40-50 -vuotiaat naiset työpaikalla

Kun elämä on vittumaista, hormonikorvaus auttaa. Sitä on vaan huono suositella työpaikalla.

Elämä on kärsimystä koko tuo aika kun ensiksi on perimenopaussi ja sitten menopaussi.

Elämä ei ole mulle lainkaan vittumaista, eikä yksikään tuohon ikähaarukkaan kuuluva naispuolinen työkaveri sovi kuvaukseesi. Entinen, hieman vanhempi esimieheni kyllä oli ihan hirveä valittaja. 

Tää avaus kyllä kuulostaa väsyneeltä valittamiselta. Saattaahan olla, että aloittaja kirjoittaa ketjuun lisää viestejä, joissa hän osoittautuu positiiviseksi, sivistyneeksi, monesta asiasta kiinnostuneeksi ja asioita monelta kantilta pohtivaksi, mutta aloituksen perusteella tulee mielikuva, että hän kuuluu juuri tuohon kategoriaan, jota kritisoi (iästä ja sukupuolesta huolimatta).

Minä en valita koskaan mistään! 😃

Ja kesällä harrastan töitä 😎

Hormonikorvaushoito voi olla se ratkaisu.

Tuossa iässä vaan se alamäki on jyrkempi kuin Linnanmäen vuoristoradan kovin lasku. Yhtäkkiä kroppa ei toimi kunnolla, joka paikkaan sattuu (myös Sinne), orgasmia ei enää saa niin helposti kuin ennen, seksikään ei innosta, ruoka maittaa liikaa ja sitten se kertyy, niveliä kolottaa, lihaksia särkee, yöunet ovat mitä ovat jos niitä edes on, hiukset tippuvat, peilistä katsoo joku kuvatus (ja ei, ne ryppyrasvat ja kauneusvoiteet eivät vain tehoa).

Yritä siinä sitten olla kun eläminen vaan veetuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on kärsimystä koko tuo aika kun ensiksi on perimenopaussi ja sitten menopaussi.

Niihinkin voi vaikuttaa. Ravinto ja liikunta kuntoon. Hormonikorvaushoito pahimmassa tapauksessa. Vähähiilihydraattinen ruokavalio ja paljon proteiinia.

Miksi ap olet tuollainen valittaja? Mittauta ferritiini, ehkä toimit vajaateholla, väsyttää ja ärsyttää? 

Olisikohan vika teiän työpaikassa? Ei meillä ole tuollaista. 

Huvipuistohullu kirjoitti:

Minä en valita koskaan mistään! 😃

Ja kesällä harrastan töitä 😎

Ethän sä ehdi kesällä kun oot siellä huvipuistossa. Vai pääsitkö sinne töihin? 😃

Mielestäni työpaikan hankalimpia ihmisiä ovat keski-ikäiset miehet. Aina valittamassa.

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Minä en valita koskaan mistään! 😃

Ja kesällä harrastan töitä 😎

Ethän sä ehdi kesällä kun oot siellä huvipuistossa. Vai pääsitkö sinne töihin? 😃

Huvipuistotyöt on mun harrastus 😄 

Ja pääsin tiätysti! 🤩

S-market?

Ap:han ei valita ;D

Vierailija kirjoitti:

Ap:han ei valita ;D

Se on ihan Eri Asia.

Onneksi teen töitä yksin niin saan kiukutellakin yksin. Puran vitutukset lantakasaan ja rehupaaliin.

Mä oon tuossa ikäluokassa ja valitan joskus, myönnän. Yritän rajoittaa valitukseni siten, että voin olla vastavuoroinen samassa elämäntilanteessa olevien kollegoiden kanssa, mutta voi joku nuorempi olla joskus kuulolla. Pahoittelut. 

Se, mistä valitan,  on että en ollut varautunut siihen, että joudun pitämään huolta teineistä ja vanhuksista yhtä aikaa. En ollut kuvitellut, joudun tekemään sen näillä voimavaroilla, jotka nykytyöelämän jäljiltä jää vapaa-ajalle käytettäväksi. Nyt olen kokenut 15 vuotta muutosta ja kehittämistä ilman, että mikään on muuttunut parempaan päin. 

Enkä täysin kyennyt ennakoimaan, kuinka vaikeaa tässä iässä ja muiden vaatimusten puristuksessa on pitää itsestään ja terveydestään huolta. 

Enkä ollut arvannut, että elämä on näin kallista. Nythän piti jo jäädä ajan lisäksi rahaakin itsensä hoitamiseen ja omien unelmien elämiseen. Ei jäänyt. 

Näistä me puhumme eli valitamme. Yritämme olla tarkempia, että et joudu sitä kuulemaan enää. Toisaalta ehkä olisin halunnut kuulla enemmän tätä vanhempien naisten  valitusta, kun itse olin nuori. Ehkä tämä ei olisi sitten tullut tällaisena yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Hormonikorvaushoito voi olla se ratkaisu.

Tuossa iässä vaan se alamäki on jyrkempi kuin Linnanmäen vuoristoradan kovin lasku. Yhtäkkiä kroppa ei toimi kunnolla, joka paikkaan sattuu (myös Sinne), orgasmia ei enää saa niin helposti kuin ennen, seksikään ei innosta, ruoka maittaa liikaa ja sitten se kertyy, niveliä kolottaa, lihaksia särkee, yöunet ovat mitä ovat jos niitä edes on, hiukset tippuvat, peilistä katsoo joku kuvatus (ja ei, ne ryppyrasvat ja kauneusvoiteet eivät vain tehoa).

Yritä siinä sitten olla kun eläminen vaan veetuttaa.

Mulla se oli juuri tuollaista. Täytin 43, yhtäkkiä kroppa meni aivan sekaisin ja oli koko ajan rikki, hyvä etteivät palaset lennelleet kuten sarjakuvissan. Vuosi eteenpäin, elämä oli siedettävää ja 2 vuotta eteenpäin se on taas vallan hyvää. Vaati paljon lääkärikontakteja ja säätämistä (pari perussairautta komplisoimassa kuvioita). En olisi ikinä uskonut, millä vauhdilla ja voimalla nämä ikään kuuluuävat ihanuudet voivat iskeä. Äidillähän ei koskaan mitään ollut, pari kuumaa aaltoa vaan ja siinä se. Ja hänen kanssaan oltiin sentään sekä kriisipsykiatrialla että käräjillä, eikä aiheetta kummassakaan. En odota genetiikka suosivan, elämäntavoissa ei korjattavaa löytynyt. 

Meillä on töissä näitä naisia. Ja valittamisen päälle vielä kiukutellaan työkavereille turhasta. Ja aina valitetaan niistä samoista asioista. Olisivat hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa.

Ovat kyllästyneitä ja tyytymättömiä omaan elämäänsä ja valintoihinsa, mutta saamattomia tekemään itse muutoksia ja purkavat sitten huonoa oloaan muihin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Hormonikorvaushoito voi olla se ratkaisu.

Tuossa iässä vaan se alamäki on jyrkempi kuin Linnanmäen vuoristoradan kovin lasku. Yhtäkkiä kroppa ei toimi kunnolla, joka paikkaan sattuu (myös Sinne), orgasmia ei enää saa niin helposti kuin ennen, seksikään ei innosta, ruoka maittaa liikaa ja sitten se kertyy, niveliä kolottaa, lihaksia särkee, yöunet ovat mitä ovat jos niitä edes on, hiukset tippuvat, peilistä katsoo joku kuvatus (ja ei, ne ryppyrasvat ja kauneusvoiteet eivät vain tehoa).

Yritä siinä sitten olla kun eläminen vaan veetuttaa.

Ikää kohta 50v ja en tunnista tuosta listasta mitään :D