Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten pärjätä ja jaksaa vanhan äidin kanssa?
09.02.2024 |
Ikää jo 87v. Kotiapua saa 3 x päivä, eli lähinnä annetaan lääkkeet. Siinä se.
Jatkuvasti myös muun avun tarpeessa, ei pelkillä lääkkeillä elä. Pitäisi käydä laittamassa ruokaa, siivoamassa ja milloin mitäkin lampunvaihtoa.
Olen ainut lapsi ja omia lapsia on, sekä vuorotyö. En millään jaksa kahta kotia hoitaa. Lisäksi sinne vanhuksen kotiin on kertynyt tavaraa jo 50v ajan, kun ei ole paremmassakaan kunnossa kunnon raivaussiivousta tehnyt.
En enää jaksaisi ja avuntarve kasvaa koko ajan. Mihinkään hoitokotiin ei saa kun ei ole umpidementti. Ja hirvittää mikä sotkupesä tuosta lopulta jää jälkeen. Mun yksin mahdotonta saada tyhjennetyksi. Pelottaa ajatuskin, kun en itsekään ole enää täysin terve.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa ei voi valmiina tilata kun on kuulema" mitätöntä" ja tuodaan milloin sattuu. Mihinkään ei asunnosta enää poistu liikuntavaikeuksien takia, etten ihan ymmärtä miksi pitäisi olla tarkka aika.
Siivousta ei vieraalta halua kun " sää voit vähän tuosta imurilla vetäistä"
Ja niille ajoittaisille soittelukohtauksille en tiedä syytä, enkä saa niitä loppumaan.
Olen kysynyt lisäkäyntejä kotihoidosta, mutta eivät näe tarvetta. Ja nyt viimeaikoina on tullut vielä kaatuilu kuvioihin, ennen ei tuollaista ollut. Välillä kotihoidosta jopa soitetaan mulle töihin että tulisinko nostamaan äidin lattialta, tätä en ymmärrä millään.
Eli äitisi ei ymmärrä tilannettaan sinun kannaltasi lainkaan. Joo, kyllähän se aikuinen lapsi voi ihan vaan vähän imuroida, laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, käydä kaupassa...
Enpä enää voi muuta ohjetta antaa, kuin pidä parhaasi mukaan itsestäsi huolta. Voiko miehesi/lapsesi auttaa? Voisitko siirtyä vuorotyöstä päivätyöhön?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano suoraan, että sinä et siivoa. Että et jaksa.
Teet ainakin huoli ilmoituksen. Laitat kunnalle painetta että pitäisi saada enemmän apua ja et pysty itse perhe/työtilanteeseen vedoten auttamaan.
Ei tulisi mieleenkään tehdä äidille erikseen ruokaa. Vien hänelle joskus kotona tekemääni, tai ostan valmisruokia kaupasta. Mutta en todellakaan mene hänen luokseen ruokaa tekemään.
Enkä siivoa. Hänelle itselleen jää eläkkeestä ylimääräistä rahaa, hänellä on varaa maksaa siivooja. Jokainen kerta, kun äidin luona siivoan, on pois oman kodin siivouksesta. Vaihtoehtona on, että äiti maksaa minun siivoojsni, jos minä siivoan siellä.
ap, minusta kuulostaa siltä, että annat äitisi hyppyyttää sinua.
Lain mukaan olet vastuussa tasan ja vain alaikäisistä lapsistasi. Sanot napakasti äipälle, että ellei ruokapalvelu kelpaa, niin sitten olet nälässä. Tämän lisäksi kerrot hyvinvointialueelle olevasi uupunut, ja että äitis tarvitsee lisäpalveluja kotisairaanhoidosta. Jos homma kusee tämän jälkeen, teet jatkuvia huoli-ilmoituksia äidistäsi. Usko mua, muu ei tehoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hei, sinun pitää pitäö huoli itsestäsi ja omasta jaksamisestasi. Sinä olet tärkein nyt. Sinulla on lapsia, joista olet myös vastuussa. Jos sinä et jaksa, niin se kostautuu pitkälle. Eli nyt asetat rajat ja kerrot äidillesi, mitä tästä lähtien aiot tehdä, ja mitä et. Ja alat tehtailemaan huoli-ilmoituksia.
Joskus olenkin kieltäytynyt siivoamasta, siitä seuraa sitten marttyyrikohtaus ja itku ja näennäinen anteeksipyyntö kun näin kohtuuttomasti vaivasi pyynnöllään. Ivallahan tuon kyllä sanoo
Mun lapset jotka ovat jo nuoria aikuia, kävivät kyllä auttamassa, mutta nyt toinen on vaihdossa ja toinen opiskelemassa n. 600km päässä. Lasten isän kanssa ollaan erottu jo kauan sitten.
Toivottavasti itsestäni ei tule samanlaista, vaikka yhteiskunnan palvelut tulevat olemaan vielä heikommat kuin nykyään.
