Miten pärjätä ja jaksaa vanhan äidin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä taitaa sama systeemi alkaa, kun nyt puhuu äiti ikkunoidenpesusta ja kevätverhoista. Täytyy yrittää olla tiukkana ettei ala tytär hoitaa kaiken- kierre. Ikävää kyllä sanoa ei, eikä varmaan ymmärrä miksi ei, mutta em kaltaiseen rumbaan ei kyllä voimat rikä aika riitä.

Voit ihan huolella ohittaa moiset vihjeet,et siis muka kuule. Ja jonkun ajan päästä voit kertoa että ikkunanpesun voi ostaa,ja niitä verhoja ei joka vuodenaika tarvitse vaihtaa. Avaat ikkunan niin siinähän ne tuulettuu. Mielestäni omaa itseä ja jaksamista pitää ajatella ensin,tällaisissa tapauksissa ainakin. Kokemuksella sanon.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoittaa paljon asiaa näistä aiheista. Kiitos niistä lampaalle! Oikeasti hänen kirjoituksistaan kannattaa ottaa oppia. Itselleni suurin oivallus oli se, kun hän jossain ketjussa joskus kirjoitti, että jos menee auttamaan jossain pikkuasiassa, silloin EI kahvitella eikä seurustella, vaan hoidetaan se asia ja häivytään. Kahvittelut hoidetaan erikseen. Tässä on paljon viisautta. Otin tämän heti käyttöön, niin ettei lähipiirini vanhukset ehdi edes oppia keksimään ongelmia saadakseen seuraa. Vaikka tässä vaiheessa olisi helpompaa yhdistää nuo asiat, ettei tarvisi käydä niin usein, niin parasta pitää nämä erillään. Vielä kun saisi pidettyä sen, ettei sinne riennetä aina kun puhelin kilahtaa, vaan vasta sitten kun itselle sopii.

Toinen on sitten kyllä nuo siivoukset ja ruuanlaitot. Mulla olisi aikaa ja voisin ihan hyvin noita tehdä. Mutta se on aina pois jostain muusta, esim. oman kodin huollosta, jostain tuottavasta työstä jne. Voisin myös kutsua meille syömään. Mutta meillä on rahat tiukilla ja vanhuksilla on löysää rahaa, jota ei raaskita käyttää. Joten en osta ylimääräistä ruokaa meille tarjotakseni sitä muille, enkä rupea ilmaiseksi siivoojaksi. Sitä paitsi pystyvät vielä itsekin noihin asioihin ja heillä eläkeläisinä on myös aikaa, eri asia ymmärtääkö enää siivota ja muistaako laittaa ruokaa.

On tässä kyllä paljon mietittävää, mutta on syytä säilyttää tietty hygienia auttamisen/työn ja sukulaisuuden välillä. Just tuo, että oppivat alusta asti ostamaan tarvittavan avun, eikä yhteiskunta luule, että jälkikasvu auttaa. Ennemmin vaikka vaihtokauppa jonkun toisen kanssa, niin että siivoaa rahan edestä kaverin vanhukselle ja kaveri siivoaa omalle vastaavan rahan edestä. Silloin vanhus oppii maksamaan palvelusta, eikä hyppyyttämään jälkeläisiä. Tuo hyppyytys nimittäin hiipii kuvioihin pikkuhiljaa ja huomaamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Kuka kuuntelisi teitä, te yleensä myös ikääntyneet tyttäret, jotka hoidatte vanhempianne? Kauniit sanat ja ylistyspuhe ei teitä auta. Kuinka paljon säästätte yhteiskunnan varoja, kun hoidatte kaiken itse. Tämä olisi Petteri Orpon ja muiden hallituksessa istuvien hyvä muistaa. Aina ei voi vain hokea "töihin, töihin siitä (loiseläjät....). Mitäs hallitus aikoo tehdä asialle?

Hallitus taisi ainakin pienentää omaishoidon tuen määrää. Kaikki eivät tietenkään ole omaishoitajina vanhemmilleen, mutta ne jotka ovat, saivat hallitukselta tällaisen kiitoksen.

Vierailija kirjoitti:

Se hoidontarve vie kuitenkin tuossa vaiheessa varsin rajallisen ajan. Hankalinta on jos itse on vielä työelämässä, niin rankkahan se on huolehtia vielä vanhemmastakin omien töiden lisäksi.

Palkkaa siivooja, monesti saa edullisesti esim jos äitisi on sotaveteraani tai hänen miehensä on ollut veteraani. Kysy sieltä esim. siivousapua.

Meitä oli onneksi kaksi, jotka vuoroteltiin vanhuksen auttamisessa. Mutta olihan se vanhainkotipaikka lopulta iso helpotus, ei ollut niin paljon huolta.

87-vuotias ei ole sotaveteraani, ei voi olla koska on syntynyt 1937.