Miten pärjätä ja jaksaa vanhan äidin kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi vielä ajoittain tulevat harhakohtaukset, joilloin soittelee mulle monta kertaa päivässä ja lopulta on pakko lähteä katsomaan mistä on kyse ja rauhoittelemaan. 

Ei tee ruokaansa kun kädet ei enää jaksa nostella kattiloita ym ja lipsahtaa milloin mitäkin kädestä. Kotihoidolle puhunut ummet ja lammet että tytär kyllä auttaa. En jaksa enkä pysty siellä aina olemasn. 

Mitä muut ovat vastaavassa tilanteessa tehneet?

En jaksakaan. Olen sekoamispisteessä liittyen pariin läheiseen. 

Kiitos tähänastisista vastauksista!  Olen kyllä itsekin miettinyt että ikäänkuin varkain tuollainen hyppyyttäminen on tullut osaksi arkea. 

Paljon varmaan selittää sekin ettei ole eläessään paljon omista asioistaan huolehtinut, isä hoiti lähes kaiken. On jo kuollut 20 v sitten. Tämä " kaikenhoitaminen sitten pikkuhiljaa siirtynyt mulle

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi vielä ajoittain tulevat harhakohtaukset, joilloin soittelee mulle monta kertaa päivässä ja lopulta on pakko lähteä katsomaan mistä on kyse ja rauhoittelemaan. 

Ei tee ruokaansa kun kädet ei enää jaksa nostella kattiloita ym ja lipsahtaa milloin mitäkin kädestä. Kotihoidolle puhunut ummet ja lammet että tytär kyllä auttaa. En jaksa enkä pysty siellä aina olemasn. 

Mitä muut ovat vastaavassa tilanteessa tehneet?

Itse vastaavassa tilanteessa. Ruokaa pitää tehdä ja sitä lämmittää. Aamupuuron keittää vielä itse. Lääkket hoidetaan kirjaamalka vihkoon jossa on valmiina mitä otetaan ja mihin aikaan. Merkkaa ajat itse. Kotihoito ei käy. 

Vuosikymmenten tavarat asunnossa opiskeluajoista lähtien nyt 84 vuotias. Ei voi kunnolla siivota kun pitää siirrellä tavaroita edestakaisin. Kaikki tärkeät/mieluisat tavarat pitää olla näkyvillä pöydillä tuoleilla jne. Muistaa kyllä jos kysyy voiko tuon tai tuon viedä pois komerosta tai varastosta. Se on muuten uskomaton määrä tavaraa joka voi kertyä vuosikymmenissä isoon omakotitaloon.

Kirjoja on paljon mm. Kirjakerhojen kirjoja tietosanakirjoja jne. Kuppeja kippoja kodinkoneita ennen sähköä ja sähköisiä eri vuosikymmeniltä kaapeissa, kuten vaatteitakin. 

Mitään ei voi heittää pois kun ovat rahanalaista tavaraa jota voi joskus joku vielä tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi vielä ajoittain tulevat harhakohtaukset, joilloin soittelee mulle monta kertaa päivässä ja lopulta on pakko lähteä katsomaan mistä on kyse ja rauhoittelemaan. 

Ei tee ruokaansa kun kädet ei enää jaksa nostella kattiloita ym ja lipsahtaa milloin mitäkin kädestä. Kotihoidolle puhunut ummet ja lammet että tytär kyllä auttaa. En jaksa enkä pysty siellä aina olemasn. 

Mitä muut ovat vastaavassa tilanteessa tehneet?

Itse vastaavassa tilanteessa. Ruokaa pitää tehdä ja sitä lämmittää. Aamupuuron keittää vielä itse. Lääkket hoidetaan kirjaamalka vihkoon jossa on valmiina mitä otetaan ja mihin aikaan. Merkkaa ajat itse. Kotihoito ei käy. 

Vuosikymmenten tavarat asunnossa opiskeluajoista lähtien nyt 84 vuotias. Ei voi kunnolla siivota kun pitää siirrellä tavaroita edestakaisin. Kaikki tärkeät/mieluisat tavarat pitää olla nä

Tuo on jo julmaa, kuka kumma tarvitsee ei- sähkökäyttöisiä laitteita mihinkään tuossa iässä. Tulee kyllä uskomaton urakka kun vanhuksesta aika jättää. Eikö jotain voi edes salaa kuljettaa pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se hoidontarve vie kuitenkin tuossa vaiheessa varsin rajallisen ajan. Hankalinta on jos itse on vielä työelämässä, niin rankkahan se on huolehtia vielä vanhemmastakin omien töiden lisäksi.

