Miten ihmiset löysivät puolisonsa 40-50 -luvuilla?

Löysin ison pinkan kirjeitä 40-60-luvulta vanhan mummonmökkini vintiltä. 

Niitä kirjoitelleet nuoret naiset toisilleen. 

Paljon puhetta oman kullan (käyttävät myös sanaa "oman sussun") kaipuusta, etsimisestä, turhautumisesta vanhaksi piiaksi jäämisen pelosta, ja näitä miehiä etsivät mm. sukulaisten ja kyläläisten häistä, joita tuntuu olevan usein koko kylä kutsuttuna. Ja toisen kylän häihinkin on ilmeisen normaalia mennä kuokkimaan.

Myös kirkossa katselevat kylän nuoria miehiä.

Ja lavatansseissa toki! 

Kaupungeissa myös työpaikoilta. Esim. kesätyöpaikasta toimistossa.

Paljon helpommin silloin pariuduttiin kun nykyään. Sitä lavatansseissa kohdattiin ja alettiin riiaamaan. Siihen aikaan nainen ei loukkaantunut jos mies katsoi kohti tai avasi tälle oven. Naisilla ei tarvinnut olla LV:n korkkareita, akryylikynsiä ja ripsienpidennystä että näytti miehistä viehättävältä. Ja kun tapailla alettiin, niin sen ajan kulttuuriin ei kuulut vehtailla samaan aikaan muiden kanssa. Jos niin teki, sitä pidettiin sopimattomana. Nykyään vaan ns. tapaillaan ja vehdataan viiden kanssa samaan aikaan. Silloin ei ghoustattu, kun se kumppaniehdokas tavattiin muutenkin livenä, eikä whatsappailtu. Elämä oli muutenkin mutkattomampaa. Ei tarvinnut emännän vatkata itseään kotona aerobic-videon tahtiin viikottain pysyäkseen pantavana. Ukot ei vahdanneet pornhubia iltaisin tai käyneet thai-hieronnoissa jumeja avaamassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vissiin oli sota ja nuoret naiset kirjoittelivat rintamalle.

Sitten mentiin suinpäin naimisiin,

Voipi olla näinkin mutta silti se sulho/morsio jotenkin piti löytää. Ilmeisesti lavatanssit olivat tällainen hyvin tärkeä parinmuodostuksen foorumi. Miten ihmiset näihin pääsivät, kun matkaa saattoi olla useita kilometrejä. Miten tieto ylipäätään kulki, että nyt Näkkälän kylässä on lavatanssit?

Pahoittelut toistosta, tähän olikin jo tullut vastauksia ja lavatanssit ilmeisesti ovat olleet se tärkein tapahtuma mutta ilmeisesti myös paljon muuta. Minusta olisi kiva, jos joku tekisi tästä ihan oikean tutkimuksen, olisi kiinnostavaa.

Tanssipaikoilta.

Vierailija kirjoitti:

Löysin ison pinkan kirjeitä 40-60-luvulta vanhan mummonmökkini vintiltä. 

Niitä kirjoitelleet nuoret naiset toisilleen. 

Paljon puhetta oman kullan (käyttävät myös sanaa "oman sussun") kaipuusta, etsimisestä, turhautumisesta vanhaksi piiaksi jäämisen pelosta, ja näitä miehiä etsivät mm. sukulaisten ja kyläläisten häistä, joita tuntuu olevan usein koko kylä kutsuttuna. Ja toisen kylän häihinkin on ilmeisen normaalia mennä kuokkimaan.

Myös kirkossa katselevat kylän nuoria miehiä.

Ja lavatansseissa toki! 

Vanhapiikaveroa piti maksaa , joten siksikin se pelotti.

Nykynuoriso on ihan pihalla lähihistoriastakin.

Se ei viitsi edes netistä etsiä tietoja  puhumattakaan kirjoista ja isovanhemmista.

Samallatavoin kuin nykyäänkin, hajun perusteella. 

Tässä oman sukuni 1940-1950-luvuilla avioituneiden parien tarinat:

Pari 1. Asuivat samassa kylässä muutaman kilometrin päässä toisistaan ja tunsivat toisensa kansakoulusta lähtien.

Pari 2. Päätyivät teini-ikäisinä perheineen evakkomatkan päätteeksi samaan kylään ja tutustuivat siellä.

Pari 3. Asuivat noin 60 kilometrin päässä toisistaan mutta löysivät toisensa lavatansseista. Suosittu tanssipaikka sijaitsi noin puolessavälissä heidän kotipaikkakunnistaan.

Pari 4. Nainen toimistotöissä, mies tuli samaan firmaan autonkuljettajaksi. Siinä sitten tutustuivat ja päätyivät naimisiin.

Pari 5. Maalaistalon tyttö ihastui maitoauton komeaan nuoreen kuljettajaan ja päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin ison pinkan kirjeitä 40-60-luvulta vanhan mummonmökkini vintiltä. 

Niitä kirjoitelleet nuoret naiset toisilleen. 

Paljon puhetta oman kullan (käyttävät myös sanaa "oman sussun") kaipuusta, etsimisestä, turhautumisesta vanhaksi piiaksi jäämisen pelosta, ja näitä miehiä etsivät mm. sukulaisten ja kyläläisten häistä, joita tuntuu olevan usein koko kylä kutsuttuna. Ja toisen kylän häihinkin on ilmeisen normaalia mennä kuokkimaan.

