Pienehkö tai max keskikokoinen terve (seura)koirarotu. Ei ihan minirotuja. Suosituksia?

Lähipiirissä on ollut sekä tipsu että lapinkoira. Tiibetinspanieli on viimeisimmän tilaston mukaan maailman toiseksi pitkäikäisin rotu heelerin jälkeen 15,2 vuoden keskimääräisellä eliniällä. Lapparikin löytyi kärkikahinoista 13,8 vuoden iällä.

En ole kuullut, että lyhytkuonoisuus olisi aiheuttanut tipsuille hengitysvaikeuksia, ja on ikävä kuulla että ap on tehnyt havaintoja kuonon lyhenemisestä. Tähän voi varmasti vaikuttaa myös valitsemalla kasvattajan, joka painottaa terveyttä - ja oikeastaan sellainen kannattaa valita rodusta riippumatta. Alapurenta on ilmeinen tyyppivika ja patellaluksaatio toinen. Mutta noin pääosin taitavat olla terveitä ja pitkäikäisiä, kuten tilastotkin kertovat.

Lappareilla (kuten kuulemma aika monella muillakin roduilla) allergiat näyttäisivät lisääntyneen. On hiivaa tassuissa ja korvisssa ja tulehdusta siellä ja täällä. Raakaruokinta vaikuttaa ratkaisseen monen ongelmat.

Olen aivan höperö molemmille roduille, joita yhdistää mm. aivan käsittämättömän hieno häntä ja pöksyt, joita ilokseen lenkillä katselee. Niiden lisäksi yhdistää myös usein itsenäinen/itsepäinen luonne ja vähäinen miellyttämisenhalu. Onneksi tavallisesti myös ahneus, mikä auttaa kouluttamisessa. Ovat myös erittäin hyviä lapsiperhekoiria.

Tipsun lenkkeilytahti voi olla varsin vaatimaton ja kiinnostus ko. toimintoa kohtaan vähäistä. Molemmilta roduilta tuppaa katoamaan korvat, jos ei kiinnosta. Ja ikkunasta kyttääminen keksimäärin kiinnostaa - paljon. Tipsut ovat haukkuherkkiä, kun taas lappareissa koirakohtainen vaihtelu on suurta. Meillä on melkein äänetön, joka ei ole oikein käskystäkään halunnut haukkua.

Leikkisiä, hauskoja koiria, joilla on merkittävä viihdearvo. Mutta jos kaipaa miellyttämisenhaluista tottelevaista seurakoiraa, niin ei _välttämättä_. Myös toivottu aktiivisuuden taso ja halut harrastaa kannattaa huomioida.

Toivottavasti itselle mieluisa rotu löytyy!

Jos tiibetinspanieli on liian pieni ja lenkkeilyhaluton, tiibetinterrieri on hauska, fiksu ja yleensä sillä ei ole voimakasta riistaviettiä. Ikiaikaisena paimenkoirarotuna se myös jaksaa lenkkeillä ja haluaa muutenkin olla aina mukana kaikessa. 

Jos vertaan kaverini lapinkoiriin, niin lapinkoira on huomattavasti rauhallisempi, se ei hötkyile mistään vaan tarkkailee ympäristöä uljaasti. Tiibetinterrieri puolestaan häslää mukana. Sisätiloissa osaa onneksi rauhoittua. Lapinkoira on mielestäni paljon haukkuherkempi. Tibbestä ei lähde karvaa siten kuin monista muista roduista, mutta turkkia pitää harjata lähes päivittäin ettei se huopaannu. Ihania ja kauniita rotuja kumpikin.

Me ollaan aika samantyyppisillä spekseillä päädytty whippettiin.

Lenkkeilyhaluttomuus ei ole koiralle normaalia vaan se on usein oire kivusta. Lenkkeilyhaluttomuutta ei pidä hyväksyä rotuominaisuudeksi missään rodussa.

Esimerkiksi tappijalkarodut kuten tiibetinspanieli tunnetaan yleisesti ei-innokkaina lenkkeilijöinä. Niiden helppoutta ja rauhallisuutta ihastellaan ja usein vieläpä nauretaan miten ne eivät halua lähteä lenkille tai miten ne sitten lenkillä seistä jököttävät paikallaan.