Palkkaa siivooja, monesti saa edullisesti esim jos äitisi on sotaveteraani tai hänen miehensä on ollut veteraani. Kysy sieltä esim. siivousapua.

Meitä oli onneksi kaksi, jotka vuoroteltiin vanhuksen auttamisessa. Mutta olihan se vanhainkotipaikka lopulta iso helpotus, ei ollut niin paljon huolta.

Miten 87v voisi olla sotaveteraani. Syntynyt ehkä 1936. 

Mutta voisi mahdollisesti olla veteraanin leski.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tähänastisista vastauksista!  Olen kyllä itsekin miettinyt että ikäänkuin varkain tuollainen hyppyyttäminen on tullut osaksi arkea. 

Paljon varmaan selittää sekin ettei ole eläessään paljon omista asioistaan huolehtinut, isä hoiti lähes kaiken. On jo kuollut 20 v sitten. Tämä " kaikenhoitaminen sitten pikkuhiljaa siirtynyt mulle

Kun tuo kaatuminen on tullut kuvioon niin ehdottomasti pyydä äidillesi turvaranneke ja jaksanista sinulle

Mää kans en kestäis mun äitiä mutta pakkohan se vaan on. Asun eri kaupungissa ja käyn noin 5 kertaa vuodessa vierailulla. Määrää kaiken, rähjää kaikesta ja hänen tapansa tehdä asiat on se ainoa ja oikea. Isäni joi ittensä kuoliaaksi ja nyt veljeni joka asuu samassa kaupungissa, tekee samaa. Seuraavaks on sitte varmaan mun vuoro...

Vierailija kirjoitti:

Ruokaa ei voi valmiina tilata kun on kuulema" mitätöntä" ja tuodaan milloin sattuu. Mihinkään ei asunnosta enää poistu liikuntavaikeuksien takia, etten ihan ymmärtä miksi pitäisi olla tarkka aika.

Siivousta ei vieraalta halua kun " sää voit vähän tuosta imurilla vetäistä" 

Ja niille ajoittaisille soittelukohtauksille en tiedä syytä, enkä saa niitä loppumaan. 

Olen kysynyt lisäkäyntejä kotihoidosta, mutta eivät näe tarvetta. Ja nyt viimeaikoina on tullut vielä kaatuilu kuvioihin, ennen ei tuollaista ollut. Välillä kotihoidosta jopa soitetaan mulle töihin että tulisinko nostamaan äidin lattialta, tätä en ymmärrä millään.

Teet huoli-ilmoituksen. Etkä missään nimessä mene nostelemaan äitiäsi, sanot ettet pääse etkä ehdi. Niin ikävää kuin se onkin niin äidillesi pitää sattua jotain ennenkuin alkavat edes tuumia pärjääkö se kotona. Etkä imuroi/siivoa äidillesi myöskään, kerrot ykskantaan jotta sulla on vaivoja etkä kykene. Käyt harvemmin sielä. Tiedän, vaikea toteuttaa kun sentään on oma äiti eikä haluaisi heitteillekään jättää, mutta tuossa tilanteessa pitää näkyä ja tulla selväksi että sinä et äitiäsi hoida. Soitat kotihoitoon ja ikäkeskukseen että nyt sun voimat on loppu. Ja teet sen huoli-ilmoituksen.

Mitä julmaa se nyt on jis käsikäyttöisiä kodinkoneita mahtuu komeroihin ja laatikoihin? On niitä mikrouunejakin useita ja kahvinkeittimiä lukemattomia kpl kaapeissa.

Ottamatta kantaa ap:n ongelmaan, haluan vain sanoa että kylläpä v*tuttaa kun oma äiti menetti osittain liikuntakykynsä jo 60-veenä josta tuo avuntarve alkoi. Muutoin on perusterve, eli tätä voi olla edessä vielä jopa 40-vuotta!!

