Lähteekö teiltäkin aamuisin päiväkotiin takkutukkaisia lapsia?
Minusta tuntuu, että meidän perheestä lähtevät aamulla siisteinä vain ne, jotka ovat tarpeeksi isoja huolehtimaan itse itsestään. Aamut ovat sellaista katastrofia, että vaikka laittaisi kaiken valmiiksi illalla ja heräisi miten aikaisin hyvänsä, kiire pukkaa päälle. Miten ihmeessä te muut selviätte aamulla aikaisin päiväkodin kautta töihin, jos pitää olla toisella puolella kaupunkia jo tasan kahdeksalta töissä?
Kommentit (71)
Aina on vaatteet hyvin päällä, ja äitikin ehtii meikkaamaan ja laittamaan hiuksensa kiinni. Lapset kävellen lähitarhaan, itse bussilla duuniin, jossa olen 8.45.
Mitä te oikein lorvitte aamuisin? Me herätään, aamupesut+kampaukset, vaatteet päälle ja lähdetään, ei muuta.
Vierailija:
miten aikaisin te oikein heräätte? itse herään klo 6 ja seitsemältä pitää olla jo menossa, jotta olisin kahdeksalta töissä. Kyllä siinä saattaa lastenkin sukkahousut joskus roikkua.
Vierailija:
Aina on vaatteet hyvin päällä, ja äitikin ehtii meikkaamaan ja laittamaan hiuksensa kiinni. Lapset kävellen lähitarhaan, itse bussilla duuniin, jossa olen 8.45.
Mitä te oikein lorvitte aamuisin? Me herätään, aamupesut+kampaukset, vaatteet päälle ja lähdetään, ei muuta.Vierailija:
miten aikaisin te oikein heräätte? itse herään klo 6 ja seitsemältä pitää olla jo menossa, jotta olisin kahdeksalta töissä. Kyllä siinä saattaa lastenkin sukkahousut joskus roikkua.
Pyrin myös lukemaan hesarin koska musta on epämiellyttävää lähteä ulkomaailmaan jos ei tiedä uutisia (tällainen outo tapa mulla on ollut jo ala-asteikäisestä asti).
Tytön tukka takkuuntuu helposti eikä hän anna laittaa saparoita/lettejä tms. koska se kuulemma nipistelee. Enpä viitsi pakottaa siihen vain hoitajien kehujen toivossa.
Lasteni vaatteista on sanottu mm. seuraavaa: Ovat poikkeuksellisen käytännöllisiä (tytöillä on aina sukkikset, nahkatossut, hameet, pitkähihaiset paidat), ovat kauniita, silmä lepää heissä (siskoksilla on aina vaatteet sävy sävyyn ja vielä niin että sointuvat keskenään JA tossut sopivat asukokonaisuuteen), ulkovaatteet ovat pirteän värisiä ja lapset erottuvat pihalla (heillä on Ticketin tämän kauden haalarit raikkaissa väreissä), heillä on käytännölliset ulkokengät (tarragoret). Monesti henkilökunta kehuu lastemme ulkovaatteita muiden kuullen, ilmeisesti toiveena että muutkin vanhemmat hankkisivat samantyyppisiä ulkovaatteita lapsilleen.
Lisäjuonteena vielä seuraava: Eräs äiti kerran ihmetteli ääneen päiväkodin eteisessä kuinka olen raaskinut ostaa Robeezin tossuja, niin päiväkodin täti sanoi hänelle napakasti " köyhän ei kannata ostaa halpaa" . Se oli hyvin sanottu.
terkuin se kolmen tytön äiti (terveisiä tutuille!)
Vierailija:
Lisäjuonteena vielä seuraava: Eräs äiti kerran ihmetteli ääneen päiväkodin eteisessä kuinka olen raaskinut ostaa Robeezin tossuja, niin päiväkodin täti sanoi hänelle napakasti " köyhän ei kannata ostaa halpaa" . Se oli hyvin sanottu.
