En pysty palaamaan töihin

Palaa töihin ja hae uudestaan saikkua jos et kykene olemaan töissä.

Alkaisin sinuna jo etsimään uutta työtä. Jos taloudellisesti mahdollista niin irtisanoudu ja lähde vaikkapa keikkailemaan vähäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt työterveyspsykologilla kahdesti mutta hänestä ei suuremmin ole apua. Töissä on huonoa ja ilkeää johtamista. Työtehtävät epäselvät ja vaatimuksia uuden oppimisesta tulee koko ajan. Perehdytys huonoa. Tuntuu että pääni sekoaa enkä hallitse tilannetta. Sellainen kahjo olo. Yritin lääkärillekin määritellä syytä mistä kauhu tulee. Työpäivä ei ole hallinnassani, koko elämä ei ole. 

Tämä kuulostaa kyllä siltä, että ainoa vaihtoehto on etsiä uusi työpaikka.

Juu. Katselen koko ajan uusia paikkoja. Se sentään tuo vähän lohtua. Sitten iskee paniikki että jos ei mitään löydy (ikääkin jo) niin on kuin umpikujassa. Ei vakituisesta työstä voi lähteä. Ainakin sosiaalisesti paheksuttavaa. 

Jos vastapainona on oma terveys, niin siinä ei enää toisten paheksuminen paljoa pitäisi painaa. Sinun ainutkertainen elämä. Ei niiden paheksujien.

Vierailija kirjoitti:

Älä irtisanoudu. Työterveydessä saat hoitoa. Julkinen puoli on tukossa. Tämä on ammattilaisen neuvo jonka sain kun itse sairastuin. Tiedän että jotkut työterveyslääkäritkin voivat puhua irtisanoutumisesta vaikka se ei ole oikein, sillä sairas ei ole kykenevä tekemään päätöksiä. Ei ketään neuvota irtisanoutumaan fyysisen sairauden vuoksikaan vaan se hoidetaan. Sairaslomalle voi joutua esimerkiksi selän vuoksi kuukausiksi tai sydänkohtauksen tai aivoinfarktin vuoksi.

Nimenomaan, älä irtisanoudu. Itse tein sen virheen vastaavassa tilanteessa kun en pystynyt ajattelemaan selkeästi. En uskaltautunut kolmikantaneuvotteluihin hyvin vakavien pelkotilojen ja häpeän vuoksi. Jopa pomoni, joka oli osaltaan tilannettani aiheuttamassa yritti saada minua olemaan irtisanomatta itseäni, mutta olin niin sekaisin että tein sen. Tietenkin sain karenssin, lääkärintodistukset eivät siinä painaneet mitään ja söin makaronia silloin kun yleensä mitään söin, en ymmärtänyt hakea mistään mitään rahallisia tukia. Minun olisi tuossa tilanteessa pitänyt vaatia saikkujen perään kuntoutustukea ja lopulta työkyvyttömyyseläkettä. Vakinaisesta työsuhteesta sentään saattaa päästä tk-eläkkeelle. Nyt tästä on yli 10 v enkä kykene töihin. Minulle on nyt työttömänä työnhakijana haettu työkyvyttömyyseläkettä, mutta työttömällehän sitä ei myönnetä. Nyt kela on ottanut sen linjan, ettei edes sairaspäivärahaa myönnetä työttömälle, jokin vuoksi sitten vielä työttömänä sain sairaspäivärahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä irtisanoudu. Työterveydessä saat hoitoa. Julkinen puoli on tukossa. Tämä on ammattilaisen neuvo jonka sain kun itse sairastuin. Tiedän että jotkut työterveyslääkäritkin voivat puhua irtisanoutumisesta vaikka se ei ole oikein, sillä sairas ei ole kykenevä tekemään päätöksiä. Ei ketään neuvota irtisanoutumaan fyysisen sairauden vuoksikaan vaan se hoidetaan. Sairaslomalle voi joutua esimerkiksi selän vuoksi kuukausiksi tai sydänkohtauksen tai aivoinfarktin vuoksi.