Otan osaa. Yleensähän tuo tilanne saa alkunsa siitä, että vanhus tarvitsee silloin tällöin jotain pientä apua. Vaikka että pitää asentaa uusi kattolamppu paikoilleen tai jotain vastaavaa, mitä vanhus ei pysty enää tekemään itse. Ja jos välit on hyvät, ihan mielelläänhän sitä käy auttamassa. Kun sitten alkaa tulla vähän jotain muuta ja menet hoitamaan asian A, muut omaiset sen jälkeen toteavat, että jos sä hotaisit, kun oot hoitanut ennenkin asian A ja osaat sen paremmin. Sen jälkeen, kun olet taas kerran hoitamassa asiaa A, vanhus kertoo, että olisi tuo asia B:kin, jossa hän tarvitsee apua. Joten kun siinä nyt kerran olet, hoidat sekä asian A että asian B. Muiden omaisten mielestä voit jatkossakin hoitaa A:n ja B:n, koska olet ennenkin hoitanut ja blaablaablaa. Pian sulla onkin asiat A,B,C,D,E ja F hoidettavana. Ja tietenkin juuri sinä, koska se blaablaablaa. 



Jossain vaiheessa ei olekaan enää kerran kuukaudessa vaan jo joka viikko ja sittemmin monta kertaa viikossa. Kenties pian joka päivä tai jo monta kertaa päivässä. Öisinkin. Muita omaisia ei lainkaan haittaa, jos sinä huolehdit kaikista asioista. He vilkuttavat sinulle iloisesti, kun mummolan pihassa heidän autonsa perävalot katoavat kohti elämää. Ja lähettävät sinulle Teneriffalta postikortin, kun ovat siellä perheineen lomalla. 



Kun alat olla itse aivan uuvuksissa ja yrität ehdottaa vanhukselle, että ainakin osaa asioista alkaisi joku ulkopuolinen taho tekemään, niin sehän ei tietenkään käy. Koska sinähän olet tehnyt aina ennenkin ja sinulta se sujuu NIIIIIIIIN hyvin. Vaikka siis vanhuksella olisi varaa ostaa palveluita yksityiseltäkin. Ja muut omaiset nyökytteloevät päätään ja ovat samaa mieltä vanhuksen kanssa. 



Ikävä kyllä tilanne ei muutu paremmaksi, jos et itse ala sanomaan ei. Mä loukkasin kuukausi takaperin pahasti selkäni, kun raahasin kainaloitaan myöten ulosteessa olevan äitini (joka ei ottanut omilla jaloillaan lainkaan tukea) sängystä kylpyhuoneeseen ja pesin äitini ennenkuin toimitettiin hänet päivystykseen. Jos mulla ei olisi ollut etätyö, olisin joutunut hakemaan sairaslomaa selkäni vuoksi. Kun äiti palasi kotiin, en voinutkaan mennä avuksi selkäni vuoksi. Siskoni joutui menemään. Jo ensimmäisen kerran jälkeen hän sanoi, että oli aivan puhki. Kaksi päivää vielä ja siskoni sanoi, että eihän tästä tule yhtään mitään. Mä siis olin laukannut - alussa vähemmän ja lopussa päivin öin - siellä jo vuoden verran. Siskoni ei enää nyökytellyt hyväksyvästi "kyllä tyttäret hoitaa" vaan yhdessä tuumin ilmoitettiin, että me ei enää voida eikä jakseta. Ja lopulta sitten vanhemmillani on nyt turvapalvelu ja kotihoito alkaa käymään heti, kun äiti palaa laitoskierrokseltaan. 

Olen samaa mieltä: tuo kaikki tulee vaivihkaa. Minunkin äitini haluaa, että tulen auttamaan häntä, vaikka hän pärjää itsekin. Hän ei vain kestä, kun sängyn petaaminen vie niin kauan aikaa. Olen meinannut mennä siihen lankaan, että tulen tekemään, mutta sitten tajusin noidankehän. Hän tekee yhä vähemmän, liikuntakyky heikkenee, ja kohta ei edes pysty mihinkään.

Kauppakäynneistä meille jo kävi niin. Korona-aikana hain ruoat ja huomaan nykyäänkin hakevani ruoat. On se kumma, jos liikuntakykyinen ihminen, joka pystyy tarvittaessa kulkemaan bussilla, ei edes rollaattoria tarvitse, pääse kauppaan 300 metrin päähän vetokärryn kanssa. Koska ei jaksa, ei viitsi, kiva kun joku muu tekee. 

 

Tähän kun lisätään vanhan kansan ajatus siitä, että mistään palvelusta ei olla valmiita maksamaan, niin kierre on valmis. Kyllä tytär hoitaa. 