Nyt lapsia on neljä ja kaikki tyttöjä ja aamu on aina aikamoista haipakkaa. 2 koululaista usein vasta herää, kun me muut olemme jo lähdössä ja tunnustan, että on ollut ongelmia hiusten harjauksen ja vaatteiden kanssa. Neidit nim. tuppaavat vielä vaihtamaan vaatteetkin (jotka olen valmiiksi illalla laittanut) ja hiukset jää kyllä usein laittamatta :(. Kaksi nuorempaa on 5v ja 2v ja 5vuotiaalla olen pitänyt siksi polkkatukkaa, ettei anna koskaan tukan olla kiinni. Pitkän tukan vielä aamuisin yleensa laitoin kiinni, mutta kun hain pk:sta oli kuin peikon pelätin, kun aina lepohetkellä otti ponnarit pois päästä, eikä niitä pk:ssa kukaan enää takaisin laittanut. Kuopus ei anna hiuksiaan kiinni laittaa ja repii ponnarit samantien pois, joten myös hänen tukkansa napsin tasaisin väliajoin (huudon kanssa). On sitä mieltä, että mun hiuksiin ei kosketa harjalla, eikä saksilla.
Nayttaa etta tarkeinta on etta vanhempi ehtii hoitaa itsensa ja aamupalan rauhassa kondikseen ja sitten vasta herattaa lapset.
Olen aitiyslomalla nyt ja mies hoitaa esikoisen aamutoimet ja viemisen kouluun. Mina nukun yleensa, mutta pian lahden toihin.. Inhoan aamukiiretta.
Yleensa vaatteet on valittu illalla ja reppu valmiina. Tytto kylla itse valitsee vaatteensa. Jos letitan tyton kiharan tukan yoksi aamulla pitaa vain kosteuttaa ja laittaa hoitoainetta ja tehda kampaus.
Monelta teilla mennaan nukkumaan? Kun oli aamuheratys 5.30 minun piti menna nukkumaan viimeistaan 9 jotta jaksaisin ja silti oli vaikeaa nousta.
Lapsien iltamenot aloitan 7 maissa, kylpy, tukan laitto, iltapala, iltasatu. Tavoitteena etta 9 mennessa nukkuisivat.
Tuntui etta koko paiva oli sellaista suorittamista, etta arki vain sujuisi.
Kun tulin kotiin 5.30 niin sitten heti dinneria laittamaan ja laksyjen tekoa ja siivousta ja iltamenot siihen peraan ja sitten itse heti nukkumaan. Ei toivettakaan katsoa tvta tai vain oleskella rauhassa.
Mites teilla muilla?
Mies hoitaa viennin ja lasten on oltava tarhassa jo klo 6.45. Jostain kumman syystä tytön tukka on aina takussa kun haen hoidosta:)
Toinen asia on, että ruokapöydässä ei meillä kammata hiuksia. Jopa aamupalaan rauhoitutaan ja ruoka syödään keskittyen. Se ei ole tilanne, missä hutaistaan nopeaa samalla pukien ja kammaten. No, toisaalta kun mies vie aamulla niin aamupala syödään päiväkodissa.
Ja vaatteet ei tosiaan ole sävy sävyyn. Joskus miettii, että miksi Suomessa on niin paljon onnettomia ihmisiä, masennuslääkkeiden käyttö lisääntyy yms.
En yhtään enää ihmettele kun lukee tätäkin palstaa. Ihmiset suorittavat imetystä, lastenhoitoa, kotiaan, työtään. Kauhea kilpailu ja vertailu, kenellä on mitäkin ja onko imettänyt pisimpään ja minkä merkkiset vaunut yms. Luullaan, että se on onnellisuuden tae. Ja kun se kupla puhkeaa, mitä jää jäljelle?
Muistan aina, kuinka lapsena kehuttiin naapuritalon äitiä. Kuinka se äiti oli ahkera ja lapset aina siistejä ja hiljaisia ja kilttejä. Kuinka tämä äiti kulki kylillä kruunu päässä kiiltäen.
Yksi lapsista tappoi itsensä, toinen alkoholisoitui, kolmas kertoi, että heidän lapsuutensa oli ollut yhtä helvettiä. Niin ja tämä äiti sitten kuoli lopulta katkeroituneena vanhainkodilla kun kukaan lapsista ei halunnut nähdä häntä. Siinä pätiessä oli unohtunut jotain tärkeää: Tärkeintä ei ole kulissien ylläpitö ja oman itsetunnon pönkitys lasten kustannuksella vaan aito rakkaus ja välittäminen.
Samoin asianmukaista ulkovaatetusta on kehuttu: pitää vettä ja tuulta, on lämmin mutta ei hiosta.
Vierailija: