Menen käymään opiskelijalapseni luona tänään ja ajattelin viedä kassillisen ruokaa

Tytär opiskeli Suomessa, minä asuin ja asun ulkomailla.

Kävin hänen luonaan niin usein kuin se oli mahdollista ja aina täytin pakasteen. Tein valmista ruokaa ja ostin mitä voi pakastaa. Siivousaineet yms. ostin. Rahaa annoin lähtiessäni ja laitoin tilille muulloin.

Käytiin välillä ulkona syömässä. 

Laskuissa autoin jos  oli tarve.

Nyt tytär asuu samassa maassa kuin minä ja on työelämässä. Tulee omillaan toimeen eikä tarvitse apua.

Jokainen saa olla mitä mieltä haluaa. Minulla oli varaa häntä auttaa, totta kai autoin.

Mä muistan vieläkin melkein 20 vuotta sitten, kun äitini ja isäni kävivät opiskelupaikkakunnallani. He ostivat mulle 12 kpl uht- maitoa, mulla ei olisi itse ollut varaa niihin kerralla. Se tunne, kun mulla oli koko laatikko solukämppäni pöydän alla. Oli vaan kyllä hienoa. Jos pystyn millään tavalla antaa omille lapsille sen saman tunteen, niin todellakin teen kaikkeni sen eteen. 

Ymmärrän ruoka-aineiden ostokset, mutta minusta auttaminen menee yli, jos äiti laittaa opiskelijan kotona ruokaa opiskelijan pakastimeen. Samalla äiti varmaan siivoaa kylppärinkin.

Mä muistan ikuisesti kun äiti osti leipää ja leivänpäällisiä. Tämä tapahtui vuosituhannen alussa, ja edelleen jos jossain näen kyseistä leipää, muistan tuon kerran. Muuten äiti auttoi aina rahallisesti, mutta harvoin se ruokaan meni... 

Jos nyt joku toisi nyt ruokakassillisen, paras sisältö kattaisi ainekset upeaan viikonloppuaamiaiseen: kananmunia, pekonia, prinssinakkeja, leipää, emmentalia, leikkeleittä, kasviksia, hedelmiä, turkkilaista jogurttia, marjoja, siemeniä, pähkinöitä, hunajaa, teetä ja tuoremehua. 

Meillä anoppi tuli hiljattain kylään ja toi tullessaan savulohta, leipää ja päällisiä, hedelmiä, pähkinöitä, karkkia ja jäätelöä. Kaikki meni käyttöön ja ilahduttiin paljon tuliaisista. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi te mammat passaatte aikuisia lapsianne? Antakaa niiden oppia tulemaan toimeen niillä rahoilla, mitä saavat. Ei ennen vanhemmat kuskanneet opiskeleville lapsilleen ruokakasseja, vaikka ei saatu yhteiskunnalta lainkaan ilmaista rahaa, vaan kaikki oli velkaa, joka piti maksaa takaisin viimeistä penniä myöten. Siinä oppi pakosti katsomaan, mihin on varaa ja mihin ei. Harvoin kotona käydessäni sain mukaan esim. äidin leipomaa ruisleipää ja jotain muuta pientä, ei mitään kassillisia missään tapauksessa. Kun jo opiskeluaikana oppi elämään säästeliäästi, ei myöhemminkään tullut talousongelmia, vaikka sitten myöhemmin, kun opintovelat oli maksettu, oli niskassa suuri asuntovelka pahimpaan lama-aikaan 90-luvulla, jolloin korko huiteli pilvissä.

Kyllä minua 80-90-lukujen vaihteessa vanhemmat auttoivat opiskelujen aikana. Ja isovanhempani auttoivat vanhempiani tiukempina aikoina. Sitä vartenhan olen myös itse töitä kovasti ikäni olen tehnyt että lapsillani olisi hyvä elämä, lapsenlapsenikin ovat toivottavasti lähdössä opiskelemaan muutaman vuoden päästä ja mielelläni autan heitäkin sitten. 

Aivan hyviä rahankäyttäjiä olemme kaikki vaikka apua olemmekin saaneet. Ei se ole keneltäkään pois jos oman lapsen ei tarvitse elää kurjalla ruoalla opiskeluaikoja, päin vastoin. Monia mukavia iltoja vietelty yhdessä kokkaillen ja syöden, sitten suuren annoksen loput pakastettu opiskelijoille annospakkauksiin.

Minusta on ihanaa että perheellämme on lämpimät ja toisia auttavat suhteet sukupolvien yli, toivottavasti tämä jatkuu pitkälle tuleviin sukupolviinkin. 

