Onko muilla lapsia jotka ovat ns "vanhoja sieluja"?
Missä iässä olette huomanneet lapsenne olevan vanha sielu?
Oma tyttäreni on mielestäni vanha sielu. Silmissä on erikoisen älykäs katse, on todella viisas ikäisekseen ja erittäin empaattinen ja hyväntahtoinen luonne. Hieman pikkuvanha.
Tällaisia lapsia ei paljon tapaa ja omakin tyttäreni on hieman outolintu omissa piireissään, viihtyy paremmin aikuisten seurassa.
Onko sinun lapsesi vanha sielu? Miten se ilmenee? Mukava olisi kuulla muidenkin kokemuksia.
Kommentit (47)
Jos lapsesi tietäisi mitä kirjoitat, niin mikä myötähäpeän tunne hänellä. Cringe.
Autismi-aspergeriltä kuulostaa. Voihan sen noinkin selittää.
En nyt ota kantaa tuohon new age -puoleen, mutta jos ylipäätään puhutaan varhaiskypsistä, vakavista, elämän isoja kysymyksiä pohtivista lapsista, yllättävän moni tässäkin ketjussa ilmoittaa heidän olevan autisteja tai vaihtoehtoisesti piloille hemmoteltuja.
Täytyy kysyä, että eikö teillä ole yhtään syvällistä ihmistä lähipiirissänne? Vai saako sellaisten olemassaolo teissä jonkinlaisen primitiivisen kiukun aikaan, kun ymmärrätte että jollakulla toisella voi jo lapsena olla elämässään toisenlaisia ajattelun tasoja kuin itsellänne?
En tiedä vanhasta sielusta, mutta mun pojasta näen unia ja välähdyksiä mahdollisista entisistä elämistä. Usein niihin liittyy vahvasti hänen menettämisensä. Poika on todella vahvatahtoinen ja temperamenttinen ja joskus tuntuu, että hän "kantaa kaunaa" niistä aiemmista hylkäämiskokemuksista. Ei tietenkään tiedon, mutta jollain tunteen tasolla.
En oo kovin hörhö, enkä näitä ajatuksia ole tuonut ääneen kenenkään korviin kuultavaksi. Tulipa vain mieleen tästä ketjusta, ettei aina tiedä mitä ajatella ja mihin uskoa.
Olen pienestä pitäen ollut vanha sielu. Ihmettelin jo hyvin pienenä miten typeriä aikuiset ihmiset ovat. Pidin vanhojen ihmisten kanssa juttelusta. He tuntuivat jotenkin tutuilta. Olen sopeutunut joukkoon, kun olen pitänyt muista ihmisistä huomaamani tiedot itselläni.
Vierailija kirjoitti:
Olen pienestä pitäen ollut vanha sielu. Ihmettelin jo hyvin pienenä miten typeriä aikuiset ihmiset ovat. Pidin vanhojen ihmisten kanssa juttelusta. He tuntuivat jotenkin tutuilta. Olen sopeutunut joukkoon, kun olen pitänyt muista ihmisistä huomaamani tiedot itselläni.
Mä koen ennemmin olevani uusi sielu, kun jaksan ihmetellä ja ihailla kaikkea mitä täällä maan päällä löytyy. Musta tuntuu, että olen myös skarpimpi ja selvänäköisempi kuin suurin osa. Ymmärrän ihmisistä paljon heti ensi vilkaisulla ja mulle tuli vähän shokkina jo isona aikuisena, että muilla ei ole näin.
Tiesin jo lapsena, että olen elänyt ennenkin. Todennäköisesti sinunkaan lapsesi ei ole täällä ekalla kierroksella, ap. Kaikkea hyvää teille.
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhempi sielu, sitä vaikeampi on sopeutua ympärillä oleviin ihmisiin. Saan varmaan paljon alapeukkuja tällä kommentilla, mutta koen ite olevani jo useamman elämän läpi käynyt. Lapsena koin olevani yksinäinen, vaikka ympärillä oli ihmisiä. Jäin usein perheessä sivuun ajatusteni kanssa kun kysymykset oli niin suuria, ettei edes vanhemmat osannut vastata niihin. Tunsin itteni ulkopuoliseksi ja mietin paljon elämää, maailmaa, kuolemaa ja sitä miksi jotkut kohteli toisia ihmisiä tai eläimiä niin huonosti. Mun paras ystävä oli koira.
