Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä muilla vaikeuksia aloittaa/ajatella uutta suhdetta 50+ ikäisenä?
08.02.2024 |
Siis jopa niin vaikeaa kuin minulle, että haen sen pienen piristeen ennemmin unelmista. Sanotaanko näin, että pelkästään se intiimiys uuden kanssa ei tunnu ylitsepääsemättömän ahdistavalta/pelottavalta/hävettävältä. Vaan ylipäätään kaikki muukin. Viimeksi kun olen aloittanut suhteen olin 31 vuotias. En ajatellut silloin edellä puhumaani millään tavalla ongelmaksi. Erosin siis 6kk sitte, en ole ollut ollut sinnkkuna pitkään. Nyt siis paineet on kasvanut kaiken suhteen. Hävettäää kun olen elämässäni lähes alkupisteessä, koska ero vei omistusasunnonkin alta. Suostuin tyhmyyttäni miehen ehdotukseen, että hän maksoi lyhennystä puolet enemmän kuin minä. Minä vastasin puolestani ruokamenoista 90% sti. Kun ero sitten tuli, niin ei siinä miehen näkökulmasta painanut muu kuin asunnon maksaminen. Joo, olen ollut tyhmä idiootti. Olisi vaan pitänyt ajatella järjellä aikanaan. Nyt tuntuu, että tulevaisuutenikin on sinetöity, koska en pysty tuomaan taloudellisesti mitään suhteeseen. Kaikki tuntuu ympärillä puhuvan vaan omistuksistaan. Minulla on pelkkä 30 vuotta vanha auto. Kuka tällaista haluaa.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan osan ap:n kirjoittamista asioista. Näin 50+ ikäisenä vuosi sitten eronneena uuden aloittamiseen on tosiaan aivan jäätävän suuri kynnys.
Mutta toisaalta se ei nyt häiritse, koska oikeastaan en edes kaipaa mitään. Tykkään olla näin itsekseni. Kukaan ei lyttää, saan tulla ja mennä miten haluan. Kotona on aina siistiä, voin ja nukun paremmin.
Voisin kuvitella ehkä seurustelevani / tapailevani kevyesti vielä joskus, mutta en tiedä miten pääsen yli tästä että joutuisin olla vielä jonkun kanssa intiimisti (sekä fyysisesti että emotionaalisesti).
Noh, aika näyttää.
No, ei kai kukaan oikeasti joudu tahtomattaan olemaan jonkun kanssa intiimisti, siis jos ei joudu rikoksen uhriksi tai ehdottomasti halua lasta, mutta on esim. aseksuaali.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli todella ihanaa ja on vieläkin kun tapasin elämäni suuren rakkauden.
On ihanaa tietää, että toinen on ja ajattelee samoin...siis melkein kasikymppisenä.
Tapaamisemme oli taivaallinen ihme.
Saman katon alle en enää muuta mistään hinnasta. Muutenkaan en kaipaa enää mitää "sympioosi" suhdetta. Pitää olla vapaus liikkua, ilman että kaikesta on tilivelvollinen toiselle.
On tullut niin paljon kokemusta ja tietoa ihmisistä, etten kyllä enää uskaltaisi ryhtyä mihinkään kenenkään kanssa.
Ja eihän tää kroppakaan ole enää kuin 20 v,
60 v
Kurjaa jos uusi tuttavuus aloittaa juttelun joko lapsistaan tai lapsenlapsistaan. En kerta kaikkiaan jaksa kuunnella tutustuessa mitään entisiä suhteita. Mikä on takana on siellä pysyy omissa oloissaan.
En kuitenkaan halua ketään vieressä nuohomaan, kun nyt on hyvä suhde. Jos mieheni joutuu ennen minua nukkumaan pois, niin en halua tässä iässä ketään. Silloin 30 vuotta sitten asia oli toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi kauhea, en jaksa edes miettiä mitään emotionaalista, saatika fyysisesti intiimiä kenenkään kanssa enää tässä iässä! Kun kerran eroon pääsi, en todellakaan jaksa iholla jotakin uutta tutustujaa. Ihan suoraan sanottuna en ole edes kiinnostunut seksistä, ja vielä vähemmän kiinnostaa jonkun elämäkerta tai koukeroinen tunne-elämä 😳
Joo tuo toisen tunne-elämän koukeroihin opetteleminen. Millä tuulella se nyt herää, millä tuulella se on kun tulen kotiin, ahdistaako sitä niin että se juo liikaa, suuttuuko se kun en nyt olekaan jostain asiasta samaa mieltä,,, plaah. Sitten yrittää keskustella näistä kun suhdettahan täytyy hoitaa keskustelemalla, kun itseäkin vain mintuttaa kaikki. Noup. Luulen että vaikka yrittäisin vielä seurustella jonkun kanssa kunnolla, ongelma olisi se, että muistan tästä eteen päin miten vaivatonta on olla yksin. Jokaisen hankaluuden kohdalla muistaisin tämän helppouden ja miettisin miksi olen suhteessa.
