Lue keskustelun säännöt.
Ero tuli pitkästä liitosta.
05.02.2024 |
Tänään päivä 2 miehen lähdön jälkeen. Äsken siivosin, viikkasin pyykit, pesin keittiön tasot. En halua pysähtyä, tuntuu kuin oisin jokin robotti. Ja tää ero on siis mun päätös viime kädessä. Onko normaalia, että reagoin näin? Miksi en sure?
Kommentit (66)
Älä jaksa sössöttää turhaa paskaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen tässäkin ketjussa ilmenevää avioerojen kritisointia. Ei ydinperhe ole mikään pyhä lehmä, joka täytyy pitää kasassa ns. hinnasta viis. Jos ei toimi enää, niin sitten ei toimi ja paremp öi erota.
Mun vanhemmat erosivat kun olin 20v. Parempi olisi ollut kaikille, etenkin minulle, jos olisivat eronneet jo 15 vuotta aikaisemmin. M29
Kusipäisiä erolapsia maailma täynnä. Minäminäminäminä.
AP, olette olleet naimisissa 27 vuotta. Se on pitkä aika. Tottakai menee aikaa ennenkuin tottuu siihen, ettei toinen olekaan samassa kodissa. Joillakin paikkakunnilla on eroryhmiä. Ainakin tuolla saisit vertaistukea.
Itse olen tuollainen myös. Eron jälkeen se on sellaista ihmettelyä ja uuden arjen hakemista. Ei osaa tehdä mitään, mutta tekee koko ajan jotain. Anna ajan kulua ja touhota, kun siltä tuntuu. Ero on pitkä prosessi, vaikka itse sitä haluaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ison päätöksen jälkeen työstät tapahtunutta.
Mieli on turta, paljon tapahtuu mutta ei vielä tule ulos ja tietoisuuteen.
Varaudu siihen että vielä on edessä monenlaista ajatusta. Ihan normaalia että alat jopa epäillä teitkö oikein.
Älä hosu äläkä mene asioitten edelle, anna ajatuksille aikaa. Mikään ei tapahdu hetkessä.
Pitkässä liitossa muodostuu omat vakituiset rutiinit ja tavat, eron tullessa kaikki mullistuu. On alettava ajatella toisin, on opeteltava uudet rutiinit.
Koittaa vielä aika jolloin kaikki alkaa seestyä. Näet kaiken uudessa valossa ja voit jatkaa uusin voimin. Usko siihen että paljon hyvää on edessä vaikka juuri nyt kaikki onkin sekavaa ja myllerrystä.
Anna itsellesi aikaa! Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tuollainen myös. Eron jälkeen se on sellaista ihmettelyä ja uuden arjen hakemista. Ei osaa tehdä mitään, mutta tekee koko ajan jotain. Anna ajan kulua ja touhota, kun siltä tuntuu. Ero on pitkä prosessi, vaikka itse sitä haluaakin.
Täh. Useastikin eronnut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä hätäile, mulla oli sama 17 vuoden liiton jälkeen. Isoa surua ei koskaan tullut vaikka tunteet vaihtelikin seuraavan vuoden aikana. Suurin suru oli etukäteen ja juuri lapsen vuoksi. Hän kuitenkin sopeutui hyvin. Joskus se suhde on vaan niin loppuunkaluttu ja fiilis huono suhteessa että ero tuo lopulta lähes pelkkää hyvää elämään kun sen viimein uskaltaa tehdä.
Paljon tsemppiä, onnea ja rohkeutta uuteen elämään ap:lle. On sun vuoro olla onnellinen.
Älä huoli. Vielä sä putoat uudesta rakkaudesta korkealta ja kovaa maahan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tässäkin ketjussa ilmenevää avioerojen kritisointia. Ei ydinperhe ole mikään pyhä lehmä, joka täytyy pitää kasassa ns. hinnasta viis. Jos ei toimi enää, niin sitten ei toimi ja paremp öi erota.
Mun vanhemmat erosivat kun olin 20v. Parempi olisi ollut kaikille, etenkin minulle, jos olisivat eronneet jo 15 vuotta aikaisemmin. M29
Vai oletko M48?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kusipäisiä erolapsia maailma täynnä. Minäminäminäminä.
Jotkut tuollaiset vatiaivot luulevat oikeasti että useasti eroilemalla mieluiten salasuhteiden kautta löytyisi henkinen rauha.
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat käytännössä viimeisen 10-20 vuoden aikana onnistuneet voimaantumisperseilyllään paskomaan parisuhdemarkkinat, pitkät parisuhteet ja ydinperheen kestävän konseptin. Tyytymättömyys on naisen perusolotila, ja tänä päivänä naiset lietsovat toisiaan eroamaan pienimmistäkin syistä. Naisen mielessä eroon on aina vain yksi todellinen syyllinen, ja se ei ole ikinä nainen itse.
