Nuorehko! Juttelevatko eläkeläiset sinun kuultesi siitä, miten rankkaa heillä on ollut?

Alkaa tuntua siltä tällä hetkellä(olen 30v) että itse valitsisin mielummin tuollaisen fyysisesti rankan työntäyteisen (työt ja kotityöt) elämän kuin tämän henkisesti rankan ja kiireisen. Saattaahan tämä helpolta näyttää vanhuksille että vaan tietokoneen ääressä istuskellaan ja mikroruokaa lämmitellään. Tosiasiassa työelämän paineet on ihan hirveet, mikään ei riitä ja kaikki on epävarmaa, mihinkään et voi luottaa. Olisipa ihanaa se miten ennen riitti just se fyysinen työ mitä teit, ei tullut paineita kehittää ja tehdä kokoajan enemmän ja paremmin, ottaa huomioon kaikki säädökset ja lakipykälät, kirjaukset erilaisiin järjestelmiin, palaverit ja kokoukset ym. 

Kahdeksankymppinen sukulainen ottaa puheeksi joskus, miten häntä kiusattiin koulussa. Koskaan ei valita siitä, että piti tehdä paljon töitä, oli yrittäjä ja tosi pieni eläke on. Koulukiusaaminen jätti ikuiset arvet, ei työnteko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö miten raskasta elämä oli silloin, kun nykyeläkeläiset olivat nuoria ja kuinka tehtiin paljon muutakin työksi laskettavaa kuin palkkatyötä ja talkoita tehtiin ja rakennettin itse talot ja kävelymatkat, pyörämatkat tms. normaaleille asioinneille olivat pitkiä.

Niin? Silti jotkut ovat opiskelleet pitkälle, saavuttaneet kaiken ja jatkavat yhä töitä. Totta kai moni on opiskellut pitkälle ja ovat fiksuja ihmisiä, mutta ihminen ei koskaan saavuta kaikkea eikä töissä kenenkään kannata olla niin pitkään, että on jo hyvin todennäköistä päätyä pian  hautaan tai kuolla töissä turhaan jos sen voi välttää. Se, että ihminen sanoo saavuttaneensa kaiken, antaa kyllä kuvan, että ko. henkilö ei lopulta ole saavuttanut elämässään edes viisautta ja järkeä. Eli sinä et oppinut elämässä mitään. Moni muu kouluttautunut sekä kouluttautumaton oppi.

Vierailija kirjoitti:

Alkaa tuntua siltä tällä hetkellä(olen 30v) että itse valitsisin mielummin tuollaisen fyysisesti rankan työntäyteisen (työt ja kotityöt) elämän kuin tämän henkisesti rankan ja kiireisen. Saattaahan tämä helpolta näyttää vanhuksille että vaan tietokoneen ääressä istuskellaan ja mikroruokaa lämmitellään. Tosiasiassa työelämän paineet on ihan hirveet, mikään ei riitä ja kaikki on epävarmaa, mihinkään et voi luottaa. Olisipa ihanaa se miten ennen riitti just se fyysinen työ mitä teit, ei tullut paineita kehittää ja tehdä kokoajan enemmän ja paremmin, ottaa huomioon kaikki säädökset ja lakipykälät, kirjaukset erilaisiin järjestelmiin, palaverit ja kokoukset ym. 

Kyllähän ennenkin piti ottaa huomioon lait ja säädökset, ja se oli johtajien työ. Tavallinen rivityöläinen teki omat työnsä ja sulki oven työpäivän jälkeen ja jatkoi taas aamulla. Ei tarvinnut kirjoitella työhön liittyviä kirjeitä iltaisin ja viikonloppuisin.

Itseä rasittaa se, että pitäisi olla koko ajan saatavilla, ja sähköposteihin ja muuhun viestintään pitäisi reagoida välittömästi.

