Miksi toinen ihminen loukkaa aina takaisin, jos kerrot että hänen käytös loukkaa sinua?

Nyt puhun kokemuksesta. Ei ole mitään syytä yrittää tulla toimeen loukkaavan kusipään kanssa. Kamala ukko! Oletko ollut pitkään yhdessä hänen kanssaan, niin että olet unohtanut millaisten ihmisten kanssa on hyvä olla?

Silloin kun loukkaannut ja pahoitat mielesi, niin miten toimit silloin?

Onko kuitenkin muuten hyvä ja mukava mies?

Onko hänellä muita narsistisia piirteitä? Kuten kontrollointia, syyllistämistä, dominointia?

Mies on syyllistänyt minua siitä, että tapa jolla sanon asiat on loukkaava, siis saatan itku kurkussa ja hieman kiihtyneessä tilassa kyllä sanoa asiasta, mutta en oikein voi tunteilleni mitään. Mies toimii usein tosi itsekkäästi ja epäempaattisesti ja kyllä niistä asioista sanon.

Nyt olen kiinnittänyt huomiota siihen, että en kyllä yleensä tässä vaiheessa sano mitään loukkaavaa. Vasta sitten kun mies reagoi tähän oudosti loukkaamalla minua takas, olemalla tunnekylmä ja ihan suorastaan törkeä, niin siinä vaiheessa saatan sanoa jotain suutuspäissäni. No, sittenhän mies vasta  oikeuttaakin omaa käytöstään. Tämä on ollut aina tällainen noidankehä, josta olen sitten tuntenut huonoa omaatuntoa ja ajatellut että me vaan ei osata riidellä ja itsessänikin yhtä lailla vikaa.

Mutta nyt ole todella ikäänkuin seurannut hieman ulkopuolisen silmin tilanteita, en enää edes kiihdy samalla tavalla, koska olen ottanut hieman etäisyyttä mieheen tietoisesti, koska en halua että hän enää loukkaa ja satuttaa tunteitani ja olen huomannut tämän kaavan. Ensireaktio on aina vittuilu ja inhottava käytös. Lisäksi eilen riidassa mies möläytti että en kuulemma ansaitse muunlaista käytöstä! Ja siis kyse oli siitä että kerroin miehelle että hänen käytös ei ole ok minulle, vedin niitä rajoja.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun loukkaannut ja pahoitat mielesi, niin miten toimit silloin?

Vaihtelevasti. Yleensä sanon suoraan ja saatan myös itkeä. Joskus olen vihainenkin ja sanon että olen vihainen. Mutta en siis harrasta mykkäkouluja ja jos kyse on jostain asiasta, josta olen sanonut monet kerrat tai se on tosi räikeä niin en välttämättä rauhallisesti kyllä osaa siitä sanoa, koska se saattaa mennä tunteisiin. 

T. Ap

 

Kuulostaa siltä, että hän ei pidä sinusta kovin paljon. 

Mutta onko hänellä narsistisia piirteitä myös silloin, kun ette ole riidoissa? Miten hän toimii, jos olet eri mieltä kuin hän?

Vierailija kirjoitti:

Onko hänellä muita narsistisia piirteitä? Kuten kontrollointia, syyllistämistä, dominointia?

Ei sellaisia niin selkeitä ehkä? Arjen asioissa antaa minun enimmäkseen päättää, koska on vaan tyytyväinen että hoidan. On halunnut kyllä päättää missä asutaan, lasten nimet ym isot asiat. Nyt olen huomannut kun olen enemmän nähnyt kavereitani, niin on kyllä siitä välillä syyllistänyt ja sitten kuitenkin toisaalta itse alkanut myös näkemään enemmän omia kavereitaan. Tätäkään en ihan ymmärrä. Jos asia häiritsee ja on varaa syyllistää, niin ei varmaan itse sitten toimi samalla tavalla? Mutta kun toimii kuitenkin. Onko se sitten kostamista vai mitä ihmettä. Minulle on ihan ok että näkee kavereitaan, mutta ei tietenkään se, että samalla syyllistää minua omien kavereitteni näkemisestä!