Myös teini-ikä oli hankala, koska vaikka olin oppinut miten porukassa ollaan ja kuuluin porukoihin tunsin silti aina olevani jotenkin erilainen ja ulkopuolinen. Vasta aikuisiällä aloin tapaamaan samankaltaisia ihmisiä. Tai erilaisiahan me kaikki ollaan, mutta ihmisiä kenen kanssa pystyin jakamaan ajatuksia siitä maailmankuvasta mihin uskoin.
Mä ite koen, että elämän tarkotus on oppia ja
Mikään ei ole niin tavanomaista kuin nuoren ihmisen tunne siitä, että on erilainen kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vanhasta sielusta, mutta mun pojasta näen unia ja välähdyksiä mahdollisista entisistä elämistä. Usein niihin liittyy vahvasti hänen menettämisensä. Poika on todella vahvatahtoinen ja temperamenttinen ja joskus tuntuu, että hän "kantaa kaunaa" niistä aiemmista hylkäämiskokemuksista. Ei tietenkään tiedon, mutta jollain tunteen tasolla.
En oo kovin hörhö, enkä näitä ajatuksia ole tuonut ääneen kenenkään korviin kuultavaksi. Tulipa vain mieleen tästä ketjusta, ettei aina tiedä mitä ajatella ja mihin uskoa.
Nuo välähdykset ovat merkki siitä, että saatat olla voimiesi äärirajoilla. Monilla niitä tulee etenkin lapsen ollessa pieni. Lepää ja pidä huolta itsestäsi. Pyydä apua jos yhtään siltä tuntuu.
Michael Newton: sielujen matka voisi olla useimmista teistä mielenkiintoista luettavaa. Dr. Newton harjoitti hypnoterapiaa 50 vuotta ja sai paljon mielenkiintoista tietoa menneistä elämistä. Youtubesta löytyy tuo kirja äänikirjana Journey of souls, jos kestää ärsyttävää lukijaääntä. Olemme todellakin sielujen eri tasolla täällä maan päällä, jotkut ovat vanhempia ja kehittyneempiä kuin toiset ja sen huomaa jo lapsesta. Jotkut ovat selkeästi ns. indigosieluja, valon lähettiläitä, joita syntyi eniten maan päälle joskus 70-luvun aikana.
Vierailija kirjoitti:
Michael Newton: sielujen matka voisi olla useimmista teistä mielenkiintoista luettavaa. Dr. Newton harjoitti hypnoterapiaa 50 vuotta ja sai paljon mielenkiintoista tietoa menneistä elämistä. Youtubesta löytyy tuo kirja äänikirjana Journey of souls, jos kestää ärsyttävää lukijaääntä. Olemme todellakin sielujen eri tasolla täällä maan päällä, jotkut ovat vanhempia ja kehittyneempiä kuin toiset ja sen huomaa jo lapsesta. Jotkut ovat selkeästi ns. indigosieluja, valon lähettiläitä, joita syntyi eniten maan päälle joskus 70-luvun aikana.
Alkupuhe kestää tuossa n. 18 min, jos joku haluaa skipata sen ja siirtyä suoraan hypnoosikertomuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma johtuu siitä että on ankea lapsuus ja joutunut ottamaan liikaa vastuuta ikäisekseen.
Omat lapseni ovat onneksi ihan ikätasoisiaan lapsia.
Kuulemma.
Näin arvioi hän, jonka lapsi ei ole vanha sielu.
Kun muutakaan tietopohjaa ei näkemykselle ole, vain "kuulemma".
Mun lapsen yksi kaveri on jotenkin sellainen vanhan oloinen. Olen miettinyt hänen kohdallaan tätä vanha sielu sanontaa. En oikein osaa selittää, mutta tällä lapsella on jotenkin ihan erilainen ote kuin muilla lapsilla. Maadoittaa hyvin meidän lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja muuten syy miksi ylipäätään katselin kiusaajan ja lapsensa kuvia oli koska hän otti minuun yhteyttä - yhä kiusaamismielessä. Oli vain pakko todeta että ei ehkä ole ihan älykästä sakkia, en halua olla missään tekemisissä.
Kiinnostavaa, millä tavalla tuo vanha perseenreikä halusi kiusata sinua vielä aikuisenakin? Yleensä kiusaajat on heikkolahjaisia tai kermaperseiden kakaroita.