Sairautta ei voi hoitaa jos syynä on työpaikka. 

Kyllä voi! Sairaus hoidetaan ensin. Työpaikkaa vaihdetaan vasta sitten kun siihen on kykenevä.

Mutta jos ilmapiiriltään sairas työpaikka nimenomaan pitää sitä huonoa oloa yllä? Silloin on vain lähdettävä

Mutta ei tyhjän päälle. Mikä sopii sinulle ei sovi kaikille. Ei kaikki pysty hakemaan uutta työtä sairaana tai muutenkaan helposti ja työttömyysturva on heikentynyt. Saikulla voi rauhassa toipua ja toimeentulo on turvattu.

Kokemukseni on että psykologista ei ole kaikille hyötyä jos ei ole tottunut purkamaan tuntemuksiaan puhuen. APn tilanteessa nostaisin kissan pöydälle eli pitää selkeästi kertoa että töihin paluu ahdistaa ja tarvitset työpaikan kanssa sovitun suunnitelman siihen. Jos olet vain palaamassa saikun jälkeen samaan tilanteeseen kuin missä uuvuit niin eihän siitä mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä irtisanoudu. Työterveydessä saat hoitoa. Julkinen puoli on tukossa. Tämä on ammattilaisen neuvo jonka sain kun itse sairastuin. Tiedän että jotkut työterveyslääkäritkin voivat puhua irtisanoutumisesta vaikka se ei ole oikein, sillä sairas ei ole kykenevä tekemään päätöksiä. Ei ketään neuvota irtisanoutumaan fyysisen sairauden vuoksikaan vaan se hoidetaan. Sairaslomalle voi joutua esimerkiksi selän vuoksi kuukausiksi tai sydänkohtauksen tai aivoinfarktin vuoksi.

Nimenomaan, älä irtisanoudu. Itse tein sen virheen vastaavassa tilanteessa kun en pystynyt ajattelemaan selkeästi. En uskaltautunut kolmikantaneuvotteluihin hyvin vakavien pelkotilojen ja häpeän vuoksi. Jopa pomoni, joka oli osaltaan tilannettani aiheuttamassa yritti saada minua olemaan irtisanomatta itseäni, mutta olin niin sekaisin että tein sen. Tietenkin sain karenssin, lääkärintodistukset eivät siinä paina

Lisään vielä että sairauteni olivat siis jo olemassa ennen tätä episodia, tosin diagnosoimattomina, eli työpaikka ei sinänsä aiheuttanut yksistään sairautta, vaan jo olemassa olevat sairaudet (joista en silloin ollut tietoinen) pahenivat voimakkaan stressitilanteen vuoksi. Minun kuuluisi olla eläkkeellä, olisi kuulunut päästä jo kauan sitten, koska oireiluni oli ja on vieläkin ajoittain psykoottista ja todellisuuden taju oli hyvin vinossa sekä olen muutamaan otteeseen laihduttanut itseni todella alipainoiseksi ruokaan liittyvien psykooottisten ajatusten ja pelkojen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä irtisanoudu. Työterveydessä saat hoitoa. Julkinen puoli on tukossa. Tämä on ammattilaisen neuvo jonka sain kun itse sairastuin. Tiedän että jotkut työterveyslääkäritkin voivat puhua irtisanoutumisesta vaikka se ei ole oikein, sillä sairas ei ole kykenevä tekemään päätöksiä. Ei ketään neuvota irtisanoutumaan fyysisen sairauden vuoksikaan vaan se hoidetaan. Sairaslomalle voi joutua esimerkiksi selän vuoksi kuukausiksi tai sydänkohtauksen tai aivoinfarktin vuoksi.