Surullista.
Ja silti täällä on päivittäin uusia ja uusia aloituksia: byääähhh, miksi en saa naista, miksi en pääse parisuhteeseen, miksi naiset ei kiinnostu minusta, miksi, miksi, oi miksi 😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat käytännössä viimeisen 10-20 vuoden aikana onnistuneet voimaantumisperseilyllään paskomaan parisuhdemarkkinat, pitkät parisuhteet ja ydinperheen kestävän konseptin. Tyytymättömyys on naisen perusolotila, ja tänä päivänä naiset lietsovat toisiaan eroamaan pienimmistäkin syistä. Naisen mielessä eroon on aina vain yksi todellinen syyllinen, ja se ei ole ikinä nainen itse.
Surullista.
Ja silti täällä on päivittäin uusia ja uusia aloituksia: byääähhh, miksi en saa naista, miksi en pääse parisuhteeseen, miksi naiset ei kiinnostu minusta, miksi, miksi, oi miksi 😭
Incelien kitinästä ei tule välittää. Sen sijaan asioista pitäisi pystyä keskustelemaan faktojen ei valheellisten tarkoitushakuisten omaa vastuuta häivyttävien narratiivien kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kun mun elämästä vuosi sitten. Siivosin talon ja pihankin. Energiaa riitti, taisin purkaa agressioitani siten. Kyllä vuosi on ollut henkisesti rankka vaikka ero olikin ainoa oikea vaihtoehto. Ei siinä kauaa mennyt kun tuli surun, pelon, ahdistuksen tunteita ym. Tunsin kyllä myös helpotuksen ja vapautuksen tunteita. Hae ihmeessä keskusteluapua työterveyshuollosta mikäli sellaista on saatavilla. Noin pitkän suhteen päättyminen vaatii kyllä prosessointia. Ei sitä voi jättää käsittelemättä. Tai voi mutta luulisi että helpommin pystyy jatkamaan omaa elämäänsä kun käy tavallaan eronprosesinsa läpi. Voimia meille kaikille kaikille, joita ero koskettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tietenkään sure koska se oli sinun päätös. Surutyötä on tehty jo vuosia kun olet miettinyt mikä on oikea hetki rahastaa mies pihalle.
Se on totta, että olen tehnyt surutyötä puolitoista vuotta vähintään. Mistään rahastamisesta tässä ei ole kyse. Taloudellinen tilanteeni huononee eron myötä mutta oma mielenterveyteni on tärkeämpää.
Kun ei se pystynyt. Erektio.
Puolilöysä tai nollaa.
Ei osannut tai halunnut suudella. Ei erotiikkaa, mitään. Halusi äidin.
0-3 min ja tuijotus. Ei puhunut sanaakaan. Rakastelun aikana, ennen sitä eikä sen jälkeen.
Kusi- ja paskaleikkejä vessassa.
Jatkuvaa mukasalarunkkausta.
Hullu se oli.
Tsemppiä ap!
Olen kyllä saanut tämän ketjun naisvihaajien ulinasta niin hyvät naurut ettei ole tosikaan :D
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat käytännössä viimeisen 10-20 vuoden aikana onnistuneet voimaantumisperseilyllään paskomaan parisuhdemarkkinat, pitkät parisuhteet ja ydinperheen kestävän konseptin. Tyytymättömyys on naisen perusolotila, ja tänä päivänä naiset lietsovat toisiaan eroamaan pienimmistäkin syistä. Naisen mielessä eroon on aina vain yksi todellinen syyllinen, ja se ei ole ikinä nainen itse.
Surullista.
Kyllä. Silloin me tajuttiin että paikkamme on jossain muualla kuin nyrkin ja hellan välissä.
Somessa näkee reaktiivista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat käytännössä viimeisen 10-20 vuoden aikana onnistuneet voimaantumisperseilyllään paskomaan parisuhdemarkkinat, pitkät parisuhteet ja ydinperheen kestävän konseptin. Tyytymättömyys on naisen perusolotila, ja tänä päivänä naiset lietsovat toisiaan eroamaan pienimmistäkin syistä. Naisen mielessä eroon on aina vain yksi todellinen syyllinen, ja se ei ole ikinä nainen itse.
Surullista.
Kyllä. Silloin me tajuttiin että paikkamme on jossain muualla kuin nyrkin ja hellan välissä.
Halpahintainen defenssi. Tuskin olet nainen vaan erohullu.
Kuuntele itseäsi ja toimi sen mukaan. Ihmiset suhtautuvat niin monilla eri tavoilla elämänmuutokseen, joku lamaantuu tunteiden painon alla, joku hukkuu suruun, joku touhuaa liian isot tunteet pois. Elämä kantaa.