Enemmän kuulen nuoremmilta, noin 20-40 vuotiailta valittamista. Pahinta valituksissa on kun heidän mielestään kunnan/valtion pitäisi antaa rahallista tukea jos vaikka mihin kun ovat ottaneet velkaa enemmän kuin oma kukkaro kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö miten raskasta elämä oli silloin, kun nykyeläkeläiset olivat nuoria ja kuinka tehtiin paljon muutakin työksi laskettavaa kuin palkkatyötä ja talkoita tehtiin ja rakennettin itse talot ja kävelymatkat, pyörämatkat tms. normaaleille asioinneille olivat pitkiä.

Niin? Silti jotkut ovat opiskelleet pitkälle, saavuttaneet kaiken ja jatkavat yhä töitä. Totta kai moni on opiskellut pitkälle ja ovat fiksuja ihmisiä, mutta ihminen ei koskaan saavuta kaikkea eikä töissä kenenkään kannata olla niin pitkään, että on jo hyvin todennäköistä päätyä pian  hautaan tai kuolla töissä turhaan jos sen voi välttää. Se, että ihminen sanoo saavuttaneensa kaiken, antaa kyllä kuvan, että ko. henkilö ei lopulta ole saavuttanut elämässään edes viisautta ja järkeä. Eli sinä et oppinut elämässä mitään. Moni muu koulu

? Olen nuorehko ja näen, että hän on saavuttanut kaiken. Kommenttisi on outo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen havainnut. Ja kyllä, tämä alkaa JOS joku nuorempi on kuulolla. Tämä ei kylläkään koske kaikkia ikäihmisiä ja tunnen niitäkin, joiden kanssa olen voinut käydä suoraa ja rehellistä keskustelua siitä, onko tämä liioittelua ja mikä on ilmiön syy. Rehelliset ikäihmiset kyllä kertovat, että nykynuorten työelämä ja koulutusvaatimukset kauhistuttavat ja tämä ruumiillisen rankan työn korostaminen on jotain sen kompensaatiota. Totuus taitaa olla, että me nuoret emme selviäisi entisajan elämän fyysisistä vaatimuksista eivätkä ikäihmiset nykytyöelämän kognitiivisista vaatimuksista.

 

Ei tietystikään nykyajan nuoret ja nykyiset ikäihmiset selviytyisi oloissa joihin eivät ole kasvaneet lapsesta pitäin. Että sikäli vertaus ontuu.

 

En ymmärtänyt yhtään logiikkaasi. Vai oliko tässä joku logiikka?

Vierailija kirjoitti:

Alkaa tuntua siltä tällä hetkellä(olen 30v) että itse valitsisin mielummin tuollaisen fyysisesti rankan työntäyteisen (työt ja kotityöt) elämän kuin tämän henkisesti rankan ja kiireisen. Saattaahan tämä helpolta näyttää vanhuksille että vaan tietokoneen ääressä istuskellaan ja mikroruokaa lämmitellään. Tosiasiassa työelämän paineet on ihan hirveet, mikään ei riitä ja kaikki on epävarmaa, mihinkään et voi luottaa. Olisipa ihanaa se miten ennen riitti just se fyysinen työ mitä teit, ei tullut paineita kehittää ja tehdä kokoajan enemmän ja paremmin, ottaa huomioon kaikki säädökset ja lakipykälät, kirjaukset erilaisiin järjestelmiin, palaverit ja kokoukset ym. 

Voin sanoa, ettei se fyysinen työkään ole helppoa ja siksi moni hoitaa työstressiä alkoholilla niin kuin moni tietotyöläinenkin tekee. Ylitöitä kertyy kertymistään, jatkuvasti saa pelätä työnantajan tilauskirjojen tyjenevän, on lomautuksia, työttömyysjaksoja saa pelätä ja sitten taas välillä töihin hukkuu niin, ettei ehdi kuin käydä kotona vähän nukkumassa ja joskus taas tehdään kolmipäiväistä viikkoa, lomat pidetään kun pidetään, jos pidetään tai lomaillaan sitten joskus niin, että lomautusten sijaan laitetaan pulju kiinni ja pidetään lomaa ja vähintäänkin lyhyet työttömyysjaksot kuuluvat asiaan. On kiirettä ja laadusta pitäisi pitää huolta samalla, kun työtahti on kova ja niitä työtovereita ja pomoja on fyysisesti rankoissa töissäkin.

