Nuorehko! Juttelevatko eläkeläiset sinun kuultesi siitä, miten rankkaa heillä on ollut?

Ne jotka valittaa fyysisen työn rankkuutta nykyään niin oletteko huomanneet kuinka paljon teette kaikkea muuta siihen lisäksi ja porukkaa on vähemmän? Olen tuo joka sanoi että valitsisi mielummin entisajan fyysisen työn.

Olen itse siis ihan rividuunari teollisuudessa ja työ on välillä fyysisesti raskasta mutta henkisesti myös. Ennen siis tuotantovauhdit ovat olleet paljon pienempiä, työntekijöitä on ollut enemmän koska automatisaatiota on ollut vähemmän. Esimerkiksi varastoissa on voinut olla useampi lastaaja koska siihen liittyi fyysisesti rankkojakin vaiheita, no nyt siellä on yksi hlö kerrallaan joka hoitaa kaiken yksin aikaa vastaan koska tuotantovauhti on niin kova ja tekee siihen päälle kaikkea aikaavievää tietokonetyötä, jota ennen ei ollut. Tai jos jotakin siihen viittaavaa ennen oli, se kuului työnjohtajalle (paperiversiona olettaisin). Nyt nämä ns.työnjohtajat eivät juuri osallistu käytännön työn juttuihin vaan ovat erilaisissa projekteissa ja konsernin määräämissä palavereissa. Järjestelmät vaihtuu ja uudistuu jatkuvasti ja tulee uusia "liiketoimintamalleja" ym. 

Ja joinakin päivinä itsellekin työpäivän aikana kertyy se 15tuhatta askelta ja kyllä se jaloissa tuntuu eli väittäisin tietäväni jotain fyysisestä rasituksesta. Tai kesämökillämme ei ole mitään mukavuuksia, joten tiedän kyllä miten polttopuita tehdään, lämmitetään, lämmitetään vettä tiskivedeksi ja pestään nyrkkipyykkiä. Ja silti jää roimasti aikaa vielä muuhunkin, huomaan että tuollainen hitaampi ja yksinkertaisempi elämä tekee onnellisemmaksi.

Juu, kyllä ennenkin matkailuun, isänikin kävi Neuvostoliiton puolella, ja vietti aikaa siellä itärajan luona sekä talvi- että jatkosodassa. Myöhemmin kävi Norjassa ja Ruotsissa sotaveteraanin bussimatkalla. Tiet ei silloin ollut kummosessa kunnossa ja matka Helsinkiin junalla kesti 9 tuntia. Kaupoille oli matkaa ja autoa ei ollut. Joten tehtiin kotona. Ja kyllä silloinkin byrokratiaa oli ja maanviljelyä kehitettiin, 

En ole koskaan ollut tuollaisessa tilanteessa. Sen sijaan tämän tästä ratikassa ja metrossa nuoret valittavat, miten raskasta on, kun pitäisi lukea tenttiin, mutta olisi tiedossa Jasminin bileet ja ei kai sillä ole väliä, jos yksi koe menee pieleen tai siihen ei pääse, koska elämä on niin raskasta. Vanhemmat taas kieltäytyneet jostain todella välttämättömästä merkkivaatteesta jne.

Kuulostat ap. hyvin rajoitteiselta ihmiseltä ja sepität itsellesi mielikuvia eri ikäryhmistä, millaisia piirteitä heissä on. Se on ikärasismia ja olet ennakkoluuloinen ja sulkee sinulta monia asioita. 

Meillä taloyhtiössä asuu kaiken ikäisiä, enkä tiedä heidän ammattiaan tai varallisuutta, mutta puhutaan kaikenlaisista asioista. 

Olen neljäkymppinen ja kävin juuri eilen mielenkiintoisen keskustelun juuri taloon muuttaneen kanssa ja hän oli ehkä parikymppinen. Eihän ikä vaikuta keskusteluihin, vaan persoonallisuus ja sosiaaliset taidot. 

Olen 70v vanhus, eikä tarvitse olla edes itse oma-aloitteinen, vaan nuoremmilla, jopa teinikäisillä on hirveä mielenkiinto ja palo kuulla entisajan asioista, jopa ventovierailla nuorilla ja se korostui erityisesti koronan aikana ja nyt kun on Euroopassa sodan uhka. Miten ennen selvittiin ja miten se vaikutti elämään. Ja halu tietää entisajan taidoista, jopa oppia niitä. Jotenkin nuoret ovat hyvin valistuneita ja haluavat oppia lisää. 

Ja sitä paitsi, monet asiat kulkevat trendeissä ja taas tulevat muotiin ja esim. nyt penkkaripäivänä moni vanhuskampaaja teki niitä samoja kampauksia, mitä oli tehneet  70-luvulla, johon kaikilla  nuoremilla ei ole siihen taitoa. Sama vanhojen päivien kampauksissa, kun kampaus valitaan pukuun sopivaksi. 

"Kansa joka ei tunne historiaansa, ei voi rakentaa tulevaisuuttaan."

Adolf Ehrnrooth