Äiti "itkee", kuinka tiukilla on tyttären vanhojen tanssien takia

Vierailija kirjoitti:

Miksi hyvä vanha perinne on muutettu että rahan voimalla

järjestetään näitä.

Ennen haettiin vintiltä mummun vanha mekko ja kengät,

pojilla kunnon sarkahousut jne.

Nykyajan tuhannen euron tamineet järjetön touhua yhtenä päivänä.

Milloin tämä perinne on ollut? Omissa tansseissa vuosituhannen vaihteessa kaikilla oli jo iltapuvut. Pakko kyllä sanoa, että tykkään enemmän tästä iltapuku- ja tanssiaistyylistä, mutta samaa mieltä siitä, ettei sen tarvitsisi vaatia mitään ökyilyä.

Joku tolkku tässäkin pitäisi olla. Ei kenenkään elämä riipu tanssiaisista. Joku 2-300e vielä kohtuullista. Eikö näitä saa käytettynä tai vuokrattua?

En oikeasti ymmärrä noita satasten, jopa tuhansien eurojen budjetteja. Tanssin 2018, eli tämä nykyisenkaltainen varustelu oli jo voimissaan. Vanhojentansseihin paloi yhteensä reilut sata euroa, vaikka olenkin keskivertoa varakkaammasta perheestä, eikä tosiaan ollut mikään pakkorako säästellä.

Mekon vuokrasin vuotta vanhemmalta kaverilta muutamalla kympillä, meikin opettelin tekemään itse, en olisi edes uskaltanut luottaa sitä kenenkään muun tehtäväksi. Kengät oli valmiina, eikä ne kummemmin edes mekon alta näy. Ainoa suurempi kulu oli kampaaja, muistelisin olleen noin sadan euron luokkaa. Jos raha olisi ollut tiukassa, myös hiukset olisi voinut opetella laittamaan itse ajan kanssa, vanhojen tanssit kun eivät tule yhtäkkiä, vaan aikaa valmistautumiseen ja opetteluun kyllä on.

Järjetöntä. Emme ole pienituloisia, ja lapsella on mm. poni ja joululahjaksi sai toivomansa 400 € tussit, mutta en ikinä laittaisi kuutta sataa vanhojentanssipukuun! Niitä saa helposti edullisesti käytettynä, tai vaikka vuokrattua. Parilla sadalla saa jo ihan hyvän uudenkin puvun.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas itkisin onnesta, jos mun teinini olisi pystynyt menemään lukioon. Mutta ei, kun ei ole tarpeeksi älykäs.

Sulla mitään lasta ole.

Toiselle lapselle ostettiin käytetty puku, maksoi 120e. Kaveri teki meikin ja kampauksen. Myin puvun samalla hinnalla eteenpäin. Kengät oli noin 30e, eli siinä koko asun kustannukset. 

 

Toiselle vuokrattiin, olisko maksanut noin satasen. Toki tästä ei saanut rahaa takaisin. Kampaajan tekemä kampaus maksoi myös noin satasen, hiusmalli oli sellanen että oli vaikea saada siistiä kampausta muuten aikaan. Eli noin 200e. 

Nykymaailma on kulutusta, vanhat ihastuttavat perinteet on unohdettu tai muutettu. Penkkaritkin menneet lähinnä naamiaisiksi.

Mun aikaan penkkareita juhlittiin 1pv ja seuraavana päivänä vanhat. Nykyisin juhlivat jo pitkin viikkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hyvä vanha perinne on muutettu että rahan voimalla

järjestetään näitä.

Ennen haettiin vintiltä mummun vanha mekko ja kengät,

pojilla kunnon sarkahousut jne.

Nykyajan tuhannen euron tamineet järjetön touhua yhtenä päivänä.

Milloin tämä perinne on ollut? Omissa tansseissa vuosituhannen vaihteessa kaikilla oli jo iltapuvut. Pakko kyllä sanoa, että tykkään enemmän tästä iltapuku- ja tanssiaistyylistä, mutta samaa mieltä siitä, ettei sen tarvitsisi vaatia mitään ökyilyä.

On ollut kasarilla vielä. Mä olen tanssinut vanhat 1993 ja silloin käytettiin sellaisia "vanhan näköisiä" (eli jotain historiapukuja muistuttavia) mekkoja.

             pittäis olla rahaa ku lapsii tekee   paljon rahaa

Me oltiin penkkareissa päissään kuin paviaanit, tytöillä ja pojilla vanhat turkit, mummojen kätköistä kaivatut, mutta muuten ei pukeuduttu erikoisesti. 

