Nuorehko! Juttelevatko eläkeläiset sinun kuultesi siitä, miten rankkaa heillä on ollut?

Ei. Ainoastaan jos kysyisin, voisi puhe ehkä kääntyäkin tuollaiseen.

Tutun tuttu yrittäjä-eläkel'inen naukuu "kun ei oo rahaa"! isä oli ilkee ja veli ja sisko kusipäitä, mummo vittuili ja ukki kännäs koko ajan...ja kaikkee semmosta, köyhät ei ostanu ja koko ajan sai konkurssia pelätä-kierrän kaukaa sen eläkeläisen kun näen! aataminaikaisia juttuja vaan suoltaa, ei koskaan mittään hyvää.

Laiska töitään luettelee [vanha suomalainen sananlasku].

Toisaalta kyllä silloin moni asian tekeminen vaati enemmän. Itse olen pian eläkeiässä, ja muistan kyllä miten rankkaa työtä vanhempani teki. He olivat maanviljelijöitä, ei silloin ollut heillä lomia ja työ oli ruumiillista. Hevosen kanssa metsätöissä, ei ollut nostureita tai lumikelkkoja yms, lehmät lypsettiin käsin, heinä nostettiin käsin sekopäille ja sieltä käsin latoon. Ei ollut valmisruokia, eikä edes pakastinta. Itsekin aloin lypsää lehmiä ja osallistua talon töihin 5 vuotiaasta. Ei ollut päiväkoteja, ilmaista oppikoulua, ja kouluun piti minunkin viedä leivät ja maito itse, keitto tai puuro tuli koululta. Ei ollut kelakyytejä, lääkäri oli yksityinen ja lapsi saattoi olla kuukausia yksin sairaalassa 300 km päässä.  Vaatteet ommeltiin itse, matit kudottiin, sukset tehtiin itse. Samalla hoidettiin vanhat vanhemmat kuin lapset. Ja pidettiin kylän tiet kunnossa, autettiin sairaita naapureita, osallistuttiin kylän ja kunnan elämään( isäni kunnanvaltuutettuna, henkikirjoitusasiamiehenä, lautamiehenä, äiti martoissa ja pyhäkoulunopettsjana). 

Joskus. Eikä siinä mitään, siinähän puhuvat.

Seipäälle , ei sekopäille, tämä autocorrect jaksaa yllättää aina

Vähät kai ne siitä välittää jos joku nuorehko on kuunteluetäisyydellä. Tsiisus.

Ei koskaan, jutellaan nitä näitä. Joskus puhellaan asiallisia aiheita ja joskus höpötellään huviksemme. Tuttujen ja tuntemattomien kanssa näin tapahtuu

Olen havainnut. Ja kyllä, tämä alkaa JOS joku nuorempi on kuulolla. Tämä ei kylläkään koske kaikkia ikäihmisiä ja tunnen niitäkin, joiden kanssa olen voinut käydä suoraa ja rehellistä keskustelua siitä, onko tämä liioittelua ja mikä on ilmiön syy. Rehelliset ikäihmiset kyllä kertovat, että nykynuorten työelämä ja koulutusvaatimukset kauhistuttavat ja tämä ruumiillisen rankan työn korostaminen on jotain sen kompensaatiota. Totuus taitaa olla, että me nuoret emme selviäisi entisajan elämän fyysisistä vaatimuksista eivätkä ikäihmiset nykytyöelämän kognitiivisista vaatimuksista.

Ei, mutta nykyäidit rutisevat jatkuvasti työnpaljoutta kännykkä kädessään.

Melkein kaikki olivat matalasti koulutettuja koska mentiin varhain töihin. Työvoimaa tarvittiin nuoristakin ikäluokista. Nyt kun sitä ei ole tarvittu koukutukset senkun pidentyvät.

Vierailija kirjoitti:

Olen havainnut. Ja kyllä, tämä alkaa JOS joku nuorempi on kuulolla. Tämä ei kylläkään koske kaikkia ikäihmisiä ja tunnen niitäkin, joiden kanssa olen voinut käydä suoraa ja rehellistä keskustelua siitä, onko tämä liioittelua ja mikä on ilmiön syy. Rehelliset ikäihmiset kyllä kertovat, että nykynuorten työelämä ja koulutusvaatimukset kauhistuttavat ja tämä ruumiillisen rankan työn korostaminen on jotain sen kompensaatiota. Totuus taitaa olla, että me nuoret emme selviäisi entisajan elämän fyysisistä vaatimuksista eivätkä ikäihmiset nykytyöelämän kognitiivisista vaatimuksista.

Ei tietystikään nykyajan nuoret ja nykyiset ikäihmiset selviytyisi oloissa joihin eivät ole kasvaneet lapsesta pitäin. Että sikäli vertaus ontuu.

Ymmärrätkö miten raskasta elämä oli silloin, kun nykyeläkeläiset olivat nuoria ja kuinka tehtiin paljon muutakin työksi laskettavaa kuin palkkatyötä ja talkoita tehtiin ja rakennettin itse talot ja kävelymatkat, pyörämatkat tms. normaaleille asioinneille olivat pitkiä.

Silloin opiskelu oli kallista eikä lainaa saanut ilman takaajia. Äitini olisi halunnut opettajaksi, mutta vanhemmilla ei olut varaa kouluttaa, ja varakas isoisä ei antanut rahaa: herroja on maailmassa liikaa. Isästä kasvatettiin maatilan jatkajaa, opintohaaveet sai jättää, maanmiedkouluun sai mennä. Mutta itse oli aina kiinnostunut laista ja yhteiskunnallisista asioista, ja luki ahkerasti

Vierailija kirjoitti:

Tutun tuttu yrittäjä-eläkel'inen naukuu "kun ei oo rahaa"! isä oli ilkee ja veli ja sisko kusipäitä, mummo vittuili ja ukki kännäs koko ajan...ja kaikkee semmosta, köyhät ei ostanu ja koko ajan sai konkurssia pelätä-kierrän kaukaa sen eläkeläisen kun näen! aataminaikaisia juttuja vaan suoltaa, ei koskaan mittään hyvää.

Ja se hyvä olisi mielestäsi? Onko sinulla ongelma kuunnella erilaisten ihmisten kokemuksia vai mikä on ongelmasi?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö miten raskasta elämä oli silloin, kun nykyeläkeläiset olivat nuoria ja kuinka tehtiin paljon muutakin työksi laskettavaa kuin palkkatyötä ja talkoita tehtiin ja rakennettin itse talot ja kävelymatkat, pyörämatkat tms. normaaleille asioinneille olivat pitkiä.

Niin? Silti jotkut ovat opiskelleet pitkälle, saavuttaneet kaiken ja jatkavat yhä töitä.

Eivät puhu.

Vierailija kirjoitti:

Vähät kai ne siitä välittää jos joku nuorehko on kuunteluetäisyydellä. Tsiisus.

Ja nuorehkon ei tarvitse ymmärtää lainkaan millaista elämä oli aiemmin? En ole itse niinkään vanha, mutta kyllä kaikenlaisten ja kaikenikäisten ihmisten kanssa on hyvä jutella ja kuunnella heitä.

Ei, nämä on hyvin iloisia ja hyväkuntoisia meneviä tapauksia. Ja niillä on rahaa ja aikaa. 

Harvemmin tuollaiseen törmää. Mutta aina silloin tällöin törmää valittaviin narisijoihin. Heitä löytyy joka ikäryhmästä. Vähänkös vaikka lukiolaiset valittaa, miten rankkaa heillä nykyään on. Tai nuoret perheenäidit. Tai keski-ikäiset uppuneet. Ja löytyy niitä myös vaivojen ja rahapulan rasittamista eläkeläisistä.

Suurin osa ei kuitenkaan valita mitään. Tai ainakaan häiritsevässä määrin.