Olipa ahdistavaa käydä viikonloppuna vanhalla kotipaikkakunnalla
Pieni paikkakunta jossa jokaisen asiat kyläläiset tietää paremmin kuin henkilö itse. En mä sitä sano ettenkö itse koskaan juoruilisi mistään, mutta tuolla ne jutut lentää jossain ihan eri tasolla. Kaikkien yksityisasiat ongitaan ja jos ei saada tietoja, ne keksitään. Jokaisen parisuhdekuviot ja sairaushistoria käydään läpi vieraiden ihmisten kahvipöydässä. Miten ihmisiä kiinnostaa toisten asiat niin paljon? Jos ei siis sen enempää tuttuja olla kuin että tiedetään nimi ja missä talossa asuu. Todella ahdistavaa.
Kommentit (3)
Itse olen todennut, että pikkupaikkakuntien juoruamiset selittyvät ennemminkin tiiviillä suhteilla kuin naapuruudella. Usein pienillä paikoilla ollaan keskenään sukua jotakin kautta, lisäksi monissa yhteisissä toimissa ja hankkeissa mukana, kaiken maailman metsästysseuroista lähtien.
Itse olen asunut pienillä paikkakunnilla ns. ulkopuolisena, eli muualta muuttaneena ilman mitään kytköksiä paikkakuntaan, ja olen tietääkseni säästynyt juoruamiselta. Ihmiset saattavat kysellä joskus vähän perustietoja, eli mistä olet kotoisin, missä käyt töissä, mutta siihen se loppuukin.
Vaikka pikkupaikoilla ei paljon tapahdu, eivät ihmiset jaksa olla kiinnostuneita, jos ei omaa mitään suku- tms. siteitä pikkupaikkakuntaan. Poislukien tietysti sellaiset tapaukset, joissa ihminen omalla toiminnallaan "antaa aihetta" juoruamiseen (eli on jollakin tavalla tai ominaisuudella selkeästi poikkeava tai ottaa esim. työn kautta näkyvän julkisen roolin paikkakunnalla).
Vierailija kirjoitti:
Itse olen todennut, että pikkupaikkakuntien juoruamiset selittyvät ennemminkin tiiviillä suhteilla kuin naapuruudella. Usein pienillä paikoilla ollaan keskenään sukua jotakin kautta, lisäksi monissa yhteisissä toimissa ja hankkeissa mukana, kaiken maailman metsästysseuroista lähtien.
Itse olen asunut pienillä paikkakunnilla ns. ulkopuolisena, eli muualta muuttaneena ilman mitään kytköksiä paikkakuntaan, ja olen tietääkseni säästynyt juoruamiselta. Ihmiset saattavat kysellä joskus vähän perustietoja, eli mistä olet kotoisin, missä käyt töissä, mutta siihen se loppuukin.
Vaikka pikkupaikoilla ei paljon tapahdu, eivät ihmiset jaksa olla kiinnostuneita, jos ei omaa mitään suku- tms. siteitä pikkupaikkakuntaan. Poislukien tietysti sellaiset tapaukset, joissa ihminen omalla toiminnallaan "antaa aihetta" juoruamiseen (eli on jollakin tavalla tai ominaisuudella selkeästi poikkeava tai ottaa esim. työn kautta näkyvän julkisen roolin paik
Pikkupaikkakunnalla kasvaneena sanoisin, että olet vain sinisilmäinen. Ulkopaikkakunnalta tulleet ne vasta kiinnostaakin, ja niiden asiat ruoditaan läpikotaisin. Pahinta on, jos tulokas on pk-seudulta, koska hän on takuuvarmasti ylpeä ja olevinaan. Et vain tiedä mitä kaikkea sinusta puhutaan, koska et tunne tarpeeksi ihmisiä tai et ainakaan sellaisia, jotka sinulle siitä kertoisivat, mutta varmasti puhutaan.
Ymmärrän aloittajaa täysin. En ole omalla kotipaikkakunnallani sen jälkeen käynyt kun sieltä lopullisestI lähdin 15 vuotta sitten.
Muutin 40v lapsuusmaisemiin pienelle paikkakunnalle, en yhtään tiedä mitä naapurit minusta juoruavat, ei siis ahdista. Ihan lähinaapurin kutsuin kahville, tuttuja jo lapsuudesta, nyt kahvitellaan noin kerran vuodessa.
Tiedän, ulkonäöltä, yhden lähellä asuvan lähes erakko 90v mummon,, hän tietää kaikkien kaikki asiat, mitä sitten, se on hänen huviaan ja pitää mielensä sillä virkeänä.
Ymmärrän kyllä tuon kotipaikka ahdistuksen, jos elämä ei ole lapsuudessa tai nuoruudessa ole ollut hyvää, kiusaamista, ei kavereita, jotenkin normeihin sopimaton perhe esim alkoholismia, mielenterveysongelmia, mutta tällaiselle tylsän harmaalle vanhalla Corollalla ajavalle on mukava kun tietää tutun putkimiehen, pankin johtajan, perheen, jonka 16v on luotettava lastenvahti jne.