Nimenomaan, älä irtisanoudu. Itse tein sen virheen vastaavassa tilanteessa kun en pystynyt ajattelemaan selkeästi. En uskaltautunut kolmikantaneuvotteluihin hyvin vakavien pelkotilojen ja häpeän vuoksi. Jopa pomoni, joka oli osaltaan tilannettani aiheuttamassa yritti saada minua olemaan irtisanomatta itseäni, mutta olin niin sekaisin että tein sen. Tietenkin sain karenssin, lääkärintodistukset eivät siinä paina

No tämä juuri. Kiitos että kerroit ja voimia sinulle. Psykiatrisen sairaanhoitajan ensimmäinen painokas neuvo oli minulle että ei saa irtisanoutua. Itsekin häpesin tilannettani, mutta nyt kun katson taaksepäin, niin se olikin harvinaisempaa ennen. Nykyään ihmiset palaa loppuun jo alle 30 vuotiaana ja heitä on paljon. Onneksi enää ei tarvitse hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri kirjottaa sairaslomaa pätkissä ja tarpeen mukaan jotta näkee sinua ja miten toivut. Eli sitä jatketaan jos olet työkyvytön ja sairas mutta toki lääkäriin on mentävä uudelleen. On tärkeää että toipumistasi seurataan ja sairalomaa jatketaan tarpeen mukaan. Saikut on usein 2-4 kk. Usein tilaan liittyy masennus tai unettomuutta. Tarvitaan terapiaa ja ehkä lääkitystä. Kestää aikansa ennen kuin nekin alkavat auttaa ja vaikuttaa.

Ei kukaan lääkäri kirjoita noin pitkiä sairaslomia kerralla, ne ovat 2-3 viikon pätkissä, kuuluu ihan hoidon tarpeen arviointi kriteereihin. Ja lääkityksellä aloitetaan aina, terapiaa saa jos saa joskus paljon paljon myöhemmin. 

Ja kuten luit niin ap saanut jo tera

Pari käyntiä tarkoittaa sitä, että työpsykologi tutustuu tilanteeseen ja miettii keinoja olla avuksi. Ei se ole mikään terapia.

Ei työpsykologilla yleensä ole edes psykoterapeutin pätevyyttä, jotta hän voisi tarjota varsinaista terapiaa. Terapian alussa asetetaan tavoitteet terapiajaksolle.

Miksi edes yrität, minä olen ollut jo kahdeksan kuukautta pois, enkä mene ennen kuin tuntuu, että jaksan. 

Tsemppiä tilanteeseen. Nyt tosiaan takaisin työterveyteen kontrollikäynnille selvittämään, että et pysty vielä palaamaan töihin. Meillä oli onneksi tosi hyvä työterveyslääkäri, vastaavassa tilanteessa kun kerroin että jo työpaikan ajatteleminen meinaa aiheuttaa paniikkikohtauksen, hänestä oli selvää että saikkua jatketaan.

Palasin töihin sitten myöhemmin kolmikantaneuvottelujen ja osittaisen sairausloman kautta. Paikalla oli työterveys, esihenkilö ja oliko myös HR, ja pahiten kuormittava työtehtävä jätettiin minulta pois. Osittainen sairausloma auttoi myös tosi paljon töihin paluuta.

Kun tuli seuraavat YT:t, menin ilmoittamaan pomolle itseni vapaaehtoiseksi irtisanottavaksi. Olin niin iloinen jo pelkästä ajatuksesta, että voisin päästä irtisanomispaketin kanssa pois, että ei kahta sanaa etteikö se ollut oikea ratkaisu. Vaikka myöhemmin työn etsiminen oli tietysti raastavaa, kuten se työttömänä aina on. Sairauslomaprosessi kuitenkin tarvittiin siihen, että olin tarpeeksi hyvässä kunnossa moiseen, enkä pelkkä ihmisraunio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä irtisanoudu. Työterveydessä saat hoitoa. Julkinen puoli on tukossa. Tämä on ammattilaisen neuvo jonka sain kun itse sairastuin. Tiedän että jotkut työterveyslääkäritkin voivat puhua irtisanoutumisesta vaikka se ei ole oikein, sillä sairas ei ole kykenevä tekemään päätöksiä. Ei ketään neuvota irtisanoutumaan fyysisen sairauden vuoksikaan vaan se hoidetaan. Sairaslomalle voi joutua esimerkiksi selän vuoksi kuukausiksi tai sydänkohtauksen tai aivoinfarktin vuoksi.