Minusta on mielenkiintoista kuunnella kun vanhus puhuu entisaikaisesta elämästä. Eivät he valita, mutta minä en kyllä pystyisi tuollaiseen aataminaikuiseen työntekoon. Luen paljon vanhoja kirjoja joissa on kuvauksia vaikkapa entisaikaisesta tehdastyöstä. Aika karua on ollut työ melkein nälkäpalkalla.

Vierailija kirjoitti:

Silloin opiskelu oli kallista eikä lainaa saanut ilman takaajia. Äitini olisi halunnut opettajaksi, mutta vanhemmilla ei olut varaa kouluttaa, ja varakas isoisä ei antanut rahaa: herroja on maailmassa liikaa. Isästä kasvatettiin maatilan jatkajaa, opintohaaveet sai jättää, maanmiedkouluun sai mennä. Mutta itse oli aina kiinnostunut laista ja yhteiskunnallisista asioista, ja luki ahkerasti

 Äitini (1950 syntynyt) on sanonut tästä asiasta rehellisen mielipiteensä. Hänen ikäluokkansa edustajista jokainen on omassa päässään vähintään maisteri, jos ei tohtorikin, asia oli vain opintomaksuista kiinni. Tämä ikäluokka ei joutunut testaamaan, riittikö omat kyvyt todella näihin saavutuksiin asti. Omista kyvyistä jäi todella grandioosi kuva, ja vika oli olosuhteiden ja yhteiskunnan kun heistä ei tullut toimitusjohtajia ja lääkäreitä. Äitini on myös pohtinut, miten hänen ikäluokkansa edustajat olisivat kestäneet sen tilanteen, jossa nuoret ovat nyt. Heille on kaikki muka mahdollista, kunhan vain itse on riittävän älykäs, ahkera ja sinnikäs. Vaikka eihän se pidä paikkaansa! Ja jos et onnistu ja tee elämälläsi jotain todella suurta ja mahtavaa, se on merkki siitä, että olet vaillinainen ja huono. Tällaista rehellistä näkökulmaa toivoisi suurelta ikäluokalta enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen havainnut. Ja kyllä, tämä alkaa JOS joku nuorempi on kuulolla. Tämä ei kylläkään koske kaikkia ikäihmisiä ja tunnen niitäkin, joiden kanssa olen voinut käydä suoraa ja rehellistä keskustelua siitä, onko tämä liioittelua ja mikä on ilmiön syy. Rehelliset ikäihmiset kyllä kertovat, että nykynuorten työelämä ja koulutusvaatimukset kauhistuttavat ja tämä ruumiillisen rankan työn korostaminen on jotain sen kompensaatiota. Totuus taitaa olla, että me nuoret emme selviäisi entisajan elämän fyysisistä vaatimuksista eivätkä ikäihmiset nykytyöelämän kognitiivisista vaatimuksista.

Kaikki kunnia nuorelle toimistoväelle ja "herran/rouvanketkuille"    mutta olisiko teistä ollut käymään 50 vuotta tehtaassa yksitoikkoisessa töissä kolmivuorotöissä? 

Mieheni oli huvittunut kun oli vaikka inssiopiskelijoita tehtaalla kesäduunissa.  Koneelta tulevan tavaran kehikon avoimeen päähän piti naulata pari lautaa kuorman valmistuttua.  Pojilla ei riittänyt voima saada naulaa lyötyä.

P.s. oma jälkikasvu on kaikki työpöytähommissa, ei tulllut heistäkään rasvanahkaduunaria

Vierailija kirjoitti:

Alkaa tuntua siltä tällä hetkellä(olen 30v) että itse valitsisin mielummin tuollaisen fyysisesti rankan työntäyteisen (työt ja kotityöt) elämän kuin tämän henkisesti rankan ja kiireisen. Saattaahan tämä helpolta näyttää vanhuksille että vaan tietokoneen ääressä istuskellaan ja mikroruokaa lämmitellään. Tosiasiassa työelämän paineet on ihan hirveet, mikään ei riitä ja kaikki on epävarmaa, mihinkään et voi luottaa. Olisipa ihanaa se miten ennen riitti just se fyysinen työ mitä teit, ei tullut paineita kehittää ja tehdä kokoajan enemmän ja paremmin, ottaa huomioon kaikki säädökset ja lakipykälät, kirjaukset erilaisiin järjestelmiin, palaverit ja kokoukset ym. 

Minä olen fyysisesti työpäivän jälkeen kipeä. Kivut helpottaa yleensä 3 tuntia ennen seuraavaa työvuoroa. Kiire on armoton ja kertaakaan et istu etkä pysähdy työsi aikana. Pillimehu ja banaani vedetään naamaan vauhdissa. Vapaa-aikanasi teet kaikki kotityöt mitä et kykene tekemään työviikon aikana. Ei jaksa yhtään mitään. Vanhemmilla työntekijöillä on nivelet jauhautuneet olemattomiin ja kivut on kovat.  Et halua sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Alkaa tuntua siltä tällä hetkellä(olen 30v) että itse valitsisin mielummin tuollaisen fyysisesti rankan työntäyteisen (työt ja kotityöt) elämän kuin tämän henkisesti rankan ja kiireisen. Saattaahan tämä helpolta näyttää vanhuksille että vaan tietokoneen ääressä istuskellaan ja mikroruokaa lämmitellään. Tosiasiassa työelämän paineet on ihan hirveet, mikään ei riitä ja kaikki on epävarmaa, mihinkään et voi luottaa. Olisipa ihanaa se miten ennen riitti just se fyysinen työ mitä teit, ei tullut paineita kehittää ja tehdä kokoajan enemmän ja paremmin, ottaa huomioon kaikki säädökset ja lakipykälät, kirjaukset erilaisiin järjestelmiin, palaverit ja kokoukset ym. 

Oletko haukannut liian ison palan?  Ehkä se kun kokemusta tulee enemmän helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta kyllä silloin moni asian tekeminen vaati enemmän. Itse olen pian eläkeiässä, ja muistan kyllä miten rankkaa työtä vanhempani teki. He olivat maanviljelijöitä, ei silloin ollut heillä lomia ja työ oli ruumiillista. Hevosen kanssa metsätöissä, ei ollut nostureita tai lumikelkkoja yms, lehmät lypsettiin käsin, heinä nostettiin käsin sekopäille ja sieltä käsin latoon. Ei ollut valmisruokia, eikä edes pakastinta. Itsekin aloin lypsää lehmiä ja osallistua talon töihin 5 vuotiaasta. Ei ollut päiväkoteja, ilmaista oppikoulua, ja kouluun piti minunkin viedä leivät ja maito itse, keitto tai puuro tuli koululta. Ei ollut kelakyytejä, lääkäri oli yksityinen ja lapsi saattoi olla kuukausia yksin sairaalassa 300 km päässä.  Vaatteet ommeltiin itse, matit kudottiin, sukset tehtiin itse. Samalla hoidettiin vanhat vanhemmat kuin lapset. Ja pidettiin kylän tiet kunnossa, autettiin sairaita naapureita, osallistuttiin kylän ja kunnan elämään( is

Höpön höpön.  Sanot olevasi "pian eläkeiässä".  Toki kaupungissa ja maalla oli erilaista, mutta tuo kuvailemasi on valinta/johtuu tulotasosta. 

Kyllä silloin oli valmisvaatteita, suksia, mattoja. Matkoillakin jo käytiin. 

Ei erityisesti. Tosin näen vain vanhempiani säännöllisesti, siis eläkeikäisistä. Joskus toki mainitsevat lapsuuden raatamisen pientilalla ja oppikouluun kulkemisen umpihangessa sukat märkänä. Enimmäkseen kokevat kuitenkin lapsuutensa olleen ihan hyvää. Eihän se muillakaan kummoisempaa ollut. Aina ihminen vertaa tilannettaan aikaan ja ympäristöön. Ei 100 vuoden päästäkään kannatta nykylapsia sääliä. He ovat aikansa tuotteita ja vertailevat itseään vain siihen, mitä on ympärillä. Eivät luo kuvitelmia tulevaisuudesta ja kadehdi sitä. 