Myös kirkossa katselevat kylän nuoria miehiä.

Ja lavatansseissa toki! 

Vanhapiikaveroa piti maksaa , joten siksikin se pelotti.

 

Ja tuo kovennettu verotus yli 24-vuotiaalle vanhallepiialle, poistui vasta 70-luvulla

isovanhempani löysivät toisensa lavatansseissa. Oli sosiaalisia tapahtumia kuten lavatanssit melkein jokaisessa kylässä tai muutamalla pikkukylällä oli yhteinen paikka. Noihin aikoihin nuoria oli aika paljon maaseudullakin, koska perheet olivat suuria. Ihmiset myös kyläilivät toistensa luona paljon useammin ja nuoret liikkuivat paljon talosta toiseen vierailemassa ystäviensä luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vissiin oli sota ja nuoret naiset kirjoittelivat rintamalle.

Sitten mentiin suinpäin naimisiin,

 

Suinpäin suhteeseen, mutta kuitenkin paperikirjeiden kirjoittelun jälkeen. Ajatella jos nuo kirjeet saisi vielä takaisin? No ehkei sitä sotarintamaa kuitenkaan.

Nykyisin posti toimii niin huonosti ja paljon epäluotettavammin kuin 40-50-luvulla, että en ainakaan itse haluaisi deittailun olevan postin varassa. Tulisi liikaa tarkoituksettomia ghostaamisia ja pahaa mieltä, kun posti hukkaisi kirjeet.

 

Tai joku ilkeä/mustis kilpakosija nappaisi kirjeet välistä. KIrjeissä on kyllä monenlaista draamaa: avaamattomissa, kätketyissä, poltetuissa. Tai väärien silmäparien lukemissa.

Lavatansseissa ovat kaikki tuntemani vanhukset puolisonsa tavanneet.

Opiskelijariennoissa tapasivat omat vanhempani toisensa 1950-luvulla. Opiskelivat eri tiedekunnissa mutta osakunta oli yhteinen. Sillä tavoin syntyi paljon pariskuntia.

Lavatanssit, erilaiset nuorisoseurat ym. Saman kylän nuorista. Kirjeenvaihto- ilmoituksia oli myös lehdissä. 

Vierailija kirjoitti:

Tässä oman sukuni 1940-1950-luvuilla avioituneiden parien tarinat:

Pari 1. Asuivat samassa kylässä muutaman kilometrin päässä toisistaan ja tunsivat toisensa kansakoulusta lähtien.

Pari 2. Päätyivät teini-ikäisinä perheineen evakkomatkan päätteeksi samaan kylään ja tutustuivat siellä.

Pari 3. Asuivat noin 60 kilometrin päässä toisistaan mutta löysivät toisensa lavatansseista. Suosittu tanssipaikka sijaitsi noin puolessavälissä heidän kotipaikkakunnistaan.

Pari 4. Nainen toimistotöissä, mies tuli samaan firmaan autonkuljettajaksi. Siinä sitten tutustuivat ja päätyivät naimisiin.

Pari 5. Maalaistalon tyttö ihastui maitoauton komeaan nuoreen kuljettajaan ja päinvastoin.

Meillä on myös tällaisia tarinoita. Lisäksi isotätini oli ottanut isoäitini (nuorempi, heillä ikäeroa melkein 20v) paikalliseen kauppaan melkein joka päivä koska "tykkää kauheasti käydä". Kaupan myyjä oli ottanut neuvosta vaarin ja kysyi isotätiäni ulos eräänä päivänä ja niin he päätyivät naimisiin. Asuivat kaupungissa ja eivät entuudestaan tunteneet toisiaan.

Nykypäivänä ei tulisi kysymykseenkään, että myyjä kysäisisi jotakuta asiakasta ulos. Eikä kyllä toisinpäinkään. Ja siis tiedän että ravintola-alalla jotkut törpöt tekee tätä, mutta sitäkin paheksutaan. 

Usein kelpasi vaikka se naapurin poika/ tyttö. 

Veikkaan, että mun vanhempien kohdalla tarjokkaiden arviointi lavatansseissa on mennyt suunnilleen näin:

N: No pieni toi on mutta niin on kaikki muutkin. Ihan hyvät lihakset. Ei ole kännissä. Vähän tanssiakin osaa.

M: No pieni toi on mutta niin on kaikki muutkin. Ihan hyvässä kunnossa näyttää olevan, kyllä tuosta hyvän työnaisen saa. 

oon tehnyt sukututkimusta ja puolisot on löydetty samasta ja naapurikylästä vuosisatojen ajan

Nuorille oli paljon enemmän tekemistä ennen: tansseja, halpoja urheiluseuroja yms toimintaa. Oli paljon koulujen välisiä kilpailuja ja sellaista missä nuoret tapasivat väksiinkin

Ja toisaalta kotona oli vähemmän tekemistä (eikä läheskään kaikki saaneet tai voineet hengailla kotona) joten nuoriso pyöri keskenään missä nyt kukakin. Lisäksi nuoria oli aivan järjettömät määrät nykyiseen verrattuna, mutta porukat taas yhteisöllisempiä etenkin maaseudulla.