Vierailija kirjoitti:

Mutta onko hänellä narsistisia piirteitä myös silloin, kun ette ole riidoissa? Miten hän toimii, jos olet eri mieltä kuin hän?

Toimii juuri kuten kuvailin, et alkaa kiukutella ja vittuilla. Eli kaikki menee ok, jos ristiriitatilanteita ei ikäänkuin ole = en avaa suutani kun sellaisia todistan. 

 

T. Ap

Suuri osa suhteista on paskaa.

Niin ap, kiihtyneeseen tunnehyökkäykseen ihmiset monesti vastaavat samoin.

Jos ilmaiset asiasi rauhallisen jämäkän aikuismaisesti niin ihmettelen jos vastaus on edelleen lapsellista tunteilua.

Tuntuu nyt että teillä on kaksi teiniä, joilla molemmilla olisi aika kasvas ja kehittyä.

Jos sinä et voi tunteillesi mitään, niin miten voit olettaa sitten, että mies voi? 

En minäkään osaa riidellä, joten sen vuoksi olen lopettanut kokonaan riitelemisen.

Jos toisen ihmisen käytös ärsyttää, lähde lenkille.

Voitko antaa esimerkin miehesi käytöksestä, mikä saa sinut itkemään. Kukaan ei jaksa vittuilla pitkään yksinään. Onko niin, että vittuilulle on aihettakin? Ehkä hän ei osaa ilmaista itseään paremmin, jos haluaa joihinkin asioihin muutosta.

Minulle on aina ollut tärkeämpää olla onnellinen, kuin oikeassa. Yritän lapsiperhearjessa laittaa myös mieheni joskus etusijalle ja hemmotella häntä. Tämä tulee tuplana takaisin.

Parasta mitä mies voi tehdä lastensa hyväksi on rakastaa heidän äitiään. Tämä toimii täydellisesti myös toisin päin.

Itse olet lastesi isän valinnut. Se kannattaa pitää mielessä seuraavatkin vuodet lasten kasvaessa.

Vierailija kirjoitti:

Niin ap, kiihtyneeseen tunnehyökkäykseen ihmiset monesti vastaavat samoin.

Jos ilmaiset asiasi rauhallisen jämäkän aikuismaisesti niin ihmettelen jos vastaus on edelleen lapsellista tunteilua.

Tuntuu nyt että teillä on kaksi teiniä, joilla molemmilla olisi aika kasvas ja kehittyä.

siksi minä kysyin yllä, onko miehelle muuten narsistisia piirteitä. Minun eksälläni oli, eikä hänen kanssaan voinut riidellä normaalisti. Hän reagoi kiihtyneesti, vaikka olin jämäkkä kieli keskellä suuta ja ilmaisin asian kaikkien vuorovaikutusoppien mukaisesti. Tangoon ei eäina tarvita kahta.

Vierailija kirjoitti:

Niin ap, kiihtyneeseen tunnehyökkäykseen ihmiset monesti vastaavat samoin.

Jos ilmaiset asiasi rauhallisen jämäkän aikuismaisesti niin ihmettelen jos vastaus on edelleen lapsellista tunteilua.

Tuntuu nyt että teillä on kaksi teiniä, joilla molemmilla olisi aika kasvas ja kehittyä.

Osaan kyllä sanoa ns pienemmistä asioista rauhallisesti. Mutta jos koen että minua ei aiemmilla kerroilla ole kuunneltu samasta asiasta tai jos teko on jotenkin todella törkeä, niin kyllä suutun. En siltikään hauku miestä, vaan saatan kertoa että tekee väärin minua kohtaan ja se on tosi loukkaavaa, etten hyväksy sellaista käytöstä. Tällaisissa tilanteissa mies saattaa alkaa vittuilla. Olen aina kokenut että meidän riidat ei ole normaaleja ja nyt minulle alkaa valjeta miksi.