Olen 54v nainen. En ole ollut suhteessa ( enkä harrastanut seksiä), 12 vuoteen. En voisi kuvitellakaan, että joku haluaisi ikäiseni naisen. Some ja nuoruuden ihannointi on aiheuttanut sen, että ajattelen seksin kuuluvan vain nuorille ja kauniille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos onkin, niin aina voi matkustaa johonkin köyhään maahan ja iskeä siellä huomattavasti itseä nuorempi kouluttamaton ja köyhä ihminen.
Kukapa ei haluaisi lähteä rikkaan länsimaalaisen mukana rikkaaseen pohjoiseen hyvinvointivaltioon!
No hyi! Kuka oikeasti haluaisi kotiinsa jonkun viidakon Ykän? 🦧
Vierailija kirjoitti:
Anna oikeasti ajan kulua. Tuo on eron jälkeinen vaihe, että tuntuu oudolta olla yksin ja on hätä ettei löydä ketään. Kaksi vuotta kun kuluu niin tajuat, että mikään ei voita sitä. Monet hötkyilee tuossa vaiheessa uuteen suhteeseen, niin etteivät koskaan koe sitä mahtavaa fiilistä siitä kun ei tarvitse ketään, ei emotionaalisesti, fyysisesti, taloudellisesti tai mitenkään muutenkaan. Mikään ei ole niin rauhallista ja vapauttavaa.
En ole elänyt tuota vaihetta. Olen aina halunnut omaa rauhaa ja tilaa.
Avioeron jälkeen olin 2 vuotta ilman mitään kiinnostusta kehenkään. Viime vuonna uskaltauduin ulos selibaatista. Tämän ihmisen kanssa olemme etäystäviä ja seksiä on kun nähdään. Pari muutakin kokeilua on ollut. En edelleenkään seurustele. Ehkä kyseessä on ikäkin, 51.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En enää jaksa iässäni ( 59), kuunnella toisen koko elämänkertaa, katsella valokuvia, yrittää sopeutua uuden ihmisen historiaan ja tapoihin, tutustua sukulaisiin yms. Parempi elää yksin, omine tapoineen ja omine ongelmineen. Saa olla rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 54v nainen. En ole ollut suhteessa ( enkä harrastanut seksiä), 12 vuoteen. En voisi kuvitellakaan, että joku haluaisi ikäiseni naisen. Some ja nuoruuden ihannointi on aiheuttanut sen, että ajattelen seksin kuuluvan vain nuorille ja kauniille.
Älytön juttu. Tietenkin haluaa. Usein nuoret ja komeat miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 54v nainen. En ole ollut suhteessa ( enkä harrastanut seksiä), 12 vuoteen. En voisi kuvitellakaan, että joku haluaisi ikäiseni naisen. Some ja nuoruuden ihannointi on aiheuttanut sen, että ajattelen seksin kuuluvan vain nuorille ja kauniille.
Käy mutka Tinderissä niin koet valaistumisen. Jos itsetunnon kanssa on ongelmia niin sen kohentamiseen se on juuri oikea paikka.
Ehkä ei enääole niin suurta motivaatiota löytää parisuhde, että ei tule tehtyä mitään asian edistämiseksi. Se ei tunnukovin välttämättömältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin kyllä kumppanin, mutta ei minulla ole enää mitään mahdollisuuksia niihin miehiin, joita itse pidän kiinnostavina.
Olen aika pitkälti jo luovuttanut, ja päättänyt elää yksin niin hyvän elämän kun vaan voin.
N48
Ei minulla ollut mitään vaikeuksia tai itsetunnon kanssa ongelmaa kun pitkän sinkkukauden jälkeen ihastuin tuossa pari vuotta sitten.
Mutta siinähän kävi taas huonosti, ja vaikka kumppania kaipaisin, niin nyt tuntuu ihan mahdottomalta ajatus että enää lähtisin yrittämään.