Toisaalta pitävät nykynuorten tilannetta siinä kurjana, että taloudellisesti nämä ikäluokat eivät saavuta todennäköisesti heidän ikäluokkaansa koskaan. Kääntöpuolena mainitsevat toki isot perinnöt, joita heidän ikäluokaltaan usein jää. Se tasaa tilannetta. Sen verran täytyy sanoa, että muistavat toki mainita, että heidän ikäluokkansa on nuukaa. Olen kyllä lisännyt siihen, että hehän ovat suoranaisia tuhlareita taas vanhempiinsa nähden. Ne vasta pihejä oli ja pärjäsivät pienellä. Köyhän Suomen kasvatteja. Kuitenkin nämä 40-luvun ikäluokat on kasvaneet vaurastuvassa Suomessa toisin kuin 10-20 -luvulla syntyneet, joiden lapsuus saattoi olla jopa ruuan kerjäämistä ja Suomi oli ihan kehitysmaa vielä 30-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö miten raskasta elämä oli silloin, kun nykyeläkeläiset olivat nuoria ja kuinka tehtiin paljon muutakin työksi laskettavaa kuin palkkatyötä ja talkoita tehtiin ja rakennettin itse talot ja kävelymatkat, pyörämatkat tms. normaaleille asioinneille olivat pitkiä.

Niin? Silti jotkut ovat opiskelleet pitkälle, saavuttaneet kaiken ja jatkavat yhä töitä. Totta kai moni on opiskellut pitkälle ja ovat fiksuja ihmisiä, mutta ihminen ei koskaan saavuta kaikkea eikä töissä kenenkään kannata olla niin pitkään, että on jo hyvin todennäköistä päätyä pian  hautaan tai kuolla töissä turhaan jos sen voi välttää. Se, että ihminen sanoo saavuttaneensa kaiken, antaa kyllä kuvan, että ko. henkilö ei lopulta ole saavuttanut elämässään edes viisautta ja järkeä. Eli s

En tiedä minkä kommentoijan kommenttiin viittasit tällä: "olen nuorehko ja näen, että hän on saavuttanut kaiken" Luin koko ketjun sanasta sanaan, eikä kukaan ole kirjoittanut tuollaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alkaa tuntua siltä tällä hetkellä(olen 30v) että itse valitsisin mielummin tuollaisen fyysisesti rankan työntäyteisen (työt ja kotityöt) elämän kuin tämän henkisesti rankan ja kiireisen. Saattaahan tämä helpolta näyttää vanhuksille että vaan tietokoneen ääressä istuskellaan ja mikroruokaa lämmitellään. Tosiasiassa työelämän paineet on ihan hirveet, mikään ei riitä ja kaikki on epävarmaa, mihinkään et voi luottaa. Olisipa ihanaa se miten ennen riitti just se fyysinen työ mitä teit, ei tullut paineita kehittää ja tehdä kokoajan enemmän ja paremmin, ottaa huomioon kaikki säädökset ja lakipykälät, kirjaukset erilaisiin järjestelmiin, palaverit ja kokoukset ym. 

Minä olen fyysisesti työpäivän jälkeen kipeä. Kivut helpottaa yleensä 3 tuntia ennen seuraavaa työvuoroa. Kiire on armoton ja kertaakaan et istu etkä pysähdy työsi aikana. Pillimehu ja banaani

Minä jätin tuon mainitsematta, kun se on niin itsestäänselvää, ettei eläkeikään ei pääse fyysisesti täysin terveenä, vaikka sinne asti töissä olisikin. Jotain remppaa on kaikilla. pahimmissa tapauksissa alle nelikymppisillä ja hyväkuntoisillakin liikuntaa harrastavilla työläisillä voi jopa työura katketa fyysisiin vammoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrätkö miten raskasta elämä oli silloin, kun nykyeläkeläiset olivat nuoria ja kuinka tehtiin paljon muutakin työksi laskettavaa kuin palkkatyötä ja talkoita tehtiin ja rakennettin itse talot ja kävelymatkat, pyörämatkat tms. normaaleille asioinneille olivat pitkiä.

Niin? Silti jotkut ovat opiskelleet pitkälle, saavuttaneet kaiken ja jatkavat yhä töitä.

Kyllä, ennen opiskelu ei ollut ilmaista mutta toki ne joiden vanhemmilla oli varaa, kouluttautuivat. Vähän eri asia tänä päivänä jolloin opinnot on kaikesta muusta kuin rahasta kiinni. Eri asia on ettei turhaan vinguttu siitä mikä ei ollut realistista. Tyydyttiin siihen mikä oli mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta kyllä silloin moni asian tekeminen vaati enemmän. Itse olen pian eläkeiässä, ja muistan kyllä miten rankkaa työtä vanhempani teki. He olivat maanviljelijöitä, ei silloin ollut heillä lomia ja työ oli ruumiillista. Hevosen kanssa metsätöissä, ei ollut nostureita tai lumikelkkoja yms, lehmät lypsettiin käsin, heinä nostettiin käsin sekopäille ja sieltä käsin latoon. Ei ollut valmisruokia, eikä edes pakastinta. Itsekin aloin lypsää lehmiä ja osallistua talon töihin 5 vuotiaasta. Ei ollut päiväkoteja, ilmaista oppikoulua, ja kouluun piti minunkin viedä leivät ja maito itse, keitto tai puuro tuli koululta. Ei ollut kelakyytejä, lääkäri oli yksityinen ja lapsi saattoi olla kuukausia yksin sairaalassa 300 km päässä.  Vaatteet ommeltiin itse, matit kudottiin, sukset tehtiin itse. Samalla hoidettiin vanhat vanhemmat kuin lapset. Ja pidettiin kylän tiet kunnossa, autettiin sairaita naapureita, osallistuttiin kylän ja kunnan elämään( is

Kaupunkiinhan sieltä maalta muuttivat ne nuoret, joilla ei ollut siellä tulevaisuutta. Työskentelivät tehtaissa ja rakennuksilla jo hyvin nuoresta.

Olivat iloisia, jos palkalla tuli toimeen. Äidit hoitivat kodin ja kävivät myös töissä milloin missäkin, pesuloissa ja siivoamassa ja sairaalassa välinehuollossa sekä rakennuksilla tiiliä kantamssa ja loppusiivouksissa. Idommat lapset saivat tulla auttamaan.

Katsottiin, että yksi työmies sai elätettyä useampilapsisen perheen ja vaimonsa. Hankittua pappatunturin työmatkoilleen ja viikonloppupullon ja piipputupakin.

Eikä ruokaa ollut kuin sitä varten, että nälkä lähti.

Muistan lapsuudestani, kuinka vastattiin, jos kysyttiin, että oletko syönyt ja mikäli oli ehtinyt ruoka-aikaan kotio niin saattoi sanoa, että kyllä. 

Koulussa, puuroa, vellejä ja kesäkeittoa, näkkileipää. Siskonmakkarapotut muistutti liharuokaa. 

Ihmiset pitivät omia kasvimaitaan, joita kaupunki heille vuokrasi ja marjat ja sienet saatiin metsästä. Leipä ostettiin kaupasta.

Kaikki tosiaan tehtiin itse kuten oli jo kotona opittu.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoista kuunnella kun vanhus puhuu entisaikaisesta elämästä. Eivät he valita, mutta minä en kyllä pystyisi tuollaiseen aataminaikuiseen työntekoon. Luen paljon vanhoja kirjoja joissa on kuvauksia vaikkapa entisaikaisesta tehdastyöstä. Aika karua on ollut työ melkein nälkäpalkalla.

Kaikenlaisia menneisyyttä kuvaavia kirjoja on hyvä lukea.