Pienehkö tai max keskikokoinen terve (seura)koirarotu. Ei ihan minirotuja. Suosituksia?
Kokoluokka välille tiibetinspanieli-lapinkoira. Olen tehnyt rotutestin mutta siinä tarjottiin joko liian isoja rotuja (ykkösenä bernhandilainen, wtf laitoin kooksi keskikokoinen kun kahta vaihtoehtoa ei voinut valita??) ja/tai sairaita rotuja (corgi, ranskanbulldoggi ja mopsi mm) joten siitä ei ollut apua.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Bordercollie.
Tarvitsee ihan hirveästi aktiivista tekemistä. Muuten keksii itse sijaistoimintoja
Vierailija kirjoitti:
Kääpiösnautseria suosittelen, jos turkin hoitaminen ei ole ongelma ja on malttia kouluttaa koira hyvin. Hyvin itsepäisiä koiria, mutta myös älykkäitä. Jaksavat tehdä pitkiä lenkkejä.
Sitten on jo ihan sama hankkia kääpiöpinseri. Sillä erotuksella, että pinserin turkkia ei tarvitse koskaan hoitaa millään. Takki täytyy hankkia talveksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekarotuiset ainoita varmasti terveitä. Rescue-koiraa suosittelen.
En halua rescuekoiraa, ainakaan näitä mitä rahdataan bisneksenä jostain euroopasta. Minusta hyvin epäeettistä toimintaa.
Rescue on eri asia kuin pentutehtailupentu. Mutta joo, en suosittele rescueta aloittelijalle. Aloittajalle suosittelisin pehmokoiraa. Aivan absurdia kysellä rotusuosituksia ja kertoa kriteeriksi vain koiran kokotoive.
Ei ole paljonkaan eri asia. Rescuekoirabisnes ei ole eettistä, vaikka se on tunteisiin vetoavaa ja kuulostaa hienolta.
Lisäksi eläintauteja ja -loisia ei ole aina hoidettu ja leviämistä ehkäisty asiallisesti ja oikea-aikaisesti.
Kerrotko missä se bisnes on?
Shetlannin lammaskoira on kiva ja älykäs koira
Vierailija kirjoitti:
Italian vinttikoira ?
Jäätyy tänne Suomeen raukka.
Pentutehtailta tuotetaan suurin osa rescue-koirista. Ihmisiten tunteisiin vedotaan noissa.
Pysykää nyt oikeasti kaukana
Suomenlapinkoira. Valmiina lenkille kelillä kuin kelillä, mutta osaa myös ottaa rennosti. Ihan unelmakoira lapsiperheessäkin. Meidän yksilöllä ei yhtään vahtiviettiä, eikä hauku pihalla edes yksin ollessaan. Pentuna vaatii jämäkkää otetta, mutta muuten leppoinen tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Harkitse myös sekarotuista! Ajattelen rotuihin liittyviä tyypillisiä sairauksia.
Sekarotuiset ovat hyviä, mutta saattavat silti sairastua johonkin rodun sairauteen. Toki mahdollisuus pienempi kuin rotukoiran.
Tuskin on olemassa täysin terveitä rotuja. Toiset vaan sairaampia.
Ei täysin tervettä rotua olekkaan aina voi tulla jotain sairauksia. Itsellä lenkkikaverina jo kolmas Australianterrieri joka jaksaa, jaksaa ja jaksaa. Karva kyllä nypittävä mutta ei sitä myöskään sitten irtoa.
Volpino italiano.
Todella viisas ja seurallinen koira. Jaksaa lenkkeillä pitkiä lenkkejä. Oppii kyllä ihan mitä vaan ja innokkaasti kaikessa mukana. Pieni miinus, että innostuessaan kommunikoi haukkumalla, mutta koulutuksella saa sitäkin minimiin. Turkki on yllättävän vaivaton ja likaa hylkivä.
Keeshound, australianpaimenkoira, joku isompi spanieli, villakoira, havannankoira
Shelttiä en suosittele. Tunnen kaksi. Toinen todella arka ja varautunut, toinen haukkuu ja paimentaa kaiken mikä liikkuu.
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään koiraexpertti enkä ole vielä lukenut muiden ehdotuksia, mutta tässä nyt mitä mun mieleen tulee ekana mieleen:
1. Sekarotuinen on aina paras!
2. Puli! Koska se nyt vaan näyttää niin hassulta! Maailman hassuimman näköinen otus! Onko tuo muka oikeasti koira? Onko tommonen muka oikeasti olemassa? Jee! Jee! Jee! Ainoa huono puoli: omistajan on varmaan ihan tajuttoman työlästä pitää huolta tuollaisesta turkista!
3. Labradoodle. Noita Puleja olen nähnyt vain valokuvissa, muistaakseni en ole koskaan nähnyt ainuttakaan tosielämässä. Mutta labradoodleihin olen törmännyt. Hämmennyin kun niihin törmäsin ensimmäistä kertaa, koska en voinut tajuta että onko se jokin ihmeen terrieri kuten sarjakuvahahmo Tintin koira Milou, vai että onko se sittenkin jotain ihan muuta, en voinut tajuta että mitä minä silmieni edessä näin. Mutta silti siis, se mitä labradoodlesta tajusin: turkki on 100 kertaa helpompi hoitaa kuin Pulin
Labradoodlet on siis sanalla sanoen mahtavia koiria! Ja kiinnitä huomiota terveystesteihin, mitä niistä vanhemmista on tutkittu ja mitä ei. Doodlebuumi on aiheuttanut sen, että niitä pentuja tehdään ilman terveystestejä rahankiilto silmissä, siis silloin kun puhutaan muusta kuin Australian labradoodlesta. Kivan koiran voit toki saada myös Suomen labradoodlesta, mutta ole tarkkana!
Lapinkoiran, ainakin paimensukuisen, turkki voi olla todella helppo. Omaltani irtoaa pohjavilla kaksi kertaa vuodessa ja silloin pitää muutaman kerran harjata /kammata koira kunnolla. Muuten ei karvaa irtoa. Edes karvanlähtöaikaan sitä karvaa ei juurikaan irtoa kotiin, vaan se pysyy siellä turkin sisällä, kunnes sen harjaa pois.
Pesuja tämä ei juuri tarvitse ja märkä turkki kuivuu nopeasti. Ei kastu läpi missään sateessa. Kurakeleillä pitää kyllä huuhtoa hiekat jaloista ja mahan alta.
Takkia tai tossuja ei tarvitse koskaan.
Eurasier.
Varsinkin jos suomenlapinkoira tuli testissä. Seurakoira, ei juurikaan riistaviettiä, turkki helppohoitoinen, terve rotu jnejne.
Suosittelen tutustumaan 🙂
Australianterrieri! Paras pihatyökaveri, aina messissä. Jaksaa lenkkeillä pitkään, mutta pärjää tarvittaessa vähemmälläkin. Saattaa olla haukkuherkkiä, mutta omakotitalo ei yleensä ruoki tätä. Karva ei irtoa, turkki helppo.
Labradoodlet ovat eläinlääkärien ja vakuutusyhtiöitten tilastoissa tosi sairas rotu, en suosittele ottamaan sellaista.
Toki niiden tuotantoon liittyy monia muitakin arveluttavia kysymyksiä. Ellei joku satu tietää kannattaa googlata.
Snautseri, keskikokoinen tai kääpiömallinen.
Ei ole paljonkaan eri asia. Rescuekoirabisnes ei ole eettistä, vaikka se on tunteisiin vetoavaa ja kuulostaa hienolta.
Lisäksi eläintauteja ja -loisia ei ole aina hoidettu ja leviämistä ehkäisty asiallisesti ja oikea-aikaisesti.