Me eletään nyt sitä "eläkepommia" josta ainakin meille milleniaaleille puhuttiin koulussa. Tosin ongelmana ei ole pelkät maksettavat eläkkeet, vaan myös tuo autettavaksi heittäytyminen joka sekin kohdistuu raskaimmin työssäkäyviin ihmisiin! Tähän pitäisi keksiä ihan oikeita ratkaisuja mutta enpä usko että sellaisia on tulossa :(

Vierailija kirjoitti:

Me eletään nyt sitä "eläkepommia" josta ainakin meille milleniaaleille puhuttiin koulussa. Tosin ongelmana ei ole pelkät maksettavat eläkkeet, vaan myös tuo autettavaksi heittäytyminen joka sekin kohdistuu raskaimmin työssäkäyviin ihmisiin! Tähän pitäisi keksiä ihan oikeita ratkaisuja mutta enpä usko että sellaisia on tulossa :(

ratkaisuja on, mutta kun vanhukset eivät ole valmiita maksamaan palveluista. Taksia ei voi käyttää, vaikka rahaa olisikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me eletään nyt sitä "eläkepommia" josta ainakin meille milleniaaleille puhuttiin koulussa. Tosin ongelmana ei ole pelkät maksettavat eläkkeet, vaan myös tuo autettavaksi heittäytyminen joka sekin kohdistuu raskaimmin työssäkäyviin ihmisiin! Tähän pitäisi keksiä ihan oikeita ratkaisuja mutta enpä usko että sellaisia on tulossa :(

ratkaisuja on, mutta kun vanhukset eivät ole valmiita maksamaan palveluista. Taksia ei voi käyttää, vaikka rahaa olisikin. 

Niinhän se on, ensin yritetään pärjäillä ilmaiseksi lasten kustannuksella ja loppuviimein heittäydytään samojen julkisen puolen palvelujen piiriin kuin ne joilla rahaa ei oikeasti ole. Tulee mieleen yksi eläkeläinen joka saapui terveyskeskuksen hammaslääkärin vastaanotolle ja sanoi "olen käynyt vuosikymmeniä yksityisellä, mutta nyt kun jäin eläkkeelle, ajattelin että nyt saa yhteiskunta hoitaa :)"

Laita poloniumia sen corn flakeseihin.

Meillä taitaa sama systeemi alkaa, kun nyt puhuu äiti ikkunoidenpesusta ja kevätverhoista. Täytyy yrittää olla tiukkana ettei ala tytär hoitaa kaiken- kierre. Ikävää kyllä sanoa ei, eikä varmaan ymmärrä miksi ei, mutta em kaltaiseen rumbaan ei kyllä voimat rikä aika riitä.

Eläkepommilla tarkoitettiin suuria ikäluokkia.  Olemme aika hyvin jo poistuneet muonavahvuudesta.  Vanhimmat nyt 79.

Tästä ikäluokasta en juuri nyt tunne ainakaan yhtään lastensa avusta riippuvaista.  Olemme , elossa olevat, itsekseen pärjääviä, monet autoilevat.

Tietenkin ikäluokkaa on jo hoitolaitoksissa ja ehkä kotona kyköttäviä mutta heitähän me asioillamme liikkuvat ja pihakeskusteluissa ja kyläilyissä, harrastuksissa  näe.

Vierailija kirjoitti:

Meillä taitaa sama systeemi alkaa, kun nyt puhuu äiti ikkunoidenpesusta ja kevätverhoista. Täytyy yrittää olla tiukkana ettei ala tytär hoitaa kaiken- kierre. Ikävää kyllä sanoa ei, eikä varmaan ymmärrä miksi ei, mutta em kaltaiseen rumbaan ei kyllä voimat rikä aika riitä.

Tämähän se. Kyllä minäkin autan, mutta en halua auttaa näissä turhissa jutuissa. On ihan sama, onko verhot vaihdettu tai lakanat vedetty. Eniten ärsyttää sellaiset, kun pyydetään tyhjässä, ylimääräisessa huoneessa siirtämään laatikon paikkaa hyllyltä toiselle. Kukaan ei sitä laatikkoa tarvitse, eikä kukaan siinä huoneessa käy, ja hyllytilaakin on tyhjänä vaikka kuinka paljon.

Kuka kuuntelisi teitä, te yleensä myös ikääntyneet tyttäret, jotka hoidatte vanhempianne? Kauniit sanat ja ylistyspuhe ei teitä auta. Kuinka paljon säästätte yhteiskunnan varoja, kun hoidatte kaiken itse. Tämä olisi Petteri Orpon ja muiden hallituksessa istuvien hyvä muistaa. Aina ei voi vain hokea "töihin, töihin siitä (loiseläjät....). Mitäs hallitus aikoo tehdä asialle?