Koira peittää kipunsa niin pitkään kuin mahdollista koska luonnossa kivulias suljetaan pois laumasta. Siksi koiran kipua ei ole aina helppo tunnistaa. Erityisesti silloin kun koira tuntee kipua syntymästään saakka ja kun kipu on molemminpuolista (kuten kasvuhäiriöissä) jolloin se ei aiheuta edes helposti havaittavaa ontumista vaan esimerkiksi vain väykkää, töpöttävää, melovaa tai lievästi notkahtavaa askellusta - sekä sitä lenkkeilyhaluttomuutta ja yleistä rauhallisuuutta. Muita kivun merkkejä saattavat olla esimerkiksi tassujen järsiminen tai nuoleminen, apaattisuus, läähätys tai se että koira ei venyttele, ravistele tai halua hypätä.

Esimerkiksi "Tunnistatko koirasi kivun?"  on Katariina Mäen ja Anna Hjelm-Björkmanin kirjoittama hyvä tietopaketti koiran kivun havaitsemisesta, se löytyy Suomen Kennelliiton sivuilta. 

En tunne rotu kovin hyvin mutta heitän ehdotuksen borderterrieri. Pari tiedän ja ovat reippaita terveitä peruskoiria. Vaativat kyllä johdonmukaisen kasvatuksen mutta mikäpä koira ei jos siitä haluaa mukavan ja hyvin käyttäytyvän seuralaisen.

Cairnterrieri on ainakin seurallinen ja lenkillä jaksaa käydä

Australianterrieri ei ollut koskaan mitenkään sairas. Eli pitkään. Kiltti ja mukava. Tyklsi lapsista eikä hermostunut lapsiin lainkaan. Ainoa ongelma haukkuherkkyys, eli ei kerros- eikä rivitaloon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole mikään koiraexpertti enkä ole vielä lukenut muiden ehdotuksia, mutta tässä nyt mitä mun mieleen tulee ekana mieleen:

1. Sekarotuinen on aina paras!

2. Puli! Koska se nyt vaan näyttää niin hassulta! Maailman hassuimman näköinen otus! Onko tuo muka oikeasti koira? Onko tommonen muka oikeasti olemassa? Jee! Jee! Jee! Ainoa huono puoli: omistajan on varmaan ihan tajuttoman työlästä pitää huolta tuollaisesta turkista!

3. Labradoodle. Noita Puleja olen nähnyt vain valokuvissa, muistaakseni en ole koskaan nähnyt ainuttakaan tosielämässä. Mutta labradoodleihin olen törmännyt. Hämmennyin kun niihin törmäsin ensimmäistä kertaa, koska en voinut tajuta että onko se jokin ihmeen terrieri kuten sarjakuvahahmo Tintin koira Milou, vai että onko se sittenkin jotain ihan muuta, en voinut tajuta että mitä minä silmieni edessä näin. Mutta silti siis, se mitä labradoodlesta tajus

Labradoodlea ei ikinä kannata kenenkään ottaa, pakko sterilointihan on tunnettua. Labradoodle on sekarotuinen koira, joka taitaa pienissä piireissä olla jo sisäsiitoinen, hintaa toki reilusti yli kolme tonnia 

Noi duudlet on tosiaan pelkkää rahastusta. Hirmu sairaita ja sisäsiittoisia koiria. Just vähän aikaa sitten näin jonkin vakuutusyhtiön tilaston jonka mukaan labradoodlet olivat huomattavasti keskiarvokoiraa sairaampia. Niitten ympärille on vaan yritetty rakentaa hieno ja mystinen tarina "erityisyydestä" joka sitten uppoaa tietämättömiin.

Ald eli auto Australian labradoodle ei ole sisäsiittoinen. Taas menee puurot ja vellit iloisesti sekaisin.

Shiba on pieni, narttu painaa 7kg. Hyvä lenkkikaveri ja terve rakenne. 

Irlanninterrieri. Aivan ihana keskikokoinen rotu. Meillä uros Irskin, korkeutta 50cm ja painaa 20kg. Turkki nyppimällä trimmattava. Meillä käy trimmissä 2-3kk välein. Karvaa ei lähde oikeastaan ollenkaan tältä rodultaan. 

Jackrussel terve rotu

Pitkäkuonoiset rodut ovat terveempiä ainakin hengityksen helppouden takia.

Tätä terveempää rotua saat muuten kuule hakea! Nartut viedään nopeasti. Linkkaan Englannissa vaikuttavien Walesinsprinkkujen kasvattajia. Paperit voi lähettää Kennelliitolle. Narttu sopii ekaa koiraa hakevalle, siksi menevät äkkiä. Hp. 2 124e: https://www.pets4homes.co.uk/classifieds/hdt3rwquy-welsh-springer-spani…

Hp. 2 360e: https://www.pets4homes.co.uk/classifieds/qnxjtueyq-welsh-springer-spani…