Miksi puheliasta ja eloisaa henkilöä inhotaan niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Nää suupaltit yksinkertaisesti häiritsee työntekoa. Piti hankkia kuulosuojaimet, että meni perille, että haluan keskittyä siihen, mihin minut on palkattu. 

Työpaikalla nää tyypit on kyllä rasittavimmista rasittavimpia, vaikka vapaa-ajalla voivat olla hauskaa seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Puhelias ja eloisa = kovaääninen. En jaksa kuunnella mitään raikuvaa kälätystä, se vie multa energiaa. Nää ei yleensä edes itse tajua, miten kovaa puhuvat. Ja yleensä aivan turhanpäiväisiä asioita, ei vois vähempää kiinnostaa. Ja vievät porukassa tilaa muilta, taas kerran tajuamatta tqi yhtään ajattelematta sitä ees itse. Epäkohteliasta sellainen.

Nyt on kyllä pakko todeta, että itseäni ei ainakaan hirveästi kiinnostaisi olla osa sellaista porukkaa, jossa kukaan ei sano mitään. Olen varmaan puhelias, kuten kaikki kaverini, koska olemme sellaiselta murrealueelta kotoisin, missä ei olla hiljaa seurassa. En silti koe, että minua vihattaisiin länsi-Suomessakaan erityisesti, vaikka natiivit ovatkin käytännössä mykkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ihmiset puhuvat paljon, mutta sisältö on usein tyhjien tynnyreiden kolinaa.

Toivottavasti sinulla ja muilla ei ole lapsia, koska lapsethan ne vasta pälpättävät ja ovat eloisia. Vietä päivä eloisan ja puheliaan 5-v. kanssa niin olet ihan loppu.

 

En ole noista kirjoittajista kumpikaan,mutta miksi otat tämän näin henkilökohtaisena?

"Toivottavasti sinulla ja muillakaan ei ole lapsia"

WTF?

Vain eloisilla ja puheliailla saa olla lapsia? Ok... hienoa. (Sarcasm)

 

Ehkä mykkien murjottajien lapsetkin ovat jo geneettisesti todella vähäpuheisia. Voin ihan kuvitella, kuinka tällainen härmäläinen 4-vuotias kyselyikäinen harkitsee puheenvuorojaan huolellisesti puoli päivää, ja sitten illallisella sanoo sanan päivässä, mutta hyvin harkiten.

Vierailija kirjoitti:

Jos puhuu enemmän kuin muut, on epäkohtelias. Suhteellisen tasainen puheajan jakautuminen on tärkeä osa hyväksi koettua vuorovaikutusta. Jos joku on eloisa, se tapahtuu usein muiden kustannuksella.

Vain jos ne muut ovat kuolleita.

Vierailija kirjoitti:

Teillä siellä Afrikassa tuollainen näytös on normaalia. Me täällä Suomessa arvostamme hiljaisuutta, yksityisyyttä ja ksikkn tavoin rauhallista ja hillittyä käytöstä.

Puhu ihan omasta puolestasi. Suomalaisissa huonoin piirre on juuri hiljaisuus.

Ei mulla ole mitään puheliaita ja eloisia ihmisiä vastaan sinänsä, olen sellainen ajoittain itsekin, mutta en todellakaan puhu koko ajan itsestäni tai jostain mun henk.koht asiasta. Ketä ne kiinnostaa?

tuöpaikalla on yksi nainen, joka puhuu koko ajan sukulaistensa ongelmista. Ei saa edes tolkkua mikä enon kumminkaima on kyseessä. Sellaista ei jaksa.

Ei minulla ole mikään heitä vastaan. Vihaan ilkeitä ja itsekkäitä määmää-ihmisiä. Ei puheliaassa ihmisessä ole mitään vikaa.

Puheliaat ja eloisat ihmisethän on kivoja. Ikävä kyllä myös päällepäsmäröivät ihmiset kuvittelevat olevansa eloisia ja puheliaita, vaikka he oikeasti ovat rasittavaa seuraa, joka ei anna toisten osallistua keskusteluun. Tunnen muutaman tällaisen ihmisen ja heille "keskusteleminen" on sitä, että he odottavat vain vuoroaan päästä ääneen, eivätkä osaa kuunnella muita ja kommunikoida vastavuoroisesti.

Oikeasti puhelias ja eloisa ihminen osaa keskustella ja kuunnella myös muita, eikä pidä toisia ihmisiä omana yleisönään.

Puhelias ja eloisa kaikkien kanssa ystävystyvä tyyppi aiheuttaa toisissa itsetunto-ongelmia, koska moni tuppaa olemaan vähän sellainen sivuun jäävä mörrimöykky. Moni oikeasti haluaisi olla myös puhelias ja eloisa ja kokee kateutta.

Itse hiljaisena ihmisenä tykkään puheliaista. He täyttää ilman eikä tule kiusallisia hiljaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla riippuu ihan siitä, minkälaisista asioista hän puhuu. Jos hän puhuu vaikka tieteestä tai politiikasta, niin sehän on vain mielenkiintoista. Mikäli puolestaan esim. julkkisjuoruista tai itsestään, niin EVVK.

Monet ihmiset, jotka keskimäärin hyvin yksioikoisia ja pystyvät sisäistämään vain yhden asian kerrallaan eivät jaksa kuunnella varsinkaan politiikkaa tai tiedettä.

Keskivertoihmiset työmaalla kahvitauolla puhuvat eilisen salkkarit ja julkkisjuorut tai jonkun haukkumiset tuntien itsensä paremmiksi.

Turhanpuhujat ovat asia erikseen, niitä ei kauaa kuuntele.

Ei ole suomalaiseen kulttuuriin niin sanotusti sopivaa. 

Minä en ole itse todellakaan puhelias, päinvastoin olen erittäin niukkasanainen ja puhun vain sen, mikä on pakko. Luultavasti olen jollain tapaa autistinen, mutta ainakin estynyt persoonallisuus. Minulta ei vain luonnistu small talk eli kaikenlainen eri asioista puhuminen, ellei niistä ole pakko puhua. Kuten vaikka, että "Onpa tänään kylmä ilma" tai "Leijonat muuten voitti eilen Tapparan 4-2 illan pelissä". Jotenkin se ei vain ole minun juttuni, kuten ei oikeastaan puhuminen ollenkaan. Mieluummin minä kirjoitan vaikka tekstiviestin tai sähköpostin kuin puhun puhelimessa, jos on jotain asiaa. Sitten sellainen puhelias ihminen jotenkin ahdistaa minua kun hän vain puhuu puhumistaan eri aiheista ja sitten hänelle täytyy olla koko ajan vastaamassa, vaikka minä mieluummin olisin hiljaa tai omissa oloissani. Varsinkin, jos hän ei itse huomaa sitä, että en halua puhua tai kuunnella häntä. Kuten eräs tuttuni, joka tulee puhumaan minulle milloin mistäkin ja vain puhuu puhumistaan tajuamatta ollenkaan, että en halua kuunnella. Hän lisäksi vielä suuttuu, jos ihan ystävällisesti koitan sanoa siitä, että hän puhuu ihan liikaa ja myös sellaisista asioista, mitkä eivät minulle kuulu. Kuten vaikka jostain intiimivaivastaan.

En jaksa sitä pajatusta, enkä jaksa viihdyttää tällaista henkilöä kalattamalla joutavia.

Lisäksi monesti tuntuu että tuollainen on vain rooli, jota vedetään. Tuntuu feikiltä. Ehkä ylikompensoidaan jotain epävarmuutta tai yritetään olla kaikkien kaveria, koska janotaan hyväksyntää.