Tulin suhteessa niin hyvin haukutuksi ja pahoinpidellyksikin, ja kylläpä rahaakin meni, ettei vaan enää usko riitä että minun kohdalleni parempaa sattuisi. Eikä tämä ollut ensimmäinen tuollainen suhde.
Hassua nyt kun ajatteleekin miten luottavaisena ja ihan ok itsetunnolla suhteeseen aloin, että vaikka onkin vähän ylipainoa ja selluliittia jne., niin eiköhän tällä iällä jo sallita, eikä se mieskään mikään kalsarimalli ollut.
No nyt takoo vaan päässä ne miehen solvaukset ulkonäöstäni.
Olen 56v. ja erostani on 11 vuotta. En missään tapauksessa enää halua ottaa ketään miestä ristikseni. Jouduin pitkässä avioliitossani kantamaan kaiken vastuun, joten ei enää yhtään hyysättävää. Lisäksi seksi oli niin huonoa, että inhosin sitä, eli en yhtään kaipaa sitäkään puolta.
Minulla on muutama todella hyvä ystävä, joihin voin luottaa, ja se riittää mainiosti.
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ollut mitään vaikeuksia tai itsetunnon kanssa ongelmaa kun pitkän sinkkukauden jälkeen ihastuin tuossa pari vuotta sitten.
Mutta siinähän kävi taas huonosti, ja vaikka kumppania kaipaisin, niin nyt tuntuu ihan mahdottomalta ajatus että enää lähtisin yrittämään.
Tulin suhteessa niin hyvin haukutuksi ja pahoinpidellyksikin, ja kylläpä rahaakin meni, ettei vaan enää usko riitä että minun kohdalleni parempaa sattuisi. Eikä tämä ollut ensimmäinen tuollainen suhde.
Hassua nyt kun ajatteleekin miten luottavaisena ja ihan ok itsetunnolla suhteeseen aloin, että vaikka onkin vähän ylipainoa ja selluliittia jne., niin eiköhän tällä iällä jo sallita, eikä se mieskään mikään kalsarimalli ollut.
No nyt takoo vaan päässä ne miehen solvaukset ulkonäöstäni.
"kylläpä rahaakin meni"
Mitä tarkoitat? Ostelitko sä sille miehelle jotain lahjoja, päivällisiä yms? Vai mihin sitä rahaa siis meni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ollut mitään vaikeuksia tai itsetunnon kanssa ongelmaa kun pitkän sinkkukauden jälkeen ihastuin tuossa pari vuotta sitten.
Mutta siinähän kävi taas huonosti, ja vaikka kumppania kaipaisin, niin nyt tuntuu ihan mahdottomalta ajatus että enää lähtisin yrittämään.
Tulin suhteessa niin hyvin haukutuksi ja pahoinpidellyksikin, ja kylläpä rahaakin meni, ettei vaan enää usko riitä että minun kohdalleni parempaa sattuisi. Eikä tämä ollut ensimmäinen tuollainen suhde.
Hassua nyt kun ajatteleekin miten luottavaisena ja ihan ok itsetunnolla suhteeseen aloin, että vaikka onkin vähän ylipainoa ja selluliittia jne., niin eiköhän tällä iällä jo sallita, eikä se mieskään mikään kalsarimalli ollut.
No nyt takoo vaan päässä ne miehen solvaukset ulkonäöstäni.
"kylläpä rahaakin meni"
Mitä tarkoitat? Ostelitko sä sille m
No ihan päivittäiseen elämään, pikku summia "lainailin" joita ei maksanut takaisin. Mies oli persaukinen, niin yhdessä ollessa elätin sitäkin, itsekin olen köyhä mutta säästeliäämpi.
Olen kaunis ja hoikka 55 vuotias.
Jos mieheni kuolisi..
Olisin hetken sinkkuna ja
Nauttisin treffeistä.
Sitten rakastuisin uudestaan:)
Toivon miehelleni pitkää ikää
Rakastan häntä
Alue: Aihe vapaa
Hyi kauhea, en jaksa edes miettiä mitään emotionaalista, saatika fyysisesti intiimiä kenenkään kanssa enää tässä iässä! Kun kerran eroon pääsi, en todellakaan jaksa iholla jotakin uutta tutustujaa. Ihan suoraan sanottuna en ole edes kiinnostunut seksistä, ja vielä vähemmän kiinnostaa jonkun elämäkerta tai koukeroinen tunne-elämä 😳