En pysty palaamaan töihin
Olen nyt ollut sairauslomalla masennuksen (työuupumus) takia muutaman viikon. Töihin pitäisi kohta palata. Saan ihan pelkokohtauksen kun mietin asiaa. En edes osaa määritellä mikä tunteen aiheuttaa. Onko joku muu ollut vastaavassa tilanteessa? Työterveydestä en suurtakaan apua saanut.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Jos puhutaan terapiasta, niin tarkoitetaan yleensä henkilöä, jolla on se psykoterapeutin pätevyys. Hoitoa ja apua voi toki jokin muukin taho antaa.
Yleensä ehkä mutta terapiaa nyt antaa se fysioterapeuttikin. Lisäksi on lyhytterapeutti ja toimintaterapeuti... että en nyt saivartelisi.
Kyllä se terapiasta käy ihan säännöllinen psykiatrisen sairaanhoitajan luona käyminenkin. Itse asiassa psykoterapeutteina on lääkäreitä, (psykiatrisia sairaan)hoitajia ja psykologejakin. Ei se tässä nyt autuaaksi tee. Olen saanut psykoterapiaa 3 vuotta ja ei siellä mitään tavoitteita asetettu sen kummemmin. Keskusteluapua se oli kuten hoitajan tai psykolgin luonakin.
Ruotsissa psykologi asettaa myös diagnooeja.
Ruotsi on Ruotsi. Nyt ollaan Suomessa. Aika huonosti on kolme vuotta terapiaa toteutettu, jos sille ei asetettu mitään tavoitteita. Kelan korvattavuuskin edellyttää niitä hakemukseen, jotta terapia voidaan ensimmäisenä vuonna käynnistää ja sitä on mahdollista lisähakemuksesta jatkaa kaksi vuotta lisää vuosi kerrallaan haettuna.
Vierailija kirjoitti:
Surullisinta on ehkä se ettei oikein ole ketään kenelle puhua. Se työterveyspsykologi on hyvin nuori ja kokemattoman oloinen. En ole varma enää onko vika päässäni vai työpaikassa. Tai kyllä henkilöstökyselyn heikot tulokset ja ihmisten tyytymättömyys puoltavat että kyseessä toksinen työpaikka. Oma pää tuntuu sekavalta. Ap
Meillä on työtiimille omat lääkärit, hoitajat jne. mutta voimme silti varata ajan kenelle tahansa asiantuntijalle työterveyteen. Ei tarvitse käyttää juuri niitä tiettyjä henkilöitä. Voitko varata ajan jollekulle toiselle työterveyspsykologille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt työterveyspsykologilla kahdesti mutta hänestä ei suuremmin ole apua. Töissä on huonoa ja ilkeää johtamista. Työtehtävät epäselvät ja vaatimuksia uuden oppimisesta tulee koko ajan. Perehdytys huonoa. Tuntuu että pääni sekoaa enkä hallitse tilannetta. Sellainen kahjo olo. Yritin lääkärillekin määritellä syytä mistä kauhu tulee. Työpäivä ei ole hallinnassani, koko elämä ei ole.
Tämä kuulostaa kyllä siltä, että ainoa vaihtoehto on etsiä uusi työpaikka.
Juu. Katselen koko ajan uusia paikkoja. Se sentään tuo vähän lohtua. Sitten iskee paniikki että jos ei mitään löydy (ikääkin jo) niin on kuin umpikujassa. Ei vakituisesta työstä voi lähteä. Ainakin sosiaalisesti paheksuttavaa.
Jos vastapa
Juuri näin! Sitä paitsi, ihmiset nyt paheksuvat kuka mitäkin. Joku paheksuu, kun hankit lapsia, joku sitä ettet hanki niitä. Joku paheksuu, että äänestät ehdokasta A ja joku taas paheksuu, kun et äänestä ehdokasta A. Joku paheksuu, kun olet liian laiha ja joku rakastaa sitä. Joku paheksuu, kun syöt vain kasviksia ja joku taas sitä, että syöt lihaa.
Jos meinaa elää niin, ettei kukaan koskaan pahastu, pitää olla kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lepoa, lepoa ja lepoa. Sitten asioita, joista tulee hyvä mieli. Kevyttä liikuntaa, ystävien ja perheen kanssa juttelua. Meditaatiota, mielikuvaharjoituksia ja joogaa. Kannattaa myös lukea esim työuupumuskirja, beat burnout ja muita aihetta käsitteleviä kirjoja. Syön itse lisäksi ashwagandhaa ja välttelen alkoholia sekä kofeiinia. Jos yöuni on huonoa, ota iltaisin melatoniinia.
Ei ollut saikulla minkäänlaisia uniongelmia, nukuin yhtäjaksoisia 10-12 tunnin yöunet ja lisäksi parin tunnin päikkärit lähes päivittäin.
- eri
Elimistösi tankkasin ja paikkasi univajetta joka kertynyt aiemmista ajoista. Aivot myös tarvivat palautumista. Uni lääkitsi sinua.
Aivan, ja uni hoiti samalla myös henkisen työuupumuksen aiheuttamia konkreettisia fyysisiä oireita.
- se jota lainasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hakeuduin vastaavassa tilanteessa kuntani psykiatriselle poliklinikalle/mielenterveystoimistoon.
Työterveys ei minunkaan kohdalla laittanut tikkua ristiin.
Psykiatrian poliklinikalta saikkua jatkettiin.
Myös yksityinen on vaihtoehto jos sinulla on siihen varaa.
Itsellä ei ollut.
Meillä vaaditaan että sairausloman kirjoittaa oma nimetty työterveyslääkäri. Yritän selvitä vaikka nytkin tuntuu että sydän alkaa hakata sataa kun mietin palaamista.
Minä sain vastaavassa tapauksessa työterveydestä lähetteen psykiatrian poliklinikalle kun työpaikkakiusaaminen oli vienyt niin huonoon kuntoon. Kävin psykiatrian poliklinikalla juttelemassa hoitajien kanssa 2 krt/vko ja lääkärin tapasin muutamia kertoja. Pääsin lopulta eläkkeelle 49-vuotiaana ja nyt olen aika hyvässä kunnossa, mutta töihin en pystyisi ihmiskammon takia. Tästä on kymmenen vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hakeuduin vastaavassa tilanteessa kuntani psykiatriselle poliklinikalle/mielenterveystoimistoon.
Työterveys ei minunkaan kohdalla laittanut tikkua ristiin.
Psykiatrian poliklinikalta saikkua jatkettiin.
Myös yksityinen on vaihtoehto jos sinulla on siihen varaa.
Itsellä ei ollut.
Meillä vaaditaan että sairausloman kirjoittaa oma nimetty työterveyslääkäri. Yritän selvitä vaikka nytkin tuntuu että sydän alkaa hakata sataa kun mietin palaamista.
Minä sain vastaavassa tapauksessa työterveydestä lähetteen psykiatrian poliklinikalle kun työpaikkakiusaaminen oli vienyt niin huonoon kuntoon. Kävin psykiatrian poliklinikalla juttelemassa hoitajien kanssa 2 krt/vko ja lääkärin tapasin muutamia kertoja. Pääsin lopulta
Parempi luovuttaja kuin luonnevikainen trolli.
- Sivusta
Lisää saikkua. Ja lyhytpsykoterapia. Ehkä lääkityskin. Sitten voit kokeilla työhönpaluuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten sitä vasta huonosti käykin kun tyhjän päälle lähtee. Saikkua niin kauan kun ei ole työkykyinen.
Meillä pomot juoruilevat työntekijöiden sairasteluista. Todennäköisesti juoruilevat omissa ympyröissään myös työpaikan ulkopuolella. Helpommin työllistyy muualle, kun lähtee vaikka huonossa hapessa, kuin jos pomon juorut tavoittavat ison joukon samojen asioiden parissa työskenteleviä ihmisiä.
Eikä edes vaan pomot vaan työkaverit. Meidän työpaikalla tiedetään ihan yleisesti minkä takia joku on pitkällä sairaslomalla, juttu vain leviää, ei tietoa mistä on lähtenyt liikkeelle. Aina joku osaa kertoa, että taas sillä ja sillä jatkui sairasloma. Mutta jos asia on noin, niin eihän sitä voi olla huomaamatta, kun pitää muita järjestelyjä tehdä pitemmän sairasloman ajaksi työpaikalla.
Huhuh, on jo sunnuntai-ilta ja ahdistus tapissa. Ei todellakaan tee mieli huomenna mennä töihin.
Vierailija kirjoitti:
Huhuh, on jo sunnuntai-ilta ja ahdistus tapissa. Ei todellakaan tee mieli huomenna mennä töihin.
Jos ap palaa huomenna töihin, niin samantien varaat itsellesi ajan työterveyshuoltoon. Tilanne vaatii vähintään seurantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhuh, on jo sunnuntai-ilta ja ahdistus tapissa. Ei todellakaan tee mieli huomenna mennä töihin.
Jos ap palaa huomenna töihin, niin samantien varaat itsellesi ajan työterveyshuoltoon. Tilanne vaatii vähintään seurantaa.
En kirjoittanut tuota ahdistus tapissa mutta olotila huono. Katson miten keskustelu esihenkilön kanssa sujuu ensi viikolla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhuh, on jo sunnuntai-ilta ja ahdistus tapissa. Ei todellakaan tee mieli huomenna mennä töihin.
Jos ap palaa huomenna töihin, niin samantien varaat itsellesi ajan työterveyshuoltoon. Tilanne vaatii vähintään seurantaa.
En kirjoittanut tuota ahdistus tapissa mutta olotila huono. Katson miten keskustelu esihenkilön kanssa sujuu ensi viikolla. Ap
Onko sinulla riittävät lääkkeet, jotta selviät jos ajan saaminen kestää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko menet töihin tai uudestaan sinne työterveyteen. Kyllä se siitä.
Yritä etsiä uusi työ. Mutta jos se ei ole mahdollista niin irtisanoudu, terveys ennen töitä<3
Itsellä oli työpaikkakiusaamista ja sinnittelin koeaikana kolme kuukautta. Se oli liikaa, nyt olen niin vammautunut etten uskalla hakea töitä enää, kun pelkään saman toistuvan ja työhaastattelussa kurkkua kuristaa ja hoen pääni sisällä elkää valitko minua.
Olisi pitänyt lähteä tuolta työpaikasta jo alle kuukaudessa kun ihmisarvoni ja luottamus omaan työhön ja työntekoon oli vielä jäljellä. Tehokkaasti kiusaajat saivat poljettua minut täysin nollaksi.
Missä tällalista on?
Olen omalla työurallani tullut yhdessä paikassa kiusatuksi (JAMK - varokaa, hirveä paikka!). En ole koskaan ollut vastaavassa tilanteessa. Kiusaaminen alkoi ensimmäisenä päivänä, enkä pystyisi ilman tätä kokemusta kuvittelemaan, miltä tuntuu, kun töihin meno ahdistaa jo edellisenä iltana. Irtisanouduin koeaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhuh, on jo sunnuntai-ilta ja ahdistus tapissa. Ei todellakaan tee mieli huomenna mennä töihin.
Jos ap palaa huomenna töihin, niin samantien varaat itsellesi ajan työterveyshuoltoon. Tilanne vaatii vähintään seurantaa.
En kirjoittanut tuota ahdistus tapissa mutta olotila huono. Katson miten keskustelu esihenkilön kanssa sujuu ensi viikolla. Ap
Onko sinulla riittävät lääkkeet, jotta selviät jos ajan saaminen kestää?
Mielialalääkitys aloitettiin. Ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhuh, on jo sunnuntai-ilta ja ahdistus tapissa. Ei todellakaan tee mieli huomenna mennä töihin.
Jos ap palaa huomenna töihin, niin samantien varaat itsellesi ajan työterveyshuoltoon. Tilanne vaatii vähintään seurantaa.
En kirjoittanut tuota ahdistus tapissa mutta olotila huono. Katson miten keskustelu esihenkilön kanssa sujuu ensi viikolla. Ap
Onko sinulla riittävät lääkkeet, jotta selviät jos ajan saaminen kestää?
Mielialalääkitys aloitettiin. Ei muuta.
Suosittelisin pyytämään jotain myös ahdistukseen. Helpottaa ajatuksena, jos on jotain stressaavia tilanteita varten. Välttämättä ei tarvitse ottaa lääkettä, mutta on hyvä jos niitä on tarvittaessa saatavilla.
Itsellä sama tilanne. Töihin meno pelottaa ja tekisi mieli vain irtisanoutua
itsellä takana kohta puolen vuoden saikku, vakava masennus, vajaa kk psyk. osastolla oloa, kuntoutusjakso 2kk, ja edelleenkään en ole kykenevä töihin, en ehkä ikinä. esimiehen kiusaamaksi joutuminen, työpaikkakiusaaminen. omalla alalla ei juuri töitä, tai jos on, sillä palkalla ei elä. ei voimia lähteä opiskelemaan, umpikujassa. neljä eri lääkettä menee, jotta en tappaisi itseäni. henkisesti koko elämä poljettu alas, itsetunto nolla. ainut syy elää on oma koira. tuleva työterveyslääkärin kontrollikäynti ahdistaa jo etukäteen. jokainen vastaanotto on mennyt romahtaen, itkien, panikoiden. tulevaisuus pelottaa. kohta loppuu sairauspvrahan saantikin.
Meillä pomot juoruilevat työntekijöiden sairasteluista. Todennäköisesti juoruilevat omissa ympyröissään myös työpaikan ulkopuolella. Helpommin työllistyy muualle, kun lähtee vaikka huonossa hapessa, kuin jos pomon juorut tavoittavat ison joukon samojen asioiden parissa työskenteleviä ihmisiä.