Jos minä saisin valita (osaan laittaa ruokaa), niin toisit hyvät pihvit, salaattitarvikkeet, patonkia, viiniä ja ainekset valkosipuliperunoihin. Laittaisin meille ruokaa. Toki voisit halutessasi lisätä listalle säilyviä kuivatarvikkeita. Pastaa, nuudeleita, tomaattimurskaa, linssejä, papuja, mysliä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te mammat passaatte aikuisia lapsianne? Antakaa niiden oppia tulemaan toimeen niillä rahoilla, mitä saavat. Ei ennen vanhemmat kuskanneet opiskeleville lapsilleen ruokakasseja, vaikka ei saatu yhteiskunnalta lainkaan ilmaista rahaa, vaan kaikki oli velkaa, joka piti maksaa takaisin viimeistä penniä myöten. Siinä oppi pakosti katsomaan, mihin on varaa ja mihin ei. Harvoin kotona käydessäni sain mukaan esim. äidin leipomaa ruisleipää ja jotain muuta pientä, ei mitään kassillisia missään tapauksessa. Kun jo opiskeluaikana oppi elämään säästeliäästi, ei myöhemminkään tullut talousongelmia, vaikka sitten myöhemmin, kun opintovelat oli maksettu, oli niskassa suuri asuntovelka pahimpaan lama-aikaan 90-luvulla, jolloin korko huiteli pilvissä.

Nykynuoret ei saa korkotuettua opintolainaa, jota inflaatio söi ja jota kannatti nostaa

Kukaan ei hyödy siitä, että nuori uuvuttaa itsensä opiskelemalla täysipäiväisesti ja paiskimalla hanttihommia samaan aikaan liikaa lukukauden aikana. Töitä ehtii hyvin tehdä esim. kesällä ja keskittyä pääasiassa opintoihin niin, että ne etenevät. 

Nykyään opintoaikoja on rajattu eikä enää onnistu se, että opiskellaan jos töiltä ja muulta elämältä ehtii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi te mammat passaatte aikuisia lapsianne? Antakaa niiden oppia tulemaan toimeen niillä rahoilla, mitä saavat. Ei ennen vanhemmat kuskanneet opiskeleville lapsilleen ruokakasseja, vaikka ei saatu yhteiskunnalta lainkaan ilmaista rahaa, vaan kaikki oli velkaa, joka piti maksaa takaisin viimeistä penniä myöten. Siinä oppi pakosti katsomaan, mihin on varaa ja mihin ei. Harvoin kotona käydessäni sain mukaan esim. äidin leipomaa ruisleipää ja jotain muuta pientä, ei mitään kassillisia missään tapauksessa. Kun jo opiskeluaikana oppi elämään säästeliäästi, ei myöhemminkään tullut talousongelmia, vaikka sitten myöhemmin, kun opintovelat oli maksettu, oli niskassa suuri asuntovelka pahimpaan lama-aikaan 90-luvulla, jolloin korko huiteli pilvissä.

Nykynuoret ei saa korkotuettua opintolainaa, jota inflaatio söi ja jota kannatti nostaa

Niin kauan kun ei pääse niihin oman alan töihin, niin kannattaa ennemmin panostaa opiskeluun kuin hampurilaisten paistamiseen. Kun pääsee opinnoissa siihen pisteeseen, missä mahdollistuu omalla alalla työskentely, niin vasta siinä vaiheessa se työssäkäynti opintojen ohella tukee myös sitä myöhempää työllistymistä. Siinä kohtaa voi myös hellittää siitä opiskeluvauhdista, kun ei tarvitse opintotuen takia enää hermoilla.

Vierailija kirjoitti:

Miksi te mammat passaatte aikuisia lapsianne? Antakaa niiden oppia tulemaan toimeen niillä rahoilla, mitä saavat. Ei ennen vanhemmat kuskanneet opiskeleville lapsilleen ruokakasseja, vaikka ei saatu yhteiskunnalta lainkaan ilmaista rahaa, vaan kaikki oli velkaa, joka piti maksaa takaisin viimeistä penniä myöten. Siinä oppi pakosti katsomaan, mihin on varaa ja mihin ei. Harvoin kotona käydessäni sain mukaan esim. äidin leipomaa ruisleipää ja jotain muuta pientä, ei mitään kassillisia missään tapauksessa. Kun jo opiskeluaikana oppi elämään säästeliäästi, ei myöhemminkään tullut talousongelmia, vaikka sitten myöhemmin, kun opintovelat oli maksettu, oli niskassa suuri asuntovelka pahimpaan lama-aikaan 90-luvulla, jolloin korko huiteli pilvissä.