Ihan yhtä lailla kermaperseiden kuin elämäm kovan koulun pohjalta ponnistavien lapsia.
Kiusaajan oma tausta on useimmiten vähemmän tasapainoinen. Hän saattaa tulla rikkonaisesta perheestä tai perheestä, jolla menee ulkoisesti todella hyvin, mutta jossa vanhemmat odottavat lapsiltaan enemmän kuin mihin he pystyvät. Kiusaaja kanavoi näin omaa huonoa oloaan kiusattuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On eriasia olla pikkuvanha kuin vanhasielu. Pikkuvanha on se vanhempien ihmisten kanssa viihtyvä ja paljon ikäisekseen osaava.
Vanha sielu ei viihtyy usein harvojen kanssa ja iällä ei oo merkitystä, koska suurinosa aikuisistakin ihmisistä on vanhaa sielua nuorempia. Vanhan sielu tuntee usein olevansa erilainen kuin muut. Pohtii paljon isoja kysymyksiä, sitä miksi ihmiset käyttäytyy miten käyttäytyy, miksi maailma on tällainen kun on? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Mikä on elämän tarkoitus? Vanha sielu haluaisi puhua näistä ajatuksista, syvällisemmistä ja löytää henkisen yhteyden toiseen sieluun. Jonkun joka ymmärtää. Vanhasielu kokee usein itsensä ulkopuoliseksi just koska ympärillä keskustelut ja ihmiset on paljon pinnallisempia kun mitä omassa sisällä tapahtuu.
Ja mikäköhän tieteellinen julkaisu on tällaista todistanut?
Mitä pitäisi todistaa tieteellisesti? Sitäkö, että osa lapsista pohdiskelee elämän ja kuoleman kysymyksiä, olemassaoloa ja muuta vastaavaa? Ei ole kysymys siitä ymmärretäänkö "vanha sielu" kirjaimellisesti sielunvaellukseen liittyvänä terminä, sen voi ajatella ihan vertauskuvallisena ilmauksena ihmiselle joka muistuttaa jo nuoresta asti persoonaltaan tyypillisiä vanhempia ihmisiä eikä tunne olevansa samalla taajuudella ikätoveriensa kanssa.
Horoskoopiltaan kauriit ovat lapsena usein sen oloisia.
Vierailija kirjoitti:
Nämä lumihiutaleet (vanhempien mielestä vaikkapa "vanhat sielut"), ovat näitä itsekkäitä minäminä-lapsia, jotka eivät osaa olla omanikäisten kanssa. Ovat saaneet kaiken mitä ovat halunneet ja olleet huomion keski-pisteenä. Ongelmat alkavat kun pitäisi olla sitten omanikäisten kanssa. Ei osata, ollaan näsäviisaita ja pikkuvanhoja ja hyönätään aikuisten seurassa ihailuja hakemassa.
Sinun omat lapsesi ovat taviksia etkä osaa muusta kuvitellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma johtuu siitä että on ankea lapsuus ja joutunut ottamaan liikaa vastuuta ikäisekseen.
Omat lapseni ovat onneksi ihan ikätasoisiaan lapsia.
Kuulemma.
Näin arvioi hän, jonka lapsi ei ole vanha sielu.
Kun muutakaan tietopohjaa ei näkemykselle ole, vain "kuulemma".
Mitään todellista tietopohjaa ei ole myöskään käsitteelle vanha sielu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulemma johtuu siitä että on ankea lapsuus ja joutunut ottamaan liikaa vastuuta ikäisekseen.
Omat lapseni ovat onneksi ihan ikätasoisiaan lapsia.
Kuulemma.
Näin arvioi hän, jonka lapsi ei ole vanha sielu.
Kun muutakaan tietopohjaa ei näkemykselle ole, vain "kuulemma".
Mitään todellista tietopohjaa ei ole myöskään käsitteelle vanha sielu.
Ihan näin sivusta kommentoin, että vanhalle sielulle käsitteennä on valtava tietopohja, mm tuhansia ja taas tuhansia kuolemanrajakokemuksia sekä hypnoosin/regressioterapian avulla saatuja tietoja menneistä elämistä ja henkimaailmasta elämien välillä.
Kiinnostavaa, millä tavalla tuo vanha perseenreikä halusi kiusata sinua vielä aikuisenakin? Yleensä kiusaajat on heikkolahjaisia tai kermaperseiden kakaroita.