Mies myös syyllistää minua siitä, että en halua häntä lähelleni, vaikka olen kertonut syyksi riidat ja loukatuksi tulemisen. Miehen mielestä minun pitäisi antaa hänen olla sellainen kun hän on.

T.Ap

Tunteensiirto. Ei pysty ottamaan vastaan arvostelua/kritiikkiä, vaan äkkiä siirtää ne sinulle takaisin muka sinun tunteiksesi. Joten ei siis pysty käsittelemään omia tunteitaan. Ehkä pateettisuuttakin.

Jos vaimoni sanoisi, että minun käytös loukkaa häntä, niin melko luonnollista olisi jonkinlainen vastareaktio ehkä loukkauksen muodossa riippuen siitä missä mielentilassa olisin. Kuulostaisiko se syytökseltä tai jos olisin vain väsynyt ja valmiiksi huonotuulinen. Minusta tämä on hyvin inhimillistä. 

Mitä jos olisit jonkin aikaa aloittamatta riitoja? 

Vierailija kirjoitti:

En minäkään osaa riidellä, joten sen vuoksi olen lopettanut kokonaan riitelemisen.

Jos toisen ihmisen käytös ärsyttää, lähde lenkille.

Voitko antaa esimerkin miehesi käytöksestä, mikä saa sinut itkemään. Kukaan ei jaksa vittuilla pitkään yksinään. Onko niin, että vittuilulle on aihettakin? Ehkä hän ei osaa ilmaista itseään paremmin, jos haluaa joihinkin asioihin muutosta.

Minulle on aina ollut tärkeämpää olla onnellinen, kuin oikeassa. Yritän lapsiperhearjessa laittaa myös mieheni joskus etusijalle ja hemmotella häntä. Tämä tulee tuplana takaisin.

Parasta mitä mies voi tehdä lastensa hyväksi on rakastaa heidän äitiään. Tämä toimii täydellisesti myös toisin päin.

Itse olet lastesi isän valinnut. Se kannattaa pitää mielessä seuraavatkin vuodet lasten kasvaessa.

 

No mies pilasi iltani kavereitteni kanssa, jonka olin sopinut aikoja sitten jollain typerillä viesteillä, kyseli missä ollaan ja kun en heti vastannut, että tietää kyllä että luen viestit. Sitten vielä laittoi viestiä, että huomenna hän sitten lähtee kaverinsa kanssa ulos. Minun mielestä hän halusi pilata iltani, eikä hänellä ollut mitään syytä loukkaantua tai syyllistää menostani, jota hän teki, näen kavereitani kerran 1-2 kuussa ja ollaan aina ihmisiksi ja tulen ajoissa kotiin. Sen sijaan hän sitten lähti ulos toissapäivänä ja antoi olettaa että menee katsomaan fudispeliä joka alkoi aikaisin illalla, mutta tuli vasta aamuyöllä kotiin. 

 

Sitten kun sanoin, et olisit voinut sanoa et menee myöhään tai laittaa viestiä, et en tykkää siitä et minua syyllistää ja vittuilee minulle menoistani, mutta itse toimii noin, että se ei ole reilua. Itse asiassa tämän sanoin jopa ihan rauhallisen jämäkästi ja siitä aloitti vittuilun.

No esimerkkejä olisi kyllä varmasti parempia, mutta kommentoikaa ihmeessä tuota.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jos vaimoni sanoisi, että minun käytös loukkaa häntä, niin melko luonnollista olisi jonkinlainen vastareaktio ehkä loukkauksen muodossa riippuen siitä missä mielentilassa olisin. Kuulostaisiko se syytökseltä tai jos olisin vain väsynyt ja valmiiksi huonotuulinen. Minusta tämä on hyvin inhimillistä. 

Mitä jos olisit jonkin aikaa aloittamatta riitoja? 

Eli olisi vaan hiljaa ja alistuisi loukkauksiin?