Minä ja mies päätettiin, että lapsista pidetään huoli niin kauan, että he saavat ammatin. Meillä se tarkoitti yliopistokoulutusta. He ovat kyllä olleet töissä kesäisin ja opintojen loppuvaiheessa muulloin oman alan hommissa, mutta oikeasti lukukausien aikana tuntityöt hampurilaisen paistajana tai parkkipirkkona ei merkkaa mitään. Meillä on omassa suvussa tiedossa, miten voi käydä, kun opiskeluaikana menee liian tiukalle. Fyysinen ja psyykkinen terveys on paljon tärkeämpää ja jos me pystytään niissä helpottamaan, niin teemme sen ilomielin.

Minusta on täysin omituinen ajatus että omista lapsistaan ei pitäisi huolta ja heitä auttaisi. Opiskeluaikana erityisesti saattaa olla tuen tarvetta, ja myöhemminkin hetkiä varmasti tulee. Esim kun saavat omia lapsia tai jos vaikka tulee sairastumisia, työttömyyttä tai muita vastoinkäymisiä.

Lapset ovat elämän mittainen sitoumus, ei vain sellainen että 18v pyörivät jaloissa ja sitten heidät potkitaan pois. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua 80-90-lukujen vaihteessa vanhemmat auttoivat opiskelujen aikana. Ja isovanhempani auttoivat vanhempiani tiukempina aikoina. Sitä vartenhan olen myös itse töitä kovasti ikäni olen tehnyt että lapsillani olisi hyvä elämä, lapsenlapsenikin ovat toivottavasti lähdössä opiskelemaan muutaman vuoden päästä ja mielelläni autan heitäkin sitten. 

 

Aivan hyviä rahankäyttäjiä olemme kaikki vaikka apua olemmekin saaneet. Ei se ole keneltäkään pois jos oman lapsen ei tarvitse elää kurjalla ruoalla opiskeluaikoja, päin vastoin. Monia mukavia iltoja vietelty yhdessä kokkaillen ja syöden, sitten suuren annoksen loput pakastettu opiskelijoille annospakkauksiin.

 

Minusta on ihanaa että perheellämme on lämpimät ja toisia auttavat suhteet sukupolvien yli, toivottavasti tämä jatkuu pitkälle tuleviin sukupolviinkin. 

Hyvin sanottu. Minä arvelisin että tuollaisista perheistä tulee menestyviä nuoria paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuin sellaisesta joissa nuorten eteen tehdään mahdollisimman vähän sillä tekosyyllä että "oppivat sitten olemaan omillaan".

Empatiaakin oppii muilta ja uskon että tuollaiset sukulaissuhteet myös periytyvät kasvatuksen mukana. Maailma olisi parempi paikka jos perheet pitäisivät toisistaan parempaa huolta! 

Vierailija kirjoitti:

Kysy häneltä itseltään mitä ruokaa on tehnyt mieli ja tuo niitä. Kun on laiska kokkaamaan niin voit myös hänen luonaan kokata isomman annoksen jotain mistä lämmittää useamman päivän ruokaa, esim. makaronilaatikko tai kinkkukiusaus.

Pakastin täyteen äidin tekemää kotiruokaa sopivissa annosrasioissa. Siinä samalla äidin kokkailessa voisi jutella kaikkea maan ja taivaan välillä.

Uskoisin, että tässä meillä on voittaja.

Vierailija kirjoitti:

No sinähän se lapsesi lempparit (toivottavasti) paremmin tiedät, mut tamulla on tapana viedä juuri niitä ruokatarvikkeita, joista tiedän että lapsi pitää mutta ovat kallita: pakastepizzaa, pakasteranskalaisia, sipsejä jadippikastikkeita, fetaa, mandariineja jamuita hedelmiä ja vihanneksia. 

Pakasteranut erityisen kalliita? Xtra ranut S-kaupassa 1,39 kilo. Tavisperunaa sai viikkko sitten CM 0,49 e/kg. Lidlissä mandariinipussi 700 g hintaa 1,49e.

Toki jos kauppoja ei ole opiskelijan lähellä niin sitten ymmärrän ehdotukset.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on täysin omituinen ajatus että omista lapsistaan ei pitäisi huolta ja heitä auttaisi. Opiskeluaikana erityisesti saattaa olla tuen tarvetta, ja myöhemminkin hetkiä varmasti tulee. Esim kun saavat omia lapsia tai jos vaikka tulee sairastumisia, työttömyyttä tai muita vastoinkäymisiä.

Lapset ovat elämän mittainen sitoumus, ei vain sellainen että 18v pyörivät jaloissa ja sitten heidät potkitaan pois. 

Juuri aamupäivällä mietin, kuinka oma isäni auttoi minua taloudellisesti aika lailla vielä yliopistossa ollessani. Silloin apu tuntui itsestään selvältä, nykyään osaan tuntea siitä jo suurta kiitollisuutta. 

 

Toivottavasti pystyn samalla lailla auttamaan omia lapsiani, kun sen aika tulee. 

Mun lapsi ilahtui aina, kun vein ison paketin jauhelihaa, ison paketin broilerin rintafilettä, ison kimpaleen juustoa ja jotain leikkelettä iso paketti. Sitten riisiä, spagettia, nuudelia, perunoita, pakastevihanneksia muutama iso pussi, ketsuppia, sinappia, wc- ja talouspaperia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki käy, eli viet sitten hyvin säilyviä perustuotteita ja jotain hyvää mistä tykkää.Ja vessapaperi tms on aina tarpeen.

Minulle olisi järkytys, jos joku toisi vessapaperia, sillä säilytystilaa ei ole. Pienen paketin ostan kerrallaan entisen ollessa ihan lopuillaan.

Itse haluaisin juustoa, pastaa, tonnikalaa, tomaattimurskaa, yhden kokkauskerran tarpeisiin tuoretta lihaa tai kalaa, säilykerkkusieniä, -ananasta, -kapriksia jne. En enää ole ruoka-avun tarpeessa, mutta opiskelijana pitkään säilyvät tuotteet olivat avainasemassa, koska läheskään aina ei tullut syötyä kotona ja silloin menee helposti hukkaan.

Tuo vessapapru on hyvä vieminen, sitä tarvitaan aina. Riippuu toki asumismuodosta. Jos nuori asuu kerrostalo-asunnossa, niin niissähän on yleensä varastokoppi?

Ja ennenkuin joku nyt taas tulee nipottamaan kieliopista, väliviiva selvennyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy häneltä itseltään mitä ruokaa on tehnyt mieli ja tuo niitä. Kun on laiska kokkaamaan niin voit myös hänen luonaan kokata isomman annoksen jotain mistä lämmittää useamman päivän ruokaa, esim. makaronilaatikko tai kinkkukiusaus.

Pakastin täyteen äidin tekemää kotiruokaa sopivissa annosrasioissa. Siinä samalla äidin kokkailessa voisi jutella kaikkea maan ja taivaan välillä.

Uskoisin, että tässä meillä on voittaja.

Sanoisin että voittaja olisi jos yhdessä kokkailisivat. Oppisi nuorikin samalla sitten tekemään niitä äidin ruokia ja molemmilla olisi mukavampaa! 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy häneltä itseltään mitä ruokaa on tehnyt mieli ja tuo niitä. Kun on laiska kokkaamaan niin voit myös hänen luonaan kokata isomman annoksen jotain mistä lämmittää useamman päivän ruokaa, esim. makaronilaatikko tai kinkkukiusaus.

Pakastin täyteen äidin tekemää kotiruokaa sopivissa annosrasioissa. Siinä samalla äidin kokkailessa voisi jutella kaikkea maan ja taivaan välillä.

Uskoisin, että tässä meillä on voittaja.

Sanoisin että voittaja olisi jos yhdessä kokkailisivat. Oppisi nuorikin samalla sitten tekemään niitä äidin ruokia ja molemmilla olisi mukavampaa! 😊

Minä taas veisin lapselle ruokatarvikkeita, joita hän voi kokkailla sitten myöhemmin. Lapsen kanssa mentäisiin ravintolaan syömään ja juttelemaan. Noinhan minä olen tehnytkin.

Siriina kirjoitti:

Tuo vessapapru on hyvä vieminen, sitä tarvitaan aina. Riippuu toki asumismuodosta. Jos nuori asuu kerrostalo-asunnossa, niin niissähän on yleensä varastokoppi?

Ja ennenkuin joku nyt taas tulee nipottamaan kieliopista, väliviiva selvennyksenä. 

Mitä se väliviiva siellä selventää? Sekoittaa lähinnä. Miksi et vain kirjoittanut että kerrostaloasunnossa?