Ymmärrätkö, jos vanhemmat järjestelevät työaikansa niin, ettei 11-12v lapsen tarvitse olla yksin iltapäivisin, eikö tuon ikäisen

Kyllä ymmärrän. Itse teen aikaista aamua niin, että saa olla kotona kun teinit tulee koulusta. Tämä on lyhyt aika elämässä. Ne on ilahtuneita, kun smoothie on valmis tai pannari uunissa. Päivän fiilikset ja kuulumiset saa parhaiten heti koulun jälkeen. Perhe on ykkönen, työ aina vasta kakkonen 

Mitenhän minä olen vielä hengissä kun 8-vuotiaasta olen ollut iltapäivät yksin kotona?

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän minä olen vielä hengissä kun 8-vuotiaasta olen ollut iltapäivät yksin kotona?

Mulla on vanhempana muitakin toiveita kuin lapsen pysyminen hengissä. Muistan miten teininäkin oli mukava tulla koulusta jos äiti olikin kotona. Saman huomaan omistakin lapsista, sanovatkin usein. Työpaikan ei tarvii joustaa, mutta vaihdoin työhön, josta pääsen aina klo 14.

Totta kai ymmärrän. Loistovanhemmat. Juuri teini-iän kynnyksellä oleva nuori tarvitsee turvallisen kodin.

1970 luvulla ei  ollut  ip Paikkoja, Kaverit  meni  tyhjään  kotiin. Paljon  oli  tenavia  pihalla  leikkimässä. 

Lemmikkien kanssa lasta ei saa jättää yksin. 

Kyylä

Tuon ikäisenä olen ollut viikonloppujakin yksin kun äiti ja isäpuoli menivät mökille ryyppäämään, riitelemään ja tappelemaan 

Ymmärrän. Minä olin kotiäitinä. Eipähän tarvinnut lasten tulla tyhjään kotiin, aina oli välipala odottamassa ja juttuseuraa. Ja jostain syystä koulukaveritkin tulivat mieluummin meille kuin menivät kotiinsa. Kaikille tarjosin tietysti välipalan.

Koska minä voin!

Kunhan siitä ei ole vaivaa minulle tai kuluteta minun verorahoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, jos on mahdollisuus järjestää. Toisten kustannuksilla ja työpaikalta erityisvaatimuksia vaatimalla en ymmärrä. 

Tämä. On epäreilua, jos yksi ihminen saa tehdä koko ajan haluamaansa vuoroa ja muut joutuvat joustamaan.

No ei se sen työntekijän vika ole, jos työnantaja suostuu epäreiluihin järjestelyihin.

Olen kyllä sitä mieltä, että erityisesti pienten koululaisten yksinhuoltajille olisi syytä olla sen verran ymmärrystä, ettei nurista jos sellainen tekee vain aamuvuoroa. Kun ei 7-9-vuotiasta voi jättää yksin kotiin pitkäksi aikaa, mutta mitään vuorohoitoa ei ole tarjolla. 

Tässä onkin kyse jo kuudesluokkalaisesta eikä mistään pikkukoululaisesta.

Itse aloitin päivittäisen runkkauksen 12-vuotiaana. Olisi ollut todella ahdistavaa, jos olisi äiti tai isä ollut koko ajan vieressä kyyläämässä.

Meidän 10-vuotias nelosluokkalainen tulee max. kerran kuukaudessa tyhjään kotiin, jos molemmille vanhemmille osuu toimistopäivä samaan aikaan. Muuten täällä on joku etätöissä. Vaikka emme pidä lapselle seuraa, niin kyllä se tuo turvaa, että joku aikuinen on talossa.

Olikohan se Itävalta, missä edes 16v ei saanut olla yksin tuntikausia kotonaan. Perustelut oli, että yksinolo altistaa masennukseen ja se itsemurhaan. Vieläkö Suomi johtaa itsemurhatilastoa?

Itse olin niitä, jotka kaipasivat yksinoloa, koska äiti oli yleensä kotona. Mun pojat olivat tuossa iässä paljon yksin t. kaksistaan. Ihan kunnollisia tuli meistäkin.

Entä jos tulee joku soittamaan ovikelloa ja änkee sisälle huonoin aikein?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Minä olin kotiäitinä. Eipähän tarvinnut lasten tulla tyhjään kotiin, aina oli välipala odottamassa ja juttuseuraa. Ja jostain syystä koulukaveritkin tulivat mieluummin meille kuin menivät kotiinsa. Kaikille tarjosin tietysti välipalan.

Koska minä voin!

Koska muut työssäkäyvät mahdollistavat sen sinulle. Hommaan kuuluu yleensä vielä se, että kotiäiti arvostelee työssäkäyviä äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Oudoksi on mennyt. Minä seitsemän vuotiaana hoidin 3-vuotiasta pikkusiskoani koulun jälkeen äitini mentyä työhön. Ja hyvin pärjättiin.

Näinhän se usein oli ennen. Toivottavasti kaikki sujui hyvin. :)

Miten tämä järjestely vaikuttaa ap:n työskentelyyn? Jos käytännössä ei mitenkään, niin mutina on turhaa.

Miksei järjestäisi jos on mahdollisuus. Normaali vanhempi haluaa viettää aikaa lapsen kanssa. Toki sitten on epäreilua jos muut työpaikalla joutuu jatkuvasti joustamaan tuon takia. 

Todellakin hieno juttu, jos pystyvät järjestämään.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos minä haluan ja pystyn järjestämään työaikani niin, että olen iltapäivisin lasteni kanssa - koska haluan viettää heidän kanssaan aikaa muutenkin kuin vain iltapalalla.

Haluaako sun 12-vuotias vielä viettää kaikki iltapäivät koulun jälkeen äidin seurassa? Jos haluaa, niin ehkä kehottaisin pikkuhiljaa haketutumaan kavereidenkin seuraan. Tuon ikäisen on jo ihan hyvä oppia itsenäistymään, esim. tekemään itselle välipalaa, tekemään läksyt omatoimisesti jne. Meillä nuorempi, 11v. (kohta 12, 5-luokkalainen) on sen 2-3h kotona yksin tai isoveljensä kanssa, tai kavereilla, ennen kuin tulen kotiin klo 16 jälkeen. En todellakaan koe jääväni mistään paitsi vaikken vietä sitä paria kolmea tuntia iltapäivällä lapsen seurassa. Joku raja nyt sentään, älkää nyt oikeasti tukahduttako niitä lapsianne.