta syytä en siihen keksinyt.)