Ero tuli pitkästä liitosta.
Tänään päivä 2 miehen lähdön jälkeen. Äsken siivosin, viikkasin pyykit, pesin keittiön tasot. En halua pysähtyä, tuntuu kuin oisin jokin robotti. Ja tää ero on siis mun päätös viime kädessä. Onko normaalia, että reagoin näin? Miksi en sure?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Älkää alkako tappelemaan, pyydän. Olen kiitollinen kaikista kommenteista myös niistä eropäätöstä kritisoivista. Eron syyt ovat henkilökohtaiset ja toivoin vain saavani rakentavia kommentteja ja mahdollista vertaistukea tilanteeseeni, kun nyt ihmettelen tätä tarvettani touhottaa ja keksiä tekemistä vaikka väkisin. Äsken viikkasin liinavaatekaapin siistiksi. Erosta tietävät vasta lapsemme perheineen, ystävilleni kerron lähipäivinä kun jaksan. Pidän teitä nyt ystävinäni, joille voin puhua.
Jos tämän palstan kommentoijia pidät "ystävinäsi", niin pahasti olet haksahtanut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat käytännössä viimeisen 10-20 vuoden aikana onnistuneet voimaantumisperseilyllään paskomaan parisuhdemarkkinat, pitkät parisuhteet ja ydinperheen kestävän konseptin. Tyytymättömyys on naisen perusolotila, ja tänä päivänä naiset lietsovat toisiaan eroamaan pienimmistäkin syistä. Naisen mielessä eroon on aina vain yksi todellinen syyllinen, ja se ei ole ikinä nainen itse.
Surullista.
Kyllä. Silloin me tajuttiin että paikkamme on jossain muualla kuin nyrkin ja hellan välissä.
Halpahintainen defenssi. Tuskin olet nainen vaan erohullu.
Itse olet tyypillinen sovinisti jonka perässä kulkee pa**kavana sohvalta jääkaapille ja takaisin.
Mistä tuo väkivaltainen avoin agressiosi oikein kumpuaa? Kannattaisiko pysähtyä sen tunteen äärelle ja hakeutua terapiaan sekä laittaa some kiinni muutamaksi kuukaudeksi kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää alkako tappelemaan, pyydän. Olen kiitollinen kaikista kommenteista myös niistä eropäätöstä kritisoivista. Eron syyt ovat henkilökohtaiset ja toivoin vain saavani rakentavia kommentteja ja mahdollista vertaistukea tilanteeseeni, kun nyt ihmettelen tätä tarvettani touhottaa ja keksiä tekemistä vaikka väkisin. Äsken viikkasin liinavaatekaapin siistiksi. Erosta tietävät vasta lapsemme perheineen, ystävilleni kerron lähipäivinä kun jaksan. Pidän teitä nyt ystävinäni, joille voin puhua.
Jos tämän palstan kommentoijia pidät "ystävinäsi", niin pahasti olet haksahtanut!
Kyllä tältä kommenttipalstalta normaalit arvot omaavat saavat tukea. Älä ole noin negatiivinen ja katkera. Se syö sinut sisältä päin ennen pitkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat käytännössä viimeisen 10-20 vuoden aikana onnistuneet voimaantumisperseilyllään paskomaan parisuhdemarkkinat, pitkät parisuhteet ja ydinperheen kestävän konseptin. Tyytymättömyys on naisen perusolotila, ja tänä päivänä naiset lietsovat toisiaan eroamaan pienimmistäkin syistä. Naisen mielessä eroon on aina vain yksi todellinen syyllinen, ja se ei ole ikinä nainen itse.
Surullista.
Kyllä. Silloin me tajuttiin että paikkamme on jossain muualla kuin nyrkin ja hellan välissä.
Halpahintainen defenssi. Tuskin olet nainen vaan erohullu.
Itse olet tyypillinen sovinisti jonka perässä kulkee pa**kavana sohvalta jääkaapille ja takaisin.
En nähnyt mitään väkivaltaista ajattelua tuossa kommentissa.
En kyllä minäkään. Ehkä se on jonkun sekopään horinaa nähdä jossain tämän kommenttipalstan keskusteluissa joka paikassa väkivaltaa.
Itse olet tyypillinen sovinisti jonka perässä kulkee pa**kavana sohvalta jääkaapille ja takaisin.