En kyllä tajua tätä valitusta. Puvun voi vuokrata, kampauksen voi opetella tekemään itse omalle tytölle. Esimerkiksi youtubesta löytyy tuhansia ohjevideoita kampauksen ja meikin tekemiseen. Muutaman kerran kun harjoittelee, niin varmasti onnistuu.

Omalla siskolla tuli aikoinaan hyvinkin halvaksi vanhat. Minä olin perheen kampaaja muutenkin, leikkasin, värjäsin permanenttasin kaikkien hiukset muutenkin. Etsittiin yhdessä netistä kuvia malliksi ja sitten tehtiin harjoitusmeikki ja kampaus. Käytettiin suurimmaksi osaksi mun meikkejä. Ostettiin tyyliä huulipuna, hiuspinnejä ja muotoilutuotteita ja pitkät satiinihanskat. Puku suunniteltiin yhdessä ja minä ompelin sen. Kankaisiin meni ehkä 50 euroa siihen aikaan. Nykyään kyllä nekin on puolet kalliimpia.

Ei minusta erottunut sisko sieltä porukasta mitenkään. Kampaus oli parempi kuin puolella muista, meikki nätti, mekko hänelle mieluinen ja aivan yhtä kaunis kuin muillakin.

Vierailija kirjoitti:

Mä taas itkisin onnesta, jos mun teinini olisi pystynyt menemään lukioon. Mutta ei, kun ei ole tarpeeksi älykäs.

Kommentin perusteella teini on vanhempaansa tullut.

Lapsella ei ole isää joka osallistuisi kuluihin?

Tai on, mutta tuli kiireessä valittua vääränlainen. 

Ripsenpidennykset ovat ihan turhia, ja kynnet on helppo lakata itse. Monet osaavat meikatakkin hyvin ja tehdä kampaukset.

Kumma kun ennen lukioikäisetkään ei meikannu. Oltiin vissiin nätimpiä kuin nykynuoret? 

Roskalavaryhmässä joku tarjosi upeaa punaista vanhojentanssimekkoa nuorelle, jolla (jonka huoltajilla) ei ole varaa panostaa rahallisesti mekkoon. Joku äiti varasi sen alustavasti, kysyi vielä tyttäreltä. Ei kelvannut tytölle, kuulemma piti saada valkea mekko. 

Vanhoihin ei todellakaan kannata pistää noin paljon rahaa jos rahat tiukilla. Mekkoja saa käytettynä, eikä kenkien tarvi olla just jotain mitä kaikilla muillakin on. Kengät ei sieltä mekon alta näy ja vaikka näkyisikään, ei mitään merkitystä millaiset ne on, kunhan ovat hyvät jalassa tanssia. Tekoripset ja kynnet??? Mitä väliä? Meikin voi tehdä ilman tekoripsiä itsekin. Kampaukseen voi mennä se 100 euroa jos ei itse tai ystävä pysty tekemään. Ei tarvitse osallistua kilpavarusteluun, vaan tehdä sellaiset, mihin on varaa.

Olen käynyt useissa vanhoissa ja ilahtunut kun nähnyt tyttöjä, joilla yksinkertaisempi mekko, ja silti osallistuvat täysillä. Tunnelma ja tanssit ovat tärkein osa vanhoja, ei kilpavarustelu.

Joku kysyi paikallisessa puskaradiossa lainaan rahapulan takia, sai useita tarjouksia. Mutta kun pitää olla uutta...

Minulla ei ole tytärtä, mutta miehellä on useita siskoja ja heillä tyttäriä. Yksi ompelutaitoinen vanhempi teki puvun ja sama puku kiersi kolmella suvun tytöllä sen jälkeen. 

Huhhuh. Oma pukuni maksoi 350e aikoinaan 2010 ja muistan miten isä ja äiti pitkin hampain sen maksoivat. Isä oli budjetoinut 50e pukuun. Onneksi pukuvuokraamon ihminen puhui isälle järkeä.

Silloin ei ollut käytettyjä yhtä paljon/helposti saatavilla kuin nykyisin. Olen silti miettinyt paljon miten kallis hankinta tuo puku oli. Onneksi se on lähes ainoa oikeasti kallis ostos, jota olen pyytänyt.

Omat lapseni saavat aikanaan ensin katsoa kelpaako minun pukuni ja jos se ei kelpaa, niin aloitetaan käytetyistä katselu.