Sairautta ei voi hoitaa jos syynä on työpaikka. 

Kyllä voi! Sairaus hoidetaan ensin. Työpaikkaa vaihdetaan vasta sitten kun siihen on kykenevä.

Mutta jos ilmapiiriltään sairas työpaikka nimenomaan pitää si

Jossain vaiheessa tilanne saattaa kyllä olla se, että jos ei ota riskiä tyhjän päälle joutumisesta, ei enää jaksa edes elää, kun kuormitus on edennyt riittävän pahaksi.

""Lisään vielä että sairauteni olivat siis jo olemassa ennen tätä episodia, tosin diagnosoimattomina, eli työpaikka ei sinänsä aiheuttanut yksistään sairautta, vaan jo olemassa olevat sairaudet (joista en silloin ollut tietoinen) pahenivat voimakkaan stressitilanteen vuoksi. Minun kuuluisi olla eläkkeellä, olisi kuulunut päästä jo kauan sitten, koska oireiluni oli ja on vieläkin ajoittain psykoottista ja todellisuuden taju oli hyvin vinossa sekä olen muutamaan otteeseen laihduttanut itseni todella alipainoiseksi ruokaan liittyvien psykooottisten ajatusten ja pelkojen vuoksi"""

Itselläni uupumus jatkui kun sinnittelin vain töissä ja meni niin pitkälle että puhkesi psykoottinen masennus. Tämä siis siitä että tilaani ei huomattu töissä enkä itse huomannut. Vasta läheinen huomasi ja onneksi sain työterveyden kaiken avun, psykologit ja psykiatrit ennen kuin pääsin 3 vuotta kestäneeseen terapiaan. Ikinä en olisi töihin päässyt palaamaan ilman kattavaa hoitoa työterveys + julkinen joka silloin vielä toimi.

Mihinkään muualle en olisi pystynyt tai kyennyt hakemaan töihin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes yrität, minä olen ollut jo kahdeksan kuukautta pois, enkä mene ennen kuin tuntuu, että jaksan. 

Näin se pitää itsensä hoitaa. Hyvä että kerrot esimerkin näitä varten jotka luulee että 3 viikkoa riittää.

Sinnittelin tuollaisessa työpaikassa vuoden verran. Ajatus oli alunperin olla koko pätkän loppuun asti. Se rupesi kuitenkin tuntumaan ajatuksena mahdottomalta. En uskaltanut miettiä miten huonoon kuntoon olisin päätynyt, jos olisin väkisin yrittänyt sisulla sinnitellä loppuun asti.

Mielenterveyden pettämisestä seuraavat toistuvat sairaslomat olisivat silloin luultavasti myös alkaneet vaikuttaa myös työpaikan ulkopuolella mielikuvaan minusta työntekijänä sekä mahdollisesti hankaloittaa jatkossa työllistymistä muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri kirjottaa sairaslomaa pätkissä ja tarpeen mukaan jotta näkee sinua ja miten toivut. Eli sitä jatketaan jos olet työkyvytön ja sairas mutta toki lääkäriin on mentävä uudelleen. On tärkeää että toipumistasi seurataan ja sairalomaa jatketaan tarpeen mukaan. Saikut on usein 2-4 kk. Usein tilaan liittyy masennus tai unettomuutta. Tarvitaan terapiaa ja ehkä lääkitystä. Kestää aikansa ennen kuin nekin alkavat auttaa ja vaikuttaa.

Ei kukaan lääkäri kirjoita noin pitkiä sairaslomia kerralla, ne ovat 2-3 viikon pätkissä, kuuluu ihan hoidon tarpeen arviointi kriteereihin. Ja lääkityksellä aloitetaan aina, terapiaa saa jos saa joskus paljon paljon myöhemmin. 

Ei pidä paikkansa. Mullekin kirjoitettu kuukausi kerrallaan. Lisäksi lääkäri sanonut, että ihan on oma päätökseni, aloitanko lääkitystä vai en. Samaa mieltä ollut, ettei ehkä kannata, jos ja kun ongelma on työpaikassa eikä korvien välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä irtisanoudu. Työterveydessä saat hoitoa. Julkinen puoli on tukossa. Tämä on ammattilaisen neuvo jonka sain kun itse sairastuin. Tiedän että jotkut työterveyslääkäritkin voivat puhua irtisanoutumisesta vaikka se ei ole oikein, sillä sairas ei ole kykenevä tekemään päätöksiä. Ei ketään neuvota irtisanoutumaan fyysisen sairauden vuoksikaan vaan se hoidetaan. Sairaslomalle voi joutua esimerkiksi selän vuoksi kuukausiksi tai sydänkohtauksen tai aivoinfarktin vuoksi.

Sairautta ei voi hoitaa jos syynä on työpaikka. 

Kyllä voi! Sairaus hoidetaan ensin. Työpaikkaa vaihdetaan vasta sitten kun siihen on kykenevä.

Mutta jos ilmapiiriltään sairas työpaikka nimenomaan pitää sitä huonoa oloa yllä? Silloin on vain lähdettävä

Kannattaa etsiä ensin uusi työpaikka ennen kuin irtisanoutuu. Jos huono olo johtuu vain työpaikasta, silloin kyllä jaksaa etsiä sairauslomalla uutta työtä.

 

Pari käyntiä tarkoittaa sitä, että työpsykologi tutustuu tilanteeseen ja miettii keinoja olla avuksi. Ei se ole mikään terapia.

Ei työpsykologilla yleensä ole edes psykoterapeutin pätevyyttä, jotta hän voisi tarjota varsinaista terapiaa. Terapian alussa asetetaan tavoitteet terapiajaksolle.

Kyllä se psykologi on ihan varmasti pätevä. Psykoterapeutilla ei taas usein ole psykologin pätevyyttä, voi olla vaikka hoitajatausta. Ei tässä ole tarkoitus kai arvottaa pätevyyksiä. 6 vuotta opiskellut psykologi on varmasti pätevä ensiapu samoin kun työterveyshoitaja tai lääkäri. Hyvä terapeuttikin pitää ihan itse jaksaa etsiä ensin. Iselläni ihan jokaisesta terapeuttia myöden oli apua mutta psykiatrinen sairaanhoitaja oli paras julkiselta puolelta jonne vielä ennen pääsi.

Vierailija kirjoitti:

 

Pari käyntiä tarkoittaa sitä, että työpsykologi tutustuu tilanteeseen ja miettii keinoja olla avuksi. Ei se ole mikään terapia.

Ei työpsykologilla yleensä ole edes psykoterapeutin pätevyyttä, jotta hän voisi tarjota varsinaista terapiaa. Terapian alussa asetetaan tavoitteet terapiajaksolle.

Kyllä se psykologi on ihan varmasti pätevä. Psykoterapeutilla ei taas usein ole psykologin pätevyyttä, voi olla vaikka hoitajatausta. Ei tässä ole tarkoitus kai arvottaa pätevyyksiä. 6 vuotta opiskellut psykologi on varmasti pätevä ensiapu samoin kun työterveyshoitaja tai lääkäri. Hyvä terapeuttikin pitää ihan itse jaksaa etsiä ensin. Iselläni ihan jokaisesta terapeuttia myöden oli apua mutta psykiatrinen sairaanhoitaja oli paras julkiselta puolelta jonne vielä ennen pääsi.

 

Jos puhutaan terapiasta, niin tarkoitetaan yleensä henkilöä, jolla on se psykoterapeutin pätevyys. Hoitoa ja apua voi toki jokin muukin taho antaa.

Vierailija kirjoitti:

Alkaisin sinuna jo etsimään uutta työtä. Jos taloudellisesti mahdollista niin irtisanoudu ja lähde vaikkapa keikkailemaan vähäksi aikaa.

En ole hoitoalalla. Asiantuntijatehtävissä.