Ja en tiedä onko kaikki palvelut ostettavissa, jokavuotinen urakka on marjojen pakastus ja sitä ennen pakastimen sulatus. Ja joka vuosi löytyy vielä vanhojakin marjoja pakastimesta, että joku piintynyt tapa tuo on ennenkuin tarve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus olenkin kieltäytynyt siivoamasta, siitä seuraa sitten marttyyrikohtaus ja itku ja näennäinen anteeksipyyntö kun näin kohtuuttomasti vaivasi pyynnöllään. Ivallahan tuon kyllä sanoo
Mun lapset jotka ovat jo nuoria aikuia, kävivät kyllä auttamassa, mutta nyt toinen on vaihdossa ja toinen opiskelemassa n. 600km päässä. Lasten isän kanssa ollaan erottu jo kauan sitten.
Toivottavasti itsestäni ei tule samanlaista, vaikka yhteiskunnan palvelut tulevat olemaan vielä heikommat kuin nykyään.
Ja en tiedä onko kaikki palvelut ostettavissa, jokavuotinen urakka on marjojen pakastus ja sitä ennen pakastimen sulatus. Ja joka vuosi löytyy vielä vanhojakin marjoja pakastimesta, että joku piintynyt tapa tuo on ennenkuin tarve.
jaa. Nyt kuvio selkiää. Äitisi hallitsee sinua herättämällä sinussa syyllisyyden. Tämä tilanne ratkeaa vasta, kun opit asettamaan omat rajasi.
älä herran tähden marjoja pakasta. Sano, että kauppa hoitaa pakastamisen.
Juuri näin, kuten 26 sanoo. Pitää olla aika topakka vanhuksen kanssa, vaikka se tekisi tiukkaa itselle. Silti ystävällinen, mutta tiukka. Realiteetit on ne mitkä on. Hoidin kotihoidon "kanssa" syöpäsairasta äitiäni 1,5 vuotta. Tiedän mitä se on. Napakka saa olla kotihoitoonkin päin, siis sinne, jotka määrittää ne avuntarpeet ja tiheydet. Muuten tulee omasta itsestä ihan loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi vielä ajoittain tulevat harhakohtaukset, joilloin soittelee mulle monta kertaa päivässä ja lopulta on pakko lähteä katsomaan mistä on kyse ja rauhoittelemaan.
Ei tee ruokaansa kun kädet ei enää jaksa nostella kattiloita ym ja lipsahtaa milloin mitäkin kädestä. Kotihoidolle puhunut ummet ja lammet että tytär kyllä auttaa. En jaksa enkä pysty siellä aina olemasn.
Mitä muut ovat vastaavassa tilanteessa tehneet?
En ollut ihan vastaavassa tilanteessa, koska olin lapseton ja työtön. Mutta viitisen vuotta kuljin kuukausittain kahden kaupungin väliä, siivosin ja raivasin äidin kotia, etsin hänen piilottamiaan tavaroita, valvoin ruokailut ja lääkkeenotot, hoidin pankkiasiat, kävin kaupassa ja apteekissa, kuljetin hammaslääkäriin ja fysioterapeutille, tein ruoat pakastimeen sille ajalle kun olin itse poissa. Siinä meni oma terveys ja mielenterveys. Nyt äiti on jo ympärivuorokautisessa hoidossa. Kaiken kukkuraksi sain kuulla, että hän olisi päässyt laitokseen jo paljon aikaisemmin, jos minä en olisi käynyt hoitamassa!
Talon raivaussiivous on vieläkin kesken, siinä sentään veljeni lapsineen oli auttamassa muutaman päivän.
Mutta neuvoisin, että otat yhteyttä palveluohjaajaan ja teet hänelle selväksi kaikki ne asiat, joiden takia äitisi ei enää voi asua kotonaan etkä sinä voi olla apuna riittävästi. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta huolehtia äidistäsi, ja kuten itsekin jo sanoit, etä jaksa etkä pysty.
Tuollasukupolvella on pakastinuskonto, olen elänyt sen ja siitä irti vetäissyt sekä äitini että itseni. Äidillesi se on entisiin tapoihin kiinnittymistä ja sellaisen kautta hakee tuttuja kuvioita ja turvaa. Siinä ei vain ole enää mitään järkeä. Voimia, ap!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen näin, parempi vieras apu kuin riitelevä ja rähisevä oma lapsi. Pitää muistaa, lapset ovat lapsia aina, he tarvitsevat apua ja huomiota.
Minulle tulee tästä ketjusta mieleen oma edesmennyt isoäitini. Kun hän ei enää kyennyt pesemään pyykkiä, niin äitini tarjoutui pesemään ne sanoen, että hän ei sittem silitä eikä mankeloi. Ei kelvannut isoäidille. Alushousut ja tyynyn nauhat olisi pitänyt silittää.
En muista, miten tarina jatkui, mutta äitini teki oikein: asetti rajat, missä avun antaminen menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi vielä ajoittain tulevat harhakohtaukset, joilloin soittelee mulle monta kertaa päivässä ja lopulta on pakko lähteä katsomaan mistä on kyse ja rauhoittelemaan.
Ei tee ruokaansa kun kädet ei enää jaksa nostella kattiloita ym ja lipsahtaa milloin mitäkin kädestä. Kotihoidolle puhunut ummet ja lammet että tytär kyllä auttaa. En jaksa enkä pysty siellä aina olemasn.
Mitä muut ovat vastaavassa tilanteessa tehneet?
En ollut ihan vastaavassa tilanteessa, koska olin lapseton ja työtön. Mutta viitisen vuotta kuljin kuukausittain kahden kaupungin väliä, siivosin ja raivasin äidin kotia, etsin hänen piilottamiaan tavaroita, valvoin ruokailut ja lääkkeenotot, hoidin pankkiasiat, kävin kaupassa ja apteekissa, kuljetin hammaslääkäriin ja fysioterapeutille, tein ruoat pakastimeen sille ajalle kun olin itse poissa. Siinä meni oma terveys ja mielenterve
Voi ei, tuo on ollut jotenkin todella väärin, miten asiat on sinun kohdallasi menneet. Suuret empatianosoitukset täältä sinulle, ei taatusti ole ollut helppoa. Voimia vielä kaikkeen kesken olevaan.
Pakastin. Olen 80. Kyllä on kiva kun ostan sinne mustikoita syksyllä, mansikoita ja vadelmia ( kun enää jaksa itse kerätä) ja syön niitä oikeesti, vähän sulatettuna, tai puurossa, joskus teen kaupan piirakkapohjalle piirakan. Siis siinäkin jo helpotan itseäni, en leivo alusta asti.
Jos tilaan enemmän ruokaa, pakastan leipiä päivän annoksina, jauhelihaa, tuoretta kalaa, pakastekasviksia, pakasteruokia, pakastekalaa. Näin on aina ruokaa kotona, lähikaupasta haen pienempiä määriä niinko maitotuotteita, hedelmiä. 80 v.
Mulla oli kans muistisairas äiti jolle ei kelvannut ruokapalvelu, eikä osannut enää itse laittaa ruokaa. Tein sitten niin että yhtenä päivänä laitoin useammanlaista ruokaa ja jaoin rasioihin pakkaseen, osan ostin kaupan valmisruokatiskistä, näitä irrallaan myytäviä. Kerran kk vein satsin ja kotihoito lämmitti päivittäin. Siivoamiseen kelpas ulkopuolinen apu joskin valituksia tuli aluksi. Tämä pelitti kunnes sai paikan hoitolaitoksesta.
"Kun joku päivä äitisi asunto jää tyhjilleen, on myös firmoja, jotka raivaavat kaiken pois."
Mitä te jotkut koko ajan näitö firmoja tuputatte, taidat omistaa sellaisen?! Mitä jos annetaan ihmisten ihan itse päättää kuink toimivat!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä jatkan kyseessä olevan vuokra-asunto, siitäkään ei ole taloudellista apua, muutoinkin pieni eläke.
No mutta sittenhän se pienempään muuttaminen on huomattavasti helpompi järjestää.
Eipä ole helppo tilanne. Äitisi on sen verran iäkäs, että voi tulla piankin akuutin avun tarve. Asuisiko äitisi lähellä joku henkilö, johon hän luottaa? Voisiko tehdä tällaisen henkilön kanssa jonkinlaisen sopimuksen, omista lähtökohdista riippuen?
Mielestäni tuttuja ei kannata mitenkään velvoittaa auttamaan,jää ikuinen kiitollisusvelka. Ja ainakaan itse en luottaisi kuin ammattilaisiin. Jos jotain tapahtuu,siis vaikka kaatumisia esim. niin joku viranomainen on ainakin näennäisesti vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Se hoidontarve vie kuitenkin tuossa vaiheessa varsin rajallisen ajan. Hankalinta on jos itse on vielä työelämässä, niin rankkahan se on huolehtia vielä vanhemmastakin omien töiden lisäksi.
Palkkaa siivooja, monesti saa edullisesti esim jos äitisi on sotaveteraani tai hänen miehensä on ollut veteraani. Kysy sieltä esim. siivousapua.
Meitä oli onneksi kaksi, jotka vuoroteltiin vanhuksen auttamisessa. Mutta olihan se vanhainkotipaikka lopulta iso helpotus, ei ollut niin paljon huolta.
Miten 87v voisi olla sotaveteraani. Syntynyt ehkä 1936.
Alue: Aihe vapaa
Minunkin äitini 84 v sanoo, että tarvitsee apua. Olen sanonut äidilleni, että En tajua mihin haluat apua?
Pääset itse suihkuun, osaat lämmittää ruokaa, osaat pestä pyykkiä. Kauppaan hän ei pääse, eikä jaksa siivota, mutta ne palvelut voit ostaa. Eli mihin sitä apua oikeastaan tarvitaan?