Miten ihmiset löysivät puolisonsa 40-50 -luvuilla?

Vierailija kirjoitti:

oon tehnyt sukututkimusta ja puolisot on löydetty samasta ja naapurikylästä vuosisatojen ajan

No ilmankos neurokirjon häiriöt kukoistaa.

  Minun pappani löysi mummoni soutamalla tämän päälle. Mummo oli uimassa uhkarohkean kaukana rannadta, pappa kalassa ja sitten kolahti. Pappa nosti sättivän mummon veneeseen (meinasi kaatua) ja rantaan päästyä olikin jo tunteet ihan toiset. 

Discosta.

Hymyilytti tuo lavatanssikeskukset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

oon tehnyt sukututkimusta ja puolisot on löydetty samasta ja naapurikylästä vuosisatojen ajan

No ilmankos neurokirjon häiriöt kukoistaa.

Neurokirjot ovat tulleet vasta viimeisen 10 vuoden aikana. Sitä ennen harva edes tiesi mikä on nepsy.

Nyt on kyllä nuoren ihmisen kysymys. Ihan samalla tavalla kuin vuoteen 2012 saakka.

Tavattiin livenä koulussa, töissä, tapahtumissa, kavereiden juhlissa, baarissa, kaupassa tms. Vaihtoehtoisesti saatettiin koittaa onnea lehti-ilmoituksen kanssa. Tyyliin "kaksi nuorta siistiä maisterismiestä juhannusseuraa vailla". Siihen sitten joku porukka saattoi vastata lehti-ilmoituksella.

Tinder ym ovat sotkeneet deittailukulttuuria. Samoin metoo. Itseäni kysyttiin ulos vielä 2000-luvun lopulla esimerkiksi kirjastossa ja se oli ihan fine. Mentiin kirjaston kahvilaan kahville, mutta se tutustuminen ei johtanut mihinkään. Lähestymisyrityksiä oli baarissa (nämäkin suurimmaksi osaksi ihan ok), kaupassa, ihan kadulla... Siis isossa kaupungissa suunnilleen oman ikäisistä pojista (sellaisia 16-20v tuohon aikaan) kyse tuolloin. Nykyinen mies tarttui lopulta mukaan juhannusbileistä vuonna 2011.

Metoo poisti tällaisen spontaanin kontaktinhaun lähes kokonaan ja tinder taas keskittyy aivan vääriin juttuihin ja antaa vaikutelman ylitarjonnasta, josta ei ole hyötyä miehille eikä naisille. Lähinnä vaatimukset kiristyy. Ennen ekoille treffeille pääsi, jos nyt oli suht siisti ja sivistynyt. Nykyisin pitää olla myös ulkonäköä ja siisteys ja sivistys on toissijaista.

Vierailija kirjoitti:

  Minun pappani löysi mummoni soutamalla tämän päälle. Mummo oli uimassa uhkarohkean kaukana rannadta, pappa kalassa ja sitten kolahti. Pappa nosti sättivän mummon veneeseen (meinasi kaatua) ja rantaan päästyä olikin jo tunteet ihan toiset. 

Ihana tarina. Kuulostaa siltä että heillä oli vauhdikkaat yhteiset vuodet.

Aloittajan kannattaisi lukea hieman suomalaista klassikkokirjallisuutta. Ennen tavattiin erilaisissa elävissä kontakteissa, tansseissa, ravintoloissa, kylän nuorten yhteisissä kokoontumisissa jne. Ei istuttu iltoja nenä kiinni jossain laitteessa. Mentiin ja pidettiin hauskaa.

Niin.Ihmiset tallustellu maan päällä 10 tuhansia vuosia.

Tappara- lehdessä oli ilmoitus 1929. Sotilaat huom! Kaunis ja rikas, pahimmassa villitysiässä oleva rotunainen haluaa lyhyempi- tai pitempiaikaista seurustelua tai kirjeenvaihtoa jonkun punakkatukkaisen sotilashenkilön kanssa. Kevytmieliset älkööt vaivaantuko. Osoite, valokuvan ( mieluummin oman) kera tämän lehden toimitus nimimerkillä: "Tositarkoituksessa".

Vanhin sisko pyöräili ystäviensä kanssa lauantaitansseihin yli 10 km. Mekon ja alushameen helmat vain hulmusivat. Matkalla oli monia korkeita ylä-sekä alamäkiä. Ei silloin valitettu kun jotain haluttiin.Eikä kaikissa pyörissä ollut edes vaihteita. Talvisin tanssit pidettiin seurojentalolla. Matkaa pari kolme kilometriä. Sinne käveltiin ohuet nylonit jaloissa. Kengät sentään vaihdettiin useimmiten tanssipaikalla. Tämä 50-luvun loppupuolella. Seurustelukaverit/aviopuolisot tavattiin koulussa, tansseissa, yhteisissä harrastuksissa, erilaisissa tapahtjmissa jne. Nuorilla oli usein myös kirjeenvaihtotovereita joko Suomesta tai ulkomailta. Nekin saattoivat johtaa joskus avioliittoon. 

Työmies- lehdessä 1915 ilmoitus. Hei Tytöt, Hei!. Meitä olisi täällä 4 reipasta punakaartilaista, jotka haluaisimme kirjeenvaiht. iloisten tyttöjen kanssa. Vast. miel. valok. kanssa osoitt.Loimaan työväentalo nimim. Reipas, Puna, Kaarti, Lainen.

Vierailija kirjoitti:

Vissiin oli sota ja nuoret naiset kirjoittelivat rintamalle.

Sitten mentiin suinpäin naimisiin

Niin tai sitten saatiin aviottomia lapsia kun kirjekaveri pääsi lomille. Tiedän tapauksen jossa kävi näin ja mies menikin toisen naisen kanssa naimisiin sodan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vissiin oli sota ja nuoret naiset kirjoittelivat rintamalle.

Sitten mentiin suinpäin naimisiin,

Voipi olla näinkin mutta silti se sulho/morsio jotenkin piti löytää. Ilmeisesti lavatanssit olivat tällainen hyvin tärkeä parinmuodostuksen foorumi. Miten ihmiset näihin pääsivät, kun matkaa saattoi olla useita kilometrejä. Miten tieto ylipäätään kulki, että nyt Näkkälän kylässä on lavatanssit?

Tanssit oli joka viikonloppu, niin tietysti niistä tiedettiin. Sana kulki, ilmoituksia oli naapurikylienkin ilmoitustaululla ja jopa sanomalehdissäkin. Tanssikiellon jälkeen saattoi olla yhdet tanssit perjanrai-iltana, naapurikylässä lauantai-iltana ja vielä tousessa naapurissa päivätanssit sunnuntaina. Tansseissa käytiin kävellen, polkupyörällä tai linja-autolla. 50-luvulla jo henkilöautoillakin. Kymmenen kilometrin tanssimatka polkupyörällä ei ollut matka eikä mikään, kun into oli kova.

Vierailija kirjoitti:

Vissiin oli sota ja nuoret naiset kirjoittelivat rintamalle.

Sitten mentiin suinpäin naimisiin,

sotaa ei ole ollut 50 luvullss

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vissiin oli sota ja nuoret naiset kirjoittelivat rintamalle.

Sitten mentiin suinpäin naimisiin,

Voipi olla näinkin mutta silti se sulho/morsio jotenkin piti löytää. Ilmeisesti lavatanssit olivat tällainen hyvin tärkeä parinmuodostuksen foorumi. Miten ihmiset näihin pääsivät, kun matkaa saattoi olla useita kilometrejä. Miten tieto ylipäätään kulki, että nyt Näkkälän kylässä on lavatanssit?

Sanomalehdissä oli paljon ilmoituksia.  Niistä näki tanssit, seurat ja markkinat.  

Niin, ja oli myös kirjeenvaihtoilmoituksia, joissa vastaukset pyydettiin  "tlk", eli tämän lehden konttoriin, josta ilmoittaja ne haki.

Tanssimassa on taidettu vapaa-aikojen huvitukseksi käydä, kesällä lava-tansseissa ja talvisin jossain seurojen talolla. Tanssilattialla sitten tutustuttu ja lähennytty.

Varmaan on monelle nykyajan ihmiselle  hämmästyttävää, että ilman tinderiäkin on pariuduttu..

Omilta kyliltä se puoliso yleensä löytyi. Siksi olenkin kiitollinen, että isäni oli evakko. Eivät ainakaan olleet äidin kanssa sukulaisia.

Ajattelin joskus, että koulukavereiden vanhemmat olivat varmaan serkuksia. Oli helppo olla luokan priimus.

Keskustelussa ollaan näköjään tukevasti maaseudulla, mutta kaupungeissakin pariuduttiin. Opiskelijat tutustuivat yliopistoissa ja osakunnissa, muut nuoret mm. työpaikoilla ja kotikulmilla, kahviloissa, oli ravintolatansseja ja kesäisin lavatansseja myös kaupungeissa.

Vielä omassa nuoruudessani 90-luvulla ihmiset kävivät tansseissa/keikoilla tapaamassa toisia nuoria ja pariutuivat siellä. Samaa se on